Meillä on maailma ja tuulet sen

Tjaa. Eilen todistettiin tapahtuma nimeltä Nörtti näkee elämänsä vilisevän silmiensä edessä. Olin matkalla treeneistä kotiin, sellaisista maailmanlopun treeneistä, kun on ensin aivan varma että kuolee, sitten alkaa toivoa, että kuolee, sitten odottaa että tulisipa se kirottu kuolema jo. Ei se tullut, sen sijaan piti lähteä fillaroimaan kotia kohti ja siellähän se maailmanloppu sitten rysähti niskaan.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-12015-06-30-stellaharasek-summerfog-3

Musta myrskypilvi vyöryi talojen takaa rantaan, ukkonen jyrähti ja kaikennielevä kaatosade alkoi kuin joku olisi kääntänyt taivaan hanat päälle. Muistin pyöränkoriin kangaskassiin pakatun tietokoneen, järjestelmäkameran, linssit ja ulkoisen kovalevyn, jolla sijaitsee vaatimattomasti meikäläisen ihan koko elämä. Sekunnissa suoritettu tilannetsekki paljasti, että lähimpiin sadesuojiin oli yhtä pitkä matka kuin kotiin. Heitin pyöränkorin päälle nahkatakin ja poljin kohti kotia niin kovaa kuin pääsin. Vettä tuli puolivälissä matkaa niin paljon, etten nähnyt kunnolla eteeni. Pääsin kotirappuun läpimäräksi kastuneena, vesi valuen palmikosta pitkin selkää, mutta laitteet lähes kuivina ja mikä tärkeintä, toimivina. ARGH! Opetus: vedenkestäviä varusteita tarvitaan Suomen kesässä muulloinkin kuin veneretkillä.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-22015-06-30-stellaharasek-summerfog-4

Kuvat ovat toissaillalta, kun kaupungin valtasi sateen sijaan sumu. Istuimme parvekkeella, tyhjensimme jääkaappiin unohtuneen roseepullon pohjat ja katselimme, kun sumu liikkui kaduilla ja kattojen yllä eteenpäin kuin jokin elävä. Oli viileää, piti kaivaa esiin viltit ja villasukat, mutta sisälle ei suostuttu. Uudessa kodissa on ylellisyys nimeltä parveke, joten siellä istutaan suomalaisen sisun voimin koko kesä, vaikka sataisi sammakoita.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-52015-06-30-stellaharasek-summerfog-8

Pienellä parvekkeellamme on käynnissä toistaiseksi suhteellisen maltillinen spektaakkeli nimeltä urbaanin viidakon synty. Hain kukkakaupan kesäalennusmyynnistä agaven ja kaksi pientä oliivipuuta, Mikko asetteli ne paikoilleen. Hyvä, hän sanoi tyytyväisenä, enää ei tarvitse kuin asua täällä 3000 vuotta, niin saa istua oliivipuiden varjossa.

2015-06-30-stellaharasek-summerfog-72015-06-30-stellaharasek-summerfog-6

Rakastan tuota maisemaa ihan joka mahdollisella säällä. Sateella tuntuu, että taivas tulee lähelle, raskaat pilvet roikkuvat niin matalalla että osuvat melkein päähän. Sumussa on hiljaista, kaupungin äänet etääntyvät, katot ja tornit katoavat. Aurinkoisella säällä kadut heräävät eloon: ihmiset polkevat rantaan, kahviloiden ja kuppiloiden terassit täyttyvät, Andy McCoy löntystää kitaransa kanssa puistoon. Se on oikeastaan varmin hyvän sään merkki.

Laiskan lempitavaroita

Makuuhuoneen hyllyihin on levittäytynyt suloinen sekamelska koruja, kosmetiikkaa, kenkiä ja kirjoja. Jalo ajatus on ollut, että ne löytävät paikkansa ennen pitkää – kengät menevät johonkin kengille osoitettuun paikkaan, kosmetiikka kylpyhuoneeseen ja niin edelleen – ja hyllyyn jäävät vain kirjat. Olenkin alkanut puolivahingossa tykätä tuosta sotkusta – koostuuhan se kaikista lempiesineistäni – ja tottua siihen, että kaikki tarpeelliset tavarat löytyvät käden ulottuvilta. Kaaoksessa piilee kauneutta? Tai sitten olen vaan laiska.

2015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-12015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-22015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-32015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-42015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-52015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-62015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-82015-06-29-stellaharasek-beautifulmess-7

Blackberry Belle

Kirjoitin, että kesän lempimekon kisaa käydään jo. Tässä ensimmäinen ehdokas, ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. On keveys, huolettomuus ja pitkät, huojuvat palmut. Tykkään väreistä, myös siitä että ne ovat maalaukselliset, vähän kuin mustavalkoinen valokuva, joka olisi väritetty vesiväreillä laveeraten. Toinen lempiyksityiskohta: lapaluiden kohdalla risteävät ohuet olkaimet. Kolmas ja tärkein asia: mekko saa Twilight Singersin soimaan koko ajan päässä, koska palmuprintti muistuttaa minua Blackberry Bellen kannesta. She said – You wanna go for a ride? I got thirteen hours to burn, and i’m gonna stay up all night.

2015-06-27-stellaharasek-mosmosh-12015-06-27-stellaharasek-mosmosh-22015-06-27-stellaharasek-mosmosh-3


MOS MOSHIN MEKKO SAATU DOTSISTA
ATP ATELIERIN SANDAALIT URBAN A:STA
HOPEINEN RANNEKORU VINTAGE
VILLAHUIVI SAATU TIKAUSTA

 

TWILIGHT SINGERS – TEENAGE WRISTBAND

Treenimuijana tässä

En tiedä pitäisikö huolestua siitä, että pukeutumiseni on pelottavan usein sekopäinen yhdistelmä treenivaatteita ja Kaikkea Mitä Nyt Sattui Osumaan Käsiin. Perimmäinen syy on tietysti sama kuin kovin monen muun pukeutumiseeni liittyvän ilmiön takana, laiskuus. Kun on koko ajan joko menossa treeneihin tai tulossa treeneistä, päällä on mitä on kun piipahdan matkan varrella syömään, kylään, kauppaan, toimittamaan tehtäviä tai mitä nyt milloinkin.

2015-06-25-stellaharasek-postworkoutchic-2

Etelä-Helsingin kaduilla kiertävillä turistibusseilla on varmaan ollut naurussa pitelemistä, kun olen painellut vastaan kumisaappaissa ja treenitrikoissa. Joku otti kerran bussin ikkunan läpi kuvan. Naurattaa ajatus, että jollakulla japanilaisella on nyt ikuisesti kotialbumissaan kuva meitsin sekoasusta (ja kärttyisestä ilmeestä, koska satoi). Sitten on näitä yhdistelmiä – juoksushortsit ja nahkarotsi, mitä vikaa muka?

2015-06-25-stellaharasek-postworkoutchic-1

Treeninjälkeinen eleganssini on muutenkin aivan omaa luokkaansa, varsinkin silloin, kun kumoan irvistäen proteiini- eli tuttavallisemmin yrjöpirtelöni viimeisiä rippeitä. Kiitos vaan Kanervalle, joka ikuisti tapahtuman. Valtakunta palauttavasta proteiinista, joka ei maistuisi pahalta – kuumia vinkkejä kellään? Onko se urbaani legenda?

Meksikolaista maniaa

Perjantai, täällä taas! Sitä on nyt odotettu tavallistakin enemmän, koska illalla suunnataan treenin jälkeen Eerikinkadulle yhteen lempipaikoistani, Puebloon. On miljoona syytä rakastaa Puebloa ja suurin osa niistä liittyy tacoihin, drinkkeihin ja tacoihin. Mainitsinko jo tacot? Ihan hirveä tacohimo on riivannut koko viikon, ei varmaan huomaa.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-12015-06-26-stellaharasek-pueblo-22015-06-26-stellaharasek-pueblo-3

En voi olla vilauttamatta paria kuvaa viikon tai kahden takaa, kun kävimme Lucan riemuksi taas syömässä keittiön tyhjäksi ja haimme samalla haltijakoiran hoitoon. Nella-koira pitää aika usein vastaanottoa Pueblossa – siinä taas yksi syy lisää viihtyä siellä. Ja kun sanoin “pari kuvaa” tarkoitin parikymmentä, koska kuvia vahdatessa tuli taas nälkä enkä kyennyt päänsisäiseltä surinaltani karsimaan yhtään ruutua.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-62015-06-26-stellaharasek-pueblo-42015-06-26-stellaharasek-pueblo-5

Tilaamme useimmiten saman setin. Alkuun nachokulho, koska kastikkeet. Niitä on monia ja kaikki ovat yhtä koukuttavia. Pueblossa ymmärretään myös creme fraichen päälle. Sitä ei nimittäin kaikista paikoista saa, mikä on vähintään keskikokoinen skandaali. Myös quesadilloja on tilattava alkupalaksi joka kerta, koska juusto. Niitä saa kyllä vaikka kuinka monella eri täytteellä, mutta valitsen aina sen simppelimmän, pelkän juuston, koska on säästettävä tilaa meksikolaisen fiestan päätähdelle. TACOILLE!

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-132015-06-26-stellaharasek-pueblo-82015-06-26-stellaharasek-pueblo-9

Tacoja on listalla monenlaisia, kannattaa tilata pöytään useita, vaihdella kaverin kanssa ja valaa niiden päälle kaikkia niitä kastikkeita, joita nachojen kanssa tuli pöytään. Älkää siis ikinä antako tarjoilijan viedä niitä mukanaan! Luca ymmärsi kerrasta, kun Mikko uhkaili haarukalla. Ei silti hätää, vaikka kastikekulhot olisi nuoltu tyhjiksi jo nachojen kanssa. Tacojen kanssa kannetaan pöytään ainakin pari erilaista itsetehtyä salsaa. Joskus muutakin. Epäilen, että Luca lellii meitä aika paljon.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-112015-06-26-stellaharasek-pueblo-102015-06-26-stellaharasek-pueblo-12

Lempidrinkkini täällä on margarita, mutta oikeasti tilaan aika usein “mitä tahansa hyvää”. Kaikki mitä tiskin tuolla puolella tehdään, on kekseliästä, kaunista ja huippuhyvää, ja jos tilaisin aina saman, en saisi ikinä tietää. Enkä esimerkiksi saisi appelsiininkuoresta kerittyjä sydämiä.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-152015-06-26-stellaharasek-pueblo-142015-06-26-stellaharasek-pueblo-7

Tykkään myös meksikolaisista oluista, joita paikasta saa, mutta olen viime aikoina yrittänyt vähän vierottaa itseni oluesta. Niin paljon kuin olutta rakastankin, kipuileva vatsa ei oikein mahdu samaan lauseeseen huolettoman illanvieton kanssa. Pysyttelen siis drinkkilinjalla, sitäpaitsi kaunis lasi kädessä on jotenkin kevyempi fiilis heilua musiikin tahtiin.

2015-06-26-stellaharasek-pueblo-162015-06-26-stellaharasek-pueblo-17

Ehkä parasta Pueblossa on silti Nella ja se, että saamme Nellan silloin tällöin mukaamme leikkitreffeille mäyräkoiramuijien kanssa. Ja se, että sinne saa aina mennä uudestaan! TACOTAIVAS TÄÄLTÄ TULLAAN!

Pueblo Bar y Taqueria
Eerikinkatu 27, Helsinki

Olisipa keittiö (ainakin on kauniita käsitöitä)

Keittiön keskeneräisyys totaalinen puuttuminen ei ole mitenkään estänyt minua haaveilemasta siitä millainen siitä tulee kun se on valmis. Vastaus on: ei vielä aavistustakaan. Mutta sen voin sanoa, että ainakin siellä on kaunis tiskiharja! Kyllä, se on hankittu ja iloitsen siitä jo nyt. Remonttiväsymys – tarkemmin sanottuna raksaepätoivo – teettää kaikenlaista.

2015-06-25-stellaharasek-tikau-1

Ostin puisen tiskiharjan Tikausta, joka on julkisivurempan aiheuttaman evakkonsa päätteeksi tehnyt paluun Korkeavuorenkadulle. Tykkään siitä, että putiikin tuotteet on eettisesti valmistettuja, usein pientuottajien tekemiä ja niiden alkuperä on helposti jäljitettävissä – niinpä kyselin tiskiharjasta lisää. Sen on valmistanut Annansilmät-Aitta, joka nykyisin jatkaa Sokeva-Käsityön toimintaa työllistämällä näkövammaisia. Tikaussa on paraikaa meneillään pop up -myymälä, jossa merkin käsityönä valmistettuja tuotteita on tarjolla enemmänkin. Muistan törmänneeni niihin vuosien varrella, mutta sitäpä en tiennyt, että näkövammaiset ovat valmistaneet harjoja, koreja ja rottinkikalusteita jo 1800-luvulta asti. RAYn viime vuonna lopetettu avustus horjutti käsityötoimintaa, mutta se saatiin vielä nipinnapin pelastettua. Tikau on mukana talkoissa auttamassa heitä uuteen alkuun.

2015-06-25-stellaharasek-tikau-2

En taida olla ainoa, jonka mielestä monet perinteiset käsityöt ovat alkaneet yhtäkkiä näyttää aika raikkaalta. Vaaleat tuohikorit, puiset tiskiharjat, jopa ne rottinkikalusteet, joista kaikki halusivat yhteen aikaan päästä eroon – ja nyt niitä haalitaan kaksin käsin. Annansilmillä on myös moderneja versioita vanhoista perinnetuotteista, on mustaa ja valkoista, mausteena metallilankaa, yksinkertaisia kahvattomia koreja, kauniita harjoja jotka on helppo kuvitella kenen tahansa urbaanin kotiin.

2015-06-25-stellaharasek-tikau-3

Kiinnostuneille tiedoksi, että pop upin yhteydessä järkätään myös rottinkityönäytös tänä lauantaina, 27. kesäkuuta klo 12-14. Käsityöläinen Kaisa Penttilä tekee Tikaussa rottinkitöitä ja kertoo aiheesta kiinnostuneille lisää. Luvassa myös pientä tarjoilua ja opaskoira Sepi. En kestä, että Sepi on virallinen kunniavieras. Taidanpa mennä tervehtimään.

ANNANSILMÄT-AITTA (ent. Sokeva Käsityö)
Pop up -näyttely & -myymälä
Tikau, Korkeavuorenkatu 9, Helsinki
15.6.-18.7.2015

Let it loose

2015-06-25-stellaharasek-eiranranta-12015-06-25-stellaharasek-eiranranta-22015-06-25-stellaharasek-eiranranta-32015-06-25-stellaharasek-eiranranta-42015-06-25-stellaharasek-eiranranta-52015-06-25-stellaharasek-eiranranta-62015-06-25-stellaharasek-eiranranta-72015-06-25-stellaharasek-eiranranta-8

Löysin muutaman kuvan viime kesältä. Muistan illan, asteita oli melkein kolmekymmentä, valo oli oudolla tavalla tummaa. Ei mennyt kauaa kun mereltä nousi myrsky. Rannalla seisovat naiset jäivät tuntemattomiksi. Toinen heistä seisoi liikkumatta kivellään. Olen ihan varma, että hän manasi myrskyä luokseen.

THE ROLLING STONES – LET IT LOOSE

3 x kesäsuosikit

Aion nyt tyynesti sivuuttaa nuo taivaalla maleksivat mörköpilvet ja sateen, joka selvästi taukosi hetkeksi vain kerätäkseen lisää vauhtia näytökseen numero kaksi. IHAN SAMA! Nyt on kesä eikä mikään voi estää minua ottamasta siitä kaikki irti. Noukin vaatekaapistani kolme kesäistä asiaa, joista olen tykännyt viime viikkoina erityisen paljon (ja käyttänyt siitä huolimatta, että sään perusteella ulkona on lokakuu).

2015-06-24-stellaharasek-summeressentials-12015-06-24-stellaharasek-summeressentials-2

Hankin ATP Atelierin Italiassa tehdyt nahkasandaalit Urban A:sta. Jos ne tuntuvat etäisesti tutulta, se voi johtua siitä, että minulla oli samanhenkiset sandaalit joskus vuosia sitten. Niiden kohtaloksi koitui mäyräkoiran kita, toivotaan että nämä saisin rakastaa puhki ihan itse. Plussaa siitä, että varpaat näyttävät näissä jotenkin erityisen lystikkäältä. Kipristelin ratikassa varpaita ja naureskelin niille. Vieressä istunut mies ei ehkä lämmennyt yhtä paljon. Omapa on häviönsä.

2015-06-24-stellaharasek-summeressentials-3 2015-06-24-stellaharasek-summeressentials-4

Sain Dotsista savukvartsiriipuksen, joka näytti ihan minulta. Himpun hippi, silti simppeli. Superkaunis ketju on hopeaa. Olen käyttänyt sitä vähän kaiken kanssa, ilahtunut siitä miten hyvin se löytää paikkansa missä tahansa asussa. Sopii erityisen hyvin pitkiin mekkoihin, väljiin toppeihin ja kaikenlaisiin kaftaaneihin. Madame Pom Pom (huikea nimi) tuunaa vintagekoruista uusia koruja, tässä riipuksessa savukvartsi on saanut merkin hellässä huomassa uuden elämän.

2015-06-24-stellaharasek-summeressentials-5 2015-06-24-stellaharasek-summeressentials-6

Pieni käsintehty punoskassi on hankinta Lifestylesta, pikkuputiikista Kapteeninkadun varrelta. Olin etsiskellyt olan yli menevää, lanteilla notkuvaa laukkua, joka olisi jotain pienen ja ison väliltä – sopiva kaupungilla kuljeskeluun, rannoilla luuhaamiseen, sen sellaiseen, johon ei tietokonetta tai kalenteria kaivata, mutta kameran tai ylimääräisen neuletakin pitäisi mahtua. Siis lomalaukku! Löysin sen yhtenä lauantaina ja ostin heti sen enempää miettimättä. Joskus sen oikean vaan tunnistaa.

Torilla tavataan

Lupasin kertoa mistä saa kaupungin ihanimman puuroaamiaisen. Muistatteko Samulin, jonka mainitsin aikoinaan kun kirjoittelin Cafe Balzacista? Samuli lellii kaupunkilaisia nykyisin Fredan torilla palvelevassa torikahvilassa nimeltä LÄTTY Helsinki. Kyllä – sieltä saa muutakin kuin puuroa! Kahvila aukeaa aamuisin puoli kahdeksalta. Aika monena aamuna meikäläinen on istunut siellä viimeistään yhdeksältä.

2015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-12015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-22015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-3

Kun katsoo kauempaa, voisi kuvitella, että kyseessä on tavallinen torikahvila. Heti ensimmäisellä visiitillä tulee selväksi, että se on kaukana totuudesta. Kahvinkeittimen ja puurokattilan vieressä on vanha levysoitin, joka pyörittää iskelmää tai jazzia. Astiat ovat kauniisti kolhiintunutta antiikki-Arabiaa. Ennen muuta: Samuli ottaa jokaisen asiakkaansa vastaan kuin tämä olisi kauan odotettu vieras. Kantiksille hän keksii yllätyksiä, lapset ja koirat eivät jää hekään huomiotta. Vaikka hän pyörittää paikkaa useimmiten yksin, ikinä ei ole niin kiire, ettei ehtisi hetkeä jutella.

2015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-42015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-52015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-62015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-7

Kahvi on hyvää ja – mikä tärkeintä – sitä saa santsata. Safkavalikoimat vaihtelevat vähän päivän mukaan, joka aamu on kuitenkin tarjolla puuroa, samoin munakkaita ja lettuja saa aina siihen asti kun ne loppuvat. Kannattaa maistaa sekä makeita että suolaisia lettuja, niiden ainekset on niin valittu kuin valmistettu rakkaudella (kysykääpä vaikka mitä juustoa päivän letuista löytyy). Itsepuristetut mehut ovat mahtavat, olen testannut ainakin inkiväärin ja verigreipin. Uusimpana hittituotteena on kuulemma pullapitko, josta saa niin ison tai pienen palan kuin haluaa. En tosin ymmärrä miksi kukaan ikimaailmassa haluaisi pienen pullapalan. Hulluutta.

2015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-82015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-102015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-112015-06-24-stellaharasek-lattyhelsinki-fredantori-9

Olen notkunut kahvilassa niin yksin, porukalla kuin palaverissa, naputtanut siellä töitä, syönyt aamiaisen ja heti sen perään lounaan, hakenut lisää kahvia, esittänyt vaatimuksia kainoja toiveita lettujen suhteen (pelkällä sitruunalla ja sokerilla höystettyjä lettuja saa nyt!), rapsutellut muiden asiakkaiden koiria ja jutellut ohikulkevien tuttujen kanssa.

Lyhykäisyydessään: koko kesän paras paikka. Menen taas, menkää tekin.

LÄTTY Helsinki
Fredan tori, Punavuori
Auki arkisin 7:30–18, lauantaisin 9-17

Kohtaamisia

Kirjoitin viime viikolla vanhasta herrasta, joka kävelee usein kotikulmillani vastaan koiransa kanssa. Kommenteissa tuli puheeksi jospa menisin seuraavalla kerralla juttelemaan.

Parivaljakkoa en ole nähnyt pariin päivään, mutta tapasin sen sijaan viime viikonloppuna iltakävelyn varrella vanhan rouvan. Hän oli pysäköinyt autonsa puiston laidalle tien varteen, istui etupenkillä kuljettajan ovi auki, katseli koiria kun ne touhottivat nurmikolla. Hän oli ilmeisesti yrittänyt nousta ylös keppinsä varassa, se oli pudonnut maahan auton viereen.

Ihanat makkarat sinulla, hän sanoi kun näki, että katsoin häntä. Kiitin ja kysyin voisinko olla avuksi. No onhan tämä kunto päässyt vähän kehnoksi, hän sanoi. Koirat odottivat, kun nostin kepin maasta ja autoin rouvan autostaan. Pidä vaan kunnolla kiinni, sanoin ja hän piti, oli iästään huolimatta yllättävän vahva, valitteli selkäänsä, jonka vuoksi keppi oli välttämätön.

2015-06-23-stellaharasek-kohtaamisia-1

Kun hän suoristi itsensä kadulla, näin kasvoilla valtavat mustelmat ja otsaan ommellut tikit. Rouva oli kaatunut pari päivää sitten rappukäytävässä, suoraan kasvoilleen portaisiin. Käytävän valot olivat sammuneet eikä kukaan ollut kuullut avunhuutoja. Hän oli tuntenut pimeässä kuinka veri valui silmiin, oli ajatellut, että näin tämä kaikki päättyy. Lopulta joku oli tullut, auttanut ambulanssiin ja lääkäri oli kursinut rappusten ruhjomat kasvot kokoon.

Kunpa ei nyt jäisi isoja arpia, rouva harmitteli, tähänkin asti selvitty naama nättinä. Hän oli selvästi tarkka ulkonäöstään, pukeutunut sävy sävyyn, ranteessa kimmelsi kultainen rengas ja harmaat hiukset peitti huolellisesti aseteltu hattu.

Jäimme juttelemaan. Rouva oli opiskellut aikoinaan kieliä ja kirjallisuutta. Humanisti, ilahduin. Häntä nauratti, kun kuuli, että minäkin olen entinen kirjallisuustieteilijä. Hän kertoi edesmenneestä miehestään, joka oli ollut rakennusalalla. Työlleen omistautuneen miehen myötä oli alkanut rouvankin kiinnostus rakennuksiin ja rakentamiseen. Olisi pitänyt jättää ne humanistihöpötykset ja mennä teknilliseen korkeakouluun, hän mietti. Siihen aikaan ei ollut tavallista, että naiset hakivat teknillisille aloille, kynnys oli ollut korkea.

2015-06-23-stellaharasek-kohtaamisia-2

Hän oli saanut lapsia, lapsenlapsiakin jo monta. Oli nauttinut äitiydestä, mutta ei suositellut sitä varauksetta. Älä ryhdy hankkimalla hankkimaan lapsia ellei niitä ilmaannu itsestään, hän neuvoi. Hyvä mies kannattaa hankkia, ja ammatti, joka kiinnostaa sinua. Sitten voitte nauttia elämästä kahden, matkustella, kulkea puistoissa noiden hurmaavien makkaroidenne kanssa eikä kukaan nyi koko ajan hihasta. Mutta jos lapsia tuleekin, älä lannistu, ne korvatulehduskierteet menevät ohi. Sitten kun ne kasvavat isoiksi, saat ehkä lapsenlapsia ja niitä saa sitten hemmotella sydämensä kyllyydestä.

Ihan kaikesta emme olleet samaa mieltä. Rouvalla oli harteillaan koko maailman paino ja hän suri niin montaa asiaa – sitä ettei uskaltanut aikoinaan hakea opiskelemaan sitä mistä oli eniten kiinnostunut, sitä että oli myynyt kauniin asuntonsa jonka oli omin käsin kunnostanut ja muuttanut kauas kantakaupungista, jota rakasti. Hän murehti lapsenlapsiaankin, joista yksi oli lähdössä rinkka selässä reissuun. Rouva pelkäsi mitä kaikkea matkalla mahtaisi sattua, kaikki “kamalat vaihtoehdot” valvottivat häntä öisin. Kerroin vähän omista reppureissuistani, joista tulin kotiin yhtenä kappaleena, reppu riekaleina mutta samana rämäpäänä, monta kokemusta rikkaampana. Sinulle taisi käydä hyvä tuuri, rouva epäili.

2015-06-23-stellaharasek-kohtaamisia-3

Ethän murehdi niin paljon ettet muista nauttia, sanoin. Kaikessa tässä käy vielä hyvin, katso vaan niin näet. En ehdi enää, rouva sanoi surullisena, tämä elämä on jo melkein loppu. Muistutin, että hän oli yhä elossa, vaikka oli kompastunut kohti varmaksi luulemansa kuolemaa. Hänellä oli auto ja ajokyky, valoisa koti ja paljon lapsenlapsia, kotikaupunki täynnä kauniita rakennuksia joita katsella. Ehdotin, että hän surisi vähemmän kaikkea mitä ei ollut ja keskittyisi nauttimaan kaikesta siitä mitä oli. Hyvä neuvo, hän sanoi. Oikein hyvä, vaikka olet noin nuori.

Rouva kertoi rakastavansa autoilua. Selkääni ei särje kun istun autossa, hän selitti. Ratissa minä tunnen, että kaupunki on minun eikä mikään estä matkantekoani. Kysyin mihin hän oli menossa, lapsia tapaamaan? Ei – hän oli tullut kävelemään suosikkikaduillaan, katselemaan kauppojen ikkunoita. Kerroin, että teen joskus samaa. Suosittelin ikkunashoppailuun kahta uutta kauppaa, joista hän ei ollut kuullut. Hän rapsutti vielä kerran koiria. Kiitimme puolin ja toisin neuvoista ja jatkoimme matkaamme.

Everybody needs the light

Meillä asuvat tanorektikot valitsevat torkkupaikkansa sen mukaan mihin aurinko paistaa kaikkein kuumimmin. Melkein valitsin otsikoksi Led Zeppelinin kappaleen nimeltä Hot Dog, mutta ehkä se olisi ollut liian osoitteleva.

2015-06-23-stellaharasek-aspotinthesun

LED ZEPPELIN – IN THE LIGHT

Summer in the city

Vastoin kaikkia kuvitelmiani kaupungissa onkin paistanut aurinko! Ilmeisesti puolessa maan mökeistä on istuttu koko juhannusviikonloppu sisällä sadetta paossa, mutta Helsingissä aurinko loilotti aution kaupungin yllä kuin olisi päättänyt kerrankin yllättää kaikkia kaupunkiin jääneet pessimistit, jotka eivät olleet laskeneet suunnitelmiaan säiden varaan. Pidin perjantaina tauon kirjoittamisesta ja läksin ystävän luo, sillä lempisanani “samppanja” mainittiin ja pää oli muutenkin pienen tuuletuksen tarpeessa.

2015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-12015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-2

Alkukesän vihreys saa pään pyörryksiin. Ainoa asia jota ikävöin vanhasta kodistani Kurvista on ikkunoiden takana huojuneet hevoskastanjat. Lehdet hipoivat keittiön ikkunalaseja ja olo oli kuin Totoron satumetsässä – vain kissabussi puuttui.

2015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-32015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-4

Joskus elämä on kirjaimellisesti terälehdillä tanssimista. Neonraidallissa espadrilloissa on muutenkin välillä vaikea kulkea ihan suoraan, hypähtelemättä tai hytkymättä. Tyhjässä kaupungissa voi onneksi liikkua niin levottomasti kuin huvittaa, ketään ei kiinnosta vaikka vähän tanssahtelisi liikennevaloissa kun vihreä aalto palaa autiolle autokaistalle.

2015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-62015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-5

Ystävän sohvalla, vieressäni tuo maailman kaunein Eeva Kolu pähkinänruskeine silmineen. Puhetta oli ollut vain viinistä, mutta Kanerva kattoikin pöydän täyteen thaimaalaisia herkkuja. Olivat jääneet yli lounaalta, mikä onni meidän kannaltamme.

2015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-72015-06-21-stellaharasek-midsummer-in-helsinki-8

Bulevardi yhdeltä yöllä. Näinä hetkinä ei voi olla rakastamatta tätä kaupunkia. Nämä mukulakiviset kadut, hiljaiset rakennukset hämärässä. Joku hyräilee kadun toisella puolella. Koirat johtavat tietä kotiin, ne tuntevat nämä kulmat, tietävät kyllä minne kuuluvat.

LOVIN’ SPOONFUL – SUMMER IN THE CITY