Viikon tärkein uutinen! Viiden nupun kimppu nuokkui unisena kukkakaupan ikkunassa, nappasin viimeisen ja kannoin kotiin. Yksi nupuista oli herännyt matkalla, passelin päivän valitsi terälehtiensä avaamiseen päivänvaloon. Vinkeää vappua ruudun sille puolen.
My favorite time of the year – PEONY SEASON!
Yhteistyössä Helsinki Core Trainers
Kas, vappuaatto! Oivallinen hetki sotkea kansallinen juhlahumu kirjoittamalla 10Campista, jonka aloitin muutama viikko sitten. Palaan harjoitteluun pian, mutta ensin sananen ruokavaliostamme. Emme ole tipattomalla, mutta melkein: alkoholia saa nauttia päivässä korkeintaan yhden annoksen. Huolimatta siitä, että juon itseni harvoin humalaan, se on vähän naiselle, jonka mielestä iso kolmonen on ruokajuoma ja samppanjaa voi juoda aamiaiseksi.
Säästän teidät kysymisen vaivalta, kysyin jo. Ei, annoksia ei voi säästää ja juoda kerralla. Ei, kokonaisen viinipullon vetävä viinilasi ei ole yksi annos. Ei, syntymäpäivä, vuosi sitten varattu viinitilaloma tai parhaan ystävän häät eivät ole poikkeus sääntöön. Ken 10Campiin ryhtyy, se 10Campin kestäköön.
Kuvan vaatteet: saatu urheilustudion avajaisia varten adidakselta. Illan aikana nautitut kuohuviinilasilliset: nolla.
Syy sääntöön on yksinkertainen: kunto ei krapulassa kestä hikistä harjoittelutahtia. Hyvä jos kestää ilman krapulaakaan. Hiprakassa tulee myös syötyä mitä sattuu – vai väsääkö joku vihersalaatin tultuaan yöllä kotiin? Olen jokatapauksessa tehnyt odottamattomia havaintoja ensimmäisten vähävolttisten viikkojen aikana.
(1) Vuorokaudessa on enemmän tunteja. En ikimaailmassa sanoisi, että hyvässä seurassa viinipullon äärellä valvotut tunnit olisivat menneet hukkaan (eivät ole). Mutta aikaa jää enemmän kaikkeen muuhun silloin kun illat eivät veny viinin voimalla yöhön.
(2) Uni on parempaa. En ole aiemmin tajunnut kuinka paljon parillakin tuopilla voi olla vaikutusta uneen ja sen syvyyteen. Oli takana sitten kuusi tai kymmenen tuntia, yöunilta herää kummasti levänneempänä silloin kun pää on painunut tyynyyn pelkän vesilasin väsyttämänä.
(3) “Yhdelle vaan” voi oikeasti olla yksi vaan. Kuka olisi uskonut?
(4) Usein on helpointa olla ilman. Huhtikuulle on sattunut niin paljon kemuja ja kekkereitä, että epäilen tämän olevan maailmankaikkeuden tapa koetella lujuuttani. Empiiriset tutkimukseni ovat osoittaneet, että helpoin tapa olla harmittelematta juomatta jääneitä samppanjalasillisia on jättää väliin se yksi sallittukin. Ei sitä oikeastaan tee edes mieli, kun tietää, että siihen se jää.
(5) On ihan yhtä kivaa. Olen ilmeisesti valinnut ystäväni viisaasti, sillä viihdyn heidän seurassaan yhtä hyvin vesiselvänä kuin viinipullon jälkeen. Etelähelsinkiläistyneen elämänpiirini kokoisella otannalla suomalainen kulttuuri ei myöskään suhtaudu niin nihkeästi alkoholista kieltäytymiseen kuin olin kuvitellut: ihmiset kohauttavat olkiaan, kaivavat kaapista vissyn ja jatkavat juttuaan. Ketään ei haittaa eikä harmita, hiukan yllättäen ei edes minua.
Voi johtua endorfiineistakin, mutta alkaa tuntua, että saan enemmän kuin menetän. Voi olla, että astetta kevyempi alkoholilinja jatkuu 10Campin jälkeenkin. Ja niin, arvasitte oikein: ei ole vappukaan poikkeus sääntöön. Päinvastoin, meillä on vappupäivänä treenit. Kepeimmät kuohuvat sulle, sokerisimmat simat mulle!
Tämä tavanomainen tiistai jääköön historiaan päivänä, kun kävelin kotiin paljain jaloin. Toisessa kädessä kassillinen rahkamunkkeja ja kotisimaa, toisessa Alexander Wangin herrainkengät, jotka olivat hiertäneet haavat molempiin kantapäihin. Luovutin kolme korttelia ennen Kapteeninkatua. Ensimmäisen kerran ulkoilmaa tänä keväänä tervehtivät varpaat kipristelivät Tehtaankadun lämpimällä asfaltilla. Päivän paras hetki.
Kotona heitin nilkkakengät nurkkaan ja katoin melkein samalla ovenavauksella saapuneen naapurin kanssa pöydälle pienen varaslähdön vappuun. En oikein ymmärtänyt vapun olemusta ennen kuin jokunen vuosi sitten oivalsin, että vappuna saa hyvällä omatunnolla ahtaa napaansa munkkeja ja simaa. Tänään oivalsin, että paras paikka syödä ne on kämppäkaverin sänky, ei tule nimittäin sokerimuruja omiin lakanoihin.
Herkut kiinnostivat muitakin paikallaolijoita. Mikäs se sellainen vappu on, ettei mäyräkoirille anneta munkkeja. Nakkitarjoilu on onneksi jo perinne.
Kun kaupungin kuumin punapää Katja Kokko soittaa ja kysyy johonkin, vastaus on kysymyksestä riippumatta aina kyllä. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia, täynnä ideoita, joihin haluaa heittäytyä. Se ei toki ole vaikeaa, jos kyse on siitä, että Katja haluaa kokeilla meikkitaikojaan ja tehdä meikätytöstä kauniin! En ole viime viikkoina varsinaisesti ehtinyt panostaa peilin äärellä laittautumiseen. Jos ollaan rehellisiä, pidän tällä hetkellä saavutuksena sitä, että minulla on joka päivä ollut päälläni vaatteet (eikä kertaakaan yövaatteita).
Istahdin siis viime viikolla Jolien tuoliin. Ei hullumpi aamu, kameran takana pyöri rakastakin rakkaampi Dorit Salutskij. joka kuvaamisen ohella silitti, rapsutti ja haki aamupalaa. Katjan siveltimillä syntyi kovin vaivattoman oloisin ottein kirkas, kuulas iho ja utuiset sumusilmät – voi näyttäisipä aina tältä! Pienillä purnukoilla saa näköjään pyyhittyä kasvoilta kaiken väsymyksen, kun vaan tietää mitä tekee.
Lopputulos ohjeineen ja vinkkeineen löytyy Jolien toimituksen blogista. Ajattelin testata, vaikka vähän epäilyttää saanko peilikuvastani omin voimin aivan yhtä hehkeän. Meidän tumpeloiden iloksi Joliesta löytyy onneksi sekä meikkauspalveluita että -kursseja, joissa niksit opetetaan kädestä pitäen. Otan vakavaan harkintaan, jos harjoitukset eivät tuota tulosta.
Katjan käsittelyssä on käynyt muuten myös Eeva Kolu ja Mili Kaikkonen, kannattaa kurkata jos kiinnostuit. Mili kävelikin Jolien ovesta samalla kun minä astuin ulos. Pieni kaupunki! Olin samaisena aamuna varannut Milin verkkosivuilta hänelle ajan kun maailmankaikkeus pudotti hänet eteeni.
I spent a sunny morning in the wonderful company of Katja Kokko from Jolie. The lady knows her cosmetics.
Photos by Dorit Salutskij
☊ THE CURE – A KISS
✖ KUUSISTO, TURUN SAARISTO
Viikko sitten katselin auringonlaskua Turun sisäsaaristossa, Kuusiston piispanlinnan raunioissa. Länsirannikko on näemmä täynnä kauniita paikkoja, joissa en ole vielä käynyt. Kuviin päätyi pitkiä varjoja, linnanpihalla lentäviä pikkukoiria ja pinkkejä kieliä. Melkein helteisen päivän lämmittämien kivimuurien keskellä loikki myös elämäni turkulainen, jolle nuo reitit ja murikat ovat tuttuakin tutummat.
Such a pretty spot in the middle of Turku archipelago.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Vanha suosikkiyhdistelmä, nahkatakki ja huppari, on tehnyt paluun elämääni. Voi helppoutta ja huolettomuutta! Sain yksinkertaisen mustan hupparin Helsinki Core Trainersin avajaisia varten, mutta olen kemujen jälkeen suostunut riisumaan sen vain öiden ajaksi. Näkyvät logot eivät yleensä ole meikäläisen juttu, mutta ehkä tämä on poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Leather jacket by IRO from Gaudete, hoodie received as a gift from adidas Originals, leather bag from Samuji.
Photos by Mikko Rasila
☊ TWIN SHADOW – FIVE SECONDS
Makuuhuoneessa on käynnissä pieni mylläkkä. Pyörillä varustettu sänky sai tarkemmin määrittelemättömistä käytettävyyssyistä lähtöpassit ja futon lepää toistaiseksi lattialla. Esineet etsivät paikkaansa ja romuvuoret odottavat purkamistaan, yritän vastustaa vimmaani heittää koko omaisuus kadulle ja tuikata tuleen. Onneksi pajunkissat tuovat kaaokseen pikkuisen pehmeyttä, niitä tekee mieli paijata joka kerta kun herää. Tui tui.
This is the only somewhat tidy spot in my bedroom.
Yhteistyössä Xylitol Jenkki
Moni asia elämässäni on muuttunut, mutta yksi on pysynyt samana: ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla pestään hampaat. Mahdollisesti myös muutaman kerran siinä välissä – ennen tärkeää tapaamista, illanistujaisia, juhlia tai ihan muuten vaan, koska huvittaa. Jos lähden kiireessä, jätän tukan laittamatta ja ripsivärin suttaamatta, mutta hampaat pesen joka kerta. Puhtaalla suulla on ainakin meikäläisen mielialaan samanlainen vaikutus kuin puhtaalla kodilla. Kun suu tuntuu raikkaalta, ajatuksetkin kirkastuvat. Maailman ääriviivat näyttävät selkeämmältä. Vähintäänkin on kivempaa pussailla ja se nyt on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen olennainen asia.
Suhteeni hymyyni ja hampaisiini ei ole ollut mutkaton, ehkäpä siksi olen tullut kiinnittäkseeni niihin keskimääräistä enemmän huomiota. En koskaan hymyillyt valokuvissa hampaat näkyvissä ennen kuin oikaisutin vuosi pari sitten purukalustoni ylemmän rivin. Tuskin yksikään tapaamani ihminen soi vinoille hampailleni puolikasta ajatustakaan, mutta minua ne vaivasivat vuodesta toiseen, kunnes päätin tehdä jotain asialle. Nyt en onneksi edes muista miltä tuntuu hävetä omaa hymyään. Ihan kamala ajatus. Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt hukattavaksi kriiseilyyn asioista, jotka voi muuttaa ihan itse.
Xylitol Jenkki haastoi minut kirjoittamaan omista ajatuksistani ja tavoistani liittyen hampaisiini. Tartuin tarjoukseen, koska aihe on sattumalta jälleen ajankohtainen. Havahduin tovi sitten siihen, että harjaan hampaani nykyisin monta kertaa päivässä enkä tunnu saavan niitä siltikään puhtaaksi. Ikenetkin vuotivat, muina maallikkoina veikkasin, että se on merkki joko liiallisesta hankauksesta, sinnikkäästä tulehduksesta tai – mikä pahinta – molemmista. Yhteistyön tiimoilta luvassa on muutakin kuin viisaita sanoja, nimittäin visiitti hammaslääkärille. Katsotaan kuinka käy, minä kun menin hölmöyksissäni lupaamaan, että raportoin tuomion koko lukijakunnalle.
☊ THE CURE – DOING THE UNSTUCK
Jos vielä kerran kuulen sosiaalisessa mediassa kiertävän sanan arkihaaste, tuikkaan tulitikun silmääni. Sanotaanko, että arki on Kapteeninkadulla ilman alleviivaamistakin varsin vahvasti läsnä. Ennen muuta aamuisin, kun laahustamme kämppäkaverini kanssa keittiöön ja molempien Moleskinet ja MacBookit odottavat pöydällä. Onko tämä merkki erehtymättömästä mausta vai siitä, että olemme asuneet liian kauan yhdessä?
Home office for two.
☊ THE SMITHS – WORK IS A FOUR-LETTER WORD
Vuosia vanha paljettitakki on tehnyt rytisevän paluun elämääni! Pakkasin sen tänään mukaan kuvauksiin, kun kuviin kaivattiin jotain kimaltavaa. Kun puin sen kuvausten jälkeen pellavaneuleen ja farkkujen päälle lähtiessäni kotiin, tajusin että niitä se on koko ajan odottanut – koruttomia arkivaatteita, joiden seurassa se saa loistaa.
Sequin jacket Filippa K, leather bag Samuji, black heels by Acne from Gaudete.
☊ KINGS OF LEON – USE SOMEBODY
Pitkän ja kolean kevään jälkeen tuntuu hullulta miten vähillä vaatteilla iltakävelyllä yhtäkkiä tarkenee: lyhyt aukilepattava villakangastakki, lököttävät farkut, ohut pellavapaita ja Balmuirilta saatu kashmirhuivi, joka on niin pehmeä että tekisi mieli asua sen sisällä. Melkein asunkin, jos totta puhutaan. Ja nahkaiset nilkkurit ilman sukkia! Ilmiselviä kevään merkkejä, oikeastaan kesän, sillä Turussa oli päivisin niin lämmin, että ulkona tarkeni t-paidassa. Ooh! Auringosta elävän aussin on kovin helppo hymyillä.
One happy girl wrapped in a new scarf warm enough to use as a blanket.
☊ THE CURE – A NIGHT LIKE THIS
Pikkuiset, pörröiset pajunkissat saavat mustan sydämeni sulamaan joka kevät.
Fluffy catkins are one of my favourite things in the entire history of anything.
☊ THE CURE – THE LOVECATS