Yhteistyössä Stockmann
Perjantain kunniaksi luvassa ensimmäiset pikkuvilaukset keittiöstä! Raksakaaoksen keskellä alkoi jossain vaiheessa olla usko koetuksella, mutta nyt uskaltaa jo juhlia: keittiökaapit ovat paikallaan, koneet asennettu ja koko pyhä kolminaisuus – vesi-sähkö-kaasu – on kytketty päälle. Törmäsin eilen tuttuihin, jotka kyselivät kuulumisia, eivätkä tainneet täysin tajuta vilpitöntä ilakointiani siitä, että meillä on nykyisin HANA. No, mittavan remontin tehneet tietävät mitä tämä on. Voi tätä pikkuvaimoilun, kokkailun ja kotona olemisen onnea.
Boylan Bottlingin Black Cherry kiilasi juuri suosikkilimujeni kärkeen.
Kaikenlaista on tietysti vielä tekemättä – ilmastointiputkien päälle on keksittävä jonkinlainen kotelo, seinissä muutama kolo kaipaa vielä kittiä, jossain vaiheessa pitää hankkia liesituuletin ja kaakeloida seinä kaasulieden takaa. Ehtiihän tässä, pitkä talvi edessä. Nyt hengitellään hetki ja nautitaan siitä, että vapaa-ajallaan voi tehdä välillä muutakin kuin kitata, hioa, ruuvata, piikata tai porata. Voi esimerkiksi kattaa kavereille aamupalaa!
Niin, ystävät on tietysti kutsuttu jo keittiöön. He ovat asiaankuuluvasti ihastelleet meille merkittäviä uutuustuotteita kuten hanaa ja kaasuliettä, ja kohteliaaasti teeskennelleet, etteivät näe eteishallissa seisovia rakennustikkaita, vanhoja ovia, erilaisia sahoja, teollisuusimuria, maaliämpäreitä, suojakypäriä ja pölyistä poravasaraa. Olen aina miettinyt mikä virka vanhojen helsinkiläisten asuntojen eteishalleilla on, mutta nyt tiedän: eteishallista saa oivan raksavaraston.
Keittiöstä on toivottu paljon kuvia ja kyllä niitä pian tulee – laajemmilla kuvakulmilla kuin nämä näpsyt – heti kun saamme huonekalut kuntoon. Kalusteet on vielä vähän sinnepäin: pöytä on lainattu työhuoneesta, se on keittiöön aivan liian pieni. Tuoleja ei vielä ole, pelkät raksajakkarat ja ystäviltä lainattu antiikkisohva. Kattovalaisimet puuttuvat, keittiötason päälle pystytetty arkkitehtilamppu ajaa toistaiseksi asian. Pöydän alle on nakattu vanha kirppismatto koirien iloksi lämmittämään pieniä tassuja, vanha lautalattia kun viilenee samaa tahtia syksyn kanssa. Mäyräkoiramuijat ovat toki oivaltaneet, että paras paikka keittiössä on sohva: sieltä voi päivystää ihmisten syliin ja lattialle tipahtavia juustomuruja. Ylläolevassa kuvassa on tosin meneillään mökötys (ilmeisesti juustoa ei ollut tipahtanut tarpeeksi).
Tein pari päivää sitten ystäville astetta tukevamman aamiaisen. Stockan Herkussa – kuten muuallakin tavaratalossa – eletään syyskuussa Brooklyn-tunnelmissa. Kun kävin penkomassa New York -vaikutteiset valikoimat ja sain päähäni pannukakut, sinne ei mahtunut enää mitään muuta. No, leipäosastolla kykeninkin sitten vielä avaamaan mieleni kirsikka-suklaaleivälle ja vaahterasiirapilla maustetulle pekaanipähkinäleivälle. Leivän kaveriksi löysin pari kimpaletta valuvaa juustoa ja aprikoosihilloa. Pannareille valkkasin seuralaiseksi tuoreita marjoja ja luomuvaahterasiirappia, joka on ehkä yksi suosikkiasioistani koko maailmassa. Söisin sitä ihan varmasti joka päivä, jos mahtuisin silti lempifarkkuihini. (Ja kyllä, luomuversio on parempaa kuin tavallinen.)
Kuulun keittiöhommissa rasittavaan koulukuntaan, joka haluaa tehdä kaiken. Itse. Alusta. Jos en jaksa tehdä kunnolla, mieluummin en tee ollenkaan. Rajansa kuitenkin kaikella: banaanilla ja karamellilla maustettuja pannareita en olisi alkanut askarrella alusta, joten olin avoin kreisille jenkkikonseptille nimeltä valmis jauhosekoitus. Iso plussa siitä, että ohjeeseen ei kuulu kananmunaa, sillä kaikki kaveripiirissä eivät voi niitä syödä. Taikina oli sekunnissa valmis, ylläri, kun ei sitä tarvinnut kuin sekoittaa veteen ja sulatettuun voihin. Pannarit pöytään alta viiden minuutin, nälkäiset ystävät arvostivat. Pakko rakastaa niiden ruokahalua, ne ottavat kaiken kiitollisena vastaan ja kaapivat lautaset tyhjiksi. Kokin pesti on kovin kiitollinen.
Pikapannareista tuli hyviä, ei varmasti yllätys kenellekään. Banaania en niissä maistanut, maussa oli enemmänkin toffeeta. Kun lastaa päälle tarpeeksi tuoreita marjoja, lopputulos on – tadaa – melkein terveellinen! Naurattaa paitsi tuo täyteen lastattu pannari, myös tuo täyteen lastattu pöytä. Hakusessa on kahdeksan tai kymmenen hengen pöytä, jossa ei tila lopu heti kesken kun kylässä on enemmän kuin yksi ihminen.
Kummasti vaan alkaa päivät paremmin, kun on keittiö ja kavereita, joita kutsua sinne. Paljon plussaa kahvinkeittomahdollisuudesta. Isoja remontteja tehneet ystävät ovat tosin varoitelleet ensihuuman haihtumisesta, joten nyt otetaan kaikki irti niin kauan kuin juokseva vesi vielä tuntuu superluksukselta.
Lähes kaikki kuvien astiat, pyyhkeet, viltit ja herkut saatavilla Stockmannilta. Valitsin kuviin suosikkejani: mustavalkoiset lautaset ja mukit Marimekko, kevyet käsintehdyt keraamiset kulhot Kinto, pressopannu Stelton, pellavapyyhe ja neuleviltti Casa Stockmann.
