Aamiaisterapiaa

En vielä päässyt purkamaan otoksia viikonloppuiselta Vihreän talon visiitiltä, mutta niitä odotellessa löysin arkistojeni kaoottisista kätköistä kuvia viimevuotiselta reissulta samaan osoitteeseen. Uskon vakaasti, että ihmisen pitäisi ihan yleisen hyvinvointinsa nimissä vähintään muutaman kerran vuodessa syödä aamupalaksi pannukakkuja ja huuhtoa ne alas kuohuvalla. Taidankin toteuttaa tämän tulevana viikonloppuna Lontoossa, kun pääsen Himmun pöydän ääreen. Sen verran harvoin nähdään, että kokonaisessa viikonlopussa yhdessä on todellakin aihetta kilistelyyn.

2016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-12016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-22016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-42016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-52016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-62016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-72016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-82016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-92016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-102016-03-29-stellaharasek-vihreatalo-12

Kuvat viimekeväiseltä matkalta.

Talvi jo takana?

Aamukoleilla kaduilla tuntuu täysin epätodelliselta ajatukselta, että jo parin kuukauden päästä niillä tarkenee kulkea paljain kintuin sandaaleissa. Yhtä kaukainen on muistikuva siitä, että vain hetki sitten tuli lunta taivaan täydeltä ja kaduilla sai kahlata kinoksissa. Lumista kaupunkia taisi tulla kuvattua urakalla: äkkiseltään muistin ainakin kinoksiin kadonneen Punavuoren, Kapteeninkadun epätarkat ääriviivat, lumisateessa notkuneen Robert Smithin, postikortit pyrystä, meikän kevättakissa lyyrisen lumisateen keskellä ja ehkäpä koko talven suosikkikuvani. Paljon on vielä julkaisemattakin – kuvia kertyy tiheämmällä tahdilla kuin tekstejä niiden kaveriksi.

2016-03-30-stellaharasek-snowycity-12016-03-30-stellaharasek-snowycity-22016-03-30-stellaharasek-snowycity-32016-03-30-stellaharasek-snowycity-4

Olen ehtinyt pakata kaikkein talvenkestävimmän takkini – tuon lammaskelsin – vaatekaapin peränurkkaan, tulla räntämyrskyn yllättämäksi ja kaivaa takin sieltä takaisin käyttöön kahdesti viime viikkojen aikana. Kolmas kerta toden sanoo?

Kuvat Jarno Jussila

Lentävä lähtö

Yhteistyössä Elovena

Uuh. Olisin aivan ongelmitta voinut viettää vielä muutaman vapaapäivän, mutta niinpä vaan on näidenkin pyhien jälkeen kohdattava kiusallinen tosiasia nimeltä paluu päiväjärjestykseen. Ennakoin alkavalle arkiviikolle lentävien lähtöjen aamuja, olen nimittäin lähdössä perjantaina Lontooseen ja sitä ennen on saatava sata asiaa valmiiksi. Just nyt ei huvita ajatella ainuttakaan niistä, mutta onneksi eivät pääse unohtumaan – kirjoitin kaikki ennen maalle pakenemista muistiin. Kun vielä muistaisi mihin.

2016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-12016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-2

Lentävät lähdöt…
a) tapahtuvat nopeimmillaan noin vartissa.
b) tarkoittavat suomeksi sitä, että nukun niin pitkään kuin mahdollista ja tinkaan melkein kaikesta muusta (nukkumatta ei jaksa, mutta ilman ripsiväriä pärjää aivan hyvin).
c) sisältävät kolmenkymmenen sekunnin juoksusuihkun, villin loikan niihin vaatteisiin jotka sattuivat jäämään edellisenä iltana lattialle sängyn viereen sekä sillä aikaa syntyvän aamupalan, joka napataan mukaan ja pistellään poskeen matkalla toimistolle.

2016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-32016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-42016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-72016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-8

Maustan Puurokuppini marjoilla (pakastetuilla tai tuoreilla riippuen siitä mitä kaapista löytyy), joskus pähkinöillä ja tilkalla hunajaa. Toimii ja täyttää. Marjojen sijaan toimii myös omena tai banaani, mutta kokemuksesta voin kertoa, että muutaman marjakourallisen pudottaminen puuron päälle on ainakin minuutin verran nopeampaa kuin yhdenkään hedelmän lohkominen. Sanomattakin selvää, että lentävien lähtöjen aamuissa äärimmilleen optimoitu ajankäyttö on kaikki kaikessa.

2016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-92016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-102016-03-29-stellaharasek-keittio-juoksuaamu-11

Muita hihasta ravistettuja vinkkejä kiireisten aamujen helpottamiseen: pakkaa laukku edellisenä iltana valmiiksi. Muista avaimet. Hattu pelastaa hiukset, jos ne kaipaavat pelastusta (saattaa pelastaa sen peiliin katsomatta puetun asunkin). Jos kahvi kuuluu niihin asioihin, joista ei voi aamuisin tingata, testaa luomupikakahvia. Ei kovin hyvää, mutta voittaa pääsäryn ja palaverista myöhästymisen.

Todelliset ammattilaiset valitsevat myös vaatteet edellisenä iltana valmiiksi odottamaan, jos ei halua jättää asuaan sen varaan mitä makuuhuoneen lattialla sattuu olemaan. Näin pitkälle en ole itse vielä päässyt, mutta vielä jonain kauniina päivänä.

Aurinkoa aamupäiväänne!

Kuvat Jarno Jussila

Löylyissä

Pieni loma omasta elämästä on tullut tarpeeseen. Vapauttavaa viettää pari päivää kaukana arjestaan, toisten tavaroiden ja lumen alta paljastuvien peltojen keskellä. Mukaan pakattu omaisuus mahtuu reppuun: hammasharja, puhdas pyyhe ja pikkuhousut, kamera. Viikonloppulukemisiksi valitsemani kirjat unohdin tahallani kotiin, arvasin että niitä en tällä kerralla ennätä kaivata.

Puusaunan hämärään jäi monta painavaa ajatusta. Ei voi olla rakastamatta paikkaa, jossa niitä voi noin vaan pestä päästä, huuhdella harteilta pesuveden mukana. Lämmössä sinnetänne levinneet sielunpalaset sulavat takaisin yhteen.

2016-03-28-stellaharasek-sauna-12016-03-28-stellaharasek-sauna-22016-03-28-stellaharasek-sauna-32016-03-28-stellaharasek-sauna-42016-03-28-stellaharasek-sauna-5

Lempeää lämpöä alkavaan arkiviikkoonne! xxx

Kuvat minusta Jarno Jussila

So let’s take a ride

Terveiset takapenkiltä! Aikaisesta aamuherätyksestä närkästyneet koirat, talouden kaikkein lämpimimmät villakaavut ja kuusi(!) kassillista safkaa on pakattu autoon, ja täyteenahdettu auto käännetty kohti Vihreää taloa. Sää on sumuinen, keli jäinen ja tiet täynnä loskaisia uria – luvassa kohmeinen ja kuoppainen kyyti. Olisipa jeeppi, sillä voisi vaan oikaista peltojen poikki määränpäähän. Mutta menee matka miten menee, perillä odottaa puusauna, pajunkissat ja päiväunet. Ja koirien pantavapaa pääsiäinen!

2016-03-26-stellaharasek-roadtrip-12016-03-26-stellaharasek-roadtrip-22016-03-26-stellaharasek-roadtrip-32016-03-26-stellaharasek-roadtrip-42016-03-26-stellaharasek-roadtrip-52016-03-26-stellaharasek-roadtrip-72016-03-26-stellaharasek-roadtrip-62016-03-26-stellaharasek-roadtrip-82016-03-26-stellaharasek-roadtrip-92016-03-26-stellaharasek-roadtrip-102016-03-26-stellaharasek-roadtrip-11

Kuvat Stella Harasek & Jarno Jussila

IGGY POP – THE PASSENGER

Pitkäperjantai

Aina ei kykene keskittymään lähestyviin pyhäpäiviin ennen kuin ne ovat jo käsillä. Juuri kun tuijotin tyhjänä hurisevaan jääkaappiin ja mietin mikä kauppa mahtaisi olla auki – ja mikä tärkeämpää, jaksaisinko pukea kengät ja lähteä kaupparetkelle – Mikko ilmestyi kotiin kainalossaan kattilallinen linssikeittoa. Sitten muistimme, että kaapista löytyy salainen pullo samppanjaa.

2016-03-26-stellaharasek-pitkaperjantai-12016-03-26-stellaharasek-pitkaperjantai-22016-03-26-stellaharasek-pitkaperjantai-32016-03-26-stellaharasek-pitkaperjantai-42016-03-26-stellaharasek-pitkaperjantai-52016-03-26-stellaharasek-pitkaperjantai-6

Mikä ihana vahinkoillallinen! Huomenna lähdetäänkin maalle.

Mustaa (ja ripaus hopeaa)

Jos en keksi aamulla mitään muuta, turvaudun mustaan. Pillifarkut, silkkipaita, arkikelpoiset korkkarit ja hyvä takki on resepti, joka ei petä. Ei voi mennä pieleen, vaikka pukeutuisi pimeässä – jokainen Suomessa asuva tietää, että niitäkin aamuja on. Joskus pimeyden syy voi olla vuodenajan sijaan se, ettei ole saanut vielä silmiään tiirikoitua auki.

2016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-1

Harmaat hapsunilkkurit ovat yhdet eniten käyttämistäni kengistä, kauniit ja silti käytännölliset. Ne toimivat hyvin kokomustan kaverina: hapsut tuovat kokonaisuuteen keveyttä ja liikettä.

2016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-22016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-3

Tykkään kulkea villakangastakeissa juuri tähän aikaan vuodesta. Ne pääsevät oikeuksiinsa, kun tuulettomina päivinä tarkenee talsia takki auki, tukkimatta huivilla kauniita kauluksia ja olkapäälinjaa. Napakka villa pitää lämpimänä, vaikka olisi vielä koleaa. Olen sanonut tämän varmasti sata kertaa aiemminkin ja sanon sen taas: hyvällä takilla on ihmeitä tekevä vaikutus. Se ryhdistää olemuksen, tekee askeleesta pidemmän ja piirtää vartalon ääriviivoista vahvat ja virtaviivaiset.

2016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-42016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-52016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-6

Kuvissa vilahtavat Edbladin hopeakorut ovat merkin LAB-mallistosta, koelaboratoriosta, jossa Hans Edblad taivuttelee tahtoonsa uudenlaisia materiaaleja ja muotoja. Tykkään hulluna niiden keveydestä, ovat iholla lähes aineettomat. Tukholman ulkosaaristossa syntyneen Edbladin koruja myy Helsingissä Dots, mutta kiinnostuneille vinkiksi, että nopeat syövät hitaat. LABissa syntyy useimmiten rajoitettuja eriä, jotka ovat myynnissä vain lyhyen ajan.

2016-03-22-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-7

VILLAKANGASTAKKI* BOOMERANG
EDBLADIN KORUT*, STYLESNOBIN NILKKURIT* & MOS MOSHIN FARKUT* DOTS
SILKKIPAITA FILIPPA K
AURINKOLASIT THE ROW
*SAATU

Kuvat Jarno Jussila

Peilikuvan piristykseen

2016-03-22-stellaharasek-dandy-kuv-jarnojussila-3

Freesimmästä peilikuvasta kiinnostuneille muistutukseksi, että Viiskulmassa palveleva Hiushuone Dandy ja Vaasankadulle auennut Fine & Dandy tarjoilevat kampaamo- ja kauneushoitolapalveluitaan superkivaan kaverihintaan maaliskuun loppuun saakka. Taikasanalla STELLA irtoaa 20% alennus päivisin välillä klo 10-15 kuun loppuun asti, ja koodi toimii sekä soittamalla että verkkosivujen kautta tehtyjen varausten yhteydessä.

Kuvat Jarno Jussila

Viime päiviä

Viikonloput vilahtavat ohi huimaavalla vauhdilla, varsinkin ottaen huomioon, että ne ovat viikon hitaimmat päivät. Onneksi niiden kiireettömyys jää joskus viipyilemään vielä maanantaiksi. Havahduin yhdeltätoista siihen, että – istuttuani työpöydän äärellä jo pari tuntia – notkuin yhä kahvikuppi kädessä tekemättä mitään tuottavaa ja kuuntelin toistolla samaa kappaletta, joka löysi minut viime perjantaina. Jos tästä pikkuhiljaa ravistelisi itsensä uuteen viikkoon.

2016-03-21-stellaharasek-weekend-12016-03-21-stellaharasek-weekend-22016-03-21-stellaharasek-weekend-3

Irtaantuminen arjen aikatauluista on kaikesta päätellen ollut jälleen kerran kokonaisvaltainen. Sama juttu joka maanantai: kun joku kysyy mitä viikonloppuna tein, en oikein muista. Hmm, nukuin, söin? Kun sattuu olemaan kameraa mukanaan kantavaa sorttia, valokuvista voi aina tarkistaa.

2016-03-21-stellaharasek-weekend-42016-03-21-stellaharasek-weekend-52016-03-21-stellaharasek-weekend-6

On ainakin juotu kahvia, sängyssä yksi ja toinen parvekkeella, sillä aurinko paistoi kattojen ylle ja viltin sisällä tarkeni t-paidassa. On katseltu, kun kissa kiipeilee kirjapinojen päällä, tutkii tiluksia ja sulloo itsensä lopulta hyllyyn kaikkien tavaroiden taakse. Sieltä voi levollisin mielin tarkastella maailmanmenoa ja esimerkiksi sitä missä talouden mäyräkoirat viipottavat. Hienotunteisuussyistä en ottanut tästä valokuvaa, sillä hän kuvitteli olevansa ovelasti piiloutunut.

2016-03-21-stellaharasek-weekend-72016-03-21-stellaharasek-weekend-82016-03-21-stellaharasek-weekend-9

On löydetty kaapista pari laatikollista vanhoja valokuvia, niitä vedostaessa vietin suurimman osan teinivuosistani. Nostelin negatiiveja valoa vasten ja arvailin keille etäisesti tutut siluetit kuuluvat. Eri elämään kuuluneille kavereille, entisille poikaystäville ja työtovereille, ihmisille joista ei muista enää miten he puhuivat ja mitä sanoivat, vain sen miten he liikkuivat. Joistakin olemuksen ja ryhdin, toisista naurun tahtiin hytkyvät hartiat.

2016-03-21-stellaharasek-weekend-102016-03-21-stellaharasek-weekend-122016-03-21-stellaharasek-weekend-11

On tyhjennetty työhuone valokuvastudioksi ja otettu siellä nippu kuvia. En ole vielä siirtänyt tavaroita takaisin paikoilleen, ehkä en siirräkään. Pidän tyhjästä valkoisesta tilasta niin paljon, että tekee mieli myydä pois loputkin tavarat, jotka selvisivät edellisestä inventaariosta. Yhä harvemmat esineet tuntuvat tärkeiltä. Huvittaisi siivota huoneista turhat tavarat, samalla pudottaa harteilta tarpeettomat painot.

Enhän ole ainoa, jonka pää on maanantaisin niin tyhjä, ettei muista mitä viikonloppuna tapahtui?

Kuvat minusta Jarno Jussila

Running back to you


HENRY GREEN – BARCELONA

Poimintoja työpöydältä

Kas, viikonloppu! Takana on muutama tavallista takkuisempi työviikko eikä hampaiden kiristymiseltä olla pisimpinä päivinä vältytty. Toisina päivinä muistaa silti olevansa onnekas, kun saa tehdä työkseen sitä mitä tekee. En malta olla jakamatta pari tunnelmapalaa viime perjantain varrelta, kun minä ja työtoverini Mellakalta kokoonnuimme yhteisen lempiaiheemme – eli viinin – ympärille ja kuvasimme viinimaahantuojaa varten erilaisia kattauksia. Kuvasimme meillä, koska en keksinyt yhtään paikkaa, jossa olisi kauniimpi valo kuin omassa kodissani. Viralliset kuvat asiakasta varten otti lahjakas valokuvaajamme. Nämä nopeat kulisseista napatut otokset ovat meikäläisen käsialaa kun kuvaajan annettiin hetken huilia kameran toisella puolella.

2016-03-18-stellaharasek-photoshoot-12016-03-18-stellaharasek-photoshoot-22016-03-18-stellaharasek-photoshoot-42016-03-18-stellaharasek-photoshoot-32016-03-18-stellaharasek-photoshoot-52016-03-18-stellaharasek-photoshoot-62016-03-18-stellaharasek-photoshoot-72016-03-18-stellaharasek-photoshoot-82016-03-18-stellaharasek-photoshoot-92016-03-18-stellaharasek-photoshoot-102016-03-18-stellaharasek-photoshoot-112016-03-18-stellaharasek-photoshoot-12

Oispa nyt tuo kylmästä nostettu kuohuviini ja nuo oliivit, mutta onneksi on teetä, pöydälle unohtunut pala suklaata ja edessä viikonloppu ilman herätyskelloja.

Way down we go

Musiikki löytää minut paljon useammin kuin minä musiikin. Kävelin viisi minuuttia sitten kantakahvilaani pitkän ja painavan päivän päätteeksi ja seisoin tiskillä vajonneena ajatuksiini, kun tämä kappale havahdutti minut hereille. Kysyin tiedettiinkö tiskin takana mikä kuppilassa soi ja tyttö työnsi eteeni paperilapun, jolle hän oli juuri raapustanut nimen muistiin itselleen. Selvästi niitä kappaleita, jotka eivät hiiviskele ihon alle hiljalleen, vaan tärähtävät kerrasta tajuntaan kuin koivuhalko. Kaleo on yhtye, jota en olisi ensikuulemalta kyllä arvannut islantilaiseksi, mutta oppia ikä kaikki. Biisi on oma lukunsa, mutta tulivuoritutkijana arvostan myös tätä kraaterissa kuvattua videota. Jos kärsivällisyys ei riitä maisemien katselemiseen, vinkiksi, että musiikki alkaa kohdasta 1:15.


KALEO – WAY DOWN WE GO