Uuden vuoden odotus

Yhteistyössä Nordalco

Kommenteissa kyseltiin jo joulukuvien perään – ettekö ole jo kyllästyneet jouluun?! No en väitä vastaan, saamanne pitää. Varsinaisista joulupäivistä on vain jokunen ruutu, mutta välipäivissä ja uuden vuoden odotuksessa on vielä aimo annos joulua jäljellä. Kuusi loistaa yhä nurkassa, ystävän tuoma misteli roikkuu olohuoneen oven yläpuolella. Kynttilät ja työhuoneen ovenpieleen ripustetut keijuvalot valaisevat hämärinä aamuina ja mustina iltoina. Emme ole vieläkään saaneet valoja kattoon, mutta juuri tähän aikaan vuodesta se ei oikeastaan haittaa. Ei sitä tarvitse aina ihan kaikkea nähdäkään, hämärässä on hyvä.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-12015-12-30-stellaharasek-xmas-22015-12-30-stellaharasek-xmas-3

Keveys on ollut viime viikkojen kantava teema sekä ajatuksissa, askeleissa että viinivalinnoissa. Taloudessa tykätään kuohuvan lisäksi erityisesti moneen menoon taipuvista kuivista ja hapokkaista valkoviineistä, jotka toimivat sekä sellaisenaan että juustojen seurana (iso kiekollinen juustoa taitaa olla tyypillisin tarjottavamme, se tekee joka kerta kauppaansa). Les Fumées Blanches Sauvignon on ollut vuodenvaihteen suosikki, sillä – ja sen kuohuvammalla versiolla – mennään myös huomenna kun vuosi virallisesti vaihtuu.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-42015-12-30-stellaharasek-xmas-62015-12-30-stellaharasek-xmas-72015-12-30-stellaharasek-xmas-8

Meillä kun on tämä ympärivuotinen roseeviinisesonki, niin emme kieltäytyneet, kun saimme viinistä maisteltavaksi myös tuplamagnum-kokoisen roseepullon. Juhlakokoisesta pullosta riittää jaettavaksi aivan kaikille, vaikka ystäviä olisi koossa vähän enemmänkin.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-92015-12-30-stellaharasek-xmas-102015-12-30-stellaharasek-xmas-112015-12-30-stellaharasek-xmas-122015-12-30-stellaharasek-xmas-132015-12-30-stellaharasek-xmas-14

Luna-koiraa ei paljoa viinit ja uuden vuoden hulinat kiinnosta, se haluaa vaan että ikearotta lentää. Onneksi Saksasta saapunut uuden vuoden vieraamme jaksaa lennättää sitä meidän muidenkin edestä.

2015-12-30-stellaharasek-xmas-152015-12-30-stellaharasek-xmas-16

Juno tahtoo aina vain pussailla. Ymmärrän kyllä – vuodenvaihteessa on aina vähän taikaa. Ilmassa on uusia alkuja, liitoskohtien kohinaa. 

2015-12-30-stellaharasek-xmas-172015-12-30-stellaharasek-xmas-17b2015-12-30-stellaharasek-xmas-182015-12-30-stellaharasek-xmas-19

Valviran ohjeistuksen mukaan kaupallista alkoholisisältöä ei valitettavasti voi kommentoida, joten kommentointi on tämän kirjoituksen osalta suljettu.

Kuvat Stella Harasek & Mikko Rasila

Pyhäpäiviä

Anteeksi, en ehtinyt edes toivottaa teille hyvää joulua, kun unohduin jo joululomalle. Toivottavasti ette ole omalta lomailultanne ehtineet edes huomata.

2015-12-26-stellaharasek-xmas

Taitaa olla aikamme kaupunkilaisilmiöitä, että ovikello soi harvoin varoittamatta. Siksikin jäi mieleen, että joulun kynnyksellä se soi samana päivänä kahdesti.

Toisella kerralla rapussa seisoi vuokraemäntämme: hän ilmoitti olevansa huono korttien kanssa, tuovansa sen sijaan jouluhalauksen. Otin vastaan kaksi, yksi minulle ja toinen Mikolle, hän ei ollut kotona. Koirat pyörivät toiveikkaina jaloissa, ne tahtovat aina (ja yleensä myös saavat) osansa jaossa olevasta huomiosta ja hellyydestä.

Toisella kerralla oven takana oli valtava kuusi ja jossain tiheiden neulasten peittämien oksien takana sen kantaja. Olin edellisenä päivänä ajatellut ääneen, että kuusi olisi ihana, pohtinut pitäisköhän. Päätöstä ei tarvittu, se saapui ovelle yllätyksenä: kaksimetrinen puu, josta oli kuulemma kiristetty kuusikauppiaalta rumuusalennus, sillä oksat harottivat rungon toiselta puolelta hiukan harvemmin. Enpä tiedä rumuudesta. Se on ainoa eli ehdottomasti kaunein yllätyskuusi, jonka olen saanut.

Metallinen kuusenjalka löytyi – hämmentävää kyllä – juuri sieltä mihin aavistelin sen unohtuneen, Kapteeninkadulta vanhan keittiömme yläkomeron perältä. Onneksi asunnossa majailee ystäviä, joiden oveen kehtaa koputtaa kesken joulun valmistelun. Jossain läikähti, kun monen vuoden paksuisen pölykerroksen peittämä kuusenjalka nostettiin alas. Se oli siihen asti kuulunut johonkin toiseen aikaan, kauan sitten päättyneeseen hetkeen kun joulu oli viimeksi tuntunut tärkeältä.

Teimme aatonaattona kaikki jouluostokset: puita takkaa varten, koirille pino luita, sillä oli niilläkin joulu. Tärkeimmät safkat – muikunmädin ja saaristolaisleivän – haimme kauppahallista. Oli glögimukit, Esplanadin valoihin kiedotut paljaat puut, ei yhtään lunta, ei myöskään yhtään kylmä. 

Jouluaattona heräsin seitsemältä. Olin hetken varma, että herätyskello on seonnut ja oikeasti on keskiyö. Ei ollut, pimeys oli vain niin tiheä ettei olisi uskonut aamuksi. Olimme puoli kahdeksaan mennessä ulkona, menossa porukalla voitelemaan voileipiä heille, joilla on vähemmän kuin meillä.

Sen jälkeen painelimme Harjutorin puusaunan löylyihin. Joulusaunassa oli ruuhkasta huolimatta rento tunnelma. Joimme saunaoluet, söimme eväsleipiä, kävimme ulkona vilvoittelemassa. Miesten saunassa istui kuulemma joku huovasta tehdyt poronsarvet päässä. Pakko ihailla.

Aattoilta ja joulupäivä: talo täynnä ystäviä ja safkasta notkuva pöytä. Jokainen teki tai toi jotain, yksi paistoi kinkun, toinen oli taikonut kakun, kolmas sienisalaatin. Katsoimme keskinkertaisia elokuvia, torkuimme. Välillä kävin parvekkeella kurkkimassa josko lämpötilat olisivat laskeneet pakkasen puolelle, sillä salaa odotin yhä valkoisia katuja.

Tapaninpäivänä, juuri kun olin luopunut ajatuksesta, se tapahtui – alkoi sataa lunta. Olin menossa ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä, seisoin kadulla paljain polvin, sillä en ollut jaksanut pukea takin alle muuta kuin yllä olleen yöpaidan. Lampaankarvasaappaat painoivat hentoon lumikerrokseen mustat aukot. Hitaat hiutaleet tipahtelivat taivaalta ja takertuivat hiuksiin.

Sitä taitaa olla virallisesti lomalla, kun ajattelee vain puolikkaita ajatuksia, tarttumatta niistä yhteenkään. Antaa ystävällisen hämärän vetää syliinsä, torkahtaa sinne taas.

Valoa vuoden viimeisin päiviin!

I don’t ask much

Hellsongs on akustinen ruotsalaistrio, joka tekee ihon alle hiipiviä folkahtavia indieversioita vanhoista hevi- ja rokkikappaleista. Olikohan se Vihreän talon Annika, joka alkujaan esitteli minulle konseptin? No, se oli jokatapauksessa helposti ja nopeasti myyty. Yksi joulun suosikeista tulee tässä.


HELLSONGS – I JUST WANT YOU

Viime tingan lahjavinkit

Yhteistyössä Tikau

Siltä varalta, että ruudun toiselta puolelta löytyy muutama muukin, jotka eivät ole *KÖH* ihan vielä ennättäneet tehdä joululahjahankintansa, laitetaan jakoon muutama testattu ja takuutoimiva lahjaidea.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-1

Anna aikaa

Kaikista ihanin lahja on yhteinen aika, sitä ei ole koskaan kellään liikaa. Keksi jotain, jota on rentoa ja kivaa tehdä yhdessä: lempikahvilaanne päätyvä pitkä kävely, leffailta. Aina voi viedä toisen paikkaan, jossa hän ei ole koskaan käynyt – Talvipuutarhaan, tai saariretkelle?Tai kutsu kylään ja kokkaa toisen lempiruokaa. Kirjoita korttiin tai kirjeeseen mitä olet suunnitellut tehtäväksi, ja ota asiaksi sopia ajankohta.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-22015-10-22-stellaharasek-xmas-4

Kauniita käyttöesineitä

Jos haluaa kääriä lahjapakettiin jotain konkreettista, kannattaa valita jotain kaunista, joka tulee käyttöön eikä koristeeksi. Yksinkertainen pullonavaaja, tai pehmeät pellavaiset keittiöpyyhkeet. Joskus kirjoitan kirjeen – takaan, että käsinkirjoitetusta kirjeestä ilahtuu ihan kuka tahansa – ja sujautan sen vastaanottajansa näköiseen nättiin rasiaan.

Omat lahjasuosikkini löytyvät usein Korkeavuorenkadun Tikausta, jonka valikoimista nappasin kuvia varten lainaan muutamia lemppareitani. Tykkään siitä, että putiikista voi hankkia hyvällä omatunnolla mitä tahansa, sillä kaikki on valmistettu eettisesti ja ekologisesti. Tikaun kasmir- ja villahuivit ovat takuuvarmoja lahjoja, tykästyin niihin ensin itse ja sen jälkeen olen antanut niitä useita. Kuvissa vilahtava suomenlampaantalja on takuulla eettinen, ekologinen ja ennen muuta superlämmin lahja kenen tahansa kotiin.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-52015-10-22-stellaharasek-xmas-3

Kuvia minusta ja sinusta

Yksi ylivoimaisesti parhaista lahjoista kenelle tahansa on yhteiseen muistoon tai hetkeen liittyvä valokuva – tai jos kuvia vaan riittää, nippu niitä. Valitse paras ruutu ja sujauta se kauniisiin kehyksiin, kehitä kokonainen nippu kuvia ja pakkaa ne nättiin laatikkoon, siirrä kuvat tiedostoina muistitikulle tai jos lahjan saaja asuu kaukana, lähetä ne Dropbox-linkkinä.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-7

Kehyksiin voi sujauttaa toki muutakin kuin vartavasten teetetyn valokuvan – vaikka lahjansaaja mielessä valitun postikortin tai vanhan polaroidin. Ylläolevassa kuvassa on isoäitini.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-6

Mitä tahansa syötävää

Jos en keksi tai ehdi mitään muuta, nappaan lahjaksi jotain syötävää, sillä se ei varmasti jää käyttämättä. Vuosien empiria on osoittanut, että kuka tahansa hyvää ruokaa arvostava ilahtuu esimerkiksi pullollisesta laadukasta oliiviöljyä, sellaisesta jota harvoin raaskii itse ostaa keittiöönsä. Pulloon voi liittää kortin, johon on kirjoittanut lempisalaattinsa ohjeen. Olenpa vienyt lahjaksi myös pienen korillisen luomuomenoita.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-8

Koirakuumeiselle koirakassi?

Soittolista

Läheiselle laadittu Spotify-lista on moderni mixtape, joka on – ainakin jos vanhan liiton popparilta kysytään – oikeastaan parasta mitä voi saada tai antaa. Valitse listaan kappaleita, jotka liittyvät yhteisiin hetkiin tai elämänvaiheisiin, tai joista uskot toisen pitävän.

2015-10-22-stellaharasek-xmas-9

Kuvien tavarat kuvauslainassa Tikausta, Korkeavuorenkatu 9. Auki vielä tänään klo 18 saakka ja aatonaattona klo 11-18.

Pimeitä aamuja

Olen ehtinyt tässä hetken haikailla lunta, pehmeää pikkupyryä ja puuterikuorrutettuja puita. Tänä aamuna oli silti ihanaa kulkea kahdeksan aikaan aamiaistapaamiseen (sanoja, joita en uskonut koskaan sanovani) pimeän kaupungin läpi. Esplanadin valot hohtivat hämärässä, kävelin niiden läpi takki auki. Tulkoon musta joulu jos on tullakseen, ainakin se on leuto ja lempeä – eikä se väärin ole, jos jouluna tarkenee lempiminimekossaan.

2015-12-22-stellaharasek-esplanadi-1 2015-12-22-stellaharasek-esplanadi-2

GESTUVIN LAMMASLOIMI DOTSISTA
MINIMEKKO IKIVANHA FILIPPA K
MERINOVILLAISET SUKKAHOUSUT WOLFORD
NAHKALAUKKU SAMUJI
NILKKURIT VAGABOND
FWSS:N VILLAPIPO BEAMISTA

Kuvat Santtu Parkkonen

Loma kotona

Yhteistyössä Dots, sisältää alennuskoodin

Kun on koko syksyn juossut ympäri kaupunkia, alkaa kotona oleminen näin loman kynnyksellä kummasti kiinnostaa. Havahduin pari päivää sitten siihen, että juoksuaamujen ja pikapiipahdusten jäljiltä asunto muistuttaa enemmän avaruustukikohtaa kuin kotia. Tavarat leijailevat siellä sun täällä, kaikki matkalla jonnekin, määränpää vaan unohtui valovuosia sitten. Onneksi niitä on sen verran vähän, että niiden sijoittaminen paikoilleen ei vaadi massiivista operaatiota, vain tunnin verran viitseliäisyyttä ja ehkä lasillisen siivousviiniä.

2015-12-21-stellaharasek-1

Ib Laursenin supersimppeli metallihylly osui vastaan Dotsissa ja tuli meille sovitukseen – mietiskelemme löytyykö sille sijaa. Tarvetta on, sillä meillä on säilytyskalusteita kovin vähän ja joitakin vailla vakituista paikkaa ajelehtivia esineitä on. Ehkä sijoitamme sen aputasoksi keittiöön, kaasuliesi kaipaisi kaverikseen hyllyn, johon mahtuisi mausteet, oliiviöljyt ja sen sellaiset. Toisaalta tykkään siitä tuossa makuuhuoneessakin, seinää vasten sulassa sovussa roinieni keskellä.

2015-12-21-stellaharasek-122015-12-21-stellaharasek-32015-12-21-stellaharasek-6

Samaisen tanskalaismerkin tekemä rentoryhtinen kori sai heti tehtävän: se säilököön sisäänsä ylimääräiset sängyntyynyt. Untuvatyynyjä on – älkää vaan kysykö miksi – yhteensä kuusi. Joskus tarvitaan vain kaksi, joskus tilanne vaatii koko konkkaronkan. Usein tilanteeseen liittyy leffa ja kulhollinen etikkasipsejä. Ennakoin, että joululomalla saattaa sattua jotain vastaavaa.

2015-12-21-stellaharasek-72015-12-21-stellaharasek-10

Edbladin puulusikat odottelevat riisipuuroa, jonka aion joulupäivänä tehdä huolimatta siitä, että olen seurueessa yhtä lukuunottamatta ainoa, joka sitä syö. Sama se, enemmän meille! Tykkään niiden käsinkoverretusta tunnusta, sopivat käteen kuin olisivat siihen kaiverretut.

2015-12-21-stellaharasek-82015-12-21-stellaharasek-9

Suurin osa kuvissa vilahtavista esineistä on peräisin Dotsin valikoimista. Jos on vielä tekemättä hankintoja läheisten joulupaketteihin tai ihan omaan vaatekaappiin tai kotiin, kiinnostuneille vinkiksi, että Dotsin ihanat naiset halusivat muistaa teitä kampanjakoodilla: taikasanalla STELLA2015 saa 20% alennuksen Dotsin koko valikoimasta vuoden 2015 loppuun eli 31. joulukuuta asti. Alennus toimii sekä verkkokaupassa että kivijalkamyymälässä osoitteessa Freda 34.

Treenit tien päällä

ONKO VALMENTAJANI KANERVA KUULOLLA? Kävin nimittäin treenaamassa taannoisella Thaimaan matkalla, kun hotellissa* sattui olemaan loistava sali. Aion nyt erikseen keulia aiheesta, koska tämä on toinen kerta maailmanhistoriassa, kun pakkaan treenikamat matkalaukkuun ja myös käytän niitä.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-1

Historiallinen ensimmäinen kerta sattui vuosi sitten, kun reissasin – sattumalta melkein samaan maailmankolkkaan – äskenmainitun Kanervan kanssa. Tajusin aivan liian myöhään mitä tarkoittaa, kun lähtee matkaan seuralaisenaan ystävä, johon on tutustunut siksi, että hän sattuu olemaan myös Helsinki Core Trainersin valmentaja. Viisaampi olisi varmasti pohtinut tätä asiaa ennen kuin varasi päähänpistosta yhteisen matkan.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-2

Minut herätettiin pumpulinpehmeistä hotellilakanoistani joka(!) aamu seitsemältä(!!) valheellisen lempeillä silityksillä: herää kulta, nyt mennään vähän hikoilemaan. Lempeys loppui luonnollisesti sillä sekunnilla kun olin kiskonut itseni pystyyn ja lenkkarit jalkaan. Juoksimme portaita kolmenkymmenen asteen aamuhelteessä, kunnes oli pakko vetäytyä ilmastoidun kuntosalin varjoon. Punnersimme. Teimme askelkyykkyjä. Nostimme tankoja. Kanerva komensi, minä hikoilin, liian unenpöpperöisenä väittämään vastaan. Kuumuudessa ei pystynyt vetämään kuin puolen tunnin setin, mutta sanotaanko, että sen jälkeen nautittu aamiainen maistui ansaitulta.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-3

Ihan kuin tässä uroteossa ei olisi tarpeeksi, punnersin kolmekymmentä(!) kertaa jokaisesta(!!) oluesta, jonka join matkan aikana. Lopputuloksena a) join hyvin vähän alkoholia matkan aikana ja b) matkan aikana opin punnertamaan. Mikko sanoisi tähän, että onpa sellainen olo kuin olisi vähän (tai oikeastaan paljon) parempi ihminen kuin kaikki muut! Ainakin lomaolo oli autuas, joten ei voi valittaa.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-4

Oli muuten aikuisen elämäni ensimmäinen reissu, jonka jälkeen ei väsyttänyt, turvottanut tai puristanut – ehkä oppitunti tuli useammalla kuin yhdellä tavalla tarpeeseen. Opin myös, että yksi tapa olla loistava valmentaja on syntyä yhdeksi niistä ihmisistä, joille on mahdotonta sanoa ei. Kaivaisin tähän kuvan Kanervan viattomasta hymystä, ellei olisi tullut uudestaan uupumus näitä trooppisia treenejä muistellessa. Vähän tuli myös ikävä, sillä lämpö korjaa väsyneen kehon lempeämmin kuin mikään muu.

2015-12-21-stellaharasek-sensimar-khaolak-5

Kiinnostaa: treenaatteko te tien päällä?

*Kiitos Finnmatkoille, joka tarjosi majoituksen.

Viimeisiä viedään

Pari viimeistä työpäivää ennen joulua ovat aina samanlaisia: hoppu ja hyvälaatuista hysteriaa. Kahvikupit kasaantuvat tietokoneen viereen. Tunti tunnilta kumuloituva kiire ruksia yli todo-listan kohtia. Koko ajan piinaava tunne siitä, että jotain on unohtunut, mutta jos onkin, onneksi sen ovat unohtaneet kaikki muutkin. Onneksi kohta saa pöydän puhtaaksi, ihan konkreettisesti raivattua pöydän esiin epämääräisten muistilappujen alta. Odotan jo hetkeä kun saa läimäistä kalenterin ja sähköpostin kiinni. Iggy Pop virnuilee vessan seinältä ja muistuttaa, että gonna keep a swingin’ baby.

2015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-12015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-22015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-32015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-42015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-52015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-62015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-72015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-82015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-92015-12-21-stellaharasek-mellakkahelsinki-10

Tammikuussa toimistolla onkin luvassa uuden vuoden lisäksi uusia ihmisiä – tervetuloa Mellakkaan, Nata. Emme malta odottaa. Valoa viimeisiin työaamuihin itse kullekin!

Under your spell


DESIRE – UNDER YOUR SPELL

La la la all night long

Naurattaa vähän lukea lehdistä, että 70-luku on taas muodissa. Tottahan se on! Toisten kohdalla 70-luku ei vaan ole ikinä ehtinyt varsinaisesti mennä muodista pois. Teininä käytin äitini ja enojeni vintiltä löytyneitä vanhoja vaatteita, liehulahkeisia farkkuja ja mokkanahkatakkeja, villakarvaliivejä, leveälierisiä hattuja, nyöritettyjä saappaita. Ne olivat kauniita ja ihanasti kuluneita, sen harmillisena seurauksena rakastin ne puhki muutamassa vuodessa. Onneksi vastaan tulee yhä aarteita, jotka saavat sydämen lyömään kovempaa. Vaatekappaleita, joissa minusta tulee rennompi, onnellisempi, vähän enemmän minä.

2015-12-16-stellaharasek-marimekko-xmas-1

En osaa selittää miten on mahdollista juurtua tyylillisesti aikakauteen, jota ei itse elänyt. Voinko vierittää vastuun vanhemmilleni? Ehkä imin kaiken äidinmaidon mukana. Olen yhtäkaikki kroonisesti inspiroitunut yhä täsmälleen samoista asioista kuin tikunlaihana teinirokkarina, siitä saakka kun musiikki alkoi määrittää maailmani värejä. Patti Smithista ja Robert Mapplethorpesta, Marianne Faithfullista, Anita Pallenbergista. The Rolling Stonesta, Led Zeppelinista. David Bowiesta, Iggy Popista, niiden yhteisistä Berliinin vuosista ja siellä tehdyistä levytyksistä. Siitä miten musiikki ja muoti muodostivat erottamattoman kokonaisuuden. Inspiroi hiki ja huolettomuus, vaatteiden siluetit ja nyanssit, yhteenkuuluvuuden tunne joka ensin yhdistää ja sitten erottaa, seksin viattomuus, se miten kaiken sen sekoilun keskellä – tai juuri sen ansiosta – tehtiin niin paljon hienoa musiikkia, elokuvia, valokuvia ja kirjallisuutta.

2015-12-16-stellaharasek-marimekko-xmas-2

Jos mennään vielä vähän ajassa taaksepäin 60-luvulle, löytyy lisää: Edie Sedgwick ja Andy Warholin Factory, Nico, Velvet Underground. The Doors sekoitti pääni hypnoottisen musiikin lisäksi paljon muullakin, oli Jim Morrison ja matalavyötäröiset nahkahousut joista en ole vieläkään päässyt yli, mielikuvat Venice Beachesta, Whisky a Go Gosta. Allen Ginsberg ja beat-runous. Tai vähän eteenpäin 80-luvun puolelle, Factory Records, Joy Division ja Haçienda. Postpunk, The Cure ja Robert Smithin suttuiset silmänmeikit. Äitini voi syyttää viimeksimainittuja siitä, että kuljin saksalaisella sinnikkyydellä kolme numeroa liian suurissa maihinnoususaappaissa, jotka olivat ei-tarkoituksellisella tavalla varmasti viihdyttävä näky mustien pillifarkkujen peittämissä (silloin kovin kapoisissa) kintuissani.

2015-12-16-stellaharasek-marimekko-xmas-3

Oli minulla silloinkin kaapissa ne leveälahkeiset farkut, aina pyöreät aurinkolasit nenällä. Enolta peritty nyöritetty mokkanahkatakki (joka ihme kyllä istui kuin olisi ollut minulle suunniteltu) ja ehdoton suosikkini, äidin vanha hippihäämekko, jossa rymysin kesäisin kavereiden bändien treenikämpillä, katupölyssä ja festarimudassa. Anteeksi, äiti. Minkäs sille mahtoi, kun oli tämä sekamelska nimeltä Stella Harasekin vaatekaappi täynnä musiikkivaikutteita ja vielä vaarallisempi sekamelska nimeltä Stella Harasekin pää täynnä musiikkia. Minä poljin ihan muina pohjoisen pikkupaikkakunnan omana Anita Pallenbergina pitsimekossa ja kumisaappaissa ratsastamaan ystäväni ravihevosella ja polttamaan tallin taakse tupakkaa. Sitä paheellisuuden määrää kun oli kolmentoista ja yritti tottua taskulämpimän oluen makuun.

2015-12-16-stellaharasek-marimekko-xmas-4

MOHAIRTAKKI LAINASSA MARIMEKON TALVIMALLISTOSTA
HOPEASORMUKSET MATKATULIAISIA
PALJETTIPÖKSYT & PITSIPAITA KIRPPARILTA
KORKKARIT IKIVANHAT

Mielessä juuri nyt: paljeteissa säihkyminen, nuoren Robert Plantin tukka, suuret sormukset, täydellisten liehulahkeiden metsästys puhkikuluneiden tilalle, San Fransiscoon matkustaminen, muhkeat villakarvatakit joiden alle voi talvella piilottaa – palelematta! – mitä tahansa ja se, miten Marianne Faithfull oikein onnistui sen seksikkäästi hapsottavan otsatukkansa kanssa. Mysteeri.

Että tervetuloa vaan takaisin, 70-luku.

Kuvat Mikko Rasila

THE ROLLING STONES – GOOD TIMES

Kampaamo, kauneushoitola ja (ihana) kahvila

Vinkkasin tovi sitten, että Dandysta tutut luottokampaajani ja ystäväni Sumi ja Marko perustivat Kallioon uuden paikan nimeltä Fine & Dandy. Hetken kerkesin jo surra ettenkö enää näe heitä nurkan takana sijaitsevassa kantakampaamossani, mutta onneksi he ovat tehneet viisaan päätöksen jakaa aikansa kahden paikan välillä. Kävin yksi päivä tervehtimässä heitä Viiskulman sijaan Vaasankadulla ja nappasin samalla pari kuvaa. Tykkään dandylaisten tiloista, niissä on jotain rentoa ja freesiä. Elämää nähneitä kalusteita, palmuvehkoja, pöllöjä ja kaikki kaikkeuden sävyt, joita en itse osaisi käyttää missään – ja joista tulee heidän käsissään kaleidoskooppimaisen kaunis värikimara.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-12015-11-22-stellaharasek-finedandy-22015-11-22-stellaharasek-finedandy-3

Tilassa toimii tosiaan sekä kampaamo, kauneushoitola että kahvila, jota pyörittää Sumin veli Urito. Kahvila pyörii tilan toisessa päässä ja kestittää kampaamon ja kauneushoitolan asiakkaiden lisäksi kuulemma jo omia kalliolaisia kanta-asiakkaitaan. Alkoi kummasti kiinnostaa, kun selvisi, että sieltä saa sisarusten äidin ohjeella tehtyjä espanjalaisia piirakoita, jotka tunnetaan nimellä empanadas. Olen syönyt niitä kerran ja voisin syödä niitä joka päivä koko loppuelämäni. Toistaiseksi torstait ovat empanadas-päiviä (eli päiviä, kun allekirjoittanut roikkuu nälkäisenä ovenrivassa jo ennen aukeamisaikaa) mutta voi olla, että niitä saa pian muinakin viikonpäivinä. Voidaanko nyt isolla joukolla äänestää, että niitä tulisi jatkossa ihan joka päivä!?

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-42015-11-22-stellaharasek-finedandy-52015-11-22-stellaharasek-finedandy-6

Tällä kertaa en osunut paikalle torstaina, joten jouduin tyytymään kahvilan muihin antimiin, kuten Sumin veljen tekemään leipään, jossa oli chorizoa, persianapilaa, sitruunahunajavinegretteä, tomaattia ja valkosipulia. Voin ehkä tyytyä tälläiseen toistekin. Avokado-saksanpähkinäleipä on kuulemma ollut kahvilan tähänastinen hittituote, sen testaan seuraavalla kerralla.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-72015-11-22-stellaharasek-finedandy-102015-11-22-stellaharasek-finedandy-92015-11-22-stellaharasek-finedandy-13

Italialaisen Davinesin superkauniit tukkatuotteet löytyvät Viiskulman lisäksi myös Vaasankadulta. Tykkään hulluna, ostin vasta lisää lempishampootani taltuttamaan reuhkastani turhan pörröisyyden. En ole ihan varma kummasta tykkään eniten, tuotteiden toimivuudesta vai niiden estetiikasta. Lieneekö sillä väliäkään, kun molemmat ovat kerran kunnossa.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-112015-11-22-stellaharasek-finedandy-122015-11-22-stellaharasek-finedandy-8

Jos haluatte käydä kokeilemassa tai heittäytyä ihan vallan kanta-asiakkaaksi, Marko ja Sumi lupasivat, että koodilla STELLA saatte 20% alennuksen kaikista Fine & Dandyn kampaamo- ja kauneushoitolapalveluista päivisin välillä klo 10-15 tammikuun 2016 loppuun saakka. Koodi toimii sekä soittamalla (puh. 050 598 7687) että verkkosivuilla tehtyjen varausten yhteydessä.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-142015-11-22-stellaharasek-finedandy-15

Fine & Dandy
Vaasankatu 11, Kallio
00150 Helsinki

Sattumalle sijaa

Olen aina ajatellut, että kodin sisustaminen on jokin mikä tapahtuu ajan kuluessa, ei jokin mikä pitää vartavasten tehdä. Se on luultavasti syy siihen miksi kesti *köh* kolme kuukautta, että meille muutti sohva, tai siihen miksei seinilläni ole vieläkään kuin tasan ne taulut, jotka minua kärsimättömämpi kämppikseni sinne hakkasi. Silloin tällöin saan kuitenkin tukea teorioilleni – esimerkiksi nyt, kun huomasin, että raksajakkarana toiminut kirppistuoli on huomattavasti hienompi kuorrutettuna seinämaalilla kuin oli ennen remonttiuraansa. Tuunaus, jota ei todellakaan tarvinnut vartavasten tehdä! Todiste!

2015-12-15-stellaharasek-athome-1

Lempipaidat ja -laukut toimivat vallan pätevinä sisustuselementteinä kun niitä unohtelee sopivasti sinne sun tänne. Filippa K:n pikkulaukku ja vanha bändipaita olivat mukana Puerto Ricossa ja väitän, että niissä on yhä vieno rommin häivähdys. Sen syytä selvästi, että tulin juuri kaivanneeksi kirjahyllystä Hunter S. Thompsonin Rommipäiväkirjan odottamaan joululoman alkua.

2015-12-15-stellaharasek-athome-2

Kollektiivinen kärttyisyys jatkuu, ihan kuin noilla lellityillä elukoilla olisi joku syy mököttää. Muistutin kaksikkoa tänäänkin elämän kylmistä tosiasioista – kaikki koirat maailmassa eivät saa nukkua sängyssä tai omassa lampaantaljalla vuoratussa iglussa eivätkä kaikki suinkaan syö omistajiensa heille tekemää mäyräkoirapataa. Ne piristyivät, kun mäykkypata mainittiin.

2015-12-15-stellaharasek-athome-3

Boomerangilta saatu nahkalaukku näyttää pätevältä täysin toimettomanakin. Konjakinruskea sävy ja kauniisti kuluva nahka ovat yhdistelmä, johon on mahdoton kyllästyä. Jos nyt alkaisi ihan sisustamalla sisustaa niin joku samanvärinen rahi voisi oikeastaan olla aika kiva. Sen päälle voisi koota erilaisia kasainstallaatioita vaatteista joita käytin, vaatteista joita melkein käytin kunnes muutin mieleni ja vaatteista, jotka ovat matkalla takaisin vaatehuoneeseen, mutta eivät aivan vielä ole ehtineet sinne.

2015-12-15-stellaharasek-athome-4

Kun on kauniit lakanat, ei tarvitse koskaan pedata sänkyä. Ihan itse keksin, mutta voiko joku väittää, että se ei ole totta!? Sitäpaitsi on ihan turhaa edes suunnitella sängyn petaamista, kun kärttyinen mäyräkoira aikoo myllätä sen ei-kovin-salaiseksi piilopaikakseen heti kun kääntää selkänsä.

2015-12-15-stellaharasek-athome-6

Sisustamisen riemua sinnekin! xxx