Aloitimme viikonloppuna joogan! Jos olet nyt ihan että anteeksi mitä että, tsekkaa meitsin viimeviikkoinen kirjoitus tai rapakuntoisen miehen terveiset. Kyllä! Puimme lauantaiaamuna päälle joogaystävälliset vaatteet ja painelimme Merimiehenkadulle reippaampina kuin varmaan yhtenäkään lauantaiaamuna viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vähän jopa jännitti ihan kuin olisi ollut syksyn ensimmäisenä päivänä menossa kouluun, mutta vastassa ei onneksi ollut mikään pulpetti vaan joogamatto, uusista oppilaistaan pakahtuva Katja ja joogasalin lohdullinen hiljaisuus.
No miltä tuntui? Hyvältä, ihan pelkästään hyvältä. Ajatus joogan pariin palaamisesta oli saanut ilmeisesti kypsyä juuri sopivan kauan, sillä oma kömpelyys ja osaamattomuus ei ottanut enää päähän. Ennen piti taistella vastaan kaikkea mikä tuntui vaikealta tai vitutti, mököttää maailmankaikkeudelle jos asiat eivät sujuneet kuten toivoin. Nyt tuntuu helpommalta hyväksyä nykytilanne, kohdata oma keho sellaisena kuin se on juuri nyt kaikkine vajavaisuuksineen ja ajatella, että tässä sitä harjoitellaan. Näitä asanoita ja tätä elämää ja tätä ikuista hemmetin hyväksymistä joka ei vieläkään ihan suju, mutta muuttuu onneksi päivä päivältä mahdollisemmaksi.
Huomasin myös, että astangajoogan asanat eivät tuntuneet enää niin mahdottomilta kuin joskus aikoinaan. Ei se ole oikeastaan ihme, olenhan ehtinyt tässä välissä treenata useamman vuoden valmentajani Kanervan ohjauksessa Helsinki Core Trainersilla. On ollut pitkiä treenitaukoja ja liikkuvuudessa ja lihaskunnossa onkin yhä paljon tekemistä, mutta pitkälle on tultu siitä mistä lähdin liikkeelle silloin kun aloitin treenaamisen. Harasek on oppinut vihdoin kyykkäämään taisi olla kaunein lause, jonka viime vuonna kuulin. Ehkä tänä vuonna opin vihdoin punnertamaan oikealla tekniikalla, sitä nimittäin harjoitellaan sekä joogasalissa että Kanervan bootcampissa.
Liikkuminen kiinnostaa, mutta noin muuten poden yhä käynnistymisvaikeuksia kesän jäljiltä. En millään jaksaisi mitään järkevää. Sain onneksi lomailla Roomassa muutaman päivän, tulimme takaisin vajaa viikko sitten enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi purkaa matkalaukkua. Se on joka päivä huomisen homma, samoin kuin minipuutarhan nostaminen sisään parvekkeelta, kirjanpito ja pyykinpesu, johon ryhdytään vasta äärimmäisen pakon edessä (eli silloin kun vaihtoehtona on joko pyykätä tai ostaa uusia alusvaatteita). Tällä viikolla pitäisi päästä todenteolla kiinni töihin, alkaa ajatella syksyä, metsästää loppuvuodelle yhdet Meksikon lennot ja lähetellä vähän laskuja, jotta on rahaa ostaa ne liput.
Kokosin näitä kuvia vähän sieltä sun täältä, otoksia kotoa, aamupalapöydästä, olohuoneesta kun Jarno soittelee kitaraa. Rakastan pieniä melodianpätkiä jotka kantautuvat huoneesta toiseen, hän soittaa niitä ajatuksissaan ja minä kuuntelen. Itse hän kutsuu niitä rämpytyksiksi, minusta ne ovat lumoavat. Jos pyydän, hän esiintyy, laulaa niin että Juno herää ja höristää korviaan. Mutta parhaita ovat ne hetket kun hän ei edes muista, että joku saattaa kuunnella.
Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Hyvin. Pakkaillen ja tehden lähtöä takaisin Kreetalle ;)
Ihania kuvia kodistanne, myös ihanaa matkaa Meksikoon
Meksiko aaaaaah!! En malta odottaa postauksia!
Hei jee, en minäkään :D
Hei mekin tempaistaan Meksikoon, jouluksi ja vuodenvaihteeksi! Näillä näkymin México City + Oaxaca (kaupunki ja rannikko). Kerro heti jos löydät halvat lennot, päätä särkee viisien lippujen maksaminen…
Laitoin viestin! xx
Ohh tykkäys joogalle sekä Meksikolle! Kumpikin on vienyt mun sydämen <3 <3 <3
Ooh! Onko Meksiko-suosituksia? Paikkoja, joissa meidän pitäisi ehdottomasti käydä? xx
Mun ehdoton lemppari Meksikossa oli Isla de Holbox:
http://www.peaceandstyle.fi/2015/04/meksiko-kaunis-ja-sympaattinen-isla-de.html
Tykkäsin myös Mahahualista:
http://www.peaceandstyle.fi/2016/09/mahahual-vastakohtien-kalastajakyla.html
Sekä Valladolidista:
http://www.peaceandstyle.fi/2016/01/valladolid-pala-aitoa-meksikoa.html
Sydän jäi Meksikoon. Seuraavaksi haluaisin tutkia Oaxacan puoleista maata <3 Jos päädytte sinne, en ehkä kestä mitä ihanaa kuvamateriaalia saatkaan blogiisi :)
Hei kiitos, ihanaa! Minä tutkin nämä ajan kanssa. Kiinnostaa tosi moni paikka, mutta aika tulee kuitenkin olemaan rajallinen, joten täytyy vähän etukäteen miettiä ja valita.
Suosittelen myös ehdottomasti Isla Holboxia, se on paratiisi! Tykkäsin myös lähellä olevasta valladolidista sekä erityisesti Meridasta. Olin siellä tämän vuoden alussa ja jäi niin kova palo että haluan taas vuoden vaihteen jälkeen sinne. Lentoja tässä myös olen yrittänyt bongailla… vielä ei ole onnistanut.
Te kolme (ja toisinaan neljä) ootte kyllä liikkuttavan ihania, tiimi, joka on samalla aallonpituudella.
Haha! Kiitos, ihanasti sanottu xxx
Totta. Nuo kaikki. Niin totta…
Rakkaan poikani laulu kun kajahti ensimmäisen kerran korviini autossa muutama vuosi sitten, sai kyyneltulvan patomaisesti sielusta asti! Hän unohtui omaan maailmaansa ja antoi äänen virrata. Hänellä on hyvä ääni ja rytmiikka. Hän on vain ujo. Mutta, hyvä niin! Parhaat lahjat ovatkin aina, aina piilossa ❤
Jaksan joka ikinen päivä hämmästyä hänestä. Miten olen saanut tänne näin ihmeellisen olennon. En ehkä ikinä käsitä.
Puhelin vettyy nytkin. Pitääkin lopettaa.
✨
Nauttikaa. Kaikesta. ❤
Voi ihanaa. Voin vaan kuvitella. Tai ehken voi, mutta yritän. Laulussa on kyllä jotain mikä kaivelee alkukantaisia tunteita ihmisen sielun pohjamudista.
Nautitaan, siellä ja täällä! xxx
Oi mikä on tuo vaaleanpunainen kulho?! Ihana!
Se on keramiikkataiteilija Leena Kouhian Raaka Rå -merkin kulho, superkaunis!