Meikkipussin suosikit

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

Kirjoittelen harvakseltaan kosmetiikasta – kuulemma liian harvoin. Siksi kenties saankin paljon kyselyitä siitä mitä meikkipussistani löytyy. Olen tehnyt tovin yhteistyötä luonnonkosmetiikan verkkokauppa Naturellen kanssa ja sen tiimoilta olen löytänyt viime aikoina monta uutta suosikkia. Nyt onkin siis loistohetki raottaa tätä salaisuuden verhoa, kun on ajankohtaista sanottavaa aiheesta!

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-1

Taidattekin tietää, että meikkaan arkisin vähän, jos ollenkaan. Laiskana kiinnostaa ennen muuta helppous: meikit on saatava naamaan muutamassa minuutissa, koska kärsivällisyys – ja taidot – eivät riitä mihinkään monimutkaiseen. Olen myös nirso: kun meikkaa vähän, jokaisen tuotteen täytyy toimia. Iholta rullaantuvat voiteet ja varisevat ripsivärit lentävät välittömästi roskiin.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-2

Tykkään arkisin (ja oikeastaan muulloinkin) luonnollisesta lookista. Haluan, että iho näyttää iholta, hyvältä ja hehkuvalta, mieluummin kuulaalta kuin mattapintaiseksi puuteroidulta. En halua olla photoshopattu versio itsestäni, vaan elävä, hengittävä ja kuten Kirsikka sanoisi, fresh. Meikin ei tarvitse olla näkyvä, sellainen että siihen kukaan kiinnittää huomiota. Sama kuin vaatteissa: minä tahdon loistaa, vaatteideni ja meikkini ei tarvitse.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-3

Tärkeysjärjestys meikkaamisessa on:
1. Hyvät kulmat, koska ne tuovat kasvoihin ryhtiä. Jos en ehdi mitään muuta, meikkaan kulmat, koska se tekee minusta vahvan ja voittamattoman.
2. Varjot piiloon silmien alta, sillä mikään määrä unta ei vie mustia silmänalusiani pois. Rakastan vieläkin edesmennyttä Olivia-lehteä siitä, että toimitus julisti  viime vuonna mustat silmänaluset trendikkäiksi. Olin kerrankin muodin huipulla! Toivottavasti tuo trendi jatkuu yhä.
3. Hiton hyvä iho. Minulla on onnekseni meikittäkin hyvä iho, joten tämän kohdan voi skipata, jos on kiire tai laiskuuskohtaus.
4. Jos on aikaa taikoa ihosta tasaisempi, on aikaa myös poskipunaan. Olen tajunnut sen merkityksen vasta viimeisen vuoden aikana. Ihan aavistus poskipunaa tekee koko ilmeestä paljon freesimmän ja elävämmän – varsinkin talvikuukausina, kun kasvoissa on vain yksi väri ja se on harmaa.
5. Musta ripsiväri piirtää katseen esiin. Jos oikein panostan, piirrän vielä rajauksen tai levitän koko luomelle jotain nudesävyä – päivään vaaleaa, iltaan tummempaa.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-4

Naurattaa aina kun puhutaan juhlameikistä – ihailen niin paljon naisia, jotka osaavat loihtia itselleen ihania juhlalookeja! Itse meikkaan juhliin aivan samalla tavalla kuin arkisinkin, lisään vain silmämeikin määrää: pari ylimääräistä kerrosta ripsiväriä, mustemmat rajaukset. Ennen tein aina sumusilmät, nyt on alkanut kiinnostaa yksinkertaiset mustat kissarajaukset – siinä on jotain 70-lukulaisella tavalla simppeliä ja seksikästä.

Mennäänpä niihin tuotteisiin! En käytä näitä kaikkia samaan aikaan tai joka päivä, vaan sekoittelen ja sovellan tilanteen mukaan. Joskus vain jotain, silloin tällöin enemmän.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-52016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-6

Juuri Naturellen valikoimiin saapuneen Hynt Beautyn kulmaväri on täydellisen värinen ja muutenkin täydellinen, sillä sen levittäminen siveltimellä on helppoa, nopeaa ja lähes tunarivarmaa. Se piirtyy pehmeästi ja sillä on siksi melkein mahdotonta mennä pieleen. Tuntuu, että kulmakynistä irtoaa aina liian terävää jälkeä ja vaikka kuinka olisi varovainen, päätyy näyttämään siltä, että on piirtänyt itselleen ihan uudet kulmakarvat. Kulmaväristä on käytössä ruskeanharmaa sävy Taupe, joka toimii uskoakseni melko monelle luonnollista ilmettä tavoittelevalle.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-7

Amerikkalaista Gressaa on tainnut moni kosmetiikan ystävä odottaa Suomeen jo kauemmin. Merkin Minimalist-meikkivoideseerumi oli pakko ottaa kokeiluun ihan vaan siksi, että ystäväni Katja on hehkuttanut sitä niin paljon. En ihmettele enää yhtään miksi. En tykkää paksuista meikkivoiteista, annan mieluummin ihon epätasaisuuksien (kieltäydyn käyttämästä sanaa virhe) näkyä kuin pakkeloin ne piiloon. Nyt ei tarvitse enää tehdä kompromissia, sillä Minimalist peittää kaiken aivan parilla pikkutipalla. Ohut kerros riittää tekemään ihosta tasaisen, ja mikä parasta, puteliin pakattu seerumi on – Katjan sanoin – ihoa hoitava vitamiinipommi. Iho näyttää nopeasti levitetyn kerroksen jälkeen terveeltä ja hehkuvalta silloinkin kun se ei herätessä IHAN ollut sitä.

Saman merkin Lumiere-pigmenttiseerumi tarjoaa sekin sekä värin että suojan. Olen käyttänyt sitä poskilla ja huulilla, tykkään sen superohuesta koostumuksesta, joka sulaa ihoon. Oranssiin taittava Amelie on suosikkisävyni, se on kevääseen ja kesään ihan ykkönen: näyttää raikkaalta pikkuhiljaa päivettyvällä iholla. Todella riittoisa tuote kuten meikkivoideseerumikin, kun ihan mitättömillä pikkutipoilla pärjää.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-8

Hyntin kulmavärejä voi käyttää myös silmärajausten tekemiseen – siksi omistan sen sekä ruskeana että mustana. Mustalla värillä saa siveltimen avulla nätit kissasilmät, onneksi on tullut aikoinaan sen verran maalattua että sivellin pysyy kädessä.

Sitten on nuo samaisen merkin rajauskynät, joiden päässä on rajauksen häivytykseen tarkoitettu työkalu. Ei tarvitse tehdä kuten minä ennen: häivyttää sormin ja sen jälkeen huomata, että tuli häivyttäneeksi väriä samalla vähän poskeen, otsaan ja valkoiseen t-paitaan. Hups.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-9

Hyntin peitevoiteen teho tuli todistettua kertalaakista, kun pikkutippa riitti peittämään ranteeni pikimustan tatuoinnin! Eipä tarvitse varmaan sen enempää vakuutella, että peittää kyllä ne mustat silmänalusetkin. Käsittämättömän riittoisaa kamaa, ja Hyntin siveltimen avulla ohuen kerroksen levittäminen sujuu sukkelaan. Nuo Hyntin tuotteet ovat kaikkinensa ihan ässää tavaraa, joten ymmärrän hyvin miksi tätäkin amerikkalaismerkkiä on odotettu kieli pitkällä Suomeen. Ihanaa, että sitä saa nyt Naturellesta (verkkokaupassa on tällä hetkellä ensimmäiset tuotteet, mutta lisää on kuulemma luvassa aivan lähiaikoina).

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-102016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-11

Olen viime vuosina vaihtanut pikkuhiljaa peilikaappini ja meikkipussini lähes koko sisällön luonnonkosmetiikkaan, mutta hyvän ripsivärin löytäminen on ollut kiven takana. Olen käynyt läpi lähes jokaisen vaihtoehdon löytämättä sellaista, joka näyttäisi hyvältä ja sen lisäksi vielä pysyisi ripsissä eikä varisisi päivän mittaan poskille. RMS Beautyn tuuheuttava ripsiväri voittaa tämän sarjan kirkkaasti – Mikko sanoisi, että rahat pois ilman pyssyä. Tykkään hulluna sen pehmeästä, viuhkamaisesta jäljestä: ripsistä tulee tuuheammat joka vedolla, paakkuuntumatta tai takertumatta toisiinsa. Ei varise, on jopa itkunkestävä – tuli toissapäivänä testattua. Ihan loistotuote, en luovu. Merkiltä löytyy myös erotteleva ripsiväri, jota en ole vielä malttanut testata, kun olen tykännyt tästä niin kovin.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-132016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-14

RMS Beautyn pohjustustuotteet sopivat suurpiirteiselle, sillä niiden käyttö sujuu helpoiten sormin tai suurella siveltimellä, eikä ole niin justiinsa miten niitä kasvoilleen sekoittelee, sillä ne sulautuvat saumattomasti toisiinsa. UnCover-Up on voidemainen meikkipohja, josta saa juuri niin läpikuultavan tai peittävän kerroksen kuin haluaa. Ehdoton lempituotteeni on MasterMixer, jota voi käyttää sadalla eri tavalla – sekoitettuna meikkipohjaan, tuomaan kuultoa sen alle tai päälle, taikomaan hohtoa poskipäille… You name it. Living Luminizer on valovoide, joka toimii vähän samalla tavalla. Sipaisen sitä usein poskipäille ja kulmaluulle, joskus sekoittelen sitä noihin muihin tuotteisiin, jos haluan vielä tavallista kuulaampaa jälkeä.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-15

En ole huulipunaihminen, mutta silloin harvoin kun käytän huulipunaa, tykkään yhdistää sen lähes nudenaamaan – ei rajauksia, ei välttämättä edes ripsiväriä. Luonnolliset sävyt kiinnostavat, sellaiset jotka osuvat mahdollismman lähelle huulten omaa sävyä. Axiologyn huulipuna on pakattu niin nättiin hylsyyn, että sitä tekee mieli käyttää ihan käyttämisen ilosta – mattakultainen metallihylsy on yksinkertainen ja ylellinen. Lempisävyni on Devotion, joka sulaa huulille ja huijaa kaikki kuvittelemaan, että minulla vain sattuu olemaan luonnostaan todella suukoteltava suu.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-16

Tata Harperilla on paitsi maailman tehokkaimmat seerumit, myös hulluhyvää kosmetiikkaa. Omat suosikkini ovat heleänsävyiset voiteet, jotka sopivat sekä huulille että poskille: Volumizing Lip and Cheek Tint sulaa ihoon aidonnäköiseksi hehkuksi. Näitä nättejä pikkunappeja on myös kiva kantaa mukana kassissa – naama freesautuu kummasti kun sipaisee poskipäihin ja huulille hiukan sävyä ennen siirtymistä töistä vapaalle. Niihin seerumeihin täytyy kyllä palata erikseen.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-10

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, RMS Beautyn voidemaiset luomivärit nimeltä Eye Polish. Näillä saa aikaan kuultavaa, lähes kiiltävää jälkeä. Ennustan, että näistä tulee tulevan kesän suosikkituotteet – utuiset luomet pukevat rusketusta, vai voiko joku muka vastustaa kosteaa katsetta? Lempisävyni ovat nudesävyinen Myth ja vielä vaaleampi Lunar.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-18

Jos alkoi kiinnostella, koodilla STELLA2016 saa 15% alennuksen Naturelle.fi:n koko valikoimasta (poislukien May Lindstromin tuotteet) 15. toukokuuta asti.

Avataanpa samalla arvonta aiheen tiimoilta! Käy kurkkaamassa Naturelle.fi:n valikoimat ja kerro mitä tuotetta haluaisit testata ja miksi. Valintasi voi olla meikkituote, tai ihan mikä vain. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme 50€ lahjakorttia verkkokauppaan. Vastausaikaa on ensi viikon loppuun eli sunnuntaihin 8. toukokuuta saakka. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, sen näkee vain onnetar. Arpaonnea!

Kuvat minusta Jarno Jussila

Vapaalla vaihteella

Vihreässä talossa pääsiäisenä vietystä viikonlopusta löytyi tukku tummanpuhuvia ruutuja: valo väheni ikkunoiden takana ja iltapäivässä syvenevät varjot piirsivät kauniita kontrasteja. Tuli näitä ruutuja katsellessa ikävä takaisin. Kukaan ei taida tietää mikä taika tuota taloa ympyröi, mutta siellä peltojen keskellä, havumetsän reunalla on jotenkin helppo hengittää.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-12016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-22016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-3

Olin pakannut reppuun pari jättipulloa viiniä, jonka olin saanut kokeiluun viikonlopun notkuvia herkkupöytiä ja nälkäistä pääsiäisseuruetta varten. Les Fumées Blanches Sauvignon on taloudessamme jo tuttu nimi, oma suosikkini on hyvin jäähdytetty rosee, melkein kaikki muut tykkäävät enemmän valkoviiniversiosta. Tilkka valkkarista taisi lorahtaa patoihin ja pannuihin, loppu meni safkan – ja sen jälkeisen lautapelisodan – seurana.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-42016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-52016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-6

YouTube-disko on klassikko: puhelin kytketään keittiöön kannettuun kaiuttimeen ja jokainen saa vuorollaan soittaa siitä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli kuunnella. Valinnoista ei tullut tällä kertaa edes kovin montaa kinaa. Joskus on joutunut ns. neuvottelemaan, kun yhdellä on meneillään italodiskohulluus, toinen tahtoisi heiluttaa nilkkaa suomi-iskelmän tahtiin ja kolmas luukuttaisi kaikkein mieluiten savunkatkuista 70-luvun rokkia. Kuten esimerkiksi Iggy Popin Raw Poweria kuusitoista kertaa putkeen.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-92016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-82016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-7

Pitkät koirat – Luna ja Juno – ja pikkukoirat – Pöljä ja Pahis – rakastavat mökkiviikonloppuja. Tupa on täynnä potentiaalisia torkkupaikkoja (lue: ihmisiä) eikä kellään ole oikeastaan parempaakaan tekemistä kuin rapsutella syliin änkeäviä eläimiä. Ei ole mitenkään tavatonta saada syliinsä kerralla koko lauma. Varsinkaan jos sattuu istumaan keittiön pöydän äärellä, kun siihen katetaan illallinen tai yöpala. He ihan vain katselevat.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-102016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-112016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-12

Vihreän talon isäntä on joko varma Trivial Pursuit -voitostaan tai huojentunut siitä, että sauna on kohta tarpeeksi kuuma kesken jo hävityn pelin pakenemiseen. Pientä pelitilanteesta huolestumista on ainakin havaittavissa allaolevassa kuvassa.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-142016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-132016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-15

Luna-koira on mäyräkoiramuijaksi melko kookas tapaus, mutta osaa viikata itsensä maailman pienimmäksi origamiksi silloin kun pääsee Mikon syliin. Kuono kaulakuopassa, tassut omistajan kämmenessä on turvallista torkkua. Tuota nukkuvaa eläintä katsellessa tulee vähän ikävä sitä kun oli viisivuotias ja sai simahtaa isän Jeepin takapenkille matkalla kotiin. Moottorin murina, auton ikkunoiden takana lämmin pimeä. Heräsin usein vasta siihen, kun isä kantoi minut pihan poikki sisälle.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-162016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-172016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-18

Huppumummo tarkkailee tilannetta ja on hieman kiinnostunut siitä, mitä kattilassa porisee. Ei vielä niin kiinnostunut, että luopuisi lämpimästä sylipaikastaan saati shaalistaan.

Voi tulisipa vappu jo. Toivon saavani viettää sen samanlaisissa merkeissä, ystävän pöydän ääressä, sekalainen määrä koiria kainalossa. Tällä kertaa tie taitaa viedä Suomenlinnaan, saarella kun asuu nykyisin muitakin rakkaita kuin keijuprinsessa perheineen.

Kirjoituksessa mainitun viinin vuoksi kaikkea muuta saa kommentoida paitsi alkoholia. Alkoholiaiheiset kommentit joudun siis poistamaan, pahoittelen! Muuten kommenttiloota on teidän.

Kuvat minusta ja mahdollisesti muutama muukin, Jarno Jussila

Takinkääntäjä

Kommenttilootassa on käyty jo tovi keskustelua siitä joko nahkatakkikausi on todenteolla alkanut, vai vieläkö sen saa tunkea takaisin kaappiin villakangastakin tieltä. Olin yltiöoptimistina varma, että niin ei käy, mutta niin vaan nielin tappioni ja kaivoin eilen villakankaisen takin takaisin käyttöön suojaamaan viimalta. Muistelen haikeudella viime viikkoa, kun tuntui jo hetken ihan keväältä – ohut raitapaita, olalle heitetty rotsi ja aurinkolasit!

2016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-12016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-22016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-72016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-42016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-52016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-62016-04-26-stellaharasek-kuv-jarnojussila-3

IRON NAHKATAKKI GAUDETE
SECOND FEMALEN RAITAPAITA* DOTS
AURINKOLASIT THE ROW
NILKKURIT ACNE STUDIOS
FARKUT NUDIE JEANS
*SAATU

Mutta yhtä asiaa tämä räntäsade vaan tietää – sitä, että vappu on täällä ja sen myötä toukokuu. Älkää siis murehtiko. Kyllä viimeistään juhannuksena uskaltaa kantaa villakankaiset vaatteet talviteloille.

Kuvat Jarno Jussila

Arjen haasteita

En tiedä onko kyse kevätväsymyksestä vai siitä, että kiihkeän kesänodotuksen ja marraskuuta muistuttavan kelin yhdistelmä on uuvuttanut naisen, mutta aamut ovat olleet viime aikoina vähän vaikeita. Kun sanon “vähän” tarkoitan “erittäin” ja kun sanon “erittäin” käytän sitä salonkikelpoisena synonyymina väkevälle voimasanalle.

2016-04-26-stellaharasek-athome-1

On pakko herätä hyvissä ajoin, koska saattaa kestää puoli tuntia päästä sängystä. Toinen puolituntinen hujahtaa helposti huojuen sohvalla pukeutuneena peittoon. Jos on aivan ehdottoman pakko peseytyä, aamuoperaatioon on pakko varata vielä ylimääräinen puolituntinen, koska suihkussa katoaa ajantajun lisäksi rohkeus tulla kuuman veden alta takaisin kylmään maailmaan.

2016-04-26-stellaharasek-athome-2

Toisina aamuina lähipiirini leikkii kuolemalla ja uhkaa vievänsä peiton päältäni, mutta onneksi ei ole vielä yrittänyt. En millään haluaisi murhata ketään varsinkaan ennen puolta päivää.

Sängyn ulkopuolisen maailman kohtaamista ei ole viime päivinä varsinaisesti auttanut sekään, että on huono hetki kuukaudesta – vatsakrampit, kylmä hiki ja kuvotus. Ei siitä sen enempää. Kyllä te tiedätte. Elämä voisi vaan lähettää “Et ole raskaana!” -onnittelukortin, mutta ei.

2016-04-26-stellaharasek-athome-3

Suorana seurauksena edellisistä a) olen tehnyt suurimman osan töistäni sängystä, koska en halua/voi tulla sieltä pois, ja b) kahvinjuominen on lähtenyt taas lapasesta. Toimiston saa onneksi pystyyn sänkyynkin, mutta olisipa luksusta, kun pystyisi vielä katsomaan ruutua ilman, että alkaa pyörryttää. Tai saisi alas muutakin kuin kofeiinilla kyllästettyjä nesteitä. Ehkä huomenna on se päivä. Sanotaanko, että huomisen on paras olla se päivä. Sitä odotellessa… taidan keitellä vielä vähän kahvia ja syödä illalliseksi kourallisen ibuprofeenia.

This darkness is the light


TAMER – BEAUTIFUL CRIME

Aamiaistreffit

Ystäväpiirissäni on viime aikoina ollut havaittavissa uusi huolestuttava ilmiö nimeltä aamiaistreffit. Lounaan tai perinteisen afterworkin sijaan halutaankin tavata aamuvarhaisella ennen kuin päivän virallinen ohjelma – mitä se kenenkin kohdalla sitten tarkoittaa – alkaa. Suhtaudun suurella epäilyksellä siihen, että pitäisi lähteä liikkeelle vielä tavallistakin aikaisemmin, mutta myönnetään, että tarpeeksi hyvän aamiaisen äärellä kärttyisyys hellittää ja alkaa ymmärtää mistä on kyse. Siitä, että aamulla kerrankin a) ehtii syödä b) jotain järkevää c) kaikessa rauhassa. Ja kun viimein kolmannen kahvikupin kohdalla herää, ilahtuu kun löytää pöydän toiselta puolelta jonkun tutun tyypin.

2016-04-22-stellaharasek-aamupala-12016-04-22-stellaharasek-aamupala-22016-04-22-stellaharasek-aamupala-32016-04-22-stellaharasek-aamupala-42016-04-22-stellaharasek-aamupala-52016-04-22-stellaharasek-aamupala-62016-04-22-stellaharasek-aamupala-72016-04-22-stellaharasek-aamupala-92016-04-22-stellaharasek-aamupala-122016-04-22-stellaharasek-aamupala-132016-04-22-stellaharasek-aamupala-14

Ystäviltä (paitsi ei tietenkään minulta) pitäisi kieltää yli kahden viikon pituiset matkat. Kanerva on ollut reissussa niin kauan, että piti nähdä nämä jo tovi sitten otetut kuvat muistaakseen miltä hän näyttää. TULE JO TAKAISIN! Haltijakoiraakin on jo ikävä.

Toisina päivinä

Oi! Melkein olin unohtanut nämä valon läikittämät otokset arkistoihini. Sen siitä saa – kuvia on tullut pitenevien päivien humalluttamana otettua niin paljon, ettei enää muista niitä kaikkia. Joinakin päivinä harmaa villapaita, talojen väliin valuva aurinko ja aavistus kesästä ovat kaikki mitä ihminen tarvitsee. Toisina päivinä mikään määrä valoa ja villapaitoja ei ole tarpeeksi, mutta silloinkaan ei ole haittaa siitä, että hartiat pysyvät lämpiminä.

2016-04-21-stellaharasek-inthestreet-12016-04-21-stellaharasek-inthestreet-22016-04-21-stellaharasek-inthestreet-32016-04-21-stellaharasek-inthestreet-42016-04-21-stellaharasek-inthestreet-5

VILLAPAITA* BOOMERANG
NAHKAHAME SANNA HOPIAVUORI
HOPEAKORUT PERNILLE CORYDON
SUKKAHOUSUT WOLFORD
*SAATU

Kuvat Jarno Jussila

I’d sing a song that’d be just ours

Levylautasella pyörisi taas yksi brittiläinen laulaja-lauluntekijä, vieläkö jaksatte? En tajua mistä näitä nyt piisaa, mutta en valita, jos tekevät tälläisiä kappaleita kuin 25-vuotias Tom Odell. Kappale on poiminta parin vuoden takaiselta esikois-EP:ltä. Tänä vuonna julkaistuun uuteen Wrong Crowd -albumiin en ole vielä päässyt oikein sisälle, toisinsanoen jaksanut keskittyä sen kuunteluun. Pitää antaa sille mahdollisuus viikonloppuna, kun on aikaa – ystäväni sanoin – maata kuin makkara ja tuntea tunteita.


TOM ODELL – ANOTHER LOVE

I keep hitting escape, but I’m still here

Kuvasimme eilen kesää enteilevää muotispektaakkelia Kanavarannan Holidayssa, Richard McCormickin ja Ville Relanderin pian avautuvassa uudessa ravintolassa. Kaunis tila on vielä osittain remonttimiesten ja raksan valtaama, mutta sieltä löytyy jo vihreitä keitaita ja upottavia samettisohvia, joihin voi heittäytyä kesähepeneissä kuvittelemaan, että ikkunan takana on heinäkuu. Nappasin muistikortilta muutaman nopean ruudun hetkestä, kun sain kesken kuvausten spontaanisti syliini raflan sisustussuunnittelijan. Maailman ihanin Anni seikkaili viime syksynä kanssani Karibialla, ehkä muistatte? Hän suunnitteleekin sisustusten ja erilaisten konseptien lisäksi aivan mahtavia matkoja. Seuraava yhteinen on onneksi jo työn alla.

2016-04-19-stellaharasek-holiday-photo-jarnojussila-12016-04-19-stellaharasek-holiday-photo-jarnojussila-22016-04-19-stellaharasek-holiday-photo-jarnojussila-42016-04-19-stellaharasek-holiday-82016-04-19-stellaharasek-holiday-photo-jarnojussila-5

Täältä samettisohvalta ohjailemme kaikkeutta. Suuret linjat ratkaisevat. Vauhti korjaa virheet ja oikea suunta löytyy korjaamalla kurssia lennosta.

2016-04-19-stellaharasek-holiday-photo-jarnojussila-62016-04-19-stellaharasek-holiday-7

Pakko rakastaa noita kasveihin sujautettuja kylttejä. Toisessa suosikissani lukee SEMI-SECO. Samaistun! Ystäväni kutsuvat meikää nimellä Haraseko, toisinaan nimellä Haraseko-seko silloin kun olen (usein) poikkeuksellisen pihalla. Lisää kuvia luvassa pian, kunhan toivun tuon kaiken vihreyden aiheuttamasta huimauksesta ja akuutista matkakuumeesta.

Kuvat minusta ja Annista Jarno Jussila

Let me take you there

Viikonloppu on mennyt vähän kaikenlaiseen. Olen vetelehtinyt sängyssä pitkälle päivään, onnellisena siitä ettei ole ollut kiire mihinkään. Kävellyt koirien kanssa rantaan – viikonloppuiset retkeni ovat kummasti suuntautuneet Kompassitorille sen jälkeen kun sinne ilmestyi rekka, jossa paistetaan muurinpohjalettuja. Koirat saivat rapeat reunat, minä pistelin poskeeni loput. Onneksi olen tottunut syömään kahden nälkäisen katseen alla. Jokainen mäyräkoiran omistava tietää, että se vaatii teräksiset hermot.

2016-04-17-stellaharasek-sunday-12016-04-17-stellaharasek-sunday-2

Sain eteeni niin kauniin aamukahvin, että oli otettava kuva. Maito oli vaahdotettu ja sen päälle raastettu minttusuklaata. Sanomattakin selvää, että minun pitkäjänteisyyteni ei riitä aamuisin mihinkään tälläiseen.

2016-04-17-stellaharasek-sunday-3

Lauantai-iltana kävin katsomassa uransa alkutaipaleella olevia bändejä. Levy-yhtiöissä vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä – on vaikea vain kuunnella ja katsoa, analysoimatta ja purkamatta mielipiteitä palasiksi. Oli silti ihana ilta. Join ylihinnoiteltua olutta muovituopista, katselin lavan edessä huojuvia silmänsä mustiksi maalanneita teinityttöjä ja mietin olinko minä joskus samanlainen. Pillifarkut ja pitkä, takkuinen tukka löytyy vieläkin. Kengät ovat kyllä kalliimmat ja silmärajaukset melko lailla maltillisemmat.

2016-04-17-stellaharasek-sunday-42016-04-17-stellaharasek-sunday-5

Juno on alkanut nukkua pyykkikorissa vaatehuoneen nurkassa. Se loikkaa laidan yli, kuopsuttaa itselleen pesän ja kiertyy rinkeliksi pyyhkeiden ja lakanoiden sekaan. En tiedä onko tämä protesti siitä, että koirien sänkylisenssi on peruttu vai johtuuko se siitä, että pyykkikorissa on yksinkertaisesti pehmeät oltavat. Ensi kerralla nappaan neidistä kuvan, tällä kertaa en tohtinut häiritä torkkuhetkeä.

2016-04-17-stellaharasek-sunday-6

Löysin kaapista omakuvan, jonka otin 17-vuotiaana. Pää on painettu varjoihin, lapaluut ovat kääntyneet kohti valoa kuin olisin halunnut kieltäytyä siitä. Tein niihin aikoihin (enimmäkseen kaameita) kokeellisia kuvauksia raksavalaisimen kanssa, se loi Satamakadulla sijaitsevan yksiön seiniin mahtipontisia valokiiloja. Mikä onni, että näitä kuolemattomia taideteoksia on säilynyt näihin päiviin asti! Tuosta omakuvasta tosin tykkään yhä.

2016-04-17-stellaharasek-sunday-7

Näitä päiviä, kun mitään erityisen tärkeää ei tapahdu, mutta pinnan alla kytee. Päässä pyörii seitsemäntoista ajatusta yhtäaikaa, siellä törmäilevät toisiinsa ja ajautuvat erimielisyyksiin. Tekee mieli huutaa OTTAKAA VUORONUMEROT SAATANA! Koitin kyllä eilen kaljan voimalla ravistella ne päästä, mutta eihän siitä mitään ikinä tule, takertuvat kiinni entistä tiukemmin. Niinsanottu nollaaminen ei toimi ihmisiin, jotka ajattelevat kroonisesti liikaa. Koko ajan. Kaikkea.

2016-04-17-stellaharasek-sunday-8

Nyt on: kahden kilon pussi puikulaperunoita jotka pistetään ihan kohta viipaleiksi ja uuniin, huoneiden nurkissa hämärä joka laajenee, Led Zeppelinin koko illan soinut Physical Graffiti ja sunnuntain irrallisuus. Seuraavaksi upotan sormeni oliiviöljyyn: jostain sieltä valkosipulin ja rosmariinin keskeltä se mielenrauha on ennenkin – ainakin yhden sunnuntai-illan ajaksi – löytynyt.

LED ZEPPELIN – KASHMIR

Tervetuloa, terassikausi

Jonain päivänä näihin aikoihin vuodesta se aina koittaa – ensimmäinen kiireetön arkiaamu, kun ajatus aamukahvista ja auringonpaiste kuljettaa keittiön sijaan ulos kadulle. Terassikahvikausi kuuluu korkata Korkeavuorenkadulla, kai siitä voi kolmannen vuoden kohdalla puhua jo perinteenä?

2016-04-15-stellaharasek-cafesucces-012016-04-15-stellaharasek-cafesucces-05

Café Succèsin terassi on yksi suosikeistani. Pyöreiden pöytien äärellä istuvat sulassa sovussa niin koiranulkoiluttajat, turkkeihinsa kääriytyneet mummot kuin aamujoogasta matto olalla tossuttelevat mainostyöläiset. Tilaan aina kahvin ja sen seuraksi joko korvapuustin tai karjalanpiirakan. Joskus molemmat, jos on kova nälkä. Korvapuusti on aivan pätevä aamiainen, vaikka Kanerva yrittää ravintovalmentajan roolissaan muuta väittää.

2016-04-15-stellaharasek-cafesucces-022016-04-15-stellaharasek-cafesucces-032016-04-15-stellaharasek-cafesucces-04

Kadun varrella vilinän keskellä vedetty kahvi ja korvapuustiaamiainen herättää muuten uuteen päivään ihan eri tavalla kuin keittiön hiljaisuudessa hörpitty pressopannukahvi. Ei paremmin, vain eri tavalla. Tulee tehokas olo. Että antakaa tulla vaan, kaikki päivän haasteet ja hankalat puhelut, meikä hoitelee ne vasemmalla kädellä ja tilaa oikealla santsikupin.

2016-04-15-stellaharasek-cafesucces-072016-04-15-stellaharasek-cafesucces-06

Kuvat ovat eiliseltä, tänä aamuna juoksen taas. Valoa perjantaihinne! Viikonloppu on ihan kulman takana ja aavistelen, että siitä tulee aurinkoinen.

Kuvat minusta Jarno Jussila

Be ready for the dark days


BLOW – DON’T WAIT FOR US