SEE HER STANDIN’ THERE

On tässä muutakin tehty kuin luuhattu kotona pitelemässä sadetta ja olemassa eronneita. On riehuttu rannoilla ja parvekkeilla ja terasseilla. Tongittu internetin syövereistä kuolemattomia ysäriklassikoita, huojuttu ja kailotettu mukana. Lähdetty suoraan sängystä aamiaiselle vartin varoitusajalla ja tultu takaisin kotiin viisitoista tuntia myöhemmin pilkun jälkeen. Juotu sata Aperol spritzia, ei suruun vaan iloon, sillä muutoksen keskellä kaikki on oikeastaan aika hyvin. Jotkut asiat ovat päättyneet, toiset eivät ole vielä alkaneet. Liitoskohta, jossa kaikki liikkuu, on tavalla tai toisella matkalla toiseksi.

2015-07-20-stellaharasek-portrait-1

Löysin vaatekaapista vanhan paljettitakin ja päätin viettää siinä loppukesän. Painavat paljetit saavat takin valumaan olkapäiltä tavalla, joka tuo mieleen 70-luvun, Ziggy Stardustin, Nicon ja sen kuinka Ewan McGregor Velvet Goldminessa putoaa lavalla polvilleen muina iggypopeina ja huutaa mikkiin gimme danger little stranger. Yksi lempikohtauksistani elokuvan historiassa. Myös yksi lempikappaleistani maailmassa, mutta se on aivan toinen tarina.

2015-07-20-stellaharasek-portrait-2

Paljettitakissa minusta tulee itseni komparatiivi – kauniimpi, huolettomampi, keveämpi. Ainakin kirjaimellisesti säihkyvämpi, ja sekin riittää. En kuulu kenellekään, kukaan ei kuulu minulle. Suljen silmät, laitan päälle päänsisäisen soittolistan ja säihkyn menemään.

THE BLACK KEYS – GIRL IS ON MY MIND

38 thoughts on “SEE HER STANDIN’ THERE

  1. Hello :) I don’t know how but I found out blog, and wow, I really like your photos… Nevertheless, I understand nothing, I am french. I would like to ask you, where did you buy your jacket?
    Thanks xx

    • Hi, thanks! I’m happy to hear you like the photos. The sequin jacket is from Selected Femme, from a fall collection some years ago. xxx

  2. Tsemppiä ja aurinkoa haikeuden (ja sateen) keskelle!

    Mulla tuli hetkellisesti palava halu etsiä se ensimmäinen blogisi, johon vuosia sitten tutustuin. Google ei antanut armoa. Mutta ehkei tarvitsekaan – jotkut asiat saavat pysyä menneisyydessä. Eipähän muistu niiden ikävät asiat mieleen, vaan aika saa suosiolla kullata muistot ja voi suunnata eteenpäin hymyssäsuin. (Tällä en tarkoita sitä, että blogissasi olisi ollut jotain ikävää – lähinnä puhun yleismaailmallisesti menneistä asioista ja hetkistä.)

    Joku kommentoikin jo sitä, miten tekstisi ovat viime aikoina kehittyneet hurjasti. Tääkin tyttö tykkää todella paljon, ja odotan innolla sitten sitä joskus julkaistavaa romaaniasi! ;)

    • Hei kaunokainen, kiitos kannustuksesta ja kauniista sanoistasi – ja anteeksi, kun vastaan viiveellä. Ensimmäistä blogia ei tosiaan enää verkosta löydy ja hyvä niin, joskus on tosiaan parempi antaa ajan kullata muistot ;) Ihana kuulla, että odotat tulevaa kirjaa. Toivottavasti törmätään pian taas jossain.

  3. Opettele olemaan yksin. Tekee sulle hyvää. Et tarvii muita kertomaan kuka olet. Xoxo

    No ehkä mäyräkoirat

  4. Tsempit täältäkin! Minäkin mukana alusta asti, ensimmäinen blogisi on ollut minun ensimmäiseni :) Kommentoin harvoin, mutta luen kaikki tekstisi. Ulkomailla asuessani katselin Helsinkiä kuviesi kautta, nyt siis takaisin täällä, mutta edelleen ihailen kuviasi ja tekstejäsi ja sinua. Onkohan liian naiiivia sanoa, että olet aito?! :) Joka tapauksessa kiitos sinulle ja voimia, kyllä sinä pärjäät!;)
    P.S. kaksi kertaa sinua kaupungilla nähnyt enkä uskaltanut lähestyä :)))

    • Katja! Kiitos ihanasta kommentista, ihana kuulla että olet ollut niin hullun pitkään mukana. Kolmannella kerralla tulet kyllä moikkaamaan!

  5. Tässä on tullut jo useampia postauksia peräkkäin, joissa aivan erityisen hyvin osaat kuvata niin isoja kuin pienen pieniä asioita, tunnelmia, tuntemuksia. Vähäeleisesti ja kuitenkin niin paljon kertoen. Kiitos ihanista teksteistä, jotka kuljettavat arjesta pois suloiseksi, haikeaksikin hetkeksi. <3
    Tulee mieleen vain, että kyllähän sinä säihkyt –
    olet tulenliekki, heijastat valoa <3
    Rapsutuksia ihanille luppakorville, ne ovat korvaamattomia terapeutteja!

    • Kiitos kaunis – ihanasti sanottu. En oikein osaa kommentoida muuta. Ilo kuulla että ajattelet noin.

      xxx

  6. Sulla on vaan etsintävaihe päällä, sitä vaihetta on turha ottaa liian vakavasti, ei saa oman elämän kaatua täysin vaikka eroaa. Itselläni kävi se moka viime eron tai no enemmänkin suhteessa jo. :D Eroissa parasta on se että oppii hurjasti omista virheistään sekä oppii ymmärtämään mitä ei tahdo toiselta. :D :D

    Hei pe neloselta klo 21 tulis oman elämänsä remppamuija.. ;)

    • HAHA! Nyt meni oman elämänsä remppamuijat ohi, mutta onhan tätä raksaa ihan omiksi tarpeiksi muutenkin.

      Ja kiitos, en ota eikä elämä ole mihinkään kaatunut. Saahan sitä hetken olla haikeana kun suhde päättyy, niin olen ajatellut enkä yrittänyt ryysiä väkisin heti kohti uutta.

  7. Heeeeeee näin sut teatterin yläkerrassa viime viikonloppuna! Tai siis näin kun tulit sieltä pois ;)

  8. Et taida kyllä kovin kauaa saada olla sinkkuna, ei tuollaiset naiset saa :) Parhaat napataan nopeasti!

      • Jätetäänkö nää jutut sinne vauvapalstalle? Täällä Stellan kommenteissa on ollut viime aikoina tosi kiva tunnelma ni et tulis lietsomaan tollasta.

        • Samaa mieltä. Tämä Stellan blogi on hieno ja paranee koko ajan, toisin kuin monet muut blogit. Hieno tunnelma ja viritys, olisi tosi hienoa jos tämä ei pilaantuisi juoruilemalla. Olen lukenut tätä ja sitä edellistä koko sen elinajan ja tykkään kovasta, kiitos Stella näistä!

          • Kiitos Maarit kauniista sanoistasi! Ilo kuulla, että olet tykännyt ja ollut noin pitkään mukana.

            xxx

  9. Stella, sä olet ollut mun idoli tosi pitkään, niin ulkoasusi kuin kirjoitus- ja valokuvaustaitosi puolesta. Onnea uuteen elämänvaiheeseen

  10. Oi ei, minä olen se tyyppi joka hoksaa maailman viimeisenä kun joku on eronnut, tai vaihtoehtoisesti mennyt kihloihin (onkohan sormussokeus virallisessa tautiluokituksessa), tai kun jollain on alkava vauvamaha tai muita valtavia elämänmuutoksia. Hassua on että juuri tänään mietin kesätöiden keskellä sinua ja blogiasi. Siinä pyörittelin mielessä elämää ja ihmissuhteita kerrostalojen rappukäytäviä mopatessani, viimeistä kertaa kesätöissä kun vuodenvaihteessa saan maisterin paperit kouraan ja pääsen oman alan töihin. Pyörii nimittäin ihan huolella mielessä kaikki elämää suuremmat kysymykset tämän oman, pian edessä olevan uuden elämänvaiheen alla… Olen seurannut blogiasi(/blogejasi) ehkä seitsemän vuotta ja mietin juurikin sitä, että on ollut huikeaa (ja vähäsen myös absurdia) päästä seuraamaan vieraan ihmisen elämää iloineen ja suruineen. Tekstisi ovat tarjonneet monta inspiraatiota ja samaistumisen kohdetta, kiitos paljon niistä. Eli mukana roikutaan ja inspiroidutaan jatkossakin, luultavasti niin kauan jaksat kirjoittamista jatkaa, sillä seitsemän vuotta taitaa olla parisuhteissakin jonkinlainen virstanpylväs ja tämä suhde voi oikein hyvin ;) Jos joskus sinuun törmään livenä niin tulen halaamaan! Tsemppiä uuteen vaiheeseen!

    • Sormussokeus! HAHAHA!

      Kiitos kommentista, olipa kiva kuulla että olet ollut mukana niin kauan – ilmeisesti ihan alusta asti? Todellakin tuu, eiköhän me jossain joku päivä törmätä.

      Tsemppiä opintojen loppusuoralle, ja onnea onnelliseen uuteen vaiheeseen!

      xxx

  11. Mä todella ihailen sitä, miten näet surussa ilon. Ehkä juuri sen takia susta noin upea on tullutkin ja ehkä tämänkin jälkeen olet taas entistä upeampi. Itse en ole ollut yhtä vahva, mutta opettelen kovasti. Kiitos, kun näytät tietä.

    • Kiitos kaunis kommentista. Olet oikeassa, harjoitus tekee mestarin – tsemppiä treeneihin!

Leave a Reply

Your email address will not be published.