Varmoja kesän merkkejä on se, että merenranta alkaa vetää ihmisiä puoleensa. Kaikki pikkukävelytkin suuntautuvat rannalle, oli se sitten koiran ulkoilutus, “jonnekin ulos” sovittu aamukahvi, pieni happihyppely kesken töiden tai päämäärätön haahuilu ihan pelkästä haahuilemisen ilosta. Emmekä ole ainoat – rannan tuntumassa törmää väistämättä tuttuihin.
Kuten eilen: löysimme iltakävelyn varrelta rantakalliolle viltin ja viinin kanssa leiriytyneitä ystäviä ja istahdimme seuraan. Sain lasillisen kuohuviiniä, jalkojeni lämmikkeeksi nahkarotsin ja rotsin alle kaksi koiraa. Auringonlaskun jälkeen tuli viileää, mutta koko päivän aurinkoa kerännyt kallio hohkasi lämpöä. Valoa riitti vielä pitkään kymmenen jälkeen.
Rumpali on palannut rundinsa ensimmäiseltä kierrokselta ja arki solahtanut toviksi takaisin uomiinsa. Olimme rantaan päätyessämme lempiharrastuksemme äärellä, kuljeskelemassa kaduilla kamera olalla, koirien nuuhkutellessa pikkukiviä ja tekstareita portinkulmista. Meillä oli mukana paperipussillinen suklaapatukoita, jotka kelpasivat viinin seuraksi ja herättivät kiihkeän keskustelun siitä miten erilaisia patukoita kuuluu oikeaoppisesti syödä – eräälläkin Vihreän talon emännällä kun on kaikenlaisia vääriä mielipiteitä. Tulimme kuitenkin lopulta siihen yksimieliseen johtopäätökseen, että paras suklaapatukka on syöty suklaapatukka eikä sillä tekniikalla niin väliä.
Löytyi sitten vielä lisääkin tuttuja – ja yksi innokas paimenkoira, joka olisi kovasti halunnut tutustua pikkukoiriin. Tunne ei valitettavasti ollut molemminpuolinen. Juno-koiraa epäilyttää kaikki itseään suuremmat eläimet. Kaikki samankokoiset ja pienemmät ovat sen mielestä kamuja, olivatpa sitten koiria, kissoja tai oravia.
Otin Mikosta ja Lunasta vain yhden kuvan, mutta siitä tuli täydellinen. Sydän sulaa joka kerta kun mustasta manaajakoirasta tulee omistajansa sylissä pieni ja hellyydenkipeä kerä. Rakkaus taitaa teettää sellaista itse kullekin.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Upea tunnelma kuvissa!
Kiitos! x
Rantaelämää odotellessa…kivoja tunnelmia
Kiitos! Kyllä se rantaelämä sieltä vielä alkaa xx
Tossa mäkin pojottelin kun olin rannalla :) hassuu sitten, kun ei törmätty :)
Tekstissä piilee ihanasti alkavan kesän sanomattomat mahdollisuudet. Jokaiset heräämiset yön taivuttua kerälle sängyn alle. Kuin ihme saada kurkistaa seuraavaan päivään, ja se aamuisen hetken ensihuumailu kahvia huulilla.. haistaa kuumaa asvalttia jossa sekoitus merta! Oot niin macig ♡
Kuinka helvetin upeita “hetket” voi olla? Niihin on piilotettu koko maailma ☆
Oho, outoa kun ei nähty!
Ihanasti kirjoitettu ♡
Juuri niin.
Koirukset <3
Siskokset <3 Ja kauhua lietsova (maailman kiltein) paimenkoira.
Nyt alkoi kiinnostaa nuo suklaapatukoiden erilaiset syöntitekniikat…:) :)
NO NIIN! Ilmeni, että ERÄIDEN koulukuntien mukaan esimerkiksi Twix (joka on oikealta nimeltään tietysti Raider) syödään kerroksittain: ensin suklaakuorrutettu toffee päältä ja sitten vasta keksipohja. Mutta tämähän on aivan hulluutta.
Minä kuulin jokin aika sitten, että olen aina syönyt Tobleronen väärin; se pala kuuluu kuulema taittaa irti sitä toista palaa VASTEN. Olen aina taittanut sen toiseen suuntaan. En minä tiedä miten tästä eteenpäin…….. x•D x•D
KÄÄK! En ole kuullutkaan tuosta!
Raider pitää tietenkin syödä niin että ensin syö sen kuivan keksin sieltä pohjalta ja viimeiseksi jää paras osuus eli toffeekerros ja suklaakuorrutus!!
Hei apua! VÄÄRIN SYÖTY!
Ihanat rantakuvat, tarkeneeko siellä jo?! Mutta tärkeämpi kysymys, mistä nuo upeat mokkakengät ovat? Näyttävät täydellisiltä!
No tarkenee, jos aurinko paistaa! Auringonlaskun jälkeen piti maastoutua mahdollisimman lähelle sitä lämmintä kalliota. Kengät ovat Toga Pullan, peräisin Minimal Nordic -putiikista Galleria Esplanadista – tsekkaa uusin postaus!