Melko uninen meno

Joka kerta sama juttu. Koko viikon suunnittelen, että viikonloppuna vain löhöilen ja lepään. Sitten koittaa lauantaiaamu ja herään tarmokkaana, koska olen kerrankin saanut nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Loikkaan sängystä ja katse osuu välittömästi kaikkeen mikä on jäänyt viikon varrella vähän ns. levälleen. Laitan pyykit pyörimään, tarkistan jääkaapin sisällön ja suunnittelen viikonlopun ruokalistan, suoritan spontaanin raivoraivauksen kylpyhuoneen peilikaapille.

Lopulta lähdemme kävelemään kaupungille hoitamaan kaikki ne asiat, joihin ei arkena ole riittänyt aikaa tai energiaa: keittiönpöydän metsästys osa 754, pakolliset ostokset kuten koiran sikakalliit laihismurot ja astianpesuaine. Yhdistämme retkeen kahvikupillisia ja viinilasillisia ystävien kanssa, piipahduksia putiikkeihin jotka osuvat reitin varrelle. Vaikka illaksi ei olisi ollut suunnitelmia, päivän mittaan niitä kyllä keksitään. Yllättäen tunnin parin pikkukävelystä paisuukin koko päivän pituinen spektaakkeli.

Sunnuntaille on yleensä sovittu kaikenlaista kivaa menoa, niin tänäänkin. Sain eteeni napolilaista pizzaa ja punaviinilasillisen ennen kuin kello oli edes kaksi, maistelimme porukalla läpi uuden pizzerian koko listan ja totesimme yksimielisesti, että kaikki oli hyvää. Illan suunnittelimme pienemmällä kokoonpanolla seuraavan matkan kuvioita ja keittelimme teetä, googlasimme lentolippuja, tarkistimme aikatauluja. Lopuksi kävimme vielä kaupassa ja teimme kattilallisen safkaa, jolla selvitään luultavasti keskiviikkoon saakka. En valita, viikonloppu on ollut ihana! Mutta ehkei ole kovin yllätys, että sunnuntai-iltaan mennessä olen aivan loppu. Ensi viikonloppuna uusi yritys ihan vaan olla.

Kai kerroin, että hankin puhelimeeni kimaltavat tähtikuoret? Ehkä mahtavin asia, jonka voi valmistaa muovist.. siis anteeksi tähtipölystä. Kuva on auringonlaskun kajossa otettu valotustesti, joka jätti kaiken muun mustaksi mutta onnistui kyllä taikomaan esiin hohtavat pikkutähdet.

Auringonlaskut ovat muuttuneet pinkeistä kultaisiksi ja oransseiksi! Parvekkeelta sai tänäänkin seurata melkoista näytöstä, valo loisti sisälle asti. Ei hullumpi tapa päättää viikko.  Nyt pari(kymmentä) jaksoa SKAMia ja vielä yksi kuppi teetä. Jos nukahdan sohvalle, Jarno saa kantaa meitsin sänkyyn.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

25 thoughts on “Melko uninen meno

  1. Mulla ois yks kysymys liittyen sun pyöreisiin Rayban aurinkolaseihin. Mistä oot hankkinut ne, haluisin just tismalleen samanlaiset?! :D Valmiina sellasia ei tunnu löytyvän mistään, T: eilisillan googlannut. :D Kiitos jo etukäteen ja kivaa viikkoa! :)

    • Moikka, olen ostanut omani muistaakseni siitä silmälasiliikkeestä joka sijaitsee Bulevardin ja Mannerheimintien kulmassa, onkohan se Instru vai joku muu?

      • Niin ja kyllä noita gunmetal-kehyksillä varustettuja Roundeja mun mielestä ainakin vielä vuosi sitten näkyi vähän siellä sun täällä?

  2. Tää kuulostaa niin tutulta! :D Noi siivousoperaatioideat tuntuu aina ensin terapeuttisilta, mutta oon huomannut että pitäis tehdä vaan yksi sellainen (esim. 1 kpl keittiön kaappi) per vapaa-päivä, että ei ala ahdistaa. Ja arki-iltana ei koskaan! XD

    • Juu ei useampi kuin yksi raivoraivausprojekti per päivä! Ja semmonen sääntö pitäis lanseeraa tähän talouteen, että uutta ei saa aloittaa ennen kuin edellinen on saatettu päätökseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.