Tour diary pt. 1

Kolme päivää, kaksi laivamatkaa, satoja kilometrejä autossa istumista. Tunteja hervotonta naurua, vähintään kartsa tupakkia, litroittain olutta ja muistaakseni yksi Jameson -pullo. Todella paljon ala-arvoista mustaa huumoria ja sopivissa määrin malebondausta. Kolmetoista rikkoutunutta kapulaa, kaksi erittäin kovaa keikkaa, kasapäin kuvia ja videomateriaalia, joista suurin osa ei tule koskaan näkemään päivänvaloa. Paljon rakkautta, vielä enemmän kahvia, roudausta ja kolottavia käsivarsia. Hien hajua ja suihkukaivoon takkuuntuvaa tukkaa. Uusia tuttavuuksia, uusia kontakteja ja läjäpäin mahtavia muistoja. Tässä minun viikonloppu.

Baltian pt. 2 siintää vielä reilu viikon päässä. Vamistautuminen on alkanut muun muassa tyhjentämällä vanha treenikämppä. Alkuviikko on haukattu happea ja keräilty rihmastoissaan roikkuvia aivosynapseja, sillä lomamatkaksi tätä tehoekskursiota ei voi kutsua. Julkaisukelpoisia kuvia onneksi myös tallentui ja näistä saikin aikaiseksi kivan matkapäiväkirjamaisen kollaasin.

Let the good times roll.

Smokin` Aces on myös (yllätys yllätys) sosiaalisessa mediassa: Facebookissa, Instagramissa ja mikä parasta, Spotifyssa.

PHOTOGRAPHY BY JYRI KYLMÄMAA, EEMI LAMBERG & JARNO JUSSILA

Vaaleanpunaisin lasein

Uskokaa tai älkää, olen yrittänyt toukokuun viimeisen viikon kunniaksi vierottaa itseni mustista villapaidoista ja pitkistä takeista. Kaappiin on nimittäin kertynyt kaikenlaista uutta, joka on saanut kärsivällisesti odottaa hetkeään kun ulkona on pyryttänyt räntää ja räkää. Kuten hiekanvärinen mokkarotsi, joka on kaunein vaatekappale hetkeen, mutta ei takuulla tykkää sateista sen enempää kuin omistajansakaan. Auringossa se kehrää kuin kissa, siinäkin olemme samanlaiset.

Jumalaiset mokkabuutsit on luotu kuumalle asfaltille, festareille, rantakaduille, roadtripeille ja vapaapäiville kaupungissa. Ei loskaan ja lätäkköihin. Kuuletteko, säiden jumalat? Kyllä, puhun juuri teille, jotka päätitte, että tänään Helsinki saa +12 astetta ja koko päivän kestävän harmaan tihkusateen. Onneksi maanantaina oli mokkakenkäsää.

Filippa K:n mustaa mekkoa olen käyttänyt kyllä koko kevään, se ei ole säiden tai oikeastaan minkään suhteen kovin tarkka, vaan sille kelpaa kaikki. Ihana, iisi vaatekappale. Olen käyttänyt sitä eniten tennareiden ja mustan trenssin kanssa ja tykännyt kovasti yhdistelmän skandiminimalistisesta lookista, mutta taipuu se rokimpaankin menoon, buutsien ja nahkarotsin seuraan. Se tuntuu taipuvan ihan mihin vaan ja varmaan siksi siitä onkin tullut yksi kevään käytetyimmistä vaatteista.

Pinkit, pyöreät aurinkolasit sain tovi sitten Trend Opticista ja ne taisivat kertalaakista määritellä alkavan kesän tyylikonseptin. Rakastan niiden retrohenkistä pöyhkeyttä, sitä että niitä voi käyttää pilviselläkin säällä tai vaikka sisällä – ja varsinkin sitä, että koko maailma näyttää niiden läpi vaaleanpunaiselta! Pettymyksiä on edessä, jos ne riisuu kesken illan: ai, ei tuo auringonlasku ollutkaan hehkuvan vaaleanpunainen. Frency & Mercury x Daniel Wongin mallisto on limited edition, onneksi ennätin napata omani.

MOKKANAHKATAKKI* TIGER OF SWEDEN SS17
TOGA PULLAN SOLKINILKKURIT* MINIMAL NORDIC SS17
FRENCY & MERCURY X DANIEL WONG AURINKOLASIT* TREND OPTIC SS17
MUSTA MEKKO* FILIPPA K SS17
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Sadepäivän soundtrack

Sadepäivään tarvitaan sata kuppia kahvia, poikaystävän villapaita, linttaan astunut lampaankarvatöppöset ja sopivan utuista musiikkia – tässä muutama tämänhetkinen suosikkini. Naurattaa vähän, että koko päivän jatkuneen sateen jälkeen aurinko tuli juuri esiin kun naputtelin tätä, mutta uskallan väittää, että edessä on vielä muitakin märkiä päiviä.





Maanantain vahinkoviini

Varmoja kesän merkkejä on se, että merenranta alkaa vetää ihmisiä puoleensa. Kaikki pikkukävelytkin suuntautuvat rannalle, oli se sitten koiran ulkoilutus, “jonnekin ulos” sovittu aamukahvi, pieni happihyppely kesken töiden tai päämäärätön haahuilu ihan pelkästä haahuilemisen ilosta. Emmekä ole ainoat – rannan tuntumassa törmää väistämättä tuttuihin.

Kuten eilen: löysimme iltakävelyn varrelta rantakalliolle viltin ja viinin kanssa leiriytyneitä ystäviä ja istahdimme seuraan. Sain lasillisen kuohuviiniä, jalkojeni lämmikkeeksi nahkarotsin ja rotsin alle kaksi koiraa. Auringonlaskun jälkeen tuli viileää, mutta koko päivän aurinkoa kerännyt kallio hohkasi lämpöä. Valoa riitti vielä pitkään kymmenen jälkeen.

Rumpali on palannut rundinsa ensimmäiseltä kierrokselta ja arki solahtanut toviksi takaisin uomiinsa. Olimme rantaan päätyessämme lempiharrastuksemme äärellä, kuljeskelemassa kaduilla kamera olalla, koirien nuuhkutellessa pikkukiviä ja tekstareita portinkulmista. Meillä oli mukana paperipussillinen suklaapatukoita, jotka kelpasivat viinin seuraksi ja herättivät kiihkeän keskustelun siitä miten erilaisia patukoita kuuluu oikeaoppisesti syödä – eräälläkin Vihreän talon emännällä kun on kaikenlaisia vääriä mielipiteitä. Tulimme kuitenkin lopulta siihen yksimieliseen johtopäätökseen, että paras suklaapatukka on syöty suklaapatukka eikä sillä tekniikalla niin väliä.

Löytyi sitten vielä lisääkin tuttuja – ja yksi innokas paimenkoira, joka olisi kovasti halunnut tutustua pikkukoiriin. Tunne ei valitettavasti ollut molemminpuolinen. Juno-koiraa epäilyttää kaikki itseään suuremmat eläimet. Kaikki samankokoiset ja pienemmät ovat sen mielestä kamuja, olivatpa sitten koiria, kissoja tai oravia.

Otin Mikosta ja Lunasta vain yhden kuvan, mutta siitä tuli täydellinen. Sydän sulaa joka kerta kun mustasta manaajakoirasta tulee omistajansa sylissä pieni ja hellyydenkipeä kerä. Rakkaus taitaa teettää sellaista itse kullekin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Alkukesän täsmäaseet

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää alennuskoodin

Tuntuu siltä, että sesonkien taitekohdat tuottavat eniten haasteita ihon ja hiusten kunnolle. Juuri tähän aikaan vuodesta, kun kesä on alkamaisillaan ja takana piinallisen pitkä ja kylmä kevät, sitä haluaisi olla hehkeimmillään kaikkia alkukesän juhlia, kevyitä mekkoja ja ulkona vietettyjä iltoja varten, mutta peilistä tuijottaakin takaisin kalvakka tyyppi, jonka nenänpielet punoittavat, silmät näyttävät väsyneiltä ja säärten iho hilseilee kuivuudesta. Kiva. Jos kuulostaa tutulta, korvat hörölle, sillä metsästin Naturellen valikoimista parhaat täsmäaseet kesän kynnykselle. Kaikki luonnonkosmetiikkaa, tottakai.

Käytän tällä hetkellä ihonhoitoon kaikkein eniten kulttimerkki Tatan Harperin tuotteita, koska ne ovat yksinkertaisesti hiton hyviä. Kirjoitin viime keväänä senhetkisistä suosikeistani, tähän kesäkattaukseen poimin niiden rinnalle muitakin herkkuja. Kuvasimme muuten lempparini Kreetalla – siellä kesä yllätti naisen ja täsmäaseita kevätnaaman taltuttamiseen totisesti tarvittiin.

Aloitetaan puhdistusaineista. Ihon puhdistaminen on kompastuskiveni, en millään jaksaisi iltaisin mennä enää pesulle. Siksi pidän peilikaapissa vain ihania putsareita, koska ainut millä saan itseni motivoitua kylpyhuoneeseen on niiden tuoksu ja tieto siitä miten hyvältä iho tuntuu, kun se on puhdistettu ja kosteutettu kunnolla. Tykkään hulluna Tata Harperin puhdistustuotteista: ne ovat tehokkaita mutta hellävaraisia, tuoksuvat syötävän hyvältä ja suuret pullot ovat todella riittoisia.

Jos olen meikannut aamulla, poistan ensin kosmetiikan ravitsevalla puhdistusöljyllä. Se jättää ihon niin pehmeäksi, että olen pohtinut voisinko käyttää kesällä silloin tällöin pelkästään sitä – taidan kokeilla.

Varsinaisista putsareista uudistava puhdistusvoide on ollut suosikkini tähän saakka, se puhdistaa, kirkastaa ja kuorii hellävaroen. Nyt uuden vuodenajan vaihteessa ja valon lisääntyessä iho on tuntunut hiukan herkistyvän, joten siirryin virkistävään puhdistusvoiteeseen, joka sopii kaikille (myös herkemmille) ihotyypeille. Runsaat mineraalit ja vaaleanpunainen ranskalainen savi puhdistavat ihoa ja poistavat kuolleita soluja ja epäpuhtauksia hellävaroen. Voimakkaat antioksidantit tuovat tehoa: granaattiomenan uute kosteuttaa ja uudistaa ihosoluja, aprikoosin siemenjauhe jättää iholle hehkun, pajunkuoriuute tasapainottaa rasvoittuvaa ihoa ja kuorii sitä hellästi. Tuoksu on tässäkin kohdallaan: raikas greippi kohtaa neroliöljyn.

Tata Harperin kirkastava kosteusvoide on aivan ihana kesätuote: aitoa timanttipölyä sisältävä kosteusvoide tuo kasvoille niin paljon hehkua, että varsinaista meikkipohjaa ei välttämättä sen päälle edes tarvita. Nämä ovat näitä kuuluisia makuasioita, mutta tykkään itse ihostani eniten mahdollisimman meikittömänä, varsinkin kesäisin kun iho ruskettuu. Jos kuitenkin kaipaa iholleen enemmän peittävyyttä, kirkastava kosteusvoide luo meikille loistavan pohjan, jonka päälle on helppo kerrostaa kevyt meikkivoide tai puuteri.

Sarjasta löytyy myös silmänympärysvoide, jolla on sama välittömästi kirkastava ja ihonsävyä tasoittava vaikutus: suosittelen lämpimästi, jos sinulla on samat krooniset tummat silmänympärykset kuin meikäläisellä tai kaipaat muuten vaan lisää valoa silmien alle. Voide poistaa tehokkaasti myös turvotusta ja häivyttää juonteita, kiitos kyllä molemmille.

Silmistä puheenollen: olen löytänyt yhden aivan superhyvän tuotteen niiden ilmeen kirkastamiseen. Tata Harperin silmänympärysnaamio on verkkosivujen mukaan väsyneen katseen ja turvonneiden silmien pelastaja ja tämän allekirjoitan kyllä. Kerran kaksi viikossa käytettävä naamio vie pois turvotuksen ja väsymyksen merkkejä, kiinteyttää, häivyttää tummia silmänalusia ja silottaa silmänympärysten ihoa. Naamiosta on tullut hetkessä tämänhetkinen lempituotteeni, koska tuntuu, että juuri väsyneet silmät ovat se kohta, joka eniten tällä hetkellä kaipaa nostetta ja freesausta.

Tata Harperin naamiot ovat muutenkin parhaita, joita olen käyttänyt. Tällä hetkellä suosikkini niistä on kosteuttava ja kirkastava naamio nimeltä Honey Blossom Mask, jota on valmistettu vain rajoitettu, numeroitu erä: oma purnukkani on numero 6184/9500. Naturellen verkkokaupassa ja kivijalkamyymälässä on tällä hetkellä naamioita enää parikymmentä kappaletta jäljellä, joten nopeat syövät hitaat. Mutta jos jäät nuolemaan näppejäsi, hätä ei ole tämän näköinen, sillä naamio on hunajainen versio vakivalikoimiin kuuluvasta Resurfacing Maskista – sekin aivan loistava. Olen turvautunut näihin kahteen naamioon pitkin kevättä aina kun iho on näyttänyt samealta, elottomalta ja väsyneeltä. Koostumus on ihana, viileä ja geelimäinen, hunajainen versio tuoksuu aavistuksen makeammalta. Naamioiden vaikutus on havaittavissa heti, ihosta tulee samantien kuulas, kirkas ja heleä. Hyvä, koska ei lyhyessä kesässä olekaan aikaa tuhlattavaksi! Molemmat naamiot myös pelastavat punoittavan ihon ensimmäisten ranta- tai puistopäivien jälkeen. Tämä on testattu hardcore-olosuhteissa eli viime talvena Balilla.

Tata Harperin Hydrating Floral Essencesta eli kosteuttavasta kasvosuihkeesta olen kirjoittanut ennenkin ja kirjoitan taas, sillä se on yksi toimivimmista kesätuotteista, joita olen kokeillut. En ole ilmeisesti yksin mielipiteeni kanssa, sillä se on yksi Tata Harperin suosituimmista tuotteista. Käytän itse kasvosuihketta puhdistuksen jälkeen, pikakosteutukseen kesken työpäivän, lentokoneessa pelastamaan kiristävän ihon ja kesällä kevyeen virkistykseen. Suihkeesta löytyy myös pienempi 50 millin pullo, jota on helppo kuljettaa mukana matkoillakin.

Kukkainen kasvovesi kuulostaa ihanalta ja onkin juuri sitä, mutta nimen ei pidä antaa hämätä, sillä se on todellinen täsmäase moneen tilanteeseen: se kosteuttaa, raikastaa ja tasapainoittaa ihon, kiinteyttää ja supistaa ihohuokoisia, vähentää ihon punakkuutta, taistelee ikääntymisen merkkejä vastaan, tasoittaa ihon sävyä ja jättää iholle kauniin hehkun. Kannattaa klikata linkkiä ja lukea koko tuotekuvaus, koska vaikuttavien aineiden määrä on hengästyttävä. Suosikkini on antioksidantteja sisältävä taikapähkinäuute, jolla on tässä kasvovedessä vähintään viisi tärkeää tehtävää. Miten kaunis nimi sillä onkaan.

Boosted Contouring Serum on kiinteyttävä tehoseerumi, joka kuuluu Tata Harperin Supernatural Collection -luksuskokoelmaan. Pääsin testaamaan läpi koko seerumikolmikon, josta kirjoitin siitä vuosi sitten. Kaikki kolme ovat todella tehokkaita, mutta eniten tykkäsin juuri tästä: se on luonnonkosmetiikan tehokkain facelift, joka tarjoaa juuri sen mitä varsinkin tähän aikaan vuodesta tarvitaan: kiinteyttä, napakkuutta ja elinvoimaa. Olen jäänyt täysin koukkuun sen nostattavaan ja silottavaan vaikutukseen ja pakkaan seerumin mukaan kaikille pikkureissuillekin. En halua elää ilman sitä, jos ei ole pakko.

Redefining Body Balm on kiinteyttävä ja syväkosteuttava vartalobalsami. Sanoisin, että molemmille ominaisuuksille on tällä hetkellä huutava tarve. Balmin syvä tuoksu tekee siitä täydellisen kesätuotteen, jota tekee mieli nopean sutaisun sijaan levittää ihoon ajan kanssa. Tämän pakkaan heinäkuussa mukaan lomalle Suvisaaristoon, siellä on ihanaa istuskella saunan jälkeen terassilla, juoda lasi vissyä ja hieroa iho kimmoisaksi ja hehkuvaksi.

Vitner’s Daughterin Active Botanical -öljyseerumista on kohistu internetissä koko kevään. En ole lukenut seerumista ainuttakaan negatiivista sanaa vaan pelkkää suitsutusta, ja halusin selvittää mistä hypessä on oikein kysymys. Sain sen tovi sitten kokeiluun ja puteli pääsi samantien kesäsuosikkilistalle, sillä ei sitä suotta kehuta. Yhteensä 22 kasviöljyä, -uutetta ja eteeristä öljyä sisältävä seerumi on pakattu täpötäyteen superlaadukkaita ravinteita, ja sen kyllä huomaa ihollaan. Käytän öljyseerumia tällä hetkellä aamuin illoin ja se on tuonut ihoon korkojen kera takaisin sen hehkun ja kuulauden, jonka pitkä työntäyteinen kevät oli vienyt. Jos sijoitat tänä kesänä yhteen öljyseerumiin, valitse tämä – et pety. (Eikä tarvitse uskoa pelkästään minun sanaani, googlatkaa tämä tuote niin löydätte satatuhatta ylistävää arviota.)

Ei tätä oikeasti reiteen kannata tuhlata. Halusin vaan ihanan kuvan.

Hynt Beautyn aurinkosuoja nimeltä Sun Prep Broad Spectrum SPF30 on ollut vähäväliä loppu Naturellen hyllyistä. Ihmettelin vähän miksi, kunnes sain sen kokeiluun. Ensinnäkin se on täydellinen yhdistelmä luomuaurinkosuojaa, kosteusvoidetta ja meikinalusvoidetta. Toisekseen sillä on ihana viilentävä koostumus, joka levittyy täydellisesti ja imeytyy hetkessä. Mutta mikä tärkeintä: SE TUOKSUU JUMALAISELTA! Kannattaa käydä nuuhkimassa, jos mitenkään pääsee käymään Bulevardilla sijaitsevassa kivijalkamyymälässä. En saa ihan kiinni siitä miltä se tuoksuu – vähän karkkiselta, hedelmäiseltä, ehkä melonilta? Sisältö on kohdallaan, siihen on pakattu aktiivisia ainesosia männynkuoriuuteesta ja seesaminsiemenöljystä aloe veran ja vihreän teen lehteen. Jos et ole tähän mennessä löytänyt luonnollista aurinkosuojaa, joka olisi sekä toimiva että tarpeeksi ihana käytössä, anna tälle mahdollisuus. Jos siis olet tarpeeksi onnekas saadaksesi sitä käsiisi.

Hynt Beautyn kosmetiikka on ollut loppukevään mittaan tiheässä käytössä. Pikainen tupsutus puuteria ja aurinkopuuteria pelastavat kalvakan kevätnaaman, kun pitää mennä palaveriin ja näyttää ihmiseltä. Merkin ripsiväri on timanttinen, ehdottomasti yksi parhaista luonnonkosmetiikan saralla. Muutkin Hyntin kosmetiikkatuotteet ovat todella laadukkaita, olen kokeillut läpi melkein koko sarjan ja yksikään ei ole tuottanut pettymystä. Merkin peitevoide on muuten poikkeuksellisen hyvä, jos täytyy saada tummia silmänalusia, näppyjä tai muita epätasaisuuksia piiloon.

Tata Harperin valikoimista löytyvät kosmetiikkanapit ovat ihan täydelliset kesään. Very Illuminating -valovoide on lempikuultotuotteeni, jolla saa hetkessä hehkua poskipäihin, nenänvarteen ja amorinkaareen. Levittyy hyvin, eikä kimalla tai säihky – glitter ei minusta kuulu kuultovoiteeseen! Haluan, että se näyttää luonnolliselta hehkulta eikä meikiltä, joka huutaa disco night, anyone? Toinen kesäsuosikkini on Volumizing Lip and Cheek Tint, värinapit jotka toimivat niin huulilla kuin poskilla. Sävyjä löytyy joka lähtöön ja ne ovat kaikki herkulliset – itse tykkään eniten luonnollisista sävyistä, joilla saa freesin ja hehkuvan ilmeen. Tästä eivät kesämeikit helpommaksi muutu. Hinta-laatusuhdekin on kohdallaan, sillä nämä ovat todella riittoisat. HOT TIP: värinapit toimivat erinomaisesti myös matkoilla, sillä niitä ei katsota nesteiksi eivätkä ne näinollen kuormita käsimatkatavaroiden kosmetiikkarajoituksia.

Englantilaisen Tabitha James Kraanin hiustuotteet ovat olleet minulle uusi tuttavuus. Tykästyin sarjasta erityisesti matkakokoiseen kuivashampooseen, joka on kulkenut viime aikoina mukana paitsi matkoilla, myös käsilaukussa. Oma hiustyveni on tumma, joten valitsin tummille hiuksille tarkoitetun kuivashampoon, vaaleille löytyy omansa. Musta puteli kultaisen kuivashampoopullon vieressä on Organic Hair Perfume eli huumaavasti nerolilta ja bergamotilta tuoksuva hiusöljy, joka freesaa merisuolan takuttaman tukan rantapäivän aikana tai pitää hiukset raikkaina pesupäivien välissä. Olen suihkinut tätä tyytyväisenä myös miehen kiharoihin, tuoksu sopii hänellekin hyvin. Molemmat ovat kauniita ja käteviä, helposti rantakassissa tai matkalaukussa mukana kulkevia hiustuotteita, just sellaisia joita kesällä tarvitaan.

Saman merkin ylellinen Scented Organic Hair Oil pelastaa talven kuivattamat latvat ja tuo niihin kiiltoa ja elinvoimaa. Ravitseva hiusöljy on tarkoitettu poispestäväksi ja levitetäänkin hiuksiin ennen hiustenpesua. Toimii myös rantapäivänä tai mökkilaiturilla loikoiluun: öljy levitetään latvoihin ja jätetään niihin vaikuttamaan, hiukset kääräistään nutturalle ja pestään sitten suihkussa tai saunassa kun hetki on hyvä. Laiskat, kiireiset ja mukavuudenhaluiset jättävät öljyn tehohoitona hiuksiin vaikuttamaan koko yöksi: öljy levitetään latvoihin tuntia ennen nukkumaanmenoa ja pestään pois aamulla. Öljy ei juuri sotke tyynyliinaa, kun se ehtii imeytyä rauhassa hiuksiin, mutta toki tyynyn suojaksi voi halutessaan levittää varmuuden vuoksi pienen pyyhkeen. Huipputuote, joka riittää kyllä pitkälle kesän yli syksyyn.

Näillä on taltutettu pahimmat pitkäksi venähtäneen, kolean kevään jättämät jäljet – viimeiset taiat tehköön aurinko ja heinäkuussa häämöttävä loma. Toivottavasti kirjoituksen vinkeistä on iloa! Hei nyt on vuodenajan vaihtumisen lisäksi muutenkin hyvä hetki täydentää peilikaapin varustusta, sillä Naturellen koko valikoimasta (poislukien Vitner’s Daughter, May Lindström, Mahalo ja Kypris) irtoaa 15% alennus 15. kesäkuuta asti koodilla stella15 niin verkkokaupassa kuinNaturellen kivijalkamyymälässä osoitteessa Bulevardi 24.

Otin Kreetalla hotellihuoneemme terassilla sijaitsevasta kylpyammeesta kaiken irti: hunajanaamio kasvoille, kuohuviinilasi viereen. Kesä on virallisesti korkattu.

Hei luonnonkosmetiikan ystäville on luvassa vielä aiheeseen liittyvä ilouutinen: näitä kaikkia tuotteita ja paljon muuta ylellistä ja tehokasta luonnonkosmetiikkaa on saatavilla Naturellen verkkokaupan ja kivijalkakaupan lisäksi Helsingin Stockmannilta pop up -myymälästä katutasosta kesäkuusta elokuuhun.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Sunnuntain soittolista

Lyhyt, mutta sitäkin leppoisampi soittolista aurinkoisen sunnuntain ratoksi! Sopii kahvin seuraksi parvekkeelle, olen testannut, taidankin mennä sinne takaisin. Mitäs te kuuntelette tänään? Kommenttilootaan saa tuupata linkkejä, olen kuunnellut viime aikoina lähinnä omia vanhoja suosikkejani ja kaipailen jo vähän uutta musiikkia.





Toukokuun loppu

Syytän matkojen katkomaa kevättä siitä, että olen vähän pihalla ajankulusta. Kalenterini mukaan elämme toukokuun viimeisiä päiviä ja muu maailma näyttää siirtyneen kesämoodiin, mutta minä elän vielä koleahkossa keväässä. Ohitin eilen pitkässä mustassa palttoossani kolme tyttöä, jotka istuskelivat puistossa viltin päällä ja ottivat aurinkoa shortseissa ja hihattomissa paidoissa. Kiedoin villahuivin tiukemmin harteilleni ja mietin, että tältä mummostani varmaan tuntui, kun heitin 12-vuotiaana talviturkkini Tornionjokeen, josta jäät olivat juuri lähteneet ja hyisessä vedessä ajelehti valtavia jäälauttoja matkalla etelään.

Piposta olen sentään tätä kirjoittaessani luopunut.

Tämä vuosi on todellakin reissuvuosi, toisille vielä enemmän kuin toisille. Jarno lähti Baltiaan rundille bändinsä kanssa, tänä viikonloppuna on osa yksi ja osa kaksi sitten parin viikon päästä. Jäämme Juno-koiran kanssa keikkaleskiksi kaupunkiin: nukumme sohvalla, käymme kävelyille epämääräisinä vuorokaudenaikoina ja elämme voileivillä, jotka syömme yhdessä sängyssä (eli sohvalla). Vietämme melko samanlaista elämää kuin Jarno ja Juno viettivät silloin kun minä olin monta viikkoa Balilla. He taisivat tosin syödä pakastepizzaa.

Juno tykkää myös maastoutua valtaistuimeensa, jonka lampaantaljan seasta on hyvä tarkkailla maailmanmenoa.

Vaaleanpunaiset talot päätyvät aina kuviini, olin sitten Helsingissä, Karibialla tai Kreetalla.

Muistin taas, että tykkään käydä yksin kahvilla. Tilaan ison kahvin, pohdin pullavalikoiman äärellä kävisikö korvapuusti aamiaisesta (vastaus on aina kyllä). Valitsen sen pöydän, joka tuntuu eniten omalta. Paras on sellainen, joka on itse suojassa, mutta tarjoaa suoran näköyhteyden ohikulkijoihin. Selaan hajamielisesti lehteä. Vastaan muutamaan viestiin, jotka luin kiireessä enkä silloin ehtinyt. Sitten unohdun katselemaan ihmisiä, kuuntelemaan askeleiden rytmiä. Kuvittelen joillekin elämän. Mietin mitä he ajattelevat, mistä näkivät viime yönä unta, mitä pelkäävät, mitä toivovat eniten.

Junon lempipaikka maailmassa on Jarnon syli, jossa se matkustaa portaita, ruuhkaratikassa ja muuten vain silloin kun neidin omasta mielestä on liian kylmää tai märkää kävelemiseen.

Pyöräkausi on virallisesti alkanut! Tuntuu ihan vapaudelta. Molempien fillarit alkavat pikkuhiljaa olla polkunsa päässä, tosin oma sotaponini hirnuu vielä voimissaan verrattuna tuohon kuvassa näkyvään surmanloukkuun, josta ei ole löydy esimerkiksi jarruja. Se on niin rämä ettei sitä tarvitsisi edes lukita kadun varteen – ei sitä kukaan huoli.

Olemme sentään tehnyt suunnitelmia kesälle. Päättäneet reissupäivämääriä, kirjanneet kalenteriin ensi viikon kohdalle: PÄÄTÄ ROADTRIPIN REITTI. Varasimme myös lempisaaremme yhdeksi heinäkuiseksi viikonlopuksi, sillä heinäkuussa lomaillaan! Olemme tehneet kevään aikana kovasti töitä ja laskeskelimme, että jos paiskimme vielä kesäkuun hommia, voisimme heinäkuussa ottaa iisimmin ja elää sään ehdoilla: aurinkoisina päivinä viettää lomaa, sadepäivinä kirjoitella tätä blogia ja tehdä ne vähäiset hommat, joita heinäkuussa on. Pitääkin tarkistaa milloin Pihlajasaaren lautta alkaa liikennöidä, vai jokohan se aloitti?

Finnish Design Shopin arvonta on muuten päättynyt ja voittaja julistettu! Arvatkaa kuka oli onnetar? Nanson skabaan ehtii muuten vielä osallistua huomiseen asti.

Tämä viikko taitaa olla menetetty tapaus – kirjoitan tätä sohvapesästäni yöpaidassa, vaikka on neljä iltapäivällä. Mutta lupasin juuri itselleni, että ENSI viikko on se viikko, kun pääsen taas kartalle tästä kaikesta. Varaamme lentolippuja, teemme matkasuunnitelmia, laadimme aikataulut kaikille töille jotka pyörivät työpöydällä epämääräisinä postit-lappuina. Teen paluun treeneihin, raivaan vaatekaapista kirppiskasaan kaiken joka ei mahdu hyllyihin, soitan vakuutusyhtiöön tietokoneesta, joka kastui matkalla (jos tämä blogi hiljenee yhtäkkiä, tiedätte mitä tapahtui). Luovun ehkä pitkistä takeista, jos sille päälle satun. Paitsi tuo Gant Ruggerin mokkatakki on kyllä niin kaunis, että sitä saatan käyttää koko kesän.

Maanantaina skarpataan sitten, mutta tämä viikonloppu vietetään vielä näin. Vaakatasossa, poski rutussa tyynyä vasten, kokispullo vieressä. Valvotaan aamuviiteen ja nukutaan yhteen. Tehdään vähän töitä. Nukutaan kun nukuttaa. Odotetaan rumpalia takaisin reissuiltaan. Ollaan koko päivä yöpaidassa. Lähdetään yöpaidassa lasilliselle ystävän kanssa. Jos siis jaksetaan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

An easy ride

Kolmannen tarkistuksen jälkeen voi vihdoin luovuttaa ja hyväksyä, että kaikki tärkeä on mukana. Ainiin, vielä passi. Ja laturi. Fillari alle ja pääkallopaikalle soittokamojen kimppuun, sillä siellä on vielä edessä sama ruljanssi ennen kuin pääsemme kamoinemme laivaan asti. Always check the double check.

Viimeisten kuukausien aikana olemme reissanneet Stellan kanssa niin paljon, että tuntui hassulta polkaista pyörä matkaan ja jättää toinen taakse. Matkakumppanini, kaksoisliekkini. No, Viro ei ole kaukana. Olen tätä kirjoittaessani jo rapakon toisella puolella ja täältä käytännössä näkee meille kotiin, joten tiedän myös, jos kukaan ei kastele kasveja!

Itäblokin ekskursiomme bändin kanssa on lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. Ensin tämä viikonloppu, kahden viikon päästä on jatko-osa. Jälkeenpäin olemme varmasti kiitollisia sitä, että jaoimme reissun kahteen osaan.

Laivamme rantautuu juuri Tallinnaan ja lähdemme hustlaamaan minibussiamme terminaalista. Matka alkaa ja jatkuu, mutta ei koskaan lopu.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

No smoke without fire

Uusi vuodenaika tuo uutta energiaa. Ollaan Smokin’ Acesin kanssa käyty viime talvena läpi paljon muutoksia, johon liittyy kohtuuttoman paljon treenikämpän vaihdoksia ja muita ulkomusiikillisia seikkoja. Talvihorroksesta ollaan saatu potkittua viimeisetkin huurteet irti ja kesä polkaistaan käyntiin ulkomaan kiertueella. Soittoa on hiottu kellarin hämärissä ja nyt ladattua energiaa lähdetään purkamaan Baltian maihin. Torstaina lautta vie meidät Viroon, josta ensimmäisenä suuntaamme kohti Latvian Riikaa. Bussi kurvaa myöhemmin myös Liettuassa rokaten aina Viron kautta takaisin Suomeen.

On kutkuttavaa ja hienoa lähteä viemään musiikillista osaamistamme maamme rajojen ulkopuolelle. Rehellisesti sanottuna se on aina ollut tavoitteemme. Tällaisten rundien suunnittelu ja toteutus on aina haaste, jos takana ei ole levy-yhtiötä tai muita yhteistyökumppaneita. Ympäriltämme löytyy onneksi paljon ihmisiä, jotka hyvyyttään ovat auttaneet järjestelyissä ja uskovat meihin. En voisi olla enemmän kiitollinen. Nyt on meidän vuoro tehdä työmme ja viedä suomalaista musiikkikulttuuria Baltiaan soittaen keikkapaikat hiestä märäksi.

Kesäksi on tulossa paljon keikkoja myös Suomeen, joten toivon, että tulette joskus paikan päälle kuulemaan. Keikkapaikkojen suhteen otan myös ehdotuksia vastaan, joita voin tarjota keikkamyyjällemme. Pieninkään pitäjä ei ole liian kaukana rokin uuden vallankumouksen tiellä.

Seuraa meitä Instagramissa, niin pysyt mukana tulevista keikoista, julkaisuista ja vaikeaselkoisista inside-vitseistä. Jos musiikki ei ole tuttua, niin käykää ihmeessä kuuntelemassa sitä Spotifysta.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

Esittelyssä uusi olohuone

Kaupallinen yhteistyö BoConceptin kanssa

Kylläpä uusi sohvamme herätti ihastusta! En ihmettele yhtään, vietinhän itsekin ensimmäisen viikkoni sen kanssa lähinnä huokaillen ja silitellen sen huumaavalta tuoksuvaa nahkaa. BoConceptilta tilattu Istra-sohva lunasti samantien paikkansa keskeltä olohuonetta, johon se oli kaavailtu katseenvangitsijaksi. Se on kauniille, konjakinruskealle sohvalle varsin vaivaton tehtävä, sillä huoneessa ei ole kovin montaa muuta kalustetta kilpailemassa tilasta. Huomiostakin kisaa korkeintaan vaaleanpunaiseksi kalkkimaalattu seinä, joka on tuonut tilaan pehmeän, utuisen tunnelman. Taitaa olla niin, että seinä ja sohva yhdessä tekevät huoneesta sen mikä se on nyt.

Pohdimme hetken olisiko pitänyt sijoittaa sohva vaaleanpunaisen seinän eteen, se olisi juuri ja juuri mahtunut siihen ilman että olisi joutunut maanittelemaan sahalla. Päädyimme kuitenkin siihen, että se on kauneimmillaan erkkeri-ikkunan edessä: sohva saa seistä kaikessa kauneudessaan keskellä huonetta, siitä on helppo huudella parvekkeella hengaileville ja valo tulvii ikkunasta sen takaa. Sohva ja parveke ovat keväästä syksyyn sosiaalisen elämämme keskus, varsinkin nyt kun sohvalle mahtuu melkein kaikki kaverit yhtäaikaa.

Vaaleanpunaisen seinän edessä oleva sivupöytä on koottu vanhasta teak-puisesta levystä ja sen alle sujautetuista 60-luvun jaloista, jotka ovat kuulemma pitäneet aikoinaan pystyssä HOK:in pääkonttorin kukkatelineitä. Kirppislöytömme oli itseasiassa Hietsun myyjän myyntipöytä – suostui myymään sen meille kaiken muun tavaran alta, koska olimme niin kivoja (terveiset hälle, jos päätyy tänne joskus). Sivupöydällä elää jatkuvasti vaihtuva näyttely, se on joka viikko vähän erinäköinen kun valokuvat, printit ja maalaukset liikkuvat huoneesta toiseen etsiskelemässä lopullisia sijoituspaikkojaan. Tai niinhän minä itselleni väitän, mutta voihan olla, että ne nyt vaan ovat levotonta sorttia.

Takkakin on sopivasti sohvaa vastapäätä, samoin halkopinon eteen sijoitettu televisio, jonka alla on ystävältä hankittu pianojakkara. Olohuoneen vuolukivitakkaa ei olekaan juuri aiemmin näkynyt kuvissa, koska se oli komeasta iästään huolimatta kaamea rumilus, jonka harmaa pinta oli täynnä vihreitä ja ruskeita läikkiä. Siinä se kyhjötti ovenpielessä ja hallitsi koko huonetta tummanpuhuvalla olemuksellaan. Tovi sitten tajusimme, että takkoja on mahdollista pinnoittaa ja luvan saatuamme maalasimmekin sen valkoiseksi. Ei se vieläkään varsinainen kaunotar ole, mutta sulautuu nyt sentään muuhun huoneeseen. Se on muuten täysin toimiva, mikä on tietysti sen kaikkein paras puoli, koska asunnossa tulee talvisin helposti kylmä ja suuresta takasta saa irti niin lämpöä kuin tunnelmaa.

Taisinkin jo raportoida, että kuoleman partaalla horjuneet oliivipuut on saatu elvytettyä takaisin elävien kirjoihin! Älkää vaan kuvitelko, että minulla olisi mitään tekemistä asian kanssa. Jarno on kastellut niitä tarkoin optimoidulla tahdilla, suihkutellut niitä välipäivinä vedellä, kanniskellut niitä parvekkeelle saamaan valokylpyjä ja varmaan laulanut niille tuutulauluja. Epäilen, että harva lemmikkieläinkään saa näin rakastavaa kohtelua, mutta hellä huomio on tuottanut tulosta. Molemmat puut puskevat uutta lehteä minkä ehtivät ja pääsevät ihan kohta kesälaitumelle – eli oliivitarhaksi miniparvekkeelle.

Sohva on koottu kahdesta kahden hengen moduulista, jotka on mahdollista tarvittaessa irroittaa toisistaan, jos joskus muutamme pienempään tai toisenlaiseen asuntoon.

Emme ole löytäneet olohuoneeseen oikeanlaista tarpeeksi suurta mattoa, joten kaksi pientä toimittavat nyt yhteistyössä sellaisen tehtävää. Vuosikymmeniä vanhat pikkumatot päätyivät lattialle sattumalta samaan aikaan ja näyttivät siinä aika kivalta, joten saivat ainakin toistaiseksi jäädä. Seinillä riippuu ystävän maalauksien lisäksi tyhjiä kehyksiä, jotka löytyivät jätelavalta pari viikkoa sitten. Niitä on makuuhuoneessa vielä lisää, katsotaan mihin ne päätyvät.

Haluaisin sanoa, että takan reunus on ollut samanlainen vaihtuva näyttelypaikka kuin sivupöytä, mutta ehkä se on ollut enemmänkin roinavarasto – siinä on seilannut epälukuinen määrä kahvikuppeja, kirjapinoja, kuitteja ja kynttilänjalkoja. Nyt kun takkaa voi vihdoin katsoa ilman että päätä alkaa särkeä, kokosimme talouden kivet sen reunukselle. Meillä on tämä yhteinen kivihulluus ja olemmekin haalineet vuorikristallikiteitä ja ruusukvartsia sieltä sun täältä matkojen varrelta. Kirppikseltä löydetty suolakivituikku sopii niiden sekaan.

Etsimme pitkään sopivaa sohvapöytää maailman kauneimman sohvamme kaveriksi, mutta sellaista ei osunut vastaan. Sitten huomasimme, että vallan passeli sohvapöytä syntyy suuresta tarjottimesta ja vanhasta marokkolaisesta nahkarahista, jotka ovat sattumalta samankokoiset. Tarjotin pyörii välillä myös sohvan rahin päällä, tilanteen ja tarpeen mukaan. Kätevää, ei tarvinnutkaan hankkia mitään uutta.

Mitään varsinaista sisustuslinjaa olohuoneessa ei ole ollut, sinne on koottu kalusteita ja tavaroita ihan fiiliksellä ja katsottu mitä syntyy. Vaaleanpunainen seinä ja konjakinruskea sohva määrittelevät pitkälti tunnelman ja onnistuvat minusta sitomaan kaikki erilaiset ainekset yhteen. Sohvaa lukuunottamatta melkein kaikki olohuoneen kalusteet ovat nimittäin vanhoja: kirppissaaliita, ystäviltä perittyjä esineitä, vanhan tavaran kaupoista tehtyjä hankintoja ja kolhiintuneita matkamuistoja. On jätelavalöytöjäkin, kuten tuo nurkassa nököttävä 60-luvun nojatuoli. Sen istuintyynyssä on valtava monttu, joka tekee siitä ihmisten mielestä erittäin ikävän istuttavan, mutta mäyräkoiran mielestä aivan parhaan mahdollisen pesän. Emme ole siis viitsineet korjata sitä, se saa olla Junon valtaistuin.

Palataanpa vielä hetkeksi sohvaan. Joku kysyi onko siinä mukava löhötä – no on! Nahka oli aluksi napakka, mutta pehmenee päivä päivältä. Ryhdikäs se on toki silti ja hyvä niin: en oikein tykkää liian syvistä ja pehmeistä sohvista, joihin uppoaa niin, että niistä on mahdotonta päästä ylös. Eipä sillä, etteikö tästäkin olisi välillä vaikea nousta – tyynyistä ja vilteistä saa koottua itselleen ihanan pienen pesän, joka vetää puoleensa myös poikaystäviä ja koiria. On myös ihanaa, kun sohvassa riittää tilaa: ei siinä kukaan koskaan istu, kaikki heittäytyvät heti selälleen tai kyljelleen. Se on hyvä merkki.

Koirankynsien jättämistä jäljistä kysyttiin myös. Puolen vuoden kokemuksen perusteella kovin helposti tuohon nahkaan ei jää jälkiä, ihan kunnolla pitää kyllä raapaista. Silloinkin jäljet huomaa vain, jos alkaa vartavasten etsiä niitä nahasta. Isommatkaan jäljet eivät oikeastaan häiritsisi – nahkasohvan koko pointti oli se, ettei sitä tarvitse olla koko ajan varomassa tai yrittää säilyttää sitä ikuisesti uudenveroisena. Kulumat ovat sohvaan tervetulleita, sillä sehän on nahkasohvassa just parasta, että se vain paranee vanhetessaan ja patinoituessaan. Jos kuitenkin haluaa pitää nahkasohvan mahdollisimman siistissä kuosissa, sitä varten on olemassa nahanhoitoaineita.

Mustavalkoisesta viltistä on muuten kysytty, sen ostin BoConceptilta kun olin tekemässä suuria sohvapäätöksiä.

Mitäs tuumaatte huoneesta ja sen uudesta keskipisteestä? Itse tykkään rennosta lopputuloksesta, se on viihtyisä, kutsuvakin. Istuimme aiemmin harvoin olohuoneessa, se tuntui vähän kolkolta ja keittiö oli kodin itsestäänselvä keskus. Nyt tilanne on tasaantunut ja niin asukkaat kuin ystävät vaeltavat tasapuolisesti keittiön ja olohuoneen välillä. Suurin kiitos siitä kuuluu kyllä uudelle sohvalle, joka vetää ihmisiä puoleensa samalla vastustamattomalla vetovoimalla kuin sipsikulho.

Muiden huoneiden lailla tämäkään ei ole varmasti niinsanotusti valmis setti, aina nämä vähän elävät kun tavaroita kulkeutuu huoneesta toiseen. Sen kummempia jatkosuunnitelmia ei olohuoneen varalle tällä hetkellä ole, ellei sitten kesän kunniaksi sittenkin innostuta vielä venkslaamaan sitä huonejärjestystä.

Lunastan mallipalkkioni lohimuodossa, kiitos.

***

Sisustushankintoja suunnitteleville vielä muistutukseksi, että BoConceptilla, Vepsäläisellä, Hästens Storessa ja Republic of Fritz Hansen -myymälöissä saa tällä hetkellä Nousukausi-kampanjan kunniaksi 100 euron alennuksen yli 500 euron ostoksesta!

Myymälässä saat alennuksen, kun näytät Nousukausiseteliä ostosta tehdessäsi. Etu koskee normaalihintaisia tuotteita, eikä sitä voi yhdistää muihin etuihin tai aiemmin tehtyihin kauppoihin. 1 seteli/ostokerta. 

Verkkokaupassa lisää koodi NOUSUKAUSI ostoskorin alennuskoodikenttään ja kun ostoskorin normaalihintaisten tuotteiden summa ylittää 500 euroa, loppusummasta vähennetään 100 euroa. 

Seteli/koodi on voimassa 28. toukokuuta eli tämän viikon sunnuntaihin saakka.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

I will become what I deserve

Folkahtavan popin ystävät kuulolle! Päivän biisiluuppi on peräisin samasta ilahduttavan loputtomasta laarista kuin moni muukin viime aikoina, siis miehen soittolistoilta. Lontoolainen Ben Howard on kotimaassaan moninkertaisesti palkittu ja ylistetty laulaja-lauluntekijä, mutta mennyt minulta aivan totaalisesti ohi. Luin, että Benin kasvattivat musiikkidiggarivanhemmat, jotka olivat soitelleet hänelle omia 60- ja 70-luvun suosikkejaan Van Morrisonista Joni Mitchelliin ja Simon & Garfunkeliin. Sanotaan, että musiikkikasvatus on selvästi tehnyt tehtävänsä. Koko viimeisin albumi, vuonna 2014 julkaistu I Forget Where We Were on hieno. Toivotaan, että seuraavasta kuuluu pian, mutta sitä odotellessa ehtii tutustua tähänastiseen tuotantoon.


BEN HOWARD – THE FEAR

Havaintoja pakkaamisesta

Joka matkalla, kohteesta riippumatta, tarvitaan villapaita ja villasukat. Ainakin lentokoneessa, mahdollisesti myös liian hyvin ilmastoidussa hotellissa, viileänä iltana, sadepäivänä tai vuoristoretkellä. Joka kerta kun villavarusteet ovat olleet mukana, olen onnitellut siitä itseäni – ja joka kerta kun olen jättänyt ne kotiin suunnatessani lämpimille leveysasteillle, olen katunut. Sitä virhettä en tee enää viime viikon jälkeen, kun matkustin Kreetan +27 asteen lämpöön laukku täynnä pelkkiä hellehepeneitä ja parin päivän jälkeen lämpöaalto väistyi ukkosmyrskyjen, kaatosateiden ja +16 asteen tieltä. Hups.

POIKAYSTÄVÄLTÄ PÖLLITTY NAHKAROTSI & T-PAITA GANT RUGGER
NEULETAKKI SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA

On äärimmäisen kätevää, jos voi käyttää samoja vaatteita kuin matkatoverinsa! Ahvenanmaan reissulla (josta nämä kuvat ovat) käytimme Jarnon kanssa ristiin toistemme vaatteita. Yhtenä päivänä minulla oli harmaa villapaita ja sen alla valkoinen kauluspaita, seuraavana päivänä Jarno puki päälle täsmälleen saman setin. Pitäisi varmaan aloittaa who wore it better -henkinen juttusarja. Äänestättehän sitten minua?!

MUSTAT ALUMIINISET MATKALAUKUT RIMOWA

Hyvä matkalaukku tekee muutenkin matkustamisesta monin tavoin mukavampaa, mutta sen kanssa pakkaamisestakin, joka noin muuten ottaa päähän keskivertoa enemmän, tulee siedettävää. Olen alkanut jollain oudolla tavalla ihan nauttia niistä hetkistä, kun kokoan matkalaukun viereen kaiken mitä mahdollisesti voisin pakata, suoritan vielä kriittisen karsintakierroksen ja sen jälkeen ryhdyn saksalaisella sotilaallisuudella rullaamaan ja sijoittamaan seulan läpäisseet tavarat laukkuun.

POIKAYSTÄVÄN HARMAA VILLAPAITA GANT RUGGER
KAULUSPAITA SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA
AURINKOLASIT RAY-BAN

Kauas ovat nimittäin jääneet ne ajat, kun pakkasin viisi minuuttia ennen lentokentälle lähtöä kauhomalla kassiin lattialta löytämiäni mustia vaatteita ja toivomalla parasta. En tiedä onko paineensietokykyni haperoitunut vuosien varrella vai onko se vaan tervettä aikuistumista, että haluan pakata ajan kanssa ja ajatella rauhassa läpi mitä tarvitsen ja mitä ilman pärjään. Toki sekin vaikuttaa, että suurin osa matkoistani liittyy nykyisin töihini enkä selviä enää bikineillä, passilla ja hammasharjalla, vaan tarvitsen mukaani kamerakaluston, tietokoneen, ulkoisia kovalevyjä, muistikortteja ja kasan erilaisia piuhoja ja latureita. Yksikään niistä ei saa unohtua tai seuraa saatanallinen säätö, joka on pois jostain tärkeämmästä, oli se sitten työnteko tai rannalla vetelehtiminen.

Ennen sulloin kamat kassiin miettimättä sen enempää, mutta kärsivällisyys ei enää riitä pitkin matkalaukkua pyöriviin tavaroihin, joiden joukosta on mahdotonta löytää nopeasti sitä mitä etsii. Mitä enemmän matkan aikana tulee liikuttua paikasta toiseen, sen tiukemmin matkatavaroiden pitää (edes yrittää) pysyä järjestyksessä, ettei joka ilta tarvitse tärvätä tuntia hammasharjan metsästämiseen. Sen takia kuljetan mukana erikokoisia kangas- ja nahkapussukoita, joihin lajittelen tavarat käyttötarkoituksen mukaan: yhdessä on sukat ja pikkupöksyt, toisessa passit ja paperit, kolmannessa kosmetiikka. Likapyykillekin on omansa, siitä se on helppo tyhjentää lavuaariin ja nyrkkipyykätä.

MUSTA NAHKAPUSSI & LOMPAKKO FILIPPA K
SAMSOE & SAMSOEN PITSITOPPI SAATU GAUDETESTA
STYLESNOBIN NILKKURIT SAATU DOTSISTA

Joka matkalla pitää olla yhdet kengät, joilla jaksaa talsia missä olosuhteissa vaan. Omat jokapaikan luottokenkäni ovat lähes aina nilkkapituiset buutsit, joissa on pieni korko – ne ovat omille kireille pohkeilleni nimittäin paljon paremmat kuin tasapohjaiset lenkkarit. Nilkkurit ovat useimmiten matkatavaroiden tilaavievin ja painavin asuste, mutta lennoilla ja muiden siirtymisten aikana ne ovatkin onneksi jalassa eivätkä painamassa matkalaukussa.

Mutta mitäs te tuumaatte – samoja vai päinvastaisia kokemuksia ja mielipiteitä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA