Stella Harasek ~ 30.9.2014

If you like your coffee hot

Kulman takana Tehtaankadulla on monta kahvilaa, joiden terassipöytiin paistaa aurinko aivan aamusta pitkälle iltapäivään. Suurimpaan osaan kuppiloista ovat koirat tervetulleita sisälle saakka. Muiden edessä ne ovat tottuneet odottamaan tilauksen teon ajan (pienet nälkäiset naamat ikkunalasin takana herättävät poikkeuksetta muissa asiakkaissa epäilyksiä siitä ruokimmeko niitä ikinä).

Mutta niin kauan kun sää suosii kesän lasta eikä räntää pyrytä vaakasuorassa päin naamaa, herkut kyytipoikineen kannetaan ulos. Pienen pyöreän terassipöydän äärellä mikään maailmanvalloitussuunnitelma ei ole liian mahtipontinen eikä yksikään murhe tunnu niin isolta, etteikö saavinkokoinen maitokahvi ja täytetty Petit Blanc sitä ainakin vähän parantaisi.

Jos omat koirat ovat jääneet kotiin nukkumaan, kahvihetken aikana pysähtyy kohdalle vähintään kolme tuttua koiraa, jotka jalosti tarjoutuvat sijaisrapsutettavaksi. “Salainen agenda? Mikä salainen agenda. Kunhan vaan kurkkasin kinkkuleipääsi.”

Kiireetön kahvilla käyminen kuuluu asioihin, joita olen alkanut tietoisesti opetella. Äitini on osannut sen aina, taidon unohtua kahvilan nurkkapöytään lukemaan kirjoja kahvikupin ääreen. Ne hetket eivät ole hukkaan heitettyjä, päinvastoin. Kiireiden keskellä on sekä hyväksi että hyödyksi välillä pysähtyä ja tehdä jotain ihan vaan siksi, että se on kivaa. Minulle se on vaikeaa, on koko ajan olo että pitäisi olla jossain muualla, tekemässä jotain tuottavaa. En osaa rauhoittua, jos tekemättömien töiden listalla on jotain, jota joku jossain saattaa juuri nyt odottaa. Juuri se levottomuus johtaa lopulta siihen, että lopulta en saa ahdistukseltani enää mitään aikaan.

Joten – piipahdan kahville. Istun alas enkä katso kelloa tai kännykkää, katselen ohikulkijoita. Olen mieltä muodista, säästä, mistä vain. Pohdin dijon-sinapin merkitystä leipäni makumaailmassa. Mietin minne lähtisin juuri nyt lomalle, ajatukset ajelehtien kuin kaikki maailmankolkat vain odottaisivat minua ja matkalaukkuani. Kun kahvi on juotu, sinappi pyyhitty suunpielestä ja päivä jatkaa kulkuaan, happi on kuin huomaamatta alkanut taas liikkua.

If you like your coffee hot, Alex Turner laulaa korvaani kun kävelen katua alas, let me be your coffee pot. Olennaisen äärellä ollaan.

☊ ARCTIC MONKEYS – I WANNA BE YOURS

Stella Harasek ~ 30.9.2014

All I see are dark eyes

Terveisiä flunssaparantolasta. Täällä on ruuhkaa, sillä peittoni alla on kaksi koiraa ja yksi pinkki lohikäärme. Olenko muistanut kertoa teille pinkistä lohikäärmeestä? Se on Kapteeninkadun uusin asukas, joka hankittiin alunperin Juno-toipilaan iloksi. Juno on omistajansa lailla “hiukan hajamielinen” eikä ole todennäköisesti vieläkään tajunnut, että taloudessa on joku uusi tyyppi, mutta siskonsa Luna on ottanut pinkin lohikäärmeen Junonkin edestä omakseen.

Aina ei uskoisi, että lusikassa pinkin pehmolohikäärmeen kanssa nukkuva Luna-koira osaa näyttää toisinaan näinkin pikkupaholaiselta. Onkohan tuo koira riivattu? Saatan lukea kaikessa rauhassa kirjaa, kun havahdun siihen, että minua tuijotetaan ovensuusta. Tai istua kämppäkaverini sängyllä kun tajuan, että minua tarkkaillaan peilin kautta. Jos tätä voi kutsua “tarkkailuksi”.

2014-09-30-stellaharasek-lunathedog-thestare-1

Aina tuo sama totinen, tuima tuijotus. Joko se kutsuu pimeitä voimia puolelleen ja yrittää langettaa ylleni keskiaikaisia kirouksia – tai sitten se tahtoo lihapullan.

Huomatkaa naamaton nalle, joka makaa lattialla koiran vieressä. Naamaton nalle lukeutuu niihin niinsanotusti parhaat päivänsä nähneisiin leluihin, jotka saivat kaikessa hiljaisuudessa lähtöpassit tovi sitten kun koirat olivat leikkimässä naapurissa. Nallen nimi kertonee kaiken olennaisen.

Pitänee seuraavaksi esitellä pinkki lohikäärme. Sitä en aio heittää pois ikinä siinä pelossa, että herään yhtenä yönä siihen, että tuo minikokoinen manaaja tuijottaa minua pimeydestä.

☊ IRON & WINE – DARK EYES

Stella Harasek ~ 29.9.2014

Zadig & Voltaire came to town

Yhteistyössä Gaudete (sisältää alennuskoodin)

Pidempään blogiani seuranneet mahdollisesti muistavat ranskalaisen vaatemerkin nimeltä Zadig & Voltaire, josta olen säännöllisesti vouhottanut vuosien varrella. Syksyn paras uutinen putiikkirintamalla on, että ranskalaismerkin vaatteet ovat vihdoin rantautuneet lempikauppaani Gaudeteen. Sain valita myymälään saapuneesta mallistosta suosikkini eikä se ollut vaikeaa – pyöreillä niiteillä varustettu neulemekko huusi nimeäni jo ovelta. Tarkempi tarkastelu vahvisti asian: venepääntie, kapeat hihat ja rennosti laskeutuva leikkaus. Ohut, pehmeä neulos on syönyt 95% villaa, 5% kasmiria. Olkapäitä korostavat niitit tekevät mekosta enemmän pariisilaisen kuin rokin – hyvä niin.

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-1

Mekko myös täytti vaatekaapissa ammottavan aukon: olen viimeisen vuoden aikana joutunut nimittäin nakkaamaan kaikki käytössä olleet neulemekot pois. Muutaman olin rakastanut puhki – vanhin oli kahdeksan vuoden ikäinen merinovillamekko, jonka kyynerpäät ja hihat olivat jatkuvassa käytössä rispaantuneet hiljalleen rikki. Muut tuhosi ikivanha mutta innovatiivinen pesukone, jonka ihastuttaviin uusiin ominaisuuksiin kuuluu pienten reikien puhkominen neulevaatteisiin. Arvaatte varmaan, että pesukone on menossa vaihtoon.

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-2

Zadig & Voltairen vaatteet noudattavat minulle rakasta värimaailmaa: ikiklassinen kolmikko musta, harmaa ja valkoinen saavat pehmeyttä hiekan ja luonnonvalkoisen sävyistä. Lisänä tummansininen, jota olen vihannut intohimoisesti koko elämäni, kunnes tänä vuonna en yhtäkkiä enää vihannutkaan (hmm, vaikuttaa siltä, että tänä vuonna on tapahtunut useampiakin oivalluksia tyylin saralla). Vaatteissa on kauniita, yksinkertaisia leikkauksia maustettuna yksityiskohdilla, jotka tekevät niistä perusvaatteiden sijaan, no, lempivaatteita.

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-3

Kiinnostuneille tiedoksi, että lukijoille tarkoitetulla koodilla ZV saa 10% alennuksen Zadig & Voltairen tuotteista keskiviikkoon 1. lokakuuta saakka. Koodi käy niin verkkokaupassa kuin kivijalkakaupassa. Putiikissa on myynnissä muutamia tuotteita, joita ei löydy vielä verkosta, joten piipahdus paikan päällä kannattaa, jos haluaa nähdä koko valikoiman (ja hypistellä niitä lähes laittoman pehmeitä materiaaleja).

2014-09-29-stellaharasek-gaudete-zadigvoltaire-4

Photos by Mikko Rasila

Stella Harasek ~ 28.9.2014

Gonna need someone on your side

Stella – flunssa 0-1. Vinhaa vauhtia pimenevät päivät onneksi tekevät peiton alla pysymisestä himpun verran helpompaa. Olen hauduttanut teetä isoäidin vanhassa teepannussa ja tehnyt jotain mitä vanhoillislestadiolainen isoäitini ei ikinä olisi – terästänyt teeni naapurini neuvoista inspiroituneena.

Mahtipontisella tujauksella chiliä ja limeä maustetut safkat eivät ehkä paranna tautia, mutta ainakin tekevät potilaan elämästä parempaa.

☊ MORRISSEY – YOU’RE GONNA NEED SOMEONE ON YOUR SIDE

Stella Harasek ~ 28.9.2014

WANNA HURRY HOME TO YOU

Huh! Luulin jo, että nahkatakkikelit jäivät kokonaan väliin tänä vuonna, mutta saimme sittenkin vielä muutamia kuivia ja kauniita päiviä. Styleinin kevyt ja kaulukseton mokkanahkatakki on sopiva juuri tälläiseen syyssäähän. Pitkään en osannut käyttää sitä, kunnes yhtäkkiä osasin. Se on oikeastaan ihan tavallinen musta jakku, joka on ommeltu kankaan sijaan maailman pehmeimmästä mokasta. Vähän rennompi, sopivasti lempeämpi, sellainen kuin kantajansakin haluaa olla.

Suede jacket Stylein, pants Samuji, linen t-shirt Filippa K, shoes Vagabond, scarf Acne, sunglasses by Saint Laurent Paris from Trend Optic. Silver rings and wristband by Pernille Corydon.

Noin näppäränä sitä heiluttiin ennen kuin tauti kaatoi naisen sänkyyn. Hitto vie. Olisi tässä parempaakin tekemistä kuin sairastaa, mutta minkäs mahtaa.

☊ THE NATIONAL – SLOW SHOW

Stella Harasek ~ 24.9.2014

A sudden simple twist of fate

Kämppäkaveria lainatakseni: ETTÄ MITÄ ETTÄ? Sunnuntaina vielä painelin puistossa shortseissa ja varvastossuissa ja hikoilin pitkähihaisessa paidassani. Tänä aamuna lähdin ulos trenssissä vain havaitakseni, että ikkunasta loistanut varhaisaamun aurinko oli iso huijaus ja ulkona on siis pakkasta. Trenssini on tähän tuuleen aivan naurettavan ohut, nilkkureiden ja vajaamittaisten housujen välistä pilkottavat paljaat nilkat jäätyvät matkalla tapaamisesta toiseen ja sinisinä värjötteleviin sormiin olisi kaivannut jo hanskoja.

Siirryimmekö tosiaan t-paitakeleistä suoraan villakangastakkien valta-aikaan? Mihin saa reklamoida siitä, että nahkatakki- ja trenssikelit jäivät kokonaan väliin? Kaikeksi onneksi kiedoin lähtiessäni kaulaan Balmuirilta saadun kasmirhuivin, joka on suunnilleen peittoni kokoinen. Olen kietonut itseni sen sisään kuin pahantuulisen kaalikääryleen enkä aio tulla pois ennen kuin pääsen kotiin.

2014-09-24-stellaharasek-helsinki-balmuir

Aamiaistapaamisten huono puoli: kello soi aamulla varttia vaille kuusi ja minä luulen toiseen torkutukseen asti, että se on vitsi. Aamiaistapaamisten hyvä puoli: Helsinki on aamuvarhaisella hengästyttävän kaunis. Nouseva aurinko loisti Kauppatorilta puiden piirtäminä kultaisina juovina pitkin Esplanadia.

Terveisiä Café Balzacista. Jäin nurkkapöytään kirjoittamaan lounaan jälkeen ja tilasin kannullisen teetä orastavan nuhan taltuttamiseksi. Samuli on kantanut kannun lisäksi pöytään mukillisen jotain kuumaa ja kitkerää (eittämättä siis terveellistä) ja tunti sitten syödyn lounaan täydennykseksi lautasellisen tujulla valkosipulilla ja chilillä höystettyä pastaa. Jos ei näillä aseilla katoa nuhaoireet, niin ei millään.

Kuvat ovat Instagram-tililtäni, @stellaharasek. Otsikko on lainattu Killersilta, joka lainannut sen Bob Dylanilta. Tässä olikin päivän poptrivia.

☊ KILLERS – DEADLINES AND COMMITMENTS

Stella Harasek ~ 23.9.2014

Love’s got the world in motion

Kuukauden kenties tärkein uutinen urheiluvaaterintamalla on, että kukkashortsieni ei tarvitse enää loistaa yksin! Sain nimittäin adidas Originalsilta samasta kuosista tehdyn takin ja taistelen vastaan vimmaani pukea ne päälle yhtäaikaa.

2014-09-23-stellaharasek-adidasoriginals

Kuten näette, eilen yhdistin ne vielä maltillisesti mustiin väljiin treenihousuihin. Huomisen suhteen en voi luvata mitään.

En itsekään ymmärrä miten musta-harmaassa värimaailmassa viihtyvä voi hullaantua näin paljon näin värikkääseen vaatteeseen. Kai se on niin, että samalla tavalla kun c-vitamiinivajeesta kärsivän tekee mieli appelsiineja, kukka- ja värivajetta potevan mieli vaatii neonkeltaisella koristeltuja kukkaövereitä.

Photo by Mikko Rasila

☊ NEW ORDER – WORLD IN MOTION

Stella Harasek ~ 23.9.2014

Postcards from Estholmen, pt II

Vuorossa kuvapäiväkirja Estholmenin venevajasta, jota sivusin tovi sitten. Ihana paikka, jonne saarella kokoonnutaan iltaisin kuuntelemaan musiikkia rätisevästä radiosta, lorvimaan nuotion äärellä, kokkaamaan ja ennen muuta syömään. Pitkän pöydän ylle sytytetään lyhtyjä ja tuikkuja, merelle avautuvasta ovesta näkyy hyvällä lykyllä kuu ja sen silta. Matkakumppaneiden musiikkimaulle ei idyllisinkään saaristomiljöö mahda mitään, mutta olen onnekseni kehittänyt vahvan toleranssin sekä suomalaiselle iskelmälle että räpille.

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-1

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-2

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-3

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-4

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-5

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-6

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-7

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-8

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-9

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-10

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-11

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-12

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-13

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-14

Nämäkin kuvat ovat ensimmäiseltä reissultamme alkukesästä. On vaikeaa olla kuvaamatta, kun kaikkialla on kaunista.

A photo diary from the Finnish archipelago.

Stella Harasek ~ 22.9.2014

Syysaamu

Märkänä maanantaiaamuna on helppo tajuta miksi ihmiset ovat kesäisin energisempiä. Auringonvalo saa ajatukset liikkeelle, mutta harmaassa hämärässä on huomattavasti vaikeampi herätä. Takana on kahdeksan tunnit unet kun kello soi seitsemältä, mutta sisäinen kello väittää kivenkovaan, että on yö.

Tänä aamuna sisäinen kelloni oli tosin varma myös siitä, että on sunnuntai. Tarvittiin kalenterin ja kämppäkaverin äänienemmistö ennen kuin ymmärsin olevani väärässä. Mikä kylmä herätys todellisuuteen.

Kiireetön aamupala auttaa onneksi asiaa. Saa nuokkua lempimukinsa äärellä, muistella rauhassa arkielämän perusasioita kuten kuka on ja mitä pitää tehdä. Kuuluin aiemmin niihin, jotka kumoavat kofeiinipitoisen aamiaisen seisten ja syövät päivän ensimmäisen aterian aikaisintaan lounaalla. Olen yrittänyt opettaa itseni siitä pois, sillä päivästä tulee usein samanlainen kuin aamusta. Toivon elämääni lisää rauhallisia aamuja, päiviä ja viikkoja – kiireisiä ja kaaottisia on ollut enemmän kuin kylliksi.

Arkiaamupala saa olla simppeli. Vaikka voileipä tai paistettu kananmuna. Tai molemmat, pinottuna päällekkäin. Alakerran kaupasta löysin minulle uuden jugurttimerkin, otin senkin kokeiluun. Aurinkoa alkuviikkoonne!

Stella Harasek ~ 19.9.2014

Friday never hesitate

Perjantai! Aina yhtä iloinen jälleennäkeminen. Lempipäiväni on kohdellut minua tälläkin kertaa kauniisti. Sain aloittaa päivän kiireettömästi kotona keittiön pöydän äärellä. Oli hyvä kahvi, juustolla päällystetty paahtoleivänpalanen ja aikaa eräiden pienikokoisten juustonpalvojien lellimiseen.

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-1

Lounaalla tapasin ensimmäisen kerran ihmisen, jonka olen halunnut pitkään tavata. Hän on vielä huikeampi tyyppi kuin olin kuvitellut. Toiset vaan levittävät ympärilleen lempeää energiaa tavalla, jonka toivon tarttuvan.

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-2

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-3

Päivän loput työt tein viltin alla koira polvitaipeessani: soitin pari puhelua, tein roikkumaan jääneitä rästitöitä, lähetin yhden laskun, maksoin toisen. Tyhjensin pursuilevasta sähköpostistani kaiken turhan, se olisi pitänyt tehdä jo kuukausia sitten. Deletoin vanhat projektikansiot edes avaamatta niitä, sen tunsi melkein fyysisesti kun virtuaalinen kuorma keveni.

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-4

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-5

Työpäivän päätteeksi puolityhjään sähköpostiin kolahti lentoliput – siinä vaiheessa avasin viinipullon. Ensi kuussa tähän aikaan olen Kreikan saariston auringossa! En ole koskaan käynyt siellä, mutta ennustan, että tulen viihtymään. Näen valkoisia kaftaaneja, valkoviinin vilvoittavassa seurassa vietettyjä iltoja, oliiviöljyn tahrimia sormia ja lisää hölmönnäköisiä rusketusrajoja, jotka risteilevät nyt jo haalistuvien päällä.

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-6

2014-09-19-stellaharasek-fridayiminlove-7

Helsingissäkin aurinko paistaa vielä. Seuraavaksi ajattelin pukea korkokengät ja lähteä leffaan. Poikaystävä saa valita elokuvan enkä aio valittaa, vaikka valkokangas täyttyisi toisiaan nuijivista alieneista, mutanttihaikaloista ja fantasiahirviöistä. Ostan pussillisen salmiakkia ja tasaan hengitystä hämärässä. Armeijaottein aikataulutettu viikko ohi, luvassa laiska viikonloppu.

Opened a bottle of wine. Cos everyone knows Friday is all about the wine.

☊ THE CURE – FRIDAY I’M IN LOVE

Stella Harasek ~ 19.9.2014

Iltapäiväretki Kaapelitehtaalle

Olen unohtanut vallan raportoida tärkeitä asioita. Kuten sen, että piipahdimme tovi sitten järjestetyssä Design Marketissa ja onnistuin vihdoin bongaamaan Richard McCormickin hurmaavan ruokarekan sellaiseen aikaan kun se on auki.

Sitäkin harmillisempi oli havaita, että ruokarekan jono täytti Kaapelitehtaan koko sisäpihan. Nälkäkuolema vaani jo kulman takana, joten tyydyimme viereisen Street Gastron antimiin. “Tyytyminen” on tosin väärä sana, possupitaleipä oli meinaan hillittömän hyvä.

Tälle armaan asuinkumppanini ilmeelle on olemassa nimi ja se on PAHAT MIELESSÄ. Tässä tapauksessa mielessä oli ehkä toinen possupita.

Mustasydämisen minimalistin pitäisi olla immuuni vaaleanpunaisille asioille, muttei ole. Ehkä on aika luopua mustasydämisen minimalistin identiteetistä ja ryhtyä avoimesti pehmeäpäiseksi romantikoksi, joka rakastaa kukkia ja sulaa sopivasti sijoiteltujen sanojen edessä. Follow that truck. Well – who wouldn’t?! En osaa päättää kumpaa Richard on enemmän, nero vai ihana.

Varsinainen määränpäämme oli Balmuirin kasmirtaivas. Mikolla kesti 0,6 sekuntia valita suosikkinsa eli aika kauan verrattuna minuun. Törmäsimme myös toiseen kiinnostavaan putiikkiin, minulle uuteen tuttavuuteen, johon pitää palata paremmalla ajalla samalla kun vilautan lähipäivinä mitä tulin vieneeksi kotiin.

Hmm. Tuli nälkä tätä kuvaa katsellessa. Taidan lopettaa ja mennä tekemään toisen aamiaisen.

Stella Harasek ~ 18.9.2014

Playing with the boys

Kesätunnelmissa jatketaan. Elokuisista terassikemuista on vielä nippu valokuvia, joita en ole julkaissut – pakko jakaa, koska niissä on koiria, ystäviä ja yllättäviä perhepotretteja. Suosikkini saattaa olla ensimmäisen kuvan kärttyinen pikkukoira, jolta oli juuri evätty katkarapu. Vähemmästäkin menee pienen koiran (tai kenen tahansa) päivä pilalle.

Myönnän, on jo vähän ikävä tuota hellettä ja onnellisia, hikisiä lomalaisia. Onneksi ihana sää jatkuu vielä, vaikkei elohopea kipuakaan enää ihan kolmenkymmenen asteeseen.

HSS Boathousen brunssista on muuten kyselty. Suursuosion saavuttanut sunnuntaibrunssi järjestetään seuraavan kerran ensi kesänä, mutta syksy jatkuu Liuskasaarella tietysti rapujen merkeissä. Ravut. Mmm. Ikisuosikkini fish’n’chips on toki myös visiitin arvoinen. Kannattaa mennä nyt kun vielä on hyvällä säkällä terassikelit. Jättäkää minulle tilaa sinne terassin nurkkapöytään.

☊ KENNY LOGGINS – PLAYING WITH THE BOYS

Notes on a life

Stella Harasek & Jarno Jussila

Monthly Archives: September 2014