10Camp ~ Takana viisi tiukkaa viikkoa

Yhteistyössä Helsinki Core Trainers

Olette varmasti henkeänne pidätellen odotelleet meitsin kuntoilukuulumisia! Puolet 10Campista on tätä kirjoittaessani takana, vielä puolet edessä. On punnerrettu, vedetty leukoja, nostettu rautaa, heilutettu kahvakuulaa ja treenattu juoksutekniikkaa. Kaikista hikisimmät tunnit on vietetty keskivartalon hallintaan liittyvien harjoitusten parissa: hidasta, tuskallista ja – odottamatonta kyllä – ihanaa. Tähän mennessä olen tehnyt seuraavanlaisia havaintoja.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-01

(1) Lattia on ystävä.

Tiedättekö mikä on burpee? En minäkään tiennyt ennen kuin aloitin 10Campin. Se on saatanallinen liike, joka tuntuu yhtäaikaa kaikissa kuviteltavissa olevissa lihaksissa. Ihaninta burpeessa on se kohta, kun saa heittäytyä rinta edellä lattiaan sekunnin murto-osaksi. Kerrankin on helppo nauttia hetkestä. Olla yhtä vallitsevan hetken tai pikemminkin viileän lattian kanssa. Autuas vaakataso. Pehmeä matto posken alla. Ei mennä nyt siihen seuraavaan vaiheeseen, kun pitää ponnahtaa pystyyn ja toistaa sama kaksikymmentäyhdeksän kertaa.

Ensimmäiset treeniviikot ovat pitäneet naisen nöyränä, kovin konkreettisesti on saanut kohdata kuntonsa rajallisuuden. Joka tunnin jälkeen on ollut tunne, että yhtään enempää en olisi jaksanut. Olen huojunut huterin polvin kilometrin matkan kotiin ja miettinyt puolitosissani kehtaisinko tilata taksin.

Sitten havahtuu tosiasiaan, että jokainen tunti on ollut edeltäjäänsä haastavampi ja jokaisesta on selvitty. Lihakset ovat olleet viikko viikolta vähemmän kipeitä, kroppa alkaa päästä kärryille. Kehitystä tapahtuu kuin tapahtuukin.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-032014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-06

(2) Valmentaja on välttämätön.

Ainakin minulle. Ainakin nyt. En ikimaailmassa puskisi itseäni niin paljon mukavuusalueeni ulkopuolelle ilman, että Ville, Thomas, Eveliina tai Joonas seisoo vieressä ja huutaa kannustaa.

Kaikilla heillä on oma tapansa valmentaa ja myös omat vahvuutensa. Ville keskittyy keskivartalon hallintaan ja Redcordiin, josta olen tykännyt paljon: vaijereiden avulla saa tumpelokin treenattua syviä tukilihaksiaan (olkoonkin, että oikeampi verbi olisi ehkä “metsästää”, sillä kesti noin kolme viikkoa tajuta miten selkälihakset aktivoidaan). Thomas vetää harvinaisen hikisiä CrossTraining-treenejä, Eveliina taas oman kehon painolla tehtäviä bodyweight-harjoituksia. Joonas on (vain vähän pelottava) juoksuvalmentajamme, jonka vinkkien avulla juoksemisesta tuli kertalaakista kolme kertaa kevyempää kuin aiemmin. Saatan olla maailmanhistorian ensimmäinen henkilö, joka on onnistunut juostessaan tekemään tähän asti suunnilleen kaiken väärin.

Ryhmäpaine auttaa muuten sekin: ei kehtaa lopettaa kesken, kun vieressä hikoilee yhdeksän muuta naista. Sitäpaitsi ryhmässä kaikki on sittenkin jotenkin kivempaa. Tämä lausunto tulee ihmiseltä, joka kuvitteli vihaavansa ryhmäliikuntaa.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-052014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-04

(3) On pakko pitää huolta.

Siis itsestään! Ajatella! Se on aivan uusi ja mullistava ajatus krooniselle työnarkomaanille, jonka huoltotoimenpiteet ovat sisältäneet tähän saakka lähinnä välttävän määrän yöunta ja alkoholipitoisilla aineilla suoritetun nesteytyksen. 10Campin alussa valmentajat painottivat, että leirin tärkein tavoite on antaa kymmenessä viikossa mahdollisimman hyvä alkusysäys pysyvään elämänmuutokseen, mutta lopputulos on kiinni meistä. Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi valjeta mitä he tarkoittivat. Ihan ite pitää kaikki tehdä, eikä vaan treeneissä!

Mitä enemmän liikkuu, sen paremmin on huolehdittava itsestään. Nukuttava ja syötävä tarpeeksi, jotta jaksaa. Juotava vettä, venyteltävä. Ei sitä tarvitse erikseen muistaa, keho kyllä kertoo – esimerkiksi melkein simahtamalla palaveripöytään väsymyksestä. Olin ensimmäiset viikot niin uupunut, että ryömin iltaisin sänkyyn yhdeksän jälkeen.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-02

(4) Hikoilusta tulee rutiini hikoilemalla.

Kun treenaa neljä kertaa viikossa ja käy siinä välissä vielä lenkillä tai kahdella, se tarkoittaa sitä, että koko ajan on treenit just loppu tai kohta alkamassa. Välissä ehtii venytellä ja sitten mennään taas. Vastoin kaikkia kuvitelmiani siitä, että säännöllisellä hikoilulla ei voi olla pysyvää sijaa rutiineja kaihtavassa elämässäni, liikkumisesta on kuin onkin alkanut salakavalasti tulla erottamaton osa arkeani – ihan vaan liikkumalla.

Vappuna sairastuin ja jouduin jättämään viikon treenit väliin. Harmitti niin, että päätä pakotti. Mutta siitä tiesi, että jotain on muuttunut.

2014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-072014-05-stellaharasek-helsinkicoretrainers-10camp-08

(5) Oli minulla sittenkin aikaa.

Minulle on alkanut valjeta jotain olennaista ajanhallinnasta, joka ei ole koskaan ollut varsinainen vahvuuteni. Aika on sittenkin suhteellista. Aina sitä nimittäin löytyy siihen, minkä sijoittaa tärkeysjärjestyksessä ensimmäisille sijoille. 10Campin treeniajat on ruksattu kalenteriin mustalla tussilla enkä ole jääräpäisesti suostunut perumaan niitä minkään työpalaverin tai leffanäytöksen tieltä. Työt ovat usein vielä kesken kun lähden treenikassi olalla kohti Hernesaarta, ne suostuvat yllättävän suopeasti odottamaan sen tunnin, joka hikoillessa vierähtää. Mistään muusta tärkeästä ei ole silti tarvinnut tinkiä: treenaamiseen menee lopulta vain neljä tai viisi tuntia viikosta. Saman ajan tärvää helposti katsellen netistä videoita robotti-imurilla ajelevista koiranpennuista (krhm).

Palataanpa pian taas asiaan. Pyydän anteeksi omakuvia, ei voi kuin todeta että kyllä nainen on uljas kun se urheilee.

About the science of staying alive.

ELLIE GOULDING – BURN

45 thoughts on “10Camp ~ Takana viisi tiukkaa viikkoa

  1. Vastaan yleisesti tähän lapsiaiheeseen. Lasten tekeminen on minusta valinta siinä missä muutkin. Selvää on, että lapsiperheessä ei riitä aikaa omiin juttuihin samalla tavalla kuin aiemmin, mutta se on lapsia tehdessä ollut varmasti tiedossa. Yhdyn aiempaan kommentoijaan siinä, että liikkumisen tai minkä tahansa itselleen tärkeän asian sisällyttäminen lapsiperheen arkeen on jaksamis- ja järjestelykysymys. Kuntoilla voi vaikka omassa olohuoneessaan, eikä kunnossa pysyminen vie viikottain yhteensä kuin muutaman tunnin. Pakko ei kenenkään tietenkään ole, jos ei jaksa tai kiinnosta – mutta turha siitä on syyllistää muita. Kukin tavallaan.

    Minulla on oma yritys, jonka ohessa kirjoitan tätä blogia ja luotsaan eteenpäin vielä kolmatta isoa kokonaisuutta. Tiedän kyllä tunteen, että aika ei riitä mihinkään ja vuorokauden tunnit loppuvat kesken joka päivä. Silti löysin aikaa liikkumiselle, kun tajusin, etten jaksa enää kauaa, jos en ala pitää itsestäni huolta. Sen sivuvaikutuksena työteho kasvoi: saan saman verran töitä tehtyä lyhyemmässä ajassa.

    • Mitenkään haluamatta jatkaa tätä lapsiperheet vs. muut keskustelua enää pidemmälle, totean vain, että lapsiperheissäkin on tosi erilaisia tilanteita. Toisissa perheissä voi olla yksi lapsi, joka istuu kiltisti tunnin kun antaa värityskirjan eteen, ja äiti voi sillä välin vetää pilatesta olohuoneessa. Sitten on näitä, joissa on useampi vilkas viikari, joita todellakin on pakko vahtia ihan koko ajan.

      Toisilla on hyvät tukiverkostot jotka auttaa lastenhoidossa, toiset on tosi yksin. Yleensä mitä pienemmät lapset, sitä vähemmän omaa aikaa vanhemille jää. Koululaisten kanssa on jo paljon helpompaa. Ei me oikeasti tiedetä toistemme tilanteista yhtään mitään, joten turha vetää mitään yleistyksiä, että kaikki on aina vaan omasta tahdosta kiinni. Mutta onneksi tilanteet vaihtelee, eikä mikään ajanjakso kestä ikuisesti.

      Ei mulla muuta, hyvää illanjatkoa.

      • En sanonutkaan missään, että aivan kaikki olisi omasta tahdosta kiinni. Elämäntilanteita on juuri niin monta erilaista kuin on ihmisiäkin, jotkut haastavampia kuin toiset. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi.

        Siksi pidän kiinni kannasta, että kiireisimmänkin arjen keskellä – johtuivat kiireet sitten omasta yrityksestä, lapsista tai ihan mistä vain – on mahdollista raivata pieniä hetkiä sille mikä itselle on tärkeää, jos vaan jaksaa ja järjestää. Minäkin ajattelin aiemmin, että se on mahdotonta, mutta organisoimalla ja priorisoimalla uudelleen sainkin viikon 168 tuntiin mahtumaan kokonaisen liikuntaharrastuksen joutumatta tinkimään töistä, jotka olivat aiemmin nielleet aivan kaiken ajan. Ei se ollut helppoa, mutta minä halusin ja päätin jaksaa.

        • Kolmekymppiset kaupunkilaiset luulevat tietävänsä elämästä ja sen ongelmista kaiken. Sullakin niin helppo elämä, etten kehtais puhua mitään jaksamisesta. Shamppista vaan joka päivä ullanlinnalaisessa kattohuoneistossa…

          • [ Argumentum ad hominem, tark. ad hominem circumstantiae. Argumentointivirhe ]

          • En nyt täysin edes ymmärrä mistä tämä lapsellisten (sanan kahdessa merkityksessä) ihmisten hyökkäys tällaisen urheilupostauksen alle tuli. Stella arvatenkin puhui omasta elämästään ja ajankäytöstään, joten miksi tämä närkästyttää heitä, joilla on lasten takia ajankäytön kanssa ongelmia? Käyttäkää te aikanne kuten haluatte, löytyi siitä koloa urheilulle tai ei. Siitä syystä ei tarvitse alkaa nakella katkerasti lapsettomuus- ja kaupunkilaisuuskorteilla, puhumattakaan ikäkorteilla! Nelikymppinen lähiömaalainenhan on elämänkokemuksen kingi ja ainoa raskaan työn raataja.

          • Oho! Sinäpä paljon tiedät elämästäni. Toivotan parempaa mieltä, minä ja muut kolmekymppiset kaupunkilaiset tuskin olemme ongelmasi.

          • Mape – juuri näin, omasta ajankäytöstä oli kysymys. En muiden elämäntilanteesta toki tiedä mitään eikä minun mielipiteistäni tarvitse olla samaa mieltä, tehköön jokainen juuri kuten tahtoo ja parhaaksi näkee.

    • Onpas, tuota, häkellyttävää lapsiperhekeskustelua täällä. Todellinen lapsettomien bodyattack.

      Mulla ei – yksilapsisena, mutta töissäkäyvänä – olisi (suureksi surkeudekseni :D) aikaa 10campille. Mutta kyllä mulla on aikaa liikkua, teen vain vähän eri juttuja. Ja vaikka olisi neljä lasta, järjestäisin aikaa liikkua.

      Jos en järjestäisi, saattaisin mennä vähän sekaisin ja ruveta aukomaan päätä ihmisille, jotka järjestävät aikaa liikkua. Noin esimerkiksi.

  2. En varsinaisesti ymmärrä miten tää urheileminen/urheilemattomuus liittyy lapsiin. Kaikilla on kuitenkin samat tunnit päivässä ja jokainen käyttää ne miten haluaa. Järjestely- ja jaksamiskysymys, that`s it.

  3. Onhan se lasten hankkiminenkin valinta, mutta lapsia tekevät kaikki, se on ihan normaalielämää. Yritäpä siihen mahduttaa jotain ylimääräistä, eipä onnistukaan noin vaan. Mies on aina töissä eikä lapsia voi aina jättää hoitoon.

    • aijaa, kaikki. ei minulla ainakaan ole yhtäkään… se -KIN on ihan normaalielämää :).

      • Sama juttu – lapsiluku nolla ja aivan normaalielämää täälläkin eletään.

    • Yleensä en kommentoi, mutta nyt on pakko jakaa oma elämäntilanteeni. Kaksi vuotta sitten erosin ja muutin yksin kahden lapseni (3v&6v) kanssa. Harrastan kestävyysjuoksua sekä pyöräilyä. Käyn joogassa ja pilateksessa aina kun pystyn, ja voisin sanoa olevani hyvässä kunnossa,
      Aluksi olin kauhuissani, että miten pystyn pyörittää arkea yksin, saatika urheilla siinä sivussa. Onnekseni huomasin, että kyllä hätä keinot keksii. Jumppaan kun lapset nukkuvat. Jumppaamme lasten kanssa yhdessä, lenkkeilemme yhdessä, pyöräilemme yhdessä. Vien heidät joskus tuntia aiemmin päiväkotiin, että ehdin lenkille. Haen heidät joskus tunnin möhemmin, että pääsen lenkille. Kuljen pyörällä töihin jnejne. En edes jaksaisi arkea, ellen pitäisi itsestäni huolta.

      Ainiin, minulla on myös vuorotyö ja oma toiminimi.

      • “En edes jaksaisi arkea, ellen pitäisi itsestäni huolta.” Olet asian ytimessä. Sitäpaitsi liikkumalla aktiivisesti tulet samalla opettaneeksi lapsille aktiivisen elämäntavan, johon kuuluu liikkuminen kiinteänä osana – win-win!

    • Tämän täytyy olla trolli, ei kukaan aikuinen ihminen voi olla niin tynnyrissä kasvanut, että luulee lasten hankkimisen tapahtuvan kaikille tuosta noin vaan. Tämä maailma olisi kovin paljon ihanampi paikka, jos kaikki muistaisivat, että oma ns. normaali ei ole sitä kaikille muille.

  4. Öö, ei kaikilla ihan oikeasti ole aikaa. Hyvä sun on lapsettomana kaupunkilaisena puhua. Mulla on työ ja kaks lasta ja vuoroduunissa rehkivä mies, ei ihan onnistuis treenaus tuolla tai millään tahdilla :(

    • Olen löytänyt monia tapoja liikunnan lisäämiseen arjessa, vaikka minulla onkin lapsia ja vaativa työ. Juoksu on yksi parhaimmista lajeista, sillä sitä voi harrastaa lähes missä ja mihin aikaan vain. Itse käyn usein lyhyen lenkin aamulla ennen kuin muut heräävät, laitan yhteiselle kauppareissulle juoksuvaatteet päälle ja juoksen kotimatkan tai käytän lasten harrastusajan juoksemiseen. Myös rattaiden tai jo pyöräilevien lasten kanssa voi käydä lenkillä. Lapsen ollessa uimakoulussa, uin saman ajan itse. Pyöräilen silloin tällöin 20km:n työmatkan, teen kahvakuulatreenin YouTuben ohjeistamana kotona lasten puuhatessa vieressä omiaan. Lasten kanssa leikkiessä rai pelatessa saa myös halutessaan hien pintaan. Valitsen portaat aina hissin tai liukuportaiden sijasta, kävelen kaikki alle kahden kilometrin matkat, vaikka julkisiakin olisi mahdollisuus käyttää. Silloin tällöin minulla on mahdollisuus osallistua myös ohjatulle joogatunnille. Long story short: pienistä puroista syntyy virta :)

    • Tää on tätä kolmekymppisten elitismiä että kaikki on vaan omista valinnoista kiinni. 4 lasta, ei aikaa itselle, näillä mennään.

        • Anteeksi kärkäs kommenttini. Kaikki elämässä ei tietenkään ole omista valinnoista kiinni. Mitä tulee kuitenkin kuntoiluun, on se paljon omista valinnoista kiinni, olettaen, että on terve yms. 1/2 h päivässä kotona riittää monelle jo aivan hyvin.

    • 2 lasta, täyspäivätyö tunnin päässä, mies puolet vuodesta ulkomailla.

      Hyvin kerkeää 2 kertaa viikossa ainakin urheilemaan, nappulat tulee mielellään mukaan.

      Mielenkiintoinen näkökulma kun viitsii valittaa siitä, että toinen ihminen on eri elämäntilanteessa. Kiirettä voi olla sekä lapsien kanssa, että ilman.

      Menkää itseenne.

      • …mutta se on kyllä totta että elämässäni on valintojeni ansiosta robotti-imureilla ajelevien koiranpentuvideoiden mentävä aukko :D Niitä ei kerkeä enää katsomaan. Rähmä.

        • Tämä on korjattava! Järkätään sun seuraavana vapaailtana videotreffit!

  5. iiiihana postaus, olen itse aikoinani kokenut liikuntaherätyksen, nyt en voisi kuvitella elämää ilman treenejäni. Liikunta auttaa stressintorjunnassa, pitää virkeänä, antaa boostia itsetunnolle ja kun sen pitää ei-ammattilaistasolla, aikaa jää muuhunkin. Ja se ei tosiaan vie aikaa tuntitolkulla päivässä, niinkuin mukakiireiset väittävät. Eli on perää siinä vanhassa sanonnassa, että kaikki syyt vältellä liikuntaa ovat tekosyitä : ))

    • Sama homma! Liikkuminen pitää stressikierrokset kurissa ja antaa niin paljon energiaa, etten voisi enää kuvitella elämää ilman. Eipä onneksi tarvitsekaan.

  6. Huikee meno! En olis uskonut sun blogista koskaan lukevani tälläistä, mutta iso peukku!

  7. Robotti-imurilla ajeleva koiranpentu, hi hi hii! :D

    Joo, kyllä se vain niin on, että aikaa löytyy siihen, mihin haluaa sitä löytyvän. Itselläni on vielä hieman hakusessa tuommoiset elämäntaparemontit, mutta kipinä on jo syttynyt (no on on, vaikkei vielä kovin vahvasti itseään esille tuokaan). Sinun puolestasi olen hyvin hyvin iloinen, mahtavaa! :)

    • Kipinästä se lähtee! Ja niinpä, aikaa tosiaan löytyy siihen mitä eniten haluaa, mikä ikinä se kullakin on. Tärkeysjärjestykseen voi onneksi itse vaikuttaa, jos tuntuu, ettei todellisuus heijasta omia toiveita ja tarpeita.

  8. Viimeistä kohtaa yritän myydä miehelleni jolla “ei ole aikaa” urheilla, pitää itsestään huolta. Yritän näyttää esimerkkiä “okei, lähden nyt aikaisemmin töihin kun käyn juoksemassa ennen työpÄivän alkua” tai yritän lempeästi vinkata juuri siitä miten netissä menee aikaa ihan noin vaan, huomaamatta…

    • Hyvää myyntityötä! Sepä siinä onkin kätevää, ettei liikkumiseen edes tarvitse käyttää kovin paljon aikaa – puolikin tuntia siellä ja täällä tekee jo paljon. Toivotaan, että mies innostuu esimerkeistäsi ja lähtee lenkille vaikka seuraksi!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.