Käsitykseni rakkaudesta olivat pitkään yhtä kompleksiset ja yhtä yksiulotteiset kuin rakkaudesta kertovat biisit, joita olin kuunnellut siitä saakka kun olin kaksitoista.
Rakkaus saattoi olla vastaansanomatonta kuin Led Zeppelinin Whole lotta love. Sellaista, joka ei pyytänyt tai odottanut lupaa. Shake for me girl.
Tai yhtä sokaistunutta kuin The Smithsin There is a light that never goes out. Lumoutuneena kelasin edestakaisin kohtaa, jossa huilumelodia (jonka Johnny Marr kirjoitti alunperin kitaralle) alkaa soida taustalla:
And in the darkened underpass
I thought oh God, my chance has come at last
The Doorsin Hello, I Love You esitteli rakkauden ensisilmäyksellä, satunnaisen kohtaamisen nostaman tunnekuohun.
Rakkauden korkein muoto tiivistyi The Curen Lovesongiin, jonka nokkamies oli kirjoittanut häälahjaksi vaimolleen: However far away I will always love you. Robert Smithin rakkaus oli ehdoton, absoluuttinen, muuttumaton. Mutta sellaisesta en tiennyt mitään, koska vasta etsin.
Ja siitä, suuren rakkauden kaipuusta, Fleetwood Mac -yhtyeen Lindsay Buckinghamin akustinen liveversio Big Lovesta kertoi kaiken olennaisen. Äänitin sen Radiomafialta kun olin kolmetoista ja elin etusormi kasettimankkani rec-nappulalla. Kuljin kuukausitolkulla musiikkikaupoissa soittamassa levykauppiaille rätisevää nauhoitustani ja kyselemässä kenen kappale se oli. Elettiin aikaa ennen internetiä: kesti kolme vuotta ennen kuin joku tunnisti kappaleen. Kiivas liveversio oli erilainen kuin levytetty ja huipentui välisoittoon, joka alkaa kohdassa 1:41 ja ravissuttaa sisuskalujani yhä.
Olin aina rakastuneempi kuvitelmiini rakkaudesta kuin varsinaiseen rakastumiseni kohteeseen. Mielikuvani siitä, millaista se voisi parhaimmillaan olla ja soundtrack, jonka olin päässäni koonnut tarinan taustalle, oli yleensä parempi kuin todellisuus. Selitin hyviksi asiat, jotka eivät sopineet kuvaan, ja pidin suuria riitoja merkkinä suurista tunteista. Niinhän elokuvissakin päädyttiin onnelliseen loppuun vasta dramaattisten mutkien kautta. Kun lähdin suhteista, syyt vaihtelivat, mutta tunne niiden pohjalla oli aina sama: riippumatta siitä millainen suhde oli tai ei ollut, olin tajunnut että minä en ollut siellä missä minun olisi kuulunut olla.
Kesti kauan tunnistaa oletukset ja odotukset, jotka olin omaksunut kuvitellen, että rakkauden tulisi olla tietynlainen ja täydellinen, pelastaa minut itseltäni ja ratkaista kaikki mikä elämässäni oli vikana. Oikeastaan vasta tässä suhteessa olen kasvanut jollain tapaa aikuiseksi. Se on pakottanut minut peilin eteen pohtimaan mitä todellisuudessa haluan, kuka minun tunteistani onkaan vastuussa ja mikä on minun osuuteni kahden kaupassa nimeltä parisuhde.
Käsitykseni rakkaudesta ei perustu enää menneiden vuosikymmenten musiikkiin, mutta toki musiikilla on ollut näppinsä pelissä tässäkin tarinassa. Ehkä kaikki alkoi siitä, että lauloimme yhdessä karaokessa Eppu Normaalin Joka päivä ja jokaikinen yö. Tai siitä, että kesken työpäivän hän laittoi soimaan juuri sen Buckinghamin akustisen liveversion Big Lovesta jonka tunnistamiseen olin käyttänyt elämästäni kolme vuotta. En tuntenut ketään, joka olisi tiennyt tuosta 30 vuotta vanhasta kappaleesta tehdyn liveversion saati piitannut siitä niin paljon, että olisi laittanut sen soimaan.
Yhdessä oleminen oli alusta saakka helppoa, helpompaa kuin mikään aiemmin, mutta me olimme vaikeita, molemmat pelkäsivät eikä kumpikaan tiennyt kumpaa pelkäsi enemmän, sitä että juttu loppuisi vai että se jatkuisi.
– Mitä täällä tapahtuu, nyyhkin terapeutilleni.
– Olet ensimmäistä kertaa elämässäsi oikeasti rakastunut, hän vastasi.
Mutta sitä ennen oli vielä se kesä, kun olin vasta eronnut ja huojentunut ja kauhuissani, pelkäsin samaan aikaan sitä etten löytäisi enää koskaan ketään ja sitä, että löytäisin montakin, mutten vieläkään osaisi olla aloillani tai onnellinen. Päätin keskittyä omiin asioihini, kunnes vastaani tulisi ihminen, jonka kanssa tuntisin olevani siellä minne kuulun.
Kirjoitin hänelle kirjeen. Se oli oikeastaan lappu, vain muutama rivi:
Sinulle, jota en vielä tunne. Keität aamuisin kahvia, kävelet kadulla. Elät elämääsi etkä tiedä meistä vielä mitään. Jonain päivänä sähkö ritisee oikealla taajuudella ja linjat kohtaavat. Silloin minä tiedän. Silloin tunnistamme toisemme.
Kolme viikkoa myöhemmin oli lokakuun ensimmäinen, minun syntymäpäiväni. Sattumalta se oli myös pitkätukkaisen tuttuni ensimmäinen työpäivä yrityksessä, jonka olin yhtiökumppanini kanssa perustaneet. Minä olin tullut juuri takaisin reissusta, jossa olin ollut, kun päätös Jarnon palkkaamisesta oli tehty.
Olimme tienneet toisemme kauan. Oli ollut hänen syntymäpäivänsä, kun olimme vuosia aiemmin tavanneet ensimmäisen kerran. Sen jälkeen meistä oli tullut naapureita, olimme törmäilleet kaduilla, kuvauksissa ja juhlissa, kerran hän nukkui yönsä minun ja kämppäkaverini olohuoneen lattialla lukittuaan itsensä sukkasillaan ulos pakkaseen. Olimme jatkuvasti osuneet toistemme tielle. Sitä voi pitää johdatuksena tai sattumana, asuimmehan samoilla kulmilla ja tunsimme samoja ihmisiä.
Syyskuussa olin käynyt sokkotreffeillä ja törmännyt matkalla häneen. Olin pyörähtänyt vaatteissani joissa ei ollut mitään erikoista – mustat farkut, musta neule – ja kysynyt näytänkö hyvältä. Hän oli hymyillyt, sanonut kyllä. Jälkeenpäin olin sättinyt itseäni: miksi olin sillä tavoin kysellyt hänen mielipidettään kuin teinityttö, enhän minä hänen kanssaan ollut treffeille menossa.
Ensimmäinen lokakuuta, minun syntymäpäiväni, hänen ensimmäinen työpäivänsä. Työtoverit järjestivät yhteisen merkkipäivän kunniaksi lounaan. Istuimme ravintolassa vierekkäin emmekä katsoneet toisiimme. Emme tienneet sitä vielä, mutta se oli jo siellä, sähkö oli alkanut jo ritistä.
Kun hän suuteli minua ensimmäisen kerran, ajattelin: en pyydä maailmankaikkeudelta enää mitään, jos saan tämän miehen.
Näin uusin silmin ihmisen, jonka olin tiennyt kauan. Ei hän enää sama ollutkaan kuin joskus, enkä ollut minäkään. Kaikki jotenkin putosi paikoilleen. Levottomuus loppui.
Kun kuljen hänen rinnallaan, tiedän, että kuulun tähän. Se ei ole täydellistä, mutta se on totta.
Seuraavaa pientä uutista emme ole kertoneet, joskaan emme erityisesti salailleetkaan. Uuden vuoden aattona olimme Meksikossa, Tyynenmeren rannikolla. Piilottelin peiton alla ja hytisin kylmästä, sillä rannikolla oli ollut pari harvinaisen viileää päivää ja bambuverhoista kyhätty majapaikkamme oli enemmän puumaja kuin huone. Kulutin aikaa, keräsin rohkeutta suihkuun menemiseen. Hän kiusasi minua, työnsi kylmiä käsiään vaatteideni alle, sai minut kiljumaan ja nauramaan. Sitten löysin vaatteistani sormuksen.
KIITOS KUVISTA ANU MAKKOSELLE
Superihanaa, mä jotenkin oon toivonut näin käyvän vaikka en edes tunne teitä henkkoht :) <3! Meksiko-fanina kosinnan paikka ilahdutti sinne ikuisesti kaipaavaa sieluani – onnea onnea onnea!
Haha ihanaa! Kiitos! xxx
Ihana, upea, pakahduttava tarina! <3 Ihan piti tirauttaa. :-D Onnea teille! <3
Kiitos ♥
Onnea!❤
Kiitos ♥
Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)
Kiitos Petra xxx
Yhdyn moneen edelliseen puhujaan: kirjoitat hengästyttävän kauniisti. Toivon teille paljon onnea ja kumppanuutta myös jatkoon! <3
Aina sanaton lahjakkuutesi edessä, kirjoitat niin häkellyttävän hyvin…ja vilpittömän onnellinen teidän molempien puolesta. Love
Kiitos, ihanasti sanottu ♥♥♥
Kaksi tulisielua.
Kun kohtaamisesta tuli totta
kahdesta sulautui yksi ❤️
Yksin kahdestaan on harvinaisuutta.
Suurimmat onnittelut sormuksista ja kestäkööt onnenne maailman meret ja auringot.
Skåål!!!!
Ihan hirvittävän paljon onnea teille! Ihana uutinen! Olisi ihana joskus tavata henkilö, joka osaa kirjoittaa noin kauniisti, kyyneleitä tässä samalla kuivailen.
Kaikkea hyvää teille! Ja tietysti mustikkamäykyillekin! :)
❤️LUMOAVAA, Sydämelliset Onnittelut, Teissä on jotain niin koskettavaa, että täällä sydän pakahtuu onnesta❤️
Olenpas iloinen puolestanne. Kaikkea hyvää.
Kiitos! xxx
<3 <3 Onnittelut <3
Kiitos Minna xxx
Itku tuli. Onnea♥️♥️
Kiitos ♥
❤️
♥
Onnea ihanat❤️❤️
Kiitos ♥
Osaat kyllä kirjoittaa lumoavasti ❤️ onnen kyyneleitä täälläkin sai pyyhkiä lukiessa.
Hurjasti onnea teille molemmille! ❤️
Onnea! <3
"Tulin kotiin", näin ajattelin, kun tapasin mieheni. Myöhemmin selvisi, että olimme tietämättämme kohdanneet aikaisemmin ja monesti 15 vuoden aikana. Kohtalo osaa yllättää.
❤️❤️❤️
♥
❤
♥
“Kun kuljen hänen rinnallaan, tiedän, että kuulun tähän. Se ei ole täydellistä, mutta se on totta.” Tässä kohtaa spontaanisti ajattelin, että “Jes!!” :). Mahtavaa! Erittäin iloinen olen teidän puolestanne, vaikka tunnen teitä vain tämmöisen pienen, ohuen siivun verran, mitä blogin kautta näkyy.
Ihana kuulla, Lotta ♥
Ääh, mitä tähän nyt voi sanoa? Ihanaa. Kaunista. Onnea!
Onnea ❤ Kiitos kun jaoit rakkaustarinanne alun. Oman mieheni kanssa asiat tapatuivat jotensakin samalla tavoin, hiljalleen. Tunsin hänet jo vuosia ennen kuin aloimme seurustella. Olimme molemmat silloin omissa suhteissamme, enkä ainakaan itse kuvitellut eroavani silloisesta poikaystävästäni. Silti muistan hetken, jolloin tapasin nykyisen aviomieheni. Ajattelin, että jos en olisi suhteessa, me tapahtuisimme. En silti ihastunut häneen tai haikaillut peräänsä, tunsin vain jonkun sielujen sympatian, joka vuosia myöhemmin muuttui konkretiaksi.
Mä tiesin! Hurjasti onnea teille ja pitkää yhteiseloa… Kyllä nuo sormukset jo joissain kuvissa vilahteli niin laskin yksi plus yksi
Onnea kihlauksen johdosta! On ollut ilo seurata teidän matkaa täällä blogissa sekä Instassa.
Ihana kirjoitus, josta välittyy rakkaus <3
Itku tuli♥️
♥♥♥
Ihanaa, kun välität tuota välillänne olevaa sähkön rätinää niin kauniisti meille, kiitos siitä. Vaikken tunne teitä, tuntuu tosi hyvältä, että just te kaksi olette löytäneet perille, toistenne luo ja lähelle – onnea ❤️
Onnea ihan sikkenä teille <3 toivon teille monia monia yhteisiä vuosia ja vuosikymmeniä :)
Tuhannesti onnea. Kirjoittamisen taitosi on häkellyttävä, osaat niin kauniisti sydämeenkäyvästi kirjoittaa sortumatta sokerihöttömakeuteen.
Hurjan paljon onnea teille molemmille!
Kiitos Riitta ♥
OI, itku tuli silmään, mutta onnesta. Onnea teille molemmille sielunkumppanin löytämisestä :)
Tosi rakkautta!!! <3 Paljon onnea ja valoa teille, ihanat ihmiset!!
Kuten moni muukin kommentoinut, myös minä liikutuin kyyneliin. Onnesi ja rakkautenne tihkuu tekstin joka sanasta. On kummallista, miten voi myötäelää ja iloita ihan tuntemattomien ihmisten onnesta, mutta toisaalta: sinä tuot valitsemiasi paloja elämästänne meidän lukijoidemme eteen niin elävänä, että tuntuu kuin jollakin tasolla todella olisimme tuttuja, me lukijasi ja sinä.
Olen itse parisuhteessa (jo yli 20 vuotta jatkuneessa) sen minulle kaikkein tärkeimmän miehen kanssa. Rakkaus on suurin ihme ja suurin lahja. Toivon sitä jokaiselle. Ihanaa että te olette löytäneet sen! <3
Ihanaa, onnea :)
Tunnistin kirjoituksestani niin itseni. Kuinka nykyisen mieheni kanssa kaikki loksahti paikoilleen, enää ei tarvitse pelätä, vaan voi luottaa toiseen ja itseensä. Meillä on suhteemme alusta asti kulkenut mukana tuo Curen Love Song, ja se soi monena eri versiona myös kahden viikon takaisissa häissämme <3
Onnea ❤️
Onnea❤️ teille molemmille-unohtamatta mäyräkoiria,on aivan upeaa – miten kuvaat rakkauden olotilaa, itse olen myös löytänyt sielun kumppanini ja rakkauden ja uuden elämän, ilolla olen seurannut ja seuraan tarinoitasi pohjoisesta, HeidiS
Voi tuhannesti onnea! Ihana kirjoitus! Täydellistä toistahan ei ole, mutta on se, joka on täydellinen itselle.
Kirjoitat kauniisti rakkaudesta!
Kuulutte niin selvästi yhteen!
Tulin kurkkaamaan tänne vielä ennen nukkumaanmenoa tarkistaakseni, olisko saatavilla vielä joku lukematta jäänyt asuntomessupostaus tai muu vastaava ei-erityisen-syvällinen mutta kepeä pieni välipala… sitten huomasin, että kas, täällähän on ihan uusi teksti ja sit silmäilin tekstin ennen kunnon lukemista koska jotenkin arvasin, mitä on tulossa… ja nyt oon ihan että MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU EN KESTÄ, enkä saa unta nyt ehkä kolmeen tuntiin näissä tunnekuohuissa ja se on sun vika :D.
Olen seurannut seikkailujasi vuositolkulla, ja on jotenkin erityisen ihanaa, että tällainen onni osui kohdalle. Paljon onnea teille! Nyt on teinisydämen paikka <3.
Oi, mikä rakkauskirje ja -tarina! Onnea!
Onnea ja paljon lisää rakkaudentäyteisiä vuosia <3 Kaunis teksti.
Upea kirjoitus, kiitos. Pakahdun! Niin paljon onnea teille <3
Niin kaunis tarina, itkuhan tässä tuli. Voi jos joskus saisi kokea jotain lähimainkaan samanlaista. Kaikkea hyvää eloonne ❤️
Ihanasti kirjoitettu!
Onnea molemmille <3 <4
Onnea
Onnittelut teille,sormus huomioitu aiemmissa postauksissa
Ainostaan lokakuun tyttö voi kirjoittaa noin.❤️.
Onnea! :)
Mää en kestä teitä ❤️❤️❤️❤️ Ootte mun idoleita, rakastan yli kaiken tuota teidän alkua, mitä kerroit (oon ehkä lukenenut jo aikaisemmin tuon teidän yhteisen alun mutta en näin syvällisesti tietenkään koska vieläpä noi biisit ) ja olen ollut pitkään Stella sun seuraaja, rakastanut ja arvostanut pirusti sun taiteellisuutta, sun tyyliä sekä KYKYÄ kirjoittaa sekä kuvata asioita niin kauniisti mutta myös rehellisen aidosti. Ja itseasiassa pari kk sitten aloin syystä sinun seuraamaan myös Jarnoa. Ihan kun mä oisin välillä jossain yliromanttisessa leffassa seuraten teitä mutta ei, ei se kuitenkaan ole mitenkään superällösiirappia. Se on elämän makuista elämää ja voi juutas miten ketkään ikinä voi olla noin täydelliset toisilleen. Nauttikaa elämästä, mä haluan lisää tätä teidän ”elokuvaa” sen olematta elokuvaa koska te elätte ihan mahtavaa ja aitoa elämää rakastaen ja täydentäen tosianne. Te luotte myös itselleni toiveen siitä että jonain päivänä mäkin löydän sen huipputyypin elämääni ilman pelkoa sekä ennakkoasennetta että kaikki menee kuitenkin päin parsettä tai pahimmillaan että jossakin on kokoajan ehkä se parempi ♀️♀️ Ootte huikeita! Ja Lappi ja teidän jälleenrakennusprojekti sielä ❤️
Ihanaa, paljon onnea! <3
HULLUNA ONNEA!
❤️❤️
SYLILLISITTÄIN ONNEA! <3
Olen todella onnellinen onnestanne!
Wau :-) Ihanaa, oikein paljon onnea teille molemmille ;-)
Kaunis kirjoitus rakkaudesta tai ehkä oikeammin matkasta rakkauteen <3 <3
Ihana ihana ihana ❤️ Tää oli just täydellinen ja niin ootte tekin Onnea!
Ooh onnea onnea!
♥️♥️♥️
Oi miten kauniisti kirjoitettu!
Paljon onnea!
Niin kauniisti kirjoitettu, tunteet ja hetket sanoiksi puettu. Onnea teille, samalla taajuudella säkenöiville! ❤️
❤ Olette ihania
Kaunista. Olen onnellinen teidän – itselleni tuntemattomien – puolesta. <3
Ihanaa! Upea kirjoitus. Täydellistä ja täysin särötöntä parisuhdetta ei kai ole olemassakaan, mutta en usko että pitkiä suhteita on sellaisiksi elämässä tarkoitettukaan. Miten ihminen itse muuten kehittyisi? Te vaikutatte kyllä täydellisiltä toisillenne. Lämpimät onnittelut ja toivon teille monia yhteisiä vuosikymmeniä.
Aaaahh en kestä! Mielettömän paljon onnea! ❤️ Luin tätä aivan lumoutuneena, että miten ihana kertomus teistä. Ja mikä ihana uutinen.
❤️❤️❤️
Maailman eniten onnea <3
Pakahduttava tunne välittyi tänne asti. Olen onnellinen onnestanne.
Äh, kuinka ällöihanaa! Kuin suoraan elokuvista! Tai tai.. pakko myöntää että meinas tippa tulla silmään, niin söpöä oli!
Aivan ihana teksti Stella. Edelleen odotan, että jotain tuollaista sattuisi omalle kohdalle, koska muunlaiseen rakkauteen en enää jaksa uskoa. Onnea teille! ❤
Voi että kuinka kauniisti taas kirjoitit. Kyyneleet valuu…. Vielä kerran Onnea !
Huokaus, kuinka ihanasti kirjoitettu rakkaudesta! Ja teistä se rakkaus on hehkuu. Se oikeanlainen rakkaus. Onnea!!
Aina toisinaan kiroan sitä, että kumppanini suomen kielen taito ei ulotu kovin paljoa kaupassa kuitista kieltäytymistä pidemmälle, sillä välillä, kuten nyt, joku kertoo asiat niin paljon omia verbaalisia kykyjä paremmin. Tämän tekstin kun saisi hänelle jaettua! Oot Stella ihan mieletön kirjoittaja ❤ Ja todella paljon onnea!
Niin paljon onnea minultakin, itkettävän kaunis kirjoitus!
<3<3<3
Ihana lappu ❤️ Ja onnea ❤️! Miten ihanasti osaat kirjoittaa.
❤️
❤️
Katsoinkin eilen, että sormus on sormessa, kun syötit mustikoita pötkylöille. Onnea <3 Tuo sun kirjoittama lappu on niin kaunis!
Oi hyvänen aika mitä sanoja ja mitä tunnelmia! Ootte niin hyvät yhdessä ❤️
Voi jösses miten upeasti sä kirjoitat! Sun blogipostauksia on aina suoraan sanottuna nautinnollista lukea. Asmr-kamaa!
Kaikkea hyvää sulle, hänelle ja teille! Olkoon sitä sähköä ja onnellista eloa viimeisiin hetkiinne asti ♥️
Huhhuh joku kuorii sipulia täydessä metrossa :) Onnea!
Ihana teksti ja onnea teille kummallekin!❤️
Apua, tää oli niin ihana kirjoitus, että itken nyt sitten täällä työpöydän ääressä. Onnea!!
NIIN PALJON ONNEA <3