Enpä keksi paljoa parempaa käyttöä vapaapäivälle kuin retki Vihtiin. Kiitos kaunis Kanervalle, joka johdatti jälleen joukkonsa islanninhevostalli Ófeiguriin. Kamera on täynnä kuvia, pitää purkaa ne paremmalla ajalla, mutta en malta olla jakamatta muutamaa nopeaa ruutua.
Ófeigur tarkoittaa islanniksi kuolematonta, kertoi Kanerva. Alan epäillä, että sellaisia ne petollisen pörröiset pikkuhevoset ovat, toisesta ajasta ja menneestä maailmasta tulleita. Varastelevat selvästi viattomien sydämiä elääkseen ikuisesti. Omani ojensin heille vapaaehtoisesti, en voi käsittää kuka noita suuria lempeitä silmiä voi vastustaa.
Alin kuva Jarno Jussila
Elämä on kallis ja harvinaine
ko ponin päiv kaurapellos xxx
Haha! No niin.
Huimaavaa alkanutta vuotta, Stella!! :)
Ethän unohda matkatavara-postausta…
Kiitos muistutuksesta, laitan tekoon n-y-t! Ja kiitos kaunis, sinne samaa x
Ihana postaus, ihanat hepat.
No hepat on kyllä aina ihanat.
Vau mitä kuvia<3 ja miten onnellisen näkönen sä oot!
No kai nyt kahden karvanaaman keskellä!
Vitsit, miten heräsi taas muistot näistäkin kuvista! Parikymppiseksi asti käytännössä elin hevosen selässä, ja nyt kaupunkiinmuuton ja opiskelijabudjetin aiheuttaman, vuosia kestäneen pakkotauon jälkeen alkaa taas ponikuume kolkutella.
Ihanaa vuotta 2016! Toivotaan, että siihen sisältyy paljon hetkiä karvakorvien kanssa :)
Oi, toivotellaan siis meille molemmille paljon hetkiä karvakorvien kanssa alkaneelle vuodelle! xxx
Issikat <3 !! Aivan ihastuttavia kuvia, etenkin teidän kaverikuva.
Kiitos, kaverikuva on minunkin suosikki! xxx
minunkin, olet onnellisen näköinen
Olen!