Kysymyksiä Koh Lantasta?

Reissasin viime vuonna Thaimaassa niin monta kertaa, että jutut ja kuvat eivät osoita vielä ehtymisen merkkejä. Ilmeisesti se ei teitä haittaa, sillä kysymyksiä kohteesta on tipahdellut sekä kommenttilootan että sähköpostin puolelle – samoin kiitoksia tähänastisista suosituksista! Terveisiä teille, jotka olette juuri tällä hetkellä Khao Lakissa – ihana kuulla, että vinkeistä on ollut iloa.

Seuraavaksi on luvassa juttu aiheesta Koh Lanta. Kysäisenpä tällä kertaa näin etukäteen onko jotain erityistä, jota haluaisitte tuosta thaimaalaisesta paratiisisaaresta tietää?

2016-03-15-stellaharasek-kohlanta-012016-03-15-stellaharasek-kohlanta-032016-03-15-stellaharasek-kohlanta-042016-03-15-stellaharasek-kohlanta-022016-03-15-stellaharasek-kohlanta-05

Kuvat viimevuotiselta reissulta

Treenit tien päällä

ONKO VALMENTAJANI KANERVA KUULOLLA? Kävin nimittäin treenaamassa taannoisella Thaimaan matkalla, kun hotellissa* sattui olemaan loistava sali. Aion nyt erikseen keulia aiheesta, koska tämä on toinen kerta maailmanhistoriassa, kun pakkaan treenikamat matkalaukkuun ja myös käytän niitä.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-1

Historiallinen ensimmäinen kerta sattui vuosi sitten, kun reissasin – sattumalta melkein samaan maailmankolkkaan – äskenmainitun Kanervan kanssa. Tajusin aivan liian myöhään mitä tarkoittaa, kun lähtee matkaan seuralaisenaan ystävä, johon on tutustunut siksi, että hän sattuu olemaan myös Helsinki Core Trainersin valmentaja. Viisaampi olisi varmasti pohtinut tätä asiaa ennen kuin varasi päähänpistosta yhteisen matkan.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-2

Minut herätettiin pumpulinpehmeistä hotellilakanoistani joka(!) aamu seitsemältä(!!) valheellisen lempeillä silityksillä: herää kulta, nyt mennään vähän hikoilemaan. Lempeys loppui luonnollisesti sillä sekunnilla kun olin kiskonut itseni pystyyn ja lenkkarit jalkaan. Juoksimme portaita kolmenkymmenen asteen aamuhelteessä, kunnes oli pakko vetäytyä ilmastoidun kuntosalin varjoon. Punnersimme. Teimme askelkyykkyjä. Nostimme tankoja. Kanerva komensi, minä hikoilin, liian unenpöpperöisenä väittämään vastaan. Kuumuudessa ei pystynyt vetämään kuin puolen tunnin setin, mutta sanotaanko, että sen jälkeen nautittu aamiainen maistui ansaitulta.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-3

Ihan kuin tässä uroteossa ei olisi tarpeeksi, punnersin kolmekymmentä(!) kertaa jokaisesta(!!) oluesta, jonka join matkan aikana. Lopputuloksena a) join hyvin vähän alkoholia matkan aikana ja b) matkan aikana opin punnertamaan. Mikko sanoisi tähän, että onpa sellainen olo kuin olisi vähän (tai oikeastaan paljon) parempi ihminen kuin kaikki muut! Ainakin lomaolo oli autuas, joten ei voi valittaa.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-4

Oli muuten aikuisen elämäni ensimmäinen reissu, jonka jälkeen ei väsyttänyt, turvottanut tai puristanut – ehkä oppitunti tuli useammalla kuin yhdellä tavalla tarpeeseen. Opin myös, että yksi tapa olla loistava valmentaja on syntyä yhdeksi niistä ihmisistä, joille on mahdotonta sanoa ei. Kaivaisin tähän kuvan Kanervan viattomasta hymystä, ellei olisi tullut uudestaan uupumus näitä trooppisia treenejä muistellessa. Vähän tuli myös ikävä, sillä lämpö korjaa väsyneen kehon lempeämmin kuin mikään muu.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-5

Kiinnostaa: treenaatteko te tien päällä?

*Kiitos Finnmatkoille, joka tarjosi majoituksen.

Phuketin parhaat palat

Avataanpa viikko aurinkovoimalla! Kiinnostuneille tiedoksi, että uusimmasta Elle-lehdestä löytyy kirjoittamani ja kuvaamani juttu Phuketista. Metsästin juttua varten Thaimaan suurimmalta saarelta hiljaisimman rannan, tyylikkäimmän hotellin ja paljon muuta. Juuri nyt mustana maanantaiaamuna palaisin kovin mielelläni moniin noista paikoista. Onneksi voi sulkea silmät ja teeskennellä, että tukkaa tuivertavat arktisen viiman sijaan lempeät trooppiset tuulet.

2015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-12015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-22015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-32015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-42015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-52015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-62015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-72015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-82015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-92015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-102015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-112015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-122015-12-14-stellaharasek-phuket-elle-13

Joulu-tammikuun Elle lehtihyllyissä nyt.

Maailman reunalla

✖ KHAO LAK, THAILAND

Palaan toviksi ajassa taaksepäin, viime kuuhun kun sain maan turismiviranomaisilta kutsun Thaimaahan. Hyödynsin tarjotun mahdollisuuden vaikuttaa omiin lentopäiviin ja läksin matkaan muutaman päivän etuajassa, haaveissa miniloma ennen tiukan matkaohjelman alkua.

Toistakymmentä tuntia kestäneen reittilentohelvetin jälkeen olo oli sanalla sanoen ryytynyt. Ei enää ikinä muita kuin suoria lentoja, päätin kun astuin koneesta Bangkokissa ja yritin pää umpijumissa ynnätä kellonaikaa, aikaeroa ja sitä, koska jatkolentoni – kolmas sarjassaan – Phuketiin lähtisi. Bangkokissa oli pilkkopimeää, kuumaa ja satoi kaatamalla: sadekauden viimeiset päivät. Ärtymys alkoi sulaa. Suuret lämpimät pisarat vierivät pitkin kasvoja, kaiken lentämisen kuivattamalla iholla se tuntui tervehdykseltä.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-12015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-32015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-2

Lopetin matkantekoon tärvääntyneiden tuntien laskemisen Bangkokissa ja keskityin haaveilemaan hetkestä kun olisin perillä Khao Lakissa. Olin kuvista vakoillut, että Sensimar Beach Front Resort* sijaitsi suoraan rannalla. Ainoa suunnitelmani ensimmäiselle päivälle oli pudottaa vaatteet hiekkarannalle ja painella aaltoihin.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-62015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-72015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-11

Automatkalla Phuketin lentokentältä Khao Lakiin näin sumun: se tulvi mereltä ja kietoi viidakkoiset vuorenhuiput hentoon harsoon. Luulin sitä merisumuksi, kunnes muistin uutiset ja Indonesian sademetsäpalot. Haze, haze, toisteli kuski ja viittasi kohti tietä, jonka näkyvyys heikkeni hetki hetkeltä. Haze. Niin ihana sana vaaralliselle ilmiölle.

Hotelli oli piiloutunut rannalle palmujen ja unenomaisen rauhan keskelle. Korkeat havut ja viidakkoiset rinteet kohosivat sen ympärillä kuin olisivat halunneet suojella sitä. Hiljaisuuden rikkoi vain sirkkojen siritys, se saa joka kerta sykkeen hidastumaan.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-42015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-5

Sain huoneeni heti, vaikka oli vasta aamu. Oma terassi, suora yhteys uima-altaaseen! Mikään maailmassa ei silti voita merta. Potkin tennarit turvonneista jaloistani ja painelin aaltoihin. Ei ole sanoja kuvaamaan hetkeä, kun ensimmäinen aalto huuhtoo kilometrien pölyn päästä ja kehosta. Uinnin jälkeen ajattelin mennä lounaalle ja sen jälkeen oluelle, mutta jalat kuljettivatkin minut suoraan sänkyyn.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-102015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-9

Sumu oli yhä läsnä seuraavana aamuna. Haahuilin hiekkarannalla ja yritin tavoittaa horisontin. Hetkittäin olin varma, että seisoin maailman reunalla eikä usvan takana ollut muuta kuin äärettömyys. Rannalla kuljeskeli koiria, yksi jahtasi aaltoja, toinen kellahti kyljelleen ja nukahti hiekkaan. Koirista suurin käveli luokseni ja käpertyi muitta mutkitta jalkojeni juureen. Ehkä se aavisti, että tässä se saa olla. Ihmisiä oli vain vähän, hekin enimmäkseen lukivat ja torkkuivat. Vasta toisena päivänä muistin mistä rikkumaton rauha johtui: hotelli on K-18. Täydellisyys huipentui rannalla sijoitettuihin hierontakatoksiin. Jos on olemassa jotain parempaa kuin tunnin jalkahieronta aaltojen äärellä, vaadin että kerrotte heti mikä se on. (Joo, ehkä se, että Indonesiassa ei poltettaisi sademetsiä.)

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-232015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-19

En muistanut milloin olin viimeksi matkustanut yksin. Kenties kaksikymppisenä, tai vielä aiemmin. Kuljin junilla paikkoihin, joista en tiennyt etukäteen muuta kuin nimen ja täytin päiväkirjojeni sivuja ihan eksistentialistina. Oli suunta mikä vaan, äidin poronnahkareppu roikkui olalla. Vieläkin naurattaa kun muistan baskerin, jonka huoleton vinous vaati huolellista asettelua. Sen jälkeen on tullut poikaystävien, kavereiden ja työtovereiden kanssa tehtyjä reissuja ja retkiä, eikä niissä ole ollut mitään vikaa. Silti tai juuri siksi, oli yhtäkkiä ihanaa olla yksin. Olin haljeta kaiken helppouteen. Tein mitä halusin, ei tarvinnut kysyä keneltäkään. En puhunut tai muodostanut mielipiteitä. Olin vaan ja kaivelin hiekkaan koloja, täysin tyytyväisenä, pienenä erakkorapuna. Välillä kahlasin veteen olemaan hiljaa ja onnellinen. Meri teki olosta kevyen.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-122015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-132015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-8

Päivistä tulee yksinkertaisia kun niitä elelee yksin. Kävelin aaltoihin heti kun heräsin. Otin aamupalaksi pelkän kahvin ja tuoreita hedelmiä, jonakin aamuna vastapaistettuja pannukakkuja. Lounaan jätin väliin, kuumassa ei tullut nälkä. Illalliseksi tilasin vihreän curryn ja oluen. Kävin kävelyillä, rantaa jatkui molempiin suuntiin. Luin. Kävin kahdessa päivässä läpi neljä kirjaa. Kaksi niistä olivat hyviä, yksi keskinkertainen, neljäs sortui halpamaiseen “kaikki olikin unta” -temppuun ja oli muutenkin enemmän keskiaikainen moraliteetti kuin moderni romaani. Ei haitannut. Oli aikaa tuhlattavaksi, se on rikkautta se.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-152015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-162015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-17

Pidin eniten illoista, kun aurinko oli laskenut ja lyhdyt syttyneet rannalle. Siritys yltyi huumaavaksi, istuin lumoutuneena ja kuuntelin. Kaiken outous ja kauneus ja äänet. Tarjoilija kysyi eikö minulla ollut tylsää yksin. Häkellyin. Minulla ei ole ikinä elämässäni ollut tylsää. Kirjoitan koko ajan pääni sisällä. Joskus kuuntelen musiikkia: valitsen kappaleen kaikista niistä, jotka muistan, ja painan play. Aina en saa päättää mikä soi. Silloin ajaudun itseni kanssa riitaan ja yleensä häviän.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-18

Kuuntelen ja katselen, on koko maailma ympärillä. Tarkkailen kaikkea liikkuvaa ja elävää, pilvimuodostelmia, valon liikkeitä. Näen etanan, joka ojentelee toimeliaita tuntosarviaan. Sillä on kaunein näkemäni kotilo, joka välkehtii vihreän ja mustan sävyissä kuin jalokivi. Pysähdyn polulla antaakseni tietä tuhatjalkaiselle, jolla on ihan hirveä hoppu. Katselen pöydän alla nukkuvaa koiraa, jonka häntä naputtaa vaimeasti hiekkaan – se näkee jotain ihanaa unta. Myöhemmin en muista mihin suuntaan kävelin tai mistä käännyin eikä minulla ole aavistustakaan mitä kello mahtaa olla, mutta osaan kertoa millaiset pilvet olivat, että puussa oli pieni orava ja sen, kuinka kultainen valo oli, kun se siivilöityi lehtien läpi.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-20

Siivoajat olivat kauhuissaan kun en antanut heidän järjestellä huonettani. Yritin selittää, etten saa päivässä tai parissakaan aikaan niin suurta sotkua, että sitä tarvitsisi omasta mielestäni siivota. Pidän hotellihuoneistani eniten silloin kun valkoiset lakanat ovat nukutun yön jäljiltä rutussa, sohvalle on unohtunut kaapu tai kaksi, bikinit roikkuvat terassin tuolilla ja pyyhe kuivuu aurinkotuolissa. Lakanoihin ei lopulta enää koskettu, mutta pöydälle ilmestyi silti joka päivä tuoreita hedelmiä, joskus kukka. Huone oli toki ihana sekä siivottuna että sellaisenaan. Pesuallas ja kylppärin peili oli sijoitettu huoneeseen johtavalle käytävälle, avonnaisesta terassinovesta käyvä tuulenvire tuntui nilkoissa kun harjasi hampaita. Graniitinharmaalla kivellä laatoitetussa kylpyhuoneessa oli iso suihku ja kylpy, jota en malttanut kertaakaan kokeilla (meri voittaa aina).

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-142015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-21

Kirjoittelin terassilla, poltin salaisen tupakan tai kaksi. Annoin seinillä viliseville gekoille nimiä ja yritin muistella mikä Nabokovin novelli siitä kaikesta tulikaan mieleen. Viimeisenä yönä pulahdin meren sijaan uima-altaaseen. Kaakelipohjassa kimmelsivät pienet valot, ne näyttivät merenpohjaan puhkotuilta tähdiltä.

2015-11-23-stellaharasek-khaolak-sensimar-22

Seuraavaksi luvassa: jutut ja kuvat sen varsinaisen työmatkan varrelta.

*Kiitos Finnmatkoille, joka tarjosi majoituksen.

Ruutuja rannalta

Pää on pullollaan matkajuttuja, mutta nyt on aivan alkuun saatava pari rantakuvaa ulos systeemistä. Joka kerta kun pääsee hiekan, simpukoiden ja lämpimien aaltojen ääreen, tulee miettineeksi tarvitseeko ihminen oikeastaan mitään muuta. Ei ainakaan sillä hetkellä. Sitten katselen maailman ääriltä ottamiani kuvia ja huokailen, kunnes ystävät kyllästyvät ja “ehdottavat” katsoisinko mieluummin vaikka jotain elokuvaa.

2015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-12015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-22015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-32015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-42015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-52015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-62015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-72015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-82015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-92015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-102015-10-19-stellaharasek-khaolak-sensimar-11

Kuvat ovat Khao Lakista, Sensimar Beach Front Resortin rannalta. Kiitos Finnmatkoille ensimmäisten matkapäivien majoituksesta: vietin hotellissa pari autuasta päivää ennen kuin Thaimaan turismiviranomaisten laatima matkaohjelma (ja minuuttiaikataulu) alkoi. Reissulta on hullu määrä kuvia ja juttuja, jotka haluan jakaa – pitänee pilkkoa ne kerralla pureksittaviin palasiin, jotta ette huku niihin.

Kuvissa vilahtavan valkoisen pellavapyyhkeen sain ennen matkaa Nest Factorylta – luonnollisesti käytin sitä myös huivina, vilttinä ja rantamekkona. Mitä enemmän se rypistyi, sen kauniimpi siitä tuli. Parhaat asiat ovat sellaisia, pehmenevät ja paranevat vaan.

Postcards from Phang Nga

Hei, pahoittelen radiohiljaisuutta täältä tropiikista! Verkkoyhteydet katkesivat kun vaihdoin majapaikkaa, kaiken lisäksi tietokone hyytyi totaalisesti kosteudesta tai protestina siitä, etten ehtinyt osoittaa sille tarpeeksi huomiota. Onneksi se heräsi parin päivän kuolonkankeuden jälkeen taianomaisesti eloon. Melkoinen matka alkaa olla takanapäin. Palaan paremmalla ajalla matkajuttuihin – ensi hätään eetteriin pari pikaista postikorttia Phang-Ngan provinssista.

2015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-12015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-22015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-32015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-42015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-52015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-62015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-72015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-82015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-92015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-102015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-112015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-122015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-152015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-142015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-132015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-162015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-172015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-182015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-192015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-202015-10-14-stellaharasek-thailand-phangnga-21

Asioita, jotka alkavat Thaimaassa tuntua hyvältä idealta: narunpätkä, joka pitää aurinkolasit päässä silloinkin kun kaahataan koskea alas bambulautalla.

Seitsemän syytä matkustaa Khao Lakiin

Yhteistyössä Finnmatkat

Lupasin kertoa Thaimaasta ja matkustamisesta kiinnostuneille vielä sanasen Khao Lakista, jossa vierailin ensimmäisen – vaan ei varmastikaan viimeisen – kerran. En tiedä johtuiko se siitä, että olimme juuri viettäneet viikon huomattavasti hälyisemmissä maisemissa, vai siitä, että olin koko alkuvuoden haaveillut hiljaisesta hiekkarannasta jolla kävellä, mutta yhtäkaikki: paikka teki vaikutuksen.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-12015-09-15-stellaharasek-khaolak-2

1 ~ Loputtomat rannat

Khao Lak on ennen muuta kuuluisa kilometrien pituisista, palmujen reunustamista rannoistaan. Ne lymyilevät villin viidakon keskellä luonnontilassaan, ilman kauppiaita tai riviin ahdettuja rantatuoleja. Mitä pohjoisempi ranta, sen hiljaisempi – eteläisimmillä rannoilla on enemmän ravintoloita ja hotelleja. Jos haluaa lomailla rauhassa ja haaveilee skumpanhuuruisten yökerhokemujen sijaan riippumatosta, Khao Lakista löytyy liuta varteenotettavia vaihtoehtoja. Vietin omalla matkallani viikon JW Marriottissa, jonka oma ranta, Khuk Khak Beach, oli yksi alueen rauhallisimmista – minusta myös kauneimmista. En olisi millään malttanut lähteä.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-142015-09-15-stellaharasek-khaolak-17

2 ~ Snorklaus ja sukellus

Jos minun laillani meri kiinnostaa, Khao Lak on unelmakohde: läheiset Koh Similanin saaret on luokiteltu maailman kymmenen parhaan sukelluspaikan joukkoon ja myös snorklaaminen saarilla on aivan omaa luokkaansa. Similanin saarten kansallispuisto koostuu yhdeksästä lähes autiosta saaresta, joiden ympäröivistä vesistä löytyy huikea vedenalainen maailma kaloineen ja kilpikonnineen. Meriveden lämpötila Similanin saaristossa pyörii ympäri vuoden kolmenkymmenen asteen hujakoilla, joten vilukissakin viihtyy.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-82015-09-15-stellaharasek-khaolak-92015-09-15-stellaharasek-khaolak-10

Sukelluskeskuksia ja kursseja löytyy aivan joka lähtöön, niitä myös räätälöidään pienryhmille tarpeiden ja toiveiden mukaan. Suosittelen lämpimästi Kontiki Thailandia, myös suomalaisesta Raya Diversista olen kuullut paljon hyvää.

3 ~ Sijainti trooppisten sademetsien keskellä

Khao Lakissa ja sen ympäristössä sijaitsevia kansallispuistoja pidetään Thaimaan kauneimpina. Sakeat metsät, sadeputoukset ja kaiken keskelle piiloutuneet järvet ovat täynnä ihmeteltävää – valtavankokoisista kukista värikkäisiin lintuihin, peuroihin ja apinoihin. Hyvällä tuurilla voi nähdä jopa norsuja, tai vilauksen leopardin täplistä.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-6

Tunnin ajomatkan päässä Khao Lakista sijaitseva Khao Sok on Thaimaan suurin säilynyt sademetsäalue. Sinne järjestetään valmiita retkiä, ominkin avuin voi toki mennä seikkailemaan, sillä bussi vie perille. Kävele, melo, katsele äläkä unohda kameraa.

Viidakkotunnelmista haaveilevalle voi suositella myös Khao Lak Lamrunin kansallispuistoa: 120 neliökilometrin kokoinen alue koostuu sakeasta metsästä ja sadeputouksista. Puistoon voi patikoida kahta reittiä pitkin, toinen kuljettaa hiekkarannalle, toinen hengästyttävälle näköalapaikalle.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-7

Khuraburin satamasta, 90 kilometriä Khao Lakista pohjoiseen, pääsee laivalla Ko Surinin meriluonnonpuistoon. Ko Surinia pidetään yhtenä koko Thaimaan parhaana snorklauspaikkana ja sinne järjestetään paljon retkiä.

Jos luonnonsuojelu kiinnostaa, Khao Lakin pohjoispäädystä eteenpäin löytyy saari nimeltä Ko Phra Thong, jossa voi ottaa osaa kilpikonnien suojelutyöhön.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-42015-09-15-stellaharasek-khaolak-5

4 ~ Kaukana, mutta lähellä

Khao Lak sijaitsee Thaimaan rannikolla Phuketin lomasaaren pohjoispuolella omassa ylhäisessä rauhassaan, mutta sieltä pääsee kyllä pois – jos haluaa. Valtatie 4 kulkee Khao Lakin vierestä ja siitä menee päivittäin busseja molempiin suuntiin.

70 kilometrin päässä siintävään Phuketiin on reilun tunnin matka, joka taittuu iisisti bussilla, jos haluaa käydä ostoksilla, metsästämässä laajempaa raflatarjontaa tai muuten vaan nuuhkimassa urbaania tuulia.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-18

Phuketista löytyy myös lähin lentokenttä, joten matkaan lentokentältä kohteeseen ja takaisin ei tärväänny puolta päivää. Thaimaassa etäisyydet ovat monesti paljon pidempiä. Khao Lakiin pääsee toki muualtakin Thaimaasta, jos istumalihaksia löytyy. Esimerkiksi suora yöbussi Bangkokista maksaa noin tuhat bahtia (siis noin kympin) ja kestää kaksitoista tuntia. Sopii heille, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä. Mahtavaa thaimaalaisissa busseissa on, että niitä voi pyytää pysähtymään toivomallaan rannalla.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-11

5 ~ Historia

Matkailijat ovat löytäneet tiensä takaisin kohteeseen, mutta historiaa ei suinkaan ole unohdettu. Tsunamin muisto on edelleen läsnä Khao Lakissa, jossa on reilu kymmenen vuotta sitten sattuneelle luonnonkatastrofille omistettu muistomerkki, syvälle sisämaahan huuhtoutunut poliisivene. Käytännössä koko Khao Lak on rakennettu tsunamin jälkeen uudestaan, ja tsunamista on otettu myös opiksi: tsunamivaroitusjärjestelmä tarkkailee merenpinnan nousua ja evakuointireitit rannoilta on merkitty selvästi. Muistomerkki ei välttämättä sovi perheen pienimmille, eikä muutenkaan herkille – itse jätin sen suosiolla väliin, sillä onnettomuus osui aikoinaan turhan lähelle eikä ole vaaraa, että unohtaisin tapahtumat.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-13

6 ~ Ruoka

Se nyt on kaikkialla Thaimaassa hyvää, mutta ei sitä voi tässäkään yhteydessä jättää mainitsematta. Minulla on ystävä, joka on matkustanut Aasian läpi moneen kertaan, mutta palaa kerran toisensa jälkeen Thaimaahan – koska ruoka. Ymmärrän täysin. Oma suosikkini on Thaimaan epävirallinen kansallisruoka, riisinuudeleista tehty pad thai, josta jokaisella ravintolalla on vähän oma versionsa. Tärkein vinkki onkin: mitä Thaimaassa syötkään, syö paikallista.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-16

Khao Lakissa kannattaa kokeilla erityisesti tuoreita kaloja ja äyriäisiä, joita löytyy lähes joka ravintolasta ja hotellista – ne on nimittäin nostettu samana päivänä merestä. Monissa paikoissa saa katsastaa päivän tarjonnan ja valita sormella osoittaen mitä haluaa. Suosikkini ovat simppelit, tykkään eniten valkosipulissa paistetuista ravuista ja kaloista, jotka on maustettu yksinkertaisesti suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Ei-kovin-salainen paheeni ovat friteeratut katkaravut millä tahansa tulisella kastikkeella.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-15

7 ~ Rauha (ja ravut)

Khao Lak vetää puoleensa sukeltajien ja snorklaajien lisäksi ihmisiä, jotka kaipaavat omaa rauhaa, enkä ihmettele yhtään. Rannoilla ei ole monista suosituista turistikohteista tuttuja kaupustelijoita, ravintolan saa valita kaikessa rauhassa kenenkään vetämättä puoliväkisin sisään. Shoppailumahdollisuuksia ei ole. Villiä yöelämää ei ole. On rannat, palmut ja hiljaisuus, jonka halkoo vain aaltojen kohinaa. Ja rannoilla vipeltävät ravut! Vietin kokonaisia päiviä katsellen, kun pikkuruiset ravut kaivelivat hiekkaan tunneleitaan ja viskoivat tunneleista hiekkaa. Hiekkakeot muodostivat rannalle minikokoisia asemakaavoja.

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-12

Khao Lakissa on rauhaa ja rentoutumista kaipaavien iloksi myös monta ihanaa spata. Varasin hotellin omasta spasta kokovartalohieronnan, josta näen yhä päiväunia – Thaimaassa on pitkät hierontaperinteet, joten homma on harvinaisen hyvin hallussa. Seuraavalla kerralla kiinnostaisi kokeilla myös spata nimeltä Sarojin, jonka hoitoihin tullaan kuulemma kaukaa. Jos haluaa kuunnella musiikin sijaan mieluummin aaltojen kohinaa, Khao Lakin hiljaisemmiltakin rannalta löytyy yleensä yksi tai kaksi hierontapaikkaa, jossa saa perinteisen thaihieronnan muutaman euron hintaan. Allaolevan kuvan luksuspuitteet ehkä puuttuvat, mutta rentoutuminen on taattu eikä aikaa tarvitse varata etukäteen (ja hei, meri).

2015-09-15-stellaharasek-khaolak-3

Mikä sitten on paras hetki matkustaa Khao Lakiin? Alueella vallitsee trooppinen ilmasto, joten palella ei tarvitse mihinkään aikaan vuodesta – päivisin on noin kolmekymmentä astetta ympäri vuoden, eikä lämpötila tipu öisinkään koskaan 20 asteen alapuolelle. Suosituimmat sesongit ovat viileä ja kuuma kausi, jotka kestävät marraskuulta toukokuun alkuun asti. Mitä lähempänä kesää matkustaa, sen kuumempaa, mutta merituulet pitävät huolen, että rannalla ei ole kuumallakaan kaudella liian lämmintä. Kuuman kauden jälkeen tulee sadekausi, joka kestää toukokuusta syyskuuhun. Sitäkään ei tarvitse säikähtää, sillä sateet ovat yleensä tiheitä ja tehokkaita kuuroja, jotka päättyvät yhtä pikaisesti kuin alkoivatkin. Juuri suosituimman sesongin kynnyksellä, loka-marraskuussa, Khao Lakissa saattaa tuulla voimakkaasti, mikä tekee uimisesta ja sukeltamisesta asteen haastavamman. Khao Lakin matalilla rannoilla vuorovesivaihtelu on myös voimakas, mikä kannattaa huomioida, jos matkustaa lasten kanssa. Oma matkani ajoittui maaliskuuhun, joka oli ihanteellinen: meri oli lämmin, aallot suuria mutta eivät mahdottomia ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta yhtä satunnaista sadekuuroa lukuunottamatta.

Kysymyksiä, ajatuksia, lisää vinkkejä?

Hellepäiviä

Viime viikon auringonpaiste yltyi viikonloppuna vihdoin kunnolliseksi helteeksi – sellaiseksi, että vielä illallakin viihtyy ulkona. Edes vastustelustani huolimatta saapunut maanantai ei voi pilata onneani siitä, että lämpö jatkuu näemmä vielä ainakin pari päivää! Juhlitaan siis hellekuvien voimin, vaikka nämä otokset ovatkin matkamuistoja muilta mailta.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-01

Nautin siitä, että kuumuudessa lähes kaikesta tulee tarpeetonta. Aurinko riisuu olemuksesta turhat kerrokset ja yrittämisen. Ei kannata meikata, se sulaa kuitenkin. Hiukset kastuvat ja kuivuvat ja kihartuvat kosteudessa, unohdan ne auki tai sidon sotkuiseksi sykeröksi niskaan. Pukeutumisen pohtimiseen ei tuhlata aikaa – asuksi riittävät farkkushortsit ja väljät topit, joissa liikkuu ilma. Ohuet kankaat suojaavat auringolta ja tuulelta eivätkä säikähdä sadetta tai suolavettä, vaan kuivuvat vikkelään kastuessaan.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-02

Ihan parasta on silloin, kun kaikki kengät paitsi varvastossut puristavat ja hiostavat – siitä tietää, että on tarpeeksi lämmin. Havaianaksilla siis painellaan silloin kun ei voi olla paljain jaloin. Omani ovat mustat, olen kulkenut samanlaisissa viimeiset kymmenen vuotta ja hankkinut aina uudet puhkikuljettujen tilalle. Tänä kesänä sain toisetkin, vitivalkoiset jotka ystävä toi lahjaksi. Kuvia ei ole, trooppisella rannalla niitä ei tarvittu.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-03

Kuvan puuvillainen paita ja silkki-pellavahuivi ovat olleet kuluvan kevään ja kesän suosikkivaatteita. Ruotsalainen Vintage By Fe tuli minulle tutuksi Dotsin kautta, he olivat ottaneet merkin myyntiin innostuttuaan samoista asioista kuin minä: viileästä värimaailmasta ja skandinaavisen simppeleistä hippiviboista. Huivin huolettomat pampulat olisivat olleet minulle aivan liikaa vielä kaksi tai kolme kesää sitten, mutta tiukat tyyliopit ja minä-en-ikinä -periaatteet ovat vuosien varrella yksi kerrallaan karisseet.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-042015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-05


VINTAGE BY FEN HUIVI & HIHATON PAITA SAATU DOTSISTA
NAHKALAUKKU COS
FARKKUSHORTSIT KIRPPIS

Kuvat on otettu paratiisirannalta juuri ennen kuin ukkonen puhkesi yllämme. Vettä tuli taivaan täydeltä vartin verran, pakenimme kaljalle ja katselimme sitä terassin suojasta. Kolmekymmentä minuuttia myöhemmin tummat pilvet olivat saaneet tarpeekseen ja taivas oli pyyhitty taas pilvettömäksi.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-06

Loppukesän ukkosia odotellessa, terveisin myrskytutkija Harasek.

Postikortteja Khao Lakista

Yhteistyössä Finnmatkat

Terveisiä Kosilta! Matkavinkkejä on kysytty, mutta tältä reissulta niitä ei välttämättä tule – olen lähinnä nukkunut, lukenut ja aktiivisesti ollut ajattelematta yhtään mitään järkevää. Sen sijaan taannoiselta Thaimaan matkalta on luvassa vielä vino pino vinkkejä, kuvia ja juttuja.

Vietimme viime keväänä viikon trooppisilla leveysasteilla, sademetsien keskellä sijaitsevassa Khao Lakissa. Paikka oli minulle uusi tuttavuus, jonka valitsin puhtaasti sen perusteella mitä paljon Thaimaassa matkustellut tuttava kertoi: siellä on loputtomasti rantaa eikä paljon muuta sitten olekaan. Kas! Olin nimittäin kiireisen ja kolean kevättalven aikana haaveillut pitkästä, tyhjästä rannasta, jolla saisi vaeltaa paljain varpain väistelemättä ketään – ja sen sain.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-12015-08-01-stellaharasek-khaolak-2

Majoituimme Finnmatkojen kautta varattuun JW Marriotiin, rantaresortiin, joka sijaitsee Khuk Khak Beachilla. Ranta on yksi Khao Lakin hiljaisimmista ja jatkuu resortista molempiin suuntiin silminkantamattomiin. Rantaviivaa pitkin kävellessä tulee vastaan muutamia muita hotelleja ja rantaravintoloita, mutta ranta on rauhallinen, aamuisin ja iltaisin lähes autio. En voinut ymmärtää: tälläinen ranta, ja te kaikki haluatte olla jossain muualla? Mutta en valittanut, enemmän rantaa minulle.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-32015-08-01-stellaharasek-khaolak-4

Hotelli mereltä päin nähtynä, laskuveden aikaan.

Ensimmäistä kertaa tulin miettineeksi hotelliarkkitehtuuria ja sitä miten taitavasti alue oli suunniteltu. Resort on valtava, mutta ei vaikuta siltä, koska rehevinä riippuvat kukat, pensaat ja palmut saavat aikaan viidakkomaisen tunnelman. Kiviseinät, pylväät ja katokset jakavat aluetta ihmisenkokoisiin tiloihin. Viidakon läpi kiemurtelee uima-allas pitkinä kanavina, jotka yhdistyvät keskeltä suuriksi altaiksi. Vesialueiden keskelle jää pieniä aurinkotuoleille varattuja vehreitä saarekkeita, joihin pääsee uimalla tai pieniä siltoja pitkin.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-52015-08-01-stellaharasek-khaolak-6

Resortilla on oma ranta, jota palmut ja niiden sekaan sijoitetut aurinkotuolit reunustavat. Thaimaan hiekkarannat olivat vielä muutama vuosi täynnä tuoleja ja aurinkovarjoja, mutta ne siirrettiin sittemmin kauemmas rantaviivasta, jotta hiekkarannat saisivat olla luonnontilassaan. Iloitsen viranomaisten päätöksestä, sillä maan rannat ovat päätähuimaavan kauniita – ja kauneimmillaan minusta juuri sellaisenaan, koskemattomina. On tilaa kävellä, leikkiä ja juosta. Jos haluaa ottaa aurinkoa hiekalla, mikään ei estä levittämästä pyyhettä parhaimpaan paikkaan.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-72015-08-01-stellaharasek-khaolak-8

Ihastuin huoneeseemme heti. Ei kovin yllättävää – huone oli kaunis ja kotoisa, mutta mikä tärkeintä, siinä oli oma terassi, josta pääsee suoraan uima-altaaseen. Sen nerokkuus valkeni kaikessa loistokkuudessaan ensimmäisenä iltana. Hotelleiden uima-altaat suljetaan normaalisti auringonlaskun jälkeen eikä niihin ole sen jälkeen asiaa ennen aamua. Uima-allas, johon voi pulahtaa suoraan omalta terassiltaan, on käytössä ympäri vuorokauden – yöuinti trooppisessa yössä, anyone!? Ennen aamupalaa voi piipahtaa aamu-uinnille poistumatta omasta hotellihuoneestaan: ei tarvitse kuin kierittää itsensä sängystä avonnaisen oven läpi suoraan altaaseen, uida minkä jaksaa ja loikata altaasta suoraan oman hotellihuoneensa suihkuun.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-92015-08-01-stellaharasek-khaolak-15

Portaita pitkin altaaseen, ikiomalta terassilta.

Yleensä viihdyn meressä paljon paremmin kuin upeimmissakaan uima-altaissa, mutta myönnetään, nyt oli kova kilpailija. Kuuma vinkki Khao Lakista kiinnostuneille: jos varaat joskus matkan samaan hotelliin, valitse ehdottomasti huone, jossa on maaterassi ja suora allasyhteys. Perheen kanssa matkustaville on olemassa huoneita, joissa on terassin ja altaan välissä lapsiturvallinen portti. (Toisessa ja kolmannessa kerroksissa sijaitsevissa huoneissa ei ole allasyhteyttä, mutta niillä on sen sijaan kaunis terassi, jonka sohvilla loikoillen voi katsella kun aurinko laskee palmujen ylle. Ei hullumpaa sekään.)

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-122015-08-01-stellaharasek-khaolak-11

Parasta silti, aina vaan: meri. Rakastin Khuk Khakin rantaa. Hiekka on pehmeää, vesi unenomaisen lämmintä. Ranta laskeutuu loivasti mereen, laskuveden aikaan saa kävellä kauas ennen kuin aallot vievät mukanaan. Nousuveden aikaan aallot vyöryvät rantaan voimakkaina ja valtavina. Harva halusi silloin uimaan, sain aallot ja niiden kohinan kokonaan itselleni. Vietin meressä tunteja, keinuen aalloilla, katsellen vuoroveden liikehdintää. Nousuvesi, laskuvesi. Suuret aallot näkee jo kaukaa, odotus tuntuu kihelmöintinä niskassa kun ne lähestyvät jatkuvasti kasvavalla voimalla.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-142015-08-01-stellaharasek-khaolak-13

Oli hämmentävä huomata kuinka hyvin vieraat hajaantuivat alueelle. Aamuisin aamiaissalin kuhinassa tajusi, että resort oli täynnä ihmisiä – aamupalan jälkeen he hävisivät omille teilleen. Oli helppo vajota autuaaseen horrokseen, unohtua kellumaan meressä tai lukemaan kirjaa, ja havahtua vasta auringonlaskun aikaan siihen, ettei ole katsonut kelloa, vastaillut kenenkään kysymyksiin tai nähnyt puhelintaan koko päivänä.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-10

Olen aina puolisalaa paheksunut ihmisiä, jotka matkustavat eksoottiseen lomakohteeseen eivätkä poistu resortista koko matkansa aikana. On tehnyt mieli tarttua harteista ja ravistella, koko maailma odottaa portin takana! Ensimmäistä kertaa aloin ymmärtää heitä (ja tuntea itseni tekopyhäksi). Takana oli ensimmäinen matkaviikko, joka oli kulunut Phuketin nurkkia koluten, töitä tehden ja yömyöhään kirjoittaen. Olisin voinut hyvin viettää koko sitä seuranneen Khao Lakin viikon resortin rajojen sisällä, lorvien rannalla ja katsellen kun ravut kaivelevat kolojaan hiekkaan.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-172015-08-01-stellaharasek-khaolak-16

Lempiruokani, hotelliaamiainen! En juuri usko periaatteisiin, mutta sitä periaatetta noudatan, että Eggs Benedict tilataan aina kun sitä saa. Sitä (ja satunnaista mantelicroissantia) lukuunottamatta koko matkan ajan tuli syötyä lähinnä thaimaalaista ruokaa ja tuoreita hedelmiä, jotka maistuvat trooppisilla leveysasteilla vähän toiselta kuin kotona.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-182015-08-01-stellaharasek-khaolak-19

Löysimme lemmikkikissan – tai se pikemminkin löysi meidät. Tassutti eräänä iltana avoimesta ovesta terassin kautta huoneeseemme, ja palasi sen jälkeen lähes joka päivä, kun tajusi olevansa tervetullut. Pieni kissa oli melkein pentu vielä, arka alkuun, sitten leikkisä. Kerran se odotti sängyllä kehräten kun tulimme uimasta.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-202015-08-01-stellaharasek-khaolak-21

Sininen hetki auringonlaskun jälkeen, ennen pimeyttä.

Auringonlaskut ovat joka ilta erilaisia. Joskus taivas loistaa kaikissa kullan sävyissä, toisina iltoina sävyt ovat himmeämmät ja herkemmät, on persikkaa ja liilaa, kohti yötä syvenevää vaaleanpunaista. Pimeys ei hivuttaudu hitaasti, vaan putoaa päälle kuin säkki sen jälkeen kun viimeiset värit ovat pyyhkiytyneet taivaalta. Sen jälkeen merta ei näe, kuulee vain kohinan. Kunnes kuu alkaa valaista yötä ja piirtää mereen polun.

2015-08-01-stellaharasek-khaolak-22

Tänne menisin uudestaan, ja varmasti menenkin. Luvassa lähiviikkoina vielä lisää Khao Lakista. Oli siellä nimittäin muutakin kuin rantaa, vaikka se olikin meikäläiselle se kovin juttu.

Veden alla

Yhteistyössä Finnmatkat

Kun pohjoisilla leveysasteilla ei ole kesä päässyt lämpölukemien puolesta kunnolla käyntiin, on passeli hetki palata trooppisiin tunnelmiin maailman muissa kolkissa. Matkustin keväällä kahdesti Thaimaahan, molemmilla kerroilla työn puolesta ja vakaana aikomuksena yhdistää työntekoon aimo annos lomailua ja lorvimista. Ensimmäinen kohde, Ko Lanta, valikoitui vähän sattumalta sen puolesta mihin saimme matkakumppanin kanssa vielä ostettua matkan. Toisella kerralla suunta ehdittiin miettiä kaikessa rauhassa ja valitsin kohteeksi mm. Khao Lakin. Matkan mahdollisti yhteistyökumppanini, Finnmatkat.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-12015-06-21-stellaharasek-thailand-2

Kevään matkoista jäi parhaiten mieleen yksi asia: meri. Rakastan rantaelämää, mutta viihdyn paremmin vedessä kuin hiekalla. Kuulun niihin, jotka taantuvat henkisesti kuusivuotiaaksi, kun pääsevät veteen. Lillun, kellun, kroolaan, polskin, pompin aalloilla, läiskin vettä kavereiden päälle, teen kuperkeikkoja, leikin krokotiiliä ja makaan rantavedessä odottamassa aaltoja kuin laiska hylje. Mitä isommat aallot sen parempi. Jos jollakulla oli minusta jollain tavalla elegantti käsitys, se varmasti ropisi juuri kuin rantahiekka erakkoravun selästä.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-32015-06-21-stellaharasek-thailand-4

Uiminenkin on tietysti ihanaa. Osasin uida ennen kuin opin kävelemään ja oli se sitten syy tai seuraus, vietin vedessä luultavasti suurimman osan lapsuusvuosistani eteläisellä pallonpuoliskolla. Yhdet varhaisimmista muistoistani Suomesta ovat Rovaniemen uimahallista ja uintijoukkueen harjoituksista. Seisoin yhden, kolmen, sitten viiden metrin korkeudessa, valmentaja huusi HYPPÄÄ, minä hoin hyppä, hyppä ja hyppäsin. Mutta se on alku aivan toiselle tarinalle.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-52015-06-21-stellaharasek-thailand-6

Tuo kala näyttää videopelin vihaiselta linnulta. Väistin.

Mahtavinta mitä voi tehdä vedessä on snorklaaminen. Maailma veden alla on yksi hienoimmista asioista mitä tiedän – vedenalaista humisevaa hiljaisuutta ei voi kuvitella ennen kuin sen kokee. Pinnalta siivilöityvä valo saa kalat ja värit välkehtimään. Liikkeet hidastuvat ja syke tasaantuu. Kerrankin tulee katseltua ympärilleen kaikessa rauhassa, huomaa kuinka anemonat huojuvat veden virtausten mukana ja meritähti jaksaa liikahtaa millimetrin eteenpäin (tiedän, siinä on toisina päivinä ihan hirveä homma). Kalaparven keskellä uiminen on ihana kokemus, kalalajista riippuen ne viipottavat, vilahtavat tai lipuvat ohi, jotkut eivät ole huomavinaankaan joukossaan uivaa kaksijalkaista, toiset katsovat suoraan silmiin ymmyrkäinen ilme naamallaan. Yhdessä rantapoukamassa kuuntelin kerran kun papukaijakala rouskutti mitälie levää parin metrin päässä, se kuulosti niin koomiselta kaiken hiljaisuuden keskellä. Rousk. Rousk.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-72015-06-21-stellaharasek-thailand-8

Donald Duck Bay on saanut nimensä sarjakuvahahmolta, jota kivien siluetti kuulemma muistuttaa. Minulle tulee noista kivistä mieleen vain Rushin Test For Echo -levyn kansi.

Kuvissa on otoksia snorklausretkien varrelta. Maisemat näyttivät livenä unenomaisilta, kuvat eivät paljasta puoletkaan totuudesta. Näin trumpettikaloja, mustekaloja, erilaisia perhoskaloja, jopa yhden tyytymättömän näköisen pienen hain (haitutkija Harasek sen sijaan oli kohtaamisesta tosi tyytyväinen). Yksi unohtumattomimmista asioista vuosien varrella on ollut uiminen merikilpikonnien kanssa: ne olivat valtavia, minua paljon suurempia ja vanhempia, olemukseltaan arvovaltaisimmat melkein kaksisataavuotiaita. Ne lipuivat vastaan, liikkuivat sulavuudella joka näytti painottomalta, katsoivat rävähtämättä suoraan silmiin. Ne ovat varmasti nähneet kahdensadan vuoden aikana aivan kaiken, eivät taida jaksaa hätkähtää paljon mistään.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-92015-06-21-stellaharasek-thailand-10

Keväiset matkakohteeni ovat olleet enemmän kuin otolliset snorklaajille ja sukeltajille: sekä Ko Lanta että Khao Lak ovat tunnettuja kirkkaista vesistään ja molemmista löytyi pilvin pimein vaihtoehtoja. Ko Lanta on suuri saari, jonka rantavesissä ei ole paljoa nähtävää, mutta sieltä on lyhyt matka lukuisille pikkusaarille ja kallioluodoille – Ko Rok, Ko Ha, Trangin saaret ja monet muut – joiden ympärillä on jylhiä vedenalaisia valleja ja koralleja. Khao Lak sijaitsee rannalla ja sen lähellä sijaitsevia saaria pidetään Thaimaan parhaina sukelluskohteina. Päiväretkiä ja useamman päivän pituisia liveaboard-retkiä tehdään Similansaarille, Ko Bonille, Ko Tachaille sekä kauempana pohjoisesta löytyville Ko Surinile ja Richelieu Rockille.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-112015-06-21-stellaharasek-thailand-12

Erilaisia snorklaus- ja sukellusretkiä voi varata sekä suoraan hotelleista että rantojen tuntumasta löytyviltä retkijärjestäjiltä. Hotellien suosimat järjestäjät takaavat ainakin tietyn tason ja kielitaidon (pohjoismaisten matkatoimistojen käyttämillä retkijärjestäjillä on yleensä skandinaavisia sukellusoppaita) ja sopivat varmasti esimerkiksi aloitteleville snorklaajille ja sukelluskorttien suorittajille. Ne tarjoavat useimmiten aikaisin aamulla starttaavia päiväretkiä, joihin kuuluvat niin safkat, juomavedet kuin varusteet. Omaan kassiin ei tarvitse pakata lähtiessä kuin bikinit, aurinkorasva ja pyyhe, ja kuljetus hotellista satamaan ja takaisin kuuluu hintaan. Sukelluskeskuksista ja rantojen tuntumassa sijaitsevista toimipisteistä kyselemällä löytyy enemmän vaihtoehtoja erikoisempaa etsiville ja edistyneille. Meikäläisen tarpeisiin päiväretket ovat passanneet ainakin tähän asti paremmin kuin hyvin – olen uuvuttanut itseni päivän aikana niin tehokkaasti, että illaksi on ollut ihana päästä laivapunkan sijaan hotellin upottavaan sänkyyn nukkumaan.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-132015-06-21-stellaharasek-thailand-14

Seksikkäänä tässä näin. Älä katso peiliin snorkkeli päässä, et halua tietää.

Vinkki teille, joita snorklaaminen turistilaumojen ja kellukkeissaan polskivien pikkulasten keskellä ei houkuttele: kannattaa lyöttäytyä mukaan sukeltajien retkille. Osallistujamäärät ovat paljon paljon pienempiä, osallistujat aikuisempia ja kohteissa on vähemmän ryysistä. Sukellusretket ovat yleensä himpun hintavampia kuin kaikille suunnatut snorklausretket, mutta snorklaajat saavat niistä yleensä alennusta, koska eivät käytä sukellusvarusteita. Sukeltajille suunnitelluissa kohteissa saattaa olla asteen kovempi aallokko, mutta ei tarvitse kuin pulahtaa pinnan alle, niin aaltojen kohina loppuu ja humina alkaa. (Toisaalta jos matkustaa lasten kanssa tai ei ole ikinä snorklannut aiemmin, perheystävälliset retket ovat varmasti hyvä vaihtoehto, sillä veneet on varustettu ja reitit on suunniteltu sen mukaan, että mukana on kaikenkokoisia ja -tasoisia vesipetoja.)

2015-06-21-stellaharasek-thailand-152015-06-21-stellaharasek-thailand-16

Nimenomaan nuo sukellusretket ovat olleet parhaita, joilla olen ollut. Niissä on rento ja rauhallinen meno, veneessä on tilaa torkkua ja meressä saa snorkkeloida kaikessa rauhassa, sillä ryhmäkoot ovat todella pienet ja suurin osa porukasta on sitäpaitsi painellut sinne syvyyksiin. Koko päivän kestävillä retkillä ehtii olla mielin määrin sekä vedessä että auringossa, syödä paikallisen kokin loihtiman lounaan, jutella ihmisten kanssa jos huvittaa, erakoitua kannelle lukemaan kirjaa. Sukeltajien kanssa snorklatessa on ehkä parasta kuitenkin kuplat, jotka karkaavat sukeltajien paineilmalaitteista kohti pintaa. Sukeltajat saattavat olla niin syvällä, ettei heitä edes näy, mutta kuplat nousevat syvyyksistä pieninä pyörteinä kuin samppanjalasissa. Tykkään uida niiden keskelle, se tuntuu porekylvyltä keskellä merta. Kuplat näyttävät auringonvalon kiilaan osuessaan siltä kuin kaikkialla kimaltaisi kristalleja.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-172015-06-21-stellaharasek-thailand-18

Olen snorklausinnostani huolimatta ajatellut tähän saakka, ettei laitesukellus ole minua varten. Minulla oli lapsena astma ja siitä jäi pysyvä pelko tunteesta, että ei saa tarpeeksi happea. Meri alla, päällä ja ympärillä ei ahdista yhtään kun sukellan vapaana, koska olen, kiitos taustani, vahva uimari ja luotan siihen, että pääsen pintaan milloin haluan. Laitesukellus on kuitenkin ihan toinen juttu, siinä on pieni ihminen tekniikan ja sen toimivuuden armoilla, on tarkat säännöt ja ne on hallittava. Ei voi luottaa pelkästään omaan fysiikkaansa tai siihen, että voi vaan pulahtaa pintaan silloin kun huvittaa tai happinaamari alkaa puristaa päätä. Väittävät kyllä, ettei purista, mutta ne eivät ehkä tiedä siitä henkisestä puristuksesta, jonka valtaan neurootikko voi milloin tahansa joutua.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-192015-06-21-stellaharasek-thailand-20

Sukellus alkoi silti kuumotella ja kiinnostella tänä keväänä ihan hulluna. Huomasin pääseväni snorklatessa syvemmälle ja syvemmälle. Olisi tehnyt mieli uida pidemmälle ja otti päähän, kun piti palata pintaan hakemaan happea. Mitäpä jos Stella hankkisit sen sukelluskortin, ehdotti lopulta yksi sukellusohjaajista, varmaankin kyllästyneenä vahtimaan piteneviä vapaasukelluspyrähdyksiäni. Lupasin ottaa asian vakavaan harkintaan. Jos vedenalaiset maisemat huimaavat päätä jo snorklatessa, laitesukelluksen täytyy olla yksi maailmankaikkeuden siisteimmistä asioista.

2015-06-21-stellaharasek-thailand-21

Lopettakaa nauraminen. Haikaloja tutkiessa tulee nälkä.

Seuraavalla kerralla siis: sukelluskortti. Ehkä! Herääkö ajatuksia, tai löytyykö kokemuksia tai suosituksia?

PS. Vedenalaiset kuvat on otettu stellankestävällä* kameralla nimeltä Nikon 1 AW1, joka minulla oli lainassa kevään reissuja varten. (*Vedenkestävä, iskunkestävä ja varmuuden vuoksi pakkasenkestävä.)

Terveiset maailman laidalta

Tarkemmin sanottuna tyhjältä rannalta Khao Lakista. Yksi suosikkiasioistani Thaimaassa on valo, joka jää viivyttelemään hetkeksi auringonlaskun jälkeen kuin ei malttaisi kadota vielä kokonaan. Se on joka kerta erilainen, hohtaa joskus vaaleanpunaisen, joskus vaaleansinisen sävyissä. Saa auringon paahtaman ihon näyttämään entistäkin tummemmalta, valkoiset vaatteet entistäkin valkoisemmilta.

2015-03-24-stellaharasek-khaolak-12015-03-24-stellaharasek-khaolak-22015-03-24-stellaharasek-khaolak-32015-03-24-stellaharasek-khaolak-42015-03-24-stellaharasek-khaolak-5

Hunky Doryn hippipaita saatu Dotsista
Thierry Lasryn aurinkolasit Trend Opticista
Flodemin hopeariipus saatu Tikausta
Hopeinen rannrengas & farkkushortsit 2ndhand

Matkan varrella opittuja

Joka reissullaan oppii uutta! Tuoreimmalla Thaimaan matkalla opin yleissivistäviä asioita kuten kävelemään auringonlaskun jälkeen rantahiekalla tallomatta erakkorapuja ja sen, ettei kannata halailla meduusoita. Kokeilin kahdesti ja voin nyt kahden kerran kokemuksella kertoa, että tropiikissa keksii hauskempaakin tekemistä. Paikalliset rohdot onneksi tepsivät turvotukseen ja kirvelyyn.

2015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-12015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-72015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-6

Opin myös mikä on ihanin hellejuoma heti veden jälkeen. Vastoin aiempia uskomuksiani se ei olekaan kylmä olut – vaikka harva asia voittaa kylmän Singhan – vaan jäämurskaan valutettu sitruunavesi. Thaimaalaiset tykkäävät makeasta, niinpä sitruunaveteenkin laitetaan useimmissa paikoissa niin paljon sokeria että tukka tippuu päästä. Pyytämällä saa onneksi vain kevyesti sokeroidun, kirpeän version.

2015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-52015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-42015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-32015-02-06-stellaharasek-kolanta-oldtown-2

Kuvat ovat Lanta Old Townista, yhdestä Ko Lantan harvoista kylistä. Poikkesimme kylään pitkän merellä vietetyn päivän päätteeksi miettimään mitä ja missä söisimme. Onneksi näitä lomalaisen vaikeita valintoja voi pysähtyä pohtimaan sitruunaveden ääreen.