Ajatuksia arjesta ja kokkaamisesta

Kaupallinen yhteistyö Suomen Kaasuenergia

Olemme asuneet melkein koko kesän remppaa paossa pienessä evakkokämpässä, jonka keittiönurkassa on maailman hankalinta kokata. Asunnossa on koko ajan kuuma ja ainoa avattava ikkuna sattuu olemaan keittiössä. Kun ikkuna on auki, jääkaappi ei mahdu aukeamaan, eli ensin täytyy sulkea ikkuna, avata jääkaappi, sulkea jääkaappi ja avata ikkuna uudestaan. Ainoa työtaso on hella, joka alkaa hysteerisesti piipittää, kun sille laskee jotain. Kun kääntyy, vähintään yksi asia tipahtaa. Kahta ihmistä keittiöön ei tietenkään mahdu samaan aikaan, hädin tuskin yksi, koska siellä ryysii usein myös yhdestä kahteen assistenttia “auttamassa”. Ensi viikolla muutamme matkalaukkuinemme toiseen evakkokämppään, joka on vielä pienempi.

First world problems, tiedän! Olemme tietysti kiitollisia, että ylipäänsä olemme löytäneet kohtuuhintaisia evakkokoteja, mutta olemme myös tajunneet kuinka pilalle lellittyjä olemmekaan, kun olemme päässeet edellisissä kodeissa tottumaan tilaviin, toimiviin keittiöihin. Rempan etenemistä odotellessa olemme ehtineet pohtia millaisia asioita toivomme uudelta kodilta ja sen keittiöltä sitten kun remontti laajenee syksyn mittaan sinne.

Kuvat ovat edellisestä vuokra-asunnostamme!

Muutaman keittiöremontin tehneenä alkaa olla melko selvät sävelet sen suhteen mikä toimii meidän arjessa. Uudessa kodissa olisi mahdollisuus saada avokeittiö kaatamalla yhden väliseinän, mutta päädyimme siihen, että säilytämme asunnon alkuperäisen pohjan väliseinineen. Pohja on sellaisenaan superhyvä: keittiön yhteydessä on ruokailutila, josta on suora yhteys olohuoneeseen. Tykkäämme just siitä, että keittiö on lähellä, mutta vähän erillään muusta, niin että sotku jää piiloon. Vaikka minähän meistä olen ainoa, jonka jäljiltä keittiö on sotkuinen – Jarno on toisissa asioissa pikkutarkka ja siinä vaiheessa kun ruoka on pöydässä, myös keittiö kiiltää puhtauttaan. Kokkeina olemme melko samanlaisia: kärsimättömiä, nopeita. Arvostamme hyvää ruokaa, mutta ryhdymme harvoin mihinkään monen tunnin projekteihin. Useimpina päivinä ruoka pitää saada pöytään alle puolessa tunnissa, koska sitä ruvetaan laittamaan vasta silloin kun on jo nälkä.

Muuttaessamme pois vuokrakämpästämme jätimme samalla taaksemme näissä kuvissa esiintyvän mustan keittiön, jonka toimme mukanamme edellisestä kodista. Ah, se oli kyllä upea! Erityisesti kirpaisi ero kaasuliedestä, johon olimme ehtineet kiintyä. Ei vain siksi, että se oli iso ja supertyylikäs, vaan ennen muuta kokkausmukavuutensa vuoksi. Epäilen, että söpö koirani ja erikoisleveä kaasuliesi olivat osasyitä siihen miksi Jarno muutti luokseni melko sukkelaan.

Olen jakanut arjen kaasulieden kanssa melkein kymmenen vuotta ja rakastanut joka hetkeä. Ihastuin kaasulla kokkaamiseen vuosia sitten, kun muutin kämppikseni kanssa asuntoon, jossa oli kaasuliesi. 1900-luvun alussa rakennettu kotitalo kuului kaupungin kaasuverkkoon, kaasu tuli siis seinästä. Lieden käyttö jännitti ensimmäisellä kerralla, mutta se olikin tosi helppoa. Nykyisin kaasuliesiä ei sytytetä enää tulitikulla, vaan säätönuppia kääntämällä syttyy pieni sininen liekki, joka myös sammuu yhtä nopeasti pyöräyttämällä nuppia. Nykyaikaisissa kaasuliesissä on liekinvarmistin, joka sammuttaa liekin ruoan kiehuessa yli, sekä turvamekanismi, joka katkaisee kaasuvirran, jos liekkiä ei ole. Ja vaikka kaasu jäisi päälle, liesi alkaa lähinnä lämmittää huoneilmaa.

Miten nopea ja näppärä se liesi olikaan. Silloin keitin kahvinkin teräksisellä mutteripannulla eikä ole koskaan valmistunut kahvi yhtä nopeasti. Eipä siis ihme, että seuraavan vuokrakodin keittiöremontin yhteydessä valitsimme uudeksi hellaksi juuri kaasulieden. Ostimme mallin, jossa on kiertoilmasähköuuni – yhdistelmäliedessä on niinsanotusti best of both worlds. Kaasu-uunilla on omanlaisensa sielunelämä, jota en koskaan oppinut ymmärtämään, vaikka tiedän, että silläkin on omat vannoutuneet ystävänsä. (Jos olette langoilla, kertokaa lisää! Kiinnostaa!)

Siihen on syynsä miksi ammattilaiset kokkaavat kaikkein mieluiten juuri kaasulla: se on kätevä ja nopea, lämpötilan säätely onnistuu välittömästi eikä tarvitse odottaa, että liesi kuumenee tai jäähtyy. Pohjaanpalamisia ja ylikiehumisia sattuu huomattavasti vähemmän. Kaasuliesi on helppo puhdistaa, senkun nostaa ritilät irti ja pyyhkii pinnat. Kaasuliedellä voi käyttää huoletta kaikenlaisia pannuja ja kattiloita teräksestä valurautaan – meille tärkeää, sillä rakastamme valurautapannujamme. Kaasu on myös edullinen ja sen käyttö säästää sähköä.

Kotikeittiössä kaasuliesi toimii joko maa- tai nestekaasulla. Maakaasu on Helsingissä suosittu, sillä esimerkiksi monet asunnot täällä on liitetty valmiiksi maakaasuverkkoon: silloin kaasulieden kytkemiseen tarvitaan vain kaasumies, joka yhdistää lieden kaasuliitäntään. Kaasuverkkoon voi kytkeä myös omakotitalon, jolloin kaasua voi käyttää muuhunkin – takkaan, lämmitykseen, grilliin. Ns. yhteismittaustaloissa voi olla tarjolla myös kotimainen, hiilineutraali biokaasu, joka on ekologinen vaihtoehto – kannattaa kysyä kumpaa taloyhtiö käyttää. Lisätietoa maa- ja biokaasusta löytyy tästä.

Nestekaasu tulee pulloissa ja sitä myydään huoltoasemilla. Pulloratkaisut ovat monille tuttuja mökeiltä ja sama toimii kotonakin. Jotkut liedet on tarkoitettu joko maa- tai nestekaasuun, toiset (kuten tuo meidän musta kaunotar) sopivat molempiin.

Kokkaaminen kaasuliedellä on yhtä hauskaa tulipa kaasu sitten seinästä tai pullosta. Käytön kannalta sillä ei ole väliä.

Meillä on kokemusta molemmista. Seinästä tuleva kaupunkikaasu on tietysti kätevin ja myös edullisin – lasku oli vain joitakin kymppejä vuodessa. Toisessa kodissa olisi myös ollut Suomen kaasuenergian maakaasu ja monilla naapureilla olikin kaasuliesi käytössä, mutta juuri meidän asuntomme kohdalta kaasuputki oli poistettu käytöstä, joten päädyimme nestekaasuun. Ei ollut hankala sekään: pullo sujahti keittiön varastokomeroon ja kaasumies yhdisti sen listan takana kulkevalla putkella lieteen. Pullon ei siis tarvitse sijaita lieden vieressä (omakotitaloissa se sijaitsee joskus jopa talon ulkopuolella). Kaikkineen asennus maksoi vähän alle 300€, halvemmalla olisi päässyt jos pullo olisi mahtunut kaappiin lieden viereen. Kaasun kulutus on yllättävän pientä, iso pullo tuli vaihdettua noin kerran vuodessa. Vietimme tosin osan vuodesta muualla, ympärivuotisessa päivittäiskäytössä pullo olisi kestänyt ehkä 6-8 kuukautta. Pidimme yleensä ison pullon lisäksi pienempää varapulloa, ettei kokkaaminen keskeydy kaasun loppuessa. Pullon vaihtaminen on nopea homma: korkki vaihdetaan vanhasta pullosta uuteen ja siinä se.

Kuten kaikkiin mukavuuksiin elämässä, kaasuun tottuu nopeasti eikä enää muistakaan muita vaihtoehtoja, kunnes matkustaa pohjoisen mökille ja tulee taas selväksi, että puolen minuutin munakokkeli tai täydellisesti paistettu kala ei ole suinkaan oletusarvo. Sinnekin tulee toivottavasti lähivuosina keittiöremppa, ja sinne haluamme ehdottomasti hankkia kaasulieden elinkaarensa lopussa olevan hellan tilalle.

Kaasuliesi on parhaimmillaan paitsi nopeissa safkoissa, myös tarkkuutta vaativien ruokien kuten lihan ja kalan valmistamisessa, sekä esimerkiksi wokeissa, joissa on saatava pannu tarpeeksi kuumaksi ison ruokamäärän kypsentämiseen.

Olemme uuden keittiön suunnittelussa vasta ihan alussa, mutta olemme jo tehneet joitakin linjanvetoja meille tyypilliseen tapaan eli suurpiirteisellä yhdistelmällä johdonmukaista järkeilyä ja “ois kiva” -mutuilua.

~ Säilytystila: tärkeää, koska keittiö on kompakti, eikä siinä ole mitään isoa varastokomeroa kuten edellisessä. Yläkaapit tulee tällä kertaa.
~ Mielipide avohyllyihin: aavistuksen epäkäytännöllisiä, koska keräävät pölyä, mutta silti niin kauniit, että haluaisimme niitä tälläkin kertaa pari.
~ Liesi: uusi rivarikoti ei harmi kyllä ole liitetty kaasuverkkoon. Kaasuliesi tulee silti, jos pullolle  löytyy järkevä sijoituspaikka, sillä tila on vähän kortilla. Keittiöön sopisi parhaiten tasoon upotettu liesi ja erikseen sen alapuolelle integroitava uuni.
~ Muut kodinkoneet: varmuudella ainakin integroitava astianpesukone, mutta jääkaapin suhteen emme vielä ole saaneet päätettyä olisiko sekin integroitava vaiko mieluummin omilla jaloillaan seisova kaappi.
~ Pinnat: lämmin, kodikas puu kiinnostaa. Tasoksi jotain kestävää ja käytännöllistä, kuten aiemmissakin keittiöissä on ollut. Kiehtoisi jopa rosteri, mutta se on ehkä liian mökki tuohon asuntoon. Jotain jänniä yksityiskohtia tekisi mieli keksiä, ettei kokonaisuudesta tule liiankin seesteinen.
~ Valaistus on vielä ihan kysymysmerkki. Asunnossa on kattoikkuna, joka on meille uutuustuote enkä osaa vielä yhtään ajatella millaiset valot sen kaveriksi sopii.

Vielä on auki myös se tuleeko keittiöön laattalattia vai saammeko paikattua alkuperäisen parketin, johon jää koloja purettujen kaappien tieltä. Uudet kaapit kun eivät tule täsmälleen samoille kohdille. Sama pohtinta on työn alla katon kohdalla, sillä myös kattoon jää reikiä vanhojen kaappien kohdalle ja uudet eivät tule ulottumaan kattoon saakka.

Paljon päätöksiä, mutta onneksi niitä kaikkia ei tarvitse tehdä nyt heti.

Kommenttiloota on vapaa, jos herää ajatuksia, kysymyksiä tai vinkkejä! Kyselin Instagramissa kiinnostavatko remonttijutut ja 99% sanoi KYLLÄ – toivottavasti täällä ollaan samoilla linjoilla, sillä arkeen ei mahdu tällä hetkellä paljon muuta kuin remppaa, kirjoittamista ja remppaa.

PS. Kaasulla kokkaamisesta löydätte lisää infoa Suomen Kaasuenergian sivuilta!

8 thoughts on “Ajatuksia arjesta ja kokkaamisesta

  1. Lattia materiaaleista suosittelen korkkia, se on lämmin, akustinen ja kiva koiran tassuille. :) Mutta niin kaasu-uuni, en kyllä yhtään tunnistanut tuota lieden putsauden helpoutta. :D Putsaan omani kuparirätillä, ostin sen huvin vuoksi kun Ekolo sulki ovensa Hakiksessa, kaasu-uunin ikkunan skrapaan puhdistusterällä. Itse olen haaveillut toisinaan kiertoilma-uunista mutta kun meidän talon sähköt on vuotta 60-luku ja käytössä on kuitenkin ilmainen kaasu. Käytän uuniamme ikään kuin mikroa, tosin toisinaan leivosten kanssa tuottaa haasteita kun alin aste luku on 180 astetta. Ah jääkaapit ovat hirveitä murhekryynejä! Tämä pandemia sotkee sen että saako sellaisen ja millä aikataululla, suosittelen sellaista missä saa kytkettyä pakastimen pois jos sellaisen haluaa, mutta nämäkin mallit taitaa olla harvassa. Tietty uuteen kotiin voisi mahtua ehkä arkkupakastin kaikille kivoille herkuille.

  2. Hei! Meillä oli keittiöremppa viime syksynä. Purimme vanhan leivinuunin ja uusimme keittiökaapit ja lattiat koko taloon. Keittiöön laitoimme Dekton- tasot valkoisena. Todella kestävät ja ihanat käytössä. Suosittelen. Kestää vaikka mitä!

  3. Kiva kun kirjoitat (etkä ole lopettanut)! Remppa- ja sisustusjuttuja on aina kiva lukea, ennen ja jälkeen -kuvat ois kivoja :).

  4. Meillä just rempattiin keittiö 60-luvun lopun asuntoon ja lattia oli vaikea paikka (päädyttiin rohkeasti vetämään samaa öljyttyä massiivitammiparkettia kuin koko muuhun asuntoon; puolen vuoden kokemuksella ei ongelmia, ei vesivahinkoja :)). Mikään vaihtoehto ei ollut oikein optimaalinen, oma kokemus esim. laattalattiasta keittiössä oli aika mööh.

    Kaappien oviksi haluttiin tammea ja bongattiin just sopiva ovimalli Ikeasta…ja sit se että se poistuu valikoimasta ennen muuttoa ja remppaa…reteesti sitten ostettiin iso kasa ovia ja säilytettiin niitä ennen muuttoa sängyn alla (aika hyvin piti plan, vaan yksi ovi piti palauttaa turhana). Allastasoksi Stalan rosterinen mittatilaustaso, ihan superhyvä. Tiskipöydässä ei ees harkittu muuta, edellisessä oli rosteritaso ja se todettiin erittäin hyväksi (sitä edellisessä vuokrakämpässä oli puutasoon upotettu allas ja se oli tosi vaikea pitää kuivana ja siistinä). Uusi rosterinen tiskipöytämmme on 2cm paksu ja ihastuttava siron näköinen.

    Eniten kivaa on kyllä kun keittiöremppa on ohi ja oma suunnitelma paljastuu toimivaksi. Ja todella nautin sitä että keittiö on erillinen huone (edellisen asunnon pohjaratkaisu oli niin ah avara, että sängystä näki tiskivuoret jos niitä oli). Meillä siis keittiön vieressä ruokasali (ihanan porvarillista) ja se avautuu olkkariin. Myös ruuan käryt pysyvät keittiössä eikä leviä koko kämppään, mikä on tosi jees. Kaasuliedestä ei ole kokemusta, joten siksi meillä valittiin induktio, toimii meille hyvin. Meillä lisäsäilytystilaa tuo vielä keittiön vieressä oleva varastotila, missä on nyt pieni pantry (se on luksusta suorastaan).

  5. Kiva lukea asuntojuttuja, pidän erityisesti tuosta mentaliteetista, että remontoidaan vain se mikä on rikki, ja antaa asunnon alkuperäisen tunnelman ja pohjaratkaisun näkyä.

    Oman kämpän remonttiajatukset ovat myös keittiön lattiassa. Meillä on ihan ok parketti (hiottava ja lakattava taas, niin virkistyy) keittiössä, mutta se on epäkäytännöllinen: olemme näköjään sen verran sottapyttyjä, että lavuaarin ja uunin välinen osa lattiasta on kärsinyt pieniä mutta näkyviä vesivahinkoja. Parketti on todella herkkä vedelle, minkä vuoksi olen kaivannut keittiöön jotain muuta materiaalia. Pinterestissa olen ihaillut lavuaarin viereen tehtyjä laatta-parketti – yhdistelmiä. Niissä lattiaan syntyy erikoisia kuvioita esim. 6-kulmaisista pienistä laatoista ja suorakulmaisista parkettilevyistä. Oma asiansa on sitten laattojen kylmyys (vaatisivat ehkäpä lattialämmityksen) ja monimutkaisen kuvioinnin taiten tehtävä remontti. Että sellasta, innolla odotan teidän remontti ne etenemistä ja raportointia blogiin :)

  6. Stella, tervetuloa takaisin pitkän tauon jälkeen…nopea kommentti vain kaasuliedestä
    ..muuttaessani Helsinkiin tutustuin ensi kertaa kaasuhellaan. Minulla oli suoranainen kammo ajatuksestakin, että kaasulieden kanssa pitäisi elää. Ennakkoluuloistani huolimatta yhteiselo alkoi sujua yllättävänkin nopeasti enkä enää haluaisi muuttaa takaisin sähkölieteen juurikin kaasulieden nopeuden ja kätevyyden takia. Suosittelen!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.