Roomage, Karjaan Veturitallit ja me

Halooo ovatko vintagen ystävät kuulolla? Muistatte varmaan Roomagen, maan inspiroivimman vintageliikkeen, joka on vilahdellut kanavissani säännöllisesti siitä saakka kun vanha ystäväni Kimmo perusti sen vajaa vuosikymmen sitten?

Seuraa useampi ilouutinen, ensinnäkin Roomage on muuttanut Helsingistä Karjaalle, eikä mihin tahansa liikehuoneistoon vaan aivan SUPERHIENOON TILAAN historialliseen Veturitalliin. Nämä nopeasti valmisteluiden keskeltä napatut kuvat eivät nyt tee oikeutta, mutta uskokaa kun sanon: ei voi paljon upeampaa tilaa löytää. Uusi liike avautuu huomenna, siis torstaina 30. kesäkuuta, ja avajaisia vietetään loppuviikon ajan sunnuntaihin saakka.

Tiedottelen tästä, koska (ja tässä se toinen ilouutinen) olemme lyöneet hynttyyt yhteen Kimmon kanssa: jatkossa Roomagesta löytyy vintagekalusteiden ja -valaisimien lisäksi myös meidän metsästämiä vintageaarteita keramiikasta lasiin, taide-esineisiin ja tekstiileihin, sekä muita kodin sisustus- ja käyttöesineitä. Monipuolinen valikoima elää jatkuvasti sen mukaan mitä olemme löytäneet, ja perustuu täysin mielivaltaisella subjektiivisuudella siihen mikä on meidän mielestä kaunista tai kiinnostavaa. Joukossa saattaa olla myös erikoisuuksia ja luulen, että muutama kalaesine mahtuu sekaan myös (ainakin Instagramissa seuraavat tietävät läheisestä suhteestani kaloihin).

Roomagen kalusteita ja valaisimia saa myös verkkokaupasta. Meidän kuratoima valikoima löytyy ainoastaan kivijalkaliikkeestä, kannattaa siis suunnata Karjaalle nyt tai myöhemmin.

Luna-koira pätevänä ohjaa Pride-pakua Roomagen ovelle.

Olen niin mielissäni. Tämmönen ihana sivuprojekti kaiken tietokoneessa, kamerassa ja puhelimessa kiinni olemisen vastapainoksi. Eikä tämä ole popup, vaan toivottavasti pitkäikäinen kumppanuus.

Idea syntyi spontaanisti, mutta tuntuu kyllä tosi luontevalta. Meitä yhdistää Kimmon kanssa sekä rakkaus ajattomaan muotoiluun että halu edistää vanhojen kalusteiden ja esineiden arvostusta. Haluaisin inspiroida ihmisiä siihen, ettei aina tarvitse ostaa uutta, sillä vintagena löytyy usein laadukkaampia ja persoonallisempia vaihtoehtoja. Maailma on täynnä kauniita kalusteita ja esineitä, jotka on aikoinaan tehty kestämään sekä aikaa että käyttöä: pienellä huolenpidolla ja rakkaudella niillä on edessään vielä vuosikymmeniä. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikesta uudesta.

Tervetuloa tänä viikonloppuna tsekkaamaan uusi liike ja moikkaamaan meitä! Liike on auki avajaisviikonppuna torstaista 30.6.2022 sunnuntaihin 3.7.2022 klo 12-18 (lauantaina pidämme ovia auki varmaan kahdeksaan). Maan tyylikkäimmän vintagevalikoiman lisäksi tarjolla kombuchaa ja mahdollisuus rapsuttaa myymäläkoira-Milaa.

Olemme itsekin paikalla avajaisviikonloppuna (silloin tällöin varmasti myöhemminkin). Vähän jännittää olla ns. ihmisten ilmoilla, en ole ollut juuri missään tai nähnyt juuri ketään ikuisuuksiin, mutta sovitaan, että te kaikki ymmärrätte ja saan olla vähän awkward.

Käytännön juttuja: Veturitallit sijaitsevat Karjaan juna-aseman vieressä. Alueella on runsaasti parkkipaikkoja omalla autolla liikkuville ja kulkuyhteydet ovat julkisillakin loistavat, junalla pääsee tunnissa Helsingistä tai Turusta. Roomagen kalusteissa on ilmainen kotiinkuljetus pääkaupunkiseudulle, ja jos meidän kuratoimasta valikoimasta löytyy jotain sellaista, jota on hankala kuljettaa junalla kotiin, tulkaa nykäisemään minua tai Jarnoa hihasta. Arvokkaampien hankintojen kohdalla kuljetus pääkaupunkiseudulle järjestynee, kunhan uljas pakumme käynnistyy vielä tämän urakan jälkeen.

Roomagen kalusteet ja valaisimet voi maksaa kaikilla tavanomaisilla tavoilla. Meille käy Mobilepay, käteinen ja sopimuksen mukaan myös lasku, mutta ei korttimaksu, ainakaan vielä, pahoittelen.

Valmisteluvaihe, also known as “luova kaaos”

Karjaan yli satavuotiaat Veturitallit ovat jo itsessään syy vierailuun: kymmenen metrin korkeuteen kohoavat tilat ovat harvinaisen upeat. Visiitin yhteydessä voi tutustua myös Karjaan idyllisiin funkkistaloihin ja puutaloalueisiin, vehreään Pumppulahteen sekä vastasaneerattuun vesitorniin, jonka on suunnitellut alueella paljon vaikuttanut, arvostettu arkkitehti Hilding Ekelund.

Samana viikonloppuna on myös Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäivät (kyllä, kaksi erillistä tapahtumaa samana viikonloppuna samoilla seuduilla) joten nyt on kyllä aivan täydellinen hetki kesäretkelle! Jos en olisi jo täällä, todellakin tulisin!

ROOMAGE
Veturinkuljettajankatu 13
10300 Karjaa
www.roomage.fi
Puh. +358 50 374 6164

Kesän 2022 aukioloajat:
Pe – su klo 12-18 heinäkuusta elokuun loppuun.
(Syksyn aukioloajat tiedotetaan myöhemmmin.)

Havaintoja uudesta kodista

Kaupallinen yhteistyö Siemens kodinkoneet

Vaikea uskoa, että olemme asuneet täällä jo kuusi kuukautta. Ihan kuin muutosta olisi vain pari viikkoa. Koko tänä aikana ei ole nimittäin ollut sellaista vapaahetkeä, että olisimme ehtineet varsinaisesti asettua, järjestellä esimerkiksi vaatteita kaappiin tai olla vain ja fiilistellä aikaansaannoksiamme. Muutimme sisään samana päivänä kun remontti valmistui, purimme laatikot parissa päivässä ja aloimme vain elää, sillä oli kiire saada fokus takaisin kaikkeen muuhun meneillään olevaan hässäkkään. Ei tämmöistä selviytymisleirielämää voi varsinaisesti suositella, mutta tuli kyllä tehokkaasti testattua millaista on asuminen ja arki uudessa osoitteessa.

Kutsumme paikkaa lomakyläksi, siltä se tuntuu alppiruusupensaineen ja puissa sirkuttavine lintuineen. Ja olemme kyllä viihtyneet lomakylässä, vielä paremmin kuin olin osannut odottaa. Asunnossa on aivan ihana, levollinen tunnelma. Tuntuu, että onnistuimme isosta remontista huolimatta säilyttämään tai oikeastaan palauttamaan sen fiiliksen, joka täällä on ehkä 70-luvulla ollut. Oli tosi hyvä ratkaisu säästää alkuperäinen lattia, katto ja haitariovet, jopa listat siltä osin kuin olivat säästettävissä. Myös kaikki asunnon rullaverhot ja kaihtimet ovat alkuperäisiä, tehty puusta ja bambusta, juuri sellaisista materiaaleista joista muutenkin pidämme.

Rakastan tapaa, jolla valo kiertää huoneita päivän mittaan. Elän aurinkolänteille ja niitä on täällä kaikkialla. Lempilänttini ovat niitä, jotka siivilöityvät ruokailutilan ikkunan ulkopuolella olevan alppiruusun läpi. Okei, myös minitäplät jotka läikehtivät bambuverhojen raoista. Ja kaihtimista tulevat valoraidat.

Jännitti muuttaa pois kantakaupungista, vaikka olin huomannut väsyneeni siihen, mitä aiemmin rakastin: tunnetta, että on koko ajan kaiken keskellä, silloinkin kun ei ole mitään aikomusta poistua kotoa.

Lomakylämme sijaitsee vehreällä pientaloalueella Itä-Helsingissä ja vaikka metrolla pääsee kätevästi keskustaan, ei se tietenkään ole sama asia. Mietin ikävöisinkö Punavuoren katuja kahviloineen ja kivijalkakauppoineen. Harmittaisiko, että pitää erikseen lähteä paikkoihin eikä voi enää vain poiketa.

Mutta ei ole tullut kyllä kertaakaan ikävä. Oli itse asiassa just oikea hetki muuttaa rauhallisempaan kaupunginosaan. Elämästäkin tuli rennompaa. Nukun paremmin, kun kaupungin elämä ei kohise koko ajan ikkunan takana. Tämä kevät on ollut monin tavoin vaikeaa aikaa ja olen kiitollinen, että kaiken keskellä on ollut tämmöinen turvapaikka, jossa tunnen oloni turvalliseksi.

Jotain yksittäisiä asioita on vielä kesken. Valkoiset sisäovet ovat väliaikaiset, talon aikakauteen sopivia tammiviilutettuja ovia ei saanut nopealla toimitusajalla mistään ja päätimme tilata ne myöhemmin, kun olemme selvinneet nykyisistä remonttilaskuista. (Jos remontoidessa jotain oppii, niin sen, että kaikki maksaa ihan tajuttoman paljon.)

Saunan lasiseinän toimitus on kestänyt kuukausitolkulla enemmän kuin piti. Nyt seinä on paikoillaan, mutta lasiovi on menossa jo kolmatta kertaa vaihtoon, koska jokainen paikalle saapunut ovikokelas on ollut käyrä kuin banaani ja vuotanut saunoessa lämpöä kylpyhuoneen puolelle.

Tapettitiimin (eli Jarnon ja Mikon) mukaan jämäkkä luonnonmateriaali oli helpompi saada seinään kuin tavallinen paperitapetti.

Ruokailutilaa varten viime syksynä tilattu ruokotapetti saapui vihdoin muutamia viikkoja sitten. Olimme tilanneet melko hintavan tapetin pikkuisen koepalan perusteella ja hirvitti vähän tuleeko siitä hyvä, mutta siitä tuli TÄYDELLINEN! Seinä on ihan taideteos, rakastan sen elävää pintaa ja sitä kuinka se tekee tilasta syvemmän ja tunnelmallisemman.

Moni on kysynyt mitä tekisimme remontin suhteen nyt toisin. Ei oikeastaan kovin montaa asiaa. Jos olisi ollut ylimääräistä rahaa, olimme teettäneet kylpyhuoneeseen tammikaapit, mutta toisaalta tykkään niistäkin mihin säästösyistä päädyimme, valkoisiin kotimaisiin kaappeihin. Puuta on muutenkin aika paljon, niin ne ovat ihan freesit kylpyhuoneen terracottalaattaa vasten.

Ainoa varsinainen moka liittyi sähköpistokkeisiin: kukaan ei hoksannut, ettei eteisessä ja käytävällä ole kuin yksi hassu pistokepaikka. Niitä olisi valaisimia ajatellen saanut olla useampi, mutta näinkin on pärjätty ja tuon ehtii myöhemminkin.

Aika hyvin meni, jos isossa remontissa jäi näin vähän parantamisen varaa.

Kirjoitin viimeksi keittiöstä. Siellä on ihanaa hengata ja se on osoittautunut käytössä superhyväksi. Tila on neliömäärällisesti kompakti, mutta toimiva: mahdumme molemmat kokkaamaan samaan aikaan ja kaikelle tarvittavalle löytyy paikka.

Ihan kaikessa ei tarvitse mielestäni mennä käytännöllisyys edellä, mutta olen kyllä onnellinen, että teimme juuri keittiön suhteen erittäin käytännöllisiä valintoja. Laattalattian ja kvartsikomposiittitasot saa puhtaaksi pyyhkimällä, eikä niihin jämähdä mikään. On aamiaiskaappi, jonne voi piilottaa kahvinkeittimen ja muut pikkulaitteet. On uuni, joka puhdistaa itse itsensä. Kyllä. Ja käsin pestäville astioille on kuivauskaappi. (Uusissa keittiöissä on nykyään vain harvoin kuivauskaapit, koska kukaan ei kuulemma halua niitä enää, enkä ymmärrä miksi, nehän ovat NEROKKAITA! Ainakin jos rakastaa satavuotiaita vintageastioita ja puukahvaisia veitsiä, joita ei voi laittaa astianpesukoneeseen.)

Sekä keittiön että kodinhoitohuoneen koneet ovat Siemens studioLine -mallistosta ja kirkkaasti parhaat, jotka olemme koskaan omistaneet. Laitteista todella huomaa, että ne on tehty kestämään ja ihan kaikki on mietitty loppuun asti. Arvostan myös eleetöntä designia. Hyvässä muotoilussa ei ole kyse vain estetiikasta (vaikka on sekin tietysti tärkeää) vaan myös käytettävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Mitä paremmin suunniteltu, sen helpompi koneita on käyttää.

Lisähöyryllä varustettu uuni on itseoikeutetusti keittiön sydän. Siinä on niin paljon toimintoja, ettemme ole tainneet ehtiä testata vielä puoliakaan. Grillitaso on ihan mielettömän hyvä, ei todellakaan tarvitse hankkia erillistä grilliä. Uunin valmisohjelmista pizzateho on ollut kovassa käytössä. Lisähöyry on ollut hyvä, olemme testailleet sitä erityisesti kalan kanssa.

Uunissa on kaikkea sellaista mistä emme osanneet edes haaveilla, kuten integroitu paistolämpöanturi, joka tunnistaa optimaalisen paistolämpötilan. Anturi työnnetään esimerkiksi kalaan ja sen avulla uuni osaa itse arvioida missä lämpötilassa kala kannattaa paistaa ja kuinka kauan. Ajattelin ensin, että tämä on joku erikoistoiminto, joka ilahduttaa ammattikokkeja, mutta sitten tajusin, että tämä palvelee kyllä nimenomaan meitä ei-niin-ammattilaisia, jotka arpovat joka kerta koska se hiton kala on kypsä.

Uuni toimii myös mikrona. En ole ennen omistanut mikroa emmekä nytkään olisi erillistä mikroa hankkineet, mutta nyt kun sen sai ikään kuin samassa paketissa uunin kanssa, sille on löytynyt paljon käyttöä: lämmittelen kauratyynyä kipeille niskoilleni välillä useamman kerran päivässä, ja eilisen safkan lämmittäminen onnistuu mikrossa paljon pienemmällä sähkönkulutuksella kuin uunissa.

Keittotaso on osoittautunut tosi hyväksi. Se on nopea, tehokas ja turvallinen, menee esimerkiksi automaattisesti pois päältä, jos kattila kiehuu yli. Äärettömästi helpompi pitää puhtaana kuin aiempi kaasuliesi, vaikka sekin oli ihana, eri tavalla vain. Kaltaisiani kärsimättömiä saattaa kiinnostaa, että laadukas induktiotaso on vähintään yhtä nopea kuin kaasu.

Rakastamme liesitason ja uunin ajastustoimintoa: ne osaavat sammuttaa itsensä, kun ruoka on valmis. Wifiyhteyden ansiosta siitä saa ilmoituksen puhelimeen, niin voi hengata vaikka pihalla eikä tarvitse olla koko ajan keittiössä vahtimassa ruoan valmistumista. Tuntuu joka kerta ihan superluksukselta, ettei tarvitse koko ajan kytätä uunia.

Tuntuu, että meistä on kunnollisen keittiövarustuksen ansiosta tullut innokkaampia ja kokeilunhaluisempia kokkeja, eikä ihme, tottakai sitä uskaltaa enemmän, kun laitteisiin voi luottaa, ja niistä löytyy toimintoja, jotka helpottavat ja nopeuttavat kokkaamista.

Oli hyvä idea tilata erillinen jääkaappi ja pakastin. Jääkaappiin mahtuu viikon safkat eikä se tule silti liian täyteen. Tarvikkeet myös säilyvät huomattavasti kauemmin lokeroiden ansiosta, sillä niiden lämpötilaa ja ilmankosteutta voi säätää sisällön mukaan. Meidän suurin keittiiöongelma, ruokahävikki, on vähentynyt näiden ansiosta lähes nolliiin. Aamiaiskaapin tason alle sijoitettu pakastin on kompakti tilaihme, meille just sopiva.

Astianpesukoneen kohdalla on aiemminkin tullut selväksi, että laadulla on väliä ja koneissa on todellakin eroavaisuuksia. Paitsi että kone on tehokas ja hiljainen, kaikkea mahdollista on ajateltu käyttäjän kannalta: on erilaisia ritilöitä eri astioille, koreja voi nostaa ja laskea eikä ole olemassa sellaista astiaa, jota ei saisi sovitettua turvallisesti koneeseen. Minä nautin siitä, että saan työntää astiat koneeseen ihan miten sattuu ja ne tulevat silti puhtaiksi, Jarno nauttii siitä että saa latoa koneen täyteen millin tarkkuudella omalla sotilaallisella järjestelmällisyydellään. (Olemme molemmat sekä erittäin suurpiirteisiä että pikkutarkkoja, mutta täysin eri asioissa.)

Olemme aiemmin karsastaneet koneiden automaattiohjelmia, mutta uusi astianpesukone on opettanut meille, että joskus (usein) kone on viisaampi kuin käyttäjänsä. Nykyään valitsemme useimmiten automaattiohjelman eli annamme koneen arvioida itse astioiden likaisuuden ja optimoida niille sopivan vesimäärän, lämpötilan ja keston.

Naurattaa, että astianpesukoneessa, joka on muutenkin hiljaisin koskaan tapaamani kone, on lisäksi erillinen hiljaisuustoiminto: jos on vaikka puhelinpalaveri alkamassa, voi napinpainalluksella hiljentää kaikki koneen äänet.

Kun remonttia suunnitellessa päätimme muuttaa toisen vaatehuoneen kodinhoitohuoneeksi, olin tyytyväinen, että kerrankin tylsille asioille, kuten pyykinpesulle ja siivousvälineille löytyy oma paikka. Kaikissa aiemmissa kodeissamme pyykinpesukone, jos sellainen ylipäänsä oli, oli tungettu jonnekin vessan tai kylpyhuoneen nurkkaan. Mihin nyt jotenkin mahtui.

Nyt puolen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kodinhoitohuone on SUURINTA LUKSUSTA mitä ihmisellä voi kotonaan olla ja siis: KAUKANA TYLSYYDESTÄ! Ei vain se, ettei suihkussa käydessä tarvitse enää nostella tieltä moppeja ja kuivuvia pyykkejä, vaan etenkin se miten mukavaa ja vaivatonta voikaan olla pyykinpesu, kun sille on omistettu oma tilansa. Huone on vielä aika kesken (siksi ette saa siitä vielä kuvaa) mutta siitä huolimatta olemme jo huomanneet miten paljon sen olemassaolo helpottaa arkea.

Pyykinpesukoneen vieressä muuten hurisee elämämme ensimmäinen kuivausrumpu. Ei tarvitse erikseen ripustaa pyyhkeitä ja lakanoita kuivumaan, vaan kuivat pyykit saa nostettua suoraan hyllyyn odottamaan vuoroaan. Ah.

En malta odottaa, että elämäntilanne hiukan helpottaa ja saan hetken vain olla ja nauttia tästä kaikesta. Tarkoitus olisi yrittää kesän aikana vähän lomailla, se totisesti tulisi tarpeeseen. Ei sitä tiedä, ehkä sen jälkeen tämä blogikin pikkuhiljaa alkaa heräillä horroksestaan?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Elämä jota elämme

Kaupallinen yhteistyö Siemens kodinkoneet

Selvin aikuistumisen merkki ei ollut minun kohdalla avioliitto tai asuntolaina, vaan se että potentiaalin sijaan olen alkanut elää realiteettien mukaan. Kuulostaa ehkä ankealta, mutta lupaan, ei ole! Päinvastoin, on ollut vapauttava kokemus.

Aiemmin suunnitelmani perustuivat useimmiten johonkin abstraktiin käsitykseen siitä mikä kaikki olisi teoriassa mahdollista. Siihen mitä kaikkea voisimmekaan ajallamme, energiallamme ja osaamisellamme tehdä TEOREETTISESSA IDEAALITILANTEESSA jossa meillä on käytössämme 100% voimavarat ja 24h vuorokaudessa.

Emme kuitenkaan elä teoreettisessa ideaalissa, vaan todellisuudessa, jossa pitää maksaa laskuja, odottaa vakuutusyhtiön asiakaspalvelujonossa, katsastaa auto, etsiä vuosi sitten kadonnut kuitti firman tilinpäätöstä varten, ostaa tiskiainetta, uusia koiran lääkeresepti ja pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat vaatteet loppuvat kaapista, eikä joka hetki voi olla tehokkaimmillaan, sillä elämä on myös huonosti nukuttuja öitä, flunssia, muuttuvia tilanteita ja kaikkea pientä säätöä mitä ei ole voinut ennakoida. Todellisuudessa voimavarojen määrä vaihtelee, eikä se ole suinkaan aina omista valinnoista kiinni.

Potentiaalin mukaan eläminen saattaa näyttää ulospäin inspiroivalta, mutta 40 vuoden kokemuksella voin kertoa, että pidemmän päälle se johtaa stressiin ja kaaokseen. Elämä saattaa olla täynnä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa, josta ei pysty nauttimaan, kun on koko ajan kuukahtamaisillaan väsymykseen. Kaikkien palasten yhteensovittaminen ja arjen rutiinien ylläpitäminen käy ennen pitkää mahdottomaksi.

Kun suunnittelee ja päättää sen mukaan mikä on totta nyt, elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi. Kaikesta tulee helpompaa ja kevyempää. Hyvistä jutuista ehtii nauttia. Pienet vastoinkäymiset eivät paisu ylittämättömiksi esteiksi. Eikä tämä sulje haaveilua pois – haaveille on aina tilaa! On vain viisautta tunnistaa sopiva hetki niiden toteuttamiseen. Jos uudelle projektille ei ole tilaa elämässä juuri nyt, ehkä ensi vuonna on? Ja jos se ei voi odottaa, sille raivataan tilaa jättämällä pois jotain muuta.

Monelle itsestäänselvää, mutta helposti innostuvalle ihmiselle, joka saa jatkuvasti ideoita ja näkee välittömästi MITÄ KAIKKEA TÄSTÄ VOISIKAAN TULLA, on ollut terve ja tärkeä oivallus, että projektit kannattaa mitoittaa todellisten resurssien mukaan. Ja projektilla tarkoitan tässä yhteydessä oikeastaan ihan mitä tahansa aikaa, aivokapasiteettia, rahaa ja/tai energiaa nielevää asiaa, oli se sitten remontti, muutto, työprojekti, uusi harrastus, luottamustehtävä tai elämäntapamuutos. (Ei kannata esimerkiksi yhdistää muuttoa, isoa remonttia, töitä, raskaita ivf-hoitoja ja esikoiskirjan kirjoittamista.)

Pienemmässäkin mittakaavassa tulee haksahdettua samaan: hankinko esimerkiksi vaatteita sille ihmiselle joka kenties haluaisin olla, vai sille joka olen? (Itsehän en ole hetkeen hankkinut vaatteita millekään versiolle itsestäni ja siitäpä syystä olen luuhannut koko pandemian ajan samoissa vaatteissa joissa kaikissa on nyt reikiä.)

Pohdimme tätä suunnitellessamme uutta keittiötä, kodin tiloista toiminnallisinta ja siksi tärkeintä. Jarno on sinkoilevine ideoineen samanlainen kuin minä, joten piti välillä palauttaa villi visiointi todellisuuteen: suunnittelemmeko nyt kotia sellaiselle elämälle, jota kuvitelmissamme elämme, vai sille joka on totta?

Aiemmin tuli mietittyä remontteja ja sisustusratkaisuita ajatellen esimerkiksi, että elämä on täynnä juhlia ja jatkuvaa vieraiden virtaa ja kodin on oltava jatkuvasti valmis kestitsemään viittätoista janoista ja nälkäistä ystävää. Nyt ajattelen, että kodin tehtävä on ensisijaisesti palvella omia asukkaitaan ja arkea jota kodissa eletään, sillä sitä suurin osa elämästä on. Sitä paitsi jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen ettei hauskanpito ole koskaan kiinni käytännön puitteista. Missään ei ollut niin paljon bileitä kuin mun ja Mikon Kapteeninkadun kimppakämpässä, jonka keittiö oli postimerkin kokoinen eikä kukaan uskaltanut käyttää vanhaa kaasu-uunia, koska se poltti kaiken päreiksi.

Elämää kattoikkunan kanssa: aamukahvia juodessa saattaa tarvita aurinkolasit.

Emme ole Jarnon kanssa ruoanlaittajina hifistelijöitä. Tykkäämme nopeasta, huolettomasta kokkaamisesta. Joskus ajattelin sen tarkoittavan ettei keittiöllä ja sen varustuksella ole niin väliä. Siinä olin kyllä totaalisen väärässä. Mitä vähemmän kiinnostaa säätää, sen tärkeämpää on, että perusasiat toimivat eikä niitä tarvitse koko ajan ajatella. Lapin talolla muistaa aina mitä se on, kun ruokaa laittaessa on koko ajan mietittävä mihin lasken tämän, missä tuo mahtuu kuivumaan ja miten hitossa valmistan tämän lohen, kun uuni ei voi olla päällä samaan aikaan liedellä kiehuvan perunakattilan kanssa, ja jos paistan sen pannulla, koko talo käryää loppupäivän kalalta, koska liesituuletin ei jaksa vetää. (Oikeasti talossa on ihanaa ja kaiken rempallaan olevan kanssa tietysti pärjää, mutta en voi kieltää ettenkö odota sitä päivää, että meillä on TODELLISIA VOIMAVAROJA uusia talon ahdas ja hankala keittiö ikivanhoine koneineen.)

Meidän remonttibudjetti oli rajallinen, joten oli tehtävä tiukkoja päätöksiä sen suhteen mihin panostaa ja mistä pihistää. Keittiö oli se, johon panostimme remontissa eniten heti putkiremontin jälkeen (melkeinpä kaikesta muusta sitten pihistettiinkin, ja näin jälkikäteen olen edelleen sitä mieltä, että teimme hyvät valinnat).

Uuteen kaupunkikotiin halusimme talon arkkitehtuuriin ja tunnelman sopivan simppelin keitttiön, joka toimisi intuitiivisesti, tekisi kokkaamisesta kivaa ja arjen rutiineista ylläpitämisestä helppoa. Toivoimme myös, että keittiön materiaalit, toiminnot ja koneet olisivat laadukkaita ja kestäviä. Edellinen keittiö oli kestänyt viisikymmentä vuotta, ja toivoimme, että myös uusi kestäisi aikaa ja käyttöä niin ettei sitä tarvitsisi olla viiden tai kymmenen vuoden päästä päivittämässä.

Alkuperäinen keittiö oli suunniteltu hyvin silloin 70-luvulla, eikä pohjaa tarvinnut muuttaa, ainoastaan hienosäätää. Toiminnot ovat nyt keittiöremontin jälkeen lähes samoilla paikoilla, mitä nyt selkeytimme ja järkevöitimme niitä. Emme esimerkiksi tarvinneet viinikaappia ja kahta jääkaappia(…) ja astianpesukoneelle, joka oli tullut taloon myöhemmin ja asennettu vähän kummalliseen paikkaan, löytyi luontevampi sijainti vesipisteen vierestä.

Siemens valikoitui isojen kodinkoneiden toimittajaksi ja myös meidän yhteistyökumppaniksi. Saksalaisen insinöörin tyttärenä luotan saksalaiseen laatuun, ja jos jotain olen elämästä oppinut (osa 2) niin sen että ERITYISESTI KODINKONEISSA laatuun sijoittaminen todella kannattaa.

Se kaupan halvin kone ei oikeasti ole halvin, koska siinä on koko ajan joku vika ja kahden vuoden päästä se hajoaa lopullisesti eikä kukaan suostu korjaamaan sitä (true story). Oppi on mennyt perille sekä kantapään että positiivisten kokemusten kautta: ne muutamat kerrat, kun taloon on tullut aidosti laadukas laite, on ollut mullistavaa havaita, että KAIKKI ei aina menekään rikki ja kunnollisen koneen kanssa ei tarvitse muutenkaan koko ajan säätää.

Oispa snack

Panostan laatuun nykyään aina kun kukkaro suinkin antaa myöten, koska se tulee lopulta kaikin mahdollisin tavoin halvemmaksi. On myös rutkasti vastuullisempaa, kun laitteita ei tarvitse uusia koko ajan. On hälyttävää kuinka turtuneita olemme siihen ettei mikään materia oikein kestä, vaikka esimerkiksi kodinkoneiden ei todellakaan pitäisi olla vuodessa tai parissa korjauskelvottomaksi kuluvaa tavaraa.

Laadun lisäksi kiinnosti (tietysti!) estetiikka. Osa koneista oli tarkoitus integroida kalusteovien sisään, mutta esimerkiksi liesi ja uuni ovat koko ajan näkyvissä. Tykkäsimme tosi paljon Siemens studioLine -malliston tyylikkäistä koneista: syvänmusta lasi ja harjattu teräs ilman ylimääräisiä yksityiskohtia sopivat hyvin keittiön ilmeeseen.

Kävimme tutustumassa mallistoon Siemens kodinkoneiden showroomilla. Oli helppoa ja mukavaa pohtia vaihtoehtoja laitteisiin perehtyneen ammattilaisen avulla, ja suosittelen tosi lämpimästi tätä kaikille, joilla on edessään isoja kodinkonehankintoja. Ellei ole isäni lailla tosi kiinnostunut laitteiden teknisistä ominaisuuksista, voi olla hankala hahmottaa mitä tuotekuvauksessa mainitut asiat tarkoittavat käytännössä. Liian usein kodinkoneita ostetaan pelkästään hinnan ja ulkonäön perusteella, vaikka oikeasti kannattaisi miettiä myös käytettävyyttä, toimintoja, energiankulutusta ja sitä millaista niiden kanssa on elää – puhdistus- ja huoltotarpeet vaihtelevat.

Tuli yllätyksenä kuinka paljon kodinkoneet ovat muuttuneet ja kehittyneet, eikä vain niin, että ne ovat parempia ja kuluttavat vähemmän energiaa. Siemens studioLine -mallistosta löytyy esimerkiksi uuni, joka toimii myös mikrona – ei siis tarvita välttämättä kahta erillistä laitetta. Päädyimme valitsemaan juuri tällaisen yhdistelmäuunin, jossa on lisäominaisuutena lisähöyry. Sen avulla ruoan valmistukseen ja leivontaan tulee uudenlaisia mahdollisuuksia, kun paistamista voi buustaa höyryllä. Uuni osaa jopa PUHDISTAA ITSE ITSENSÄ ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä ollut tärkeä valintakriteeri, sillä inhoan harvaa asiaa niin paljon kuin uunin jynssäämistä pinttyneestä liasta (ei siitä varmaan kyllä kukaan tykkää, tai jos tykkää, ilmoittaudu kommentteihin ja kerro salaisuutesi!). Mallistoon kuuluu myös höyryuunin ja tavallisen uunin yhdistelmä, vinkiksi heille joita kiinnostaa kokonaan höyryllä kokkaaminen.

Oispa snack osa 2

Siemens-kodinkoneiden valikoimasta löytyi supertyylikäs musta kaasuliesi, jonka olisimme tilanneet, jos asuntoon olisi mitenkään järkevästi saanut sellaisen. Rivitaloon ei tule kaupunkikaasua, ja pulloon pakatun nestekaasun käyttö olisi vaatinut hankalia (lue: kalliita ja epäkäytännöllisiä) erikoisjärjestelyitä. Valitsimme siis induktiolieden, eikä se sitten tuntunut kovin kompromissilta sen jälkeen kun olimme tutustuneet vaihtoehtoihin. Nekin ovat kehittyneet ja uskokaa tai älkää, on olemassa induktioliesiä jotka eivät ala hysteerisesti piipttää joka kerta kun niihin katsoo tai koskee, vaan ovat tehokkaita, hiljaisia ja käyttäjäystävällisiä!

Yläkaappeihin integroitu liesituuletin tuli keittiön mukana. Jos liesi ei olisi sijainnut suoraan uunin päällä, olisimme valinneet lieden, jossa on itsessään integroitu liesituuletin, sillä sellainenkin löytyy Siemens studioLine -mallistosta. Miettikää, ei ole enää pakko olla erillistä huuvaa lieden päällä! Ne nielevät kuitenkin tilaa säilytykseltä, ja ovat harvoin iloksi silmälle. Jos nyt tuumaat MITEN VOI MUKA TOIMIA INTEGROITU LIESITUULETIN (ei voi ainakaan olla yhtä tehokas!!!) niin et ole ainoa, myös minä epäilin, kunnes showroomilla näin miten se toimii ja vastarintani mureni. Kaiken lisäksi se jopa kierrättää lämpöä huoneilmaan, mikä olisi näin sähköllä lämpiävässä taloudessa iso ilo niin ympäristön kuin sähkölaskun kannalta, mutta ehkä sitten seuraavaan kotiin. Laite siis tarvitsee tavallista enemmän tilaa korkeussuunnassa eikä sen alle voi sijoittaa uunia. Meidän keittiössä uunille ei ollut muuta järkevää paikkaa kuin perinteisessä paikassaan juuri keittotason alla, mutta nykyään moni sijoittaa uunin johonkin korkeampaan kohtaan, johon ei tarvitse kyykkiä, ja silloin liesi integroidulla liesituulettimella on ehdottomasti harkinnan arvoinen mahdollisuus.

Päädyimme yhdistelmän sijaan erilliseen jääkaappiin ja pakastimeen, koska halusimme enemmän kylmätilaa. Kauppareissut eivät ole kummankaan lempihommaa, joten ostamme nykyään yleensä kerralla viikon safkat, ja teemme usein ruokaa ison kiulullisen, josta syö monta päivää. Jääkaappiin on siis mahduttava esimerkiksi kattiloita, ja pakkanenkin on meillä aina täynnä kaikkea. On marjoja terveysliejuja varten, keliaakikkoystäville varattua gluteenitonta leipää ja karjalanpiirakoita, alelaarista ongittua kalaa (jostain syystä en pysty kävelemään punalaputetun kalan ohi vaan ostan ja pakastan kaiken – niitä syö meillä sekä me että koirat) ja tietysti Jarnon lemppareita: pakastepizzaa ja pistaasijäätelöä.

Aamiaiskaapin alle sijoitettu pakastin ja siellä sijaitsevasta lohesta kiinnostunut Luna-koira.

Kylmätilasta on iloa myös illanvietoissa ja kemuissa. Edellisen kodin pieneen jääkaappiin ei mahtunut yhtäkään avattua viinipulloa saati useampaa, eikä pakkasessa ollut tilaa jääpaloille, ja mitäs elämää se sellainen on!? OKEI hyvää elämää toki sekin, mutta jos käyttää keittiöremonttiin kymmeniä tuhansia euroja, niin jääpalat eivät liene kohtuuton toive.

Jostain syystä meillä tulee tosi paljon tiskiä ja astianpesukone on meillä päivittäisessä käytössä. Ehkei se ole ihme, jos on kaksi ihmistä ja kaksi koiraa, jotka syövät monta kertaa päivässä? Varsinkin nykyään, kun olemme päässeet irti remontin aikana syntyneestä Wolt-koukusta, ja kokkaamme kotona koko ajan. Sitä osaa muuten arvostaa puoli vuotta kestäneen remppaevakon jälkeen.

Oli puhe keittiön kodinkoneista Instagramin puolella ja moni kysyi samaa: mistä lähteä liikkeelle, jos ei ole niinsanotusti sisällä skenessä? Mistä tietää mikä on oikeasti hyvä? Ymmärrän täysin, emme mekään tienneet kodinkoneista mitään. Kuinkahan montaa kertaa olen selannut jotain nettikauppaa miettien mitähän eroa on tällä ja tuolla, kun toinen maksaa selvästi enemmän vaikka näyttää kuvassa ihan samalta – ja päätynyt sen enempää miettimättä halvempaan, koska ”kai ne kaikki on sitä samaa”. Ei ole! Monissa asioissa on niin, että sitä saa mistä maksaa. Ja hutiostoksetkin maksavat, joten kannattaa mieluummin tehdä isoja hankintoja koskevat päätökset perustuen tietoon.

Suosittelen ensin pohtimaan millaista elämää elää (todellisuudessa, ei haavemaailmassa) ja mitkä asiat tuntuvat tärkeiltä. Ei höyryuunia tarvitse, jos ei kiinnosta yhtään höyryttää ruokaa, ja jos asuu yksin, pienempi ja edullisempi jääkaappi-pakastin-yhdistelmä luultavasti riittää. Viiniharrastajalle viinikaappi voi olla olennainen juttu, jollekin toiselle ihan turha. Liian tarkkaan ei kannata lyödä näkemyksiään lukkoon etukäteen, sillä toiveet saattavat tarkentua tai muuttua, kun selviää mitä kaikkea nykyään on tarjolla.

Valintoihin kannattaa ottaa avuksi ammattilainen, joka osaa suositella omiin tarpeisiin sopivia vaihtoehtoja ja kertoa niistä tarkemmin. Kurkkaa lähimmät Siemens -jälleenmyyjät tai varaa aika showroomille sitten kun ajanvaraus aukeaa taas pandemian jäljiltä. Siitä tiedotellaan Instagramin puolella, nappaa tili seurantaan.

On myös keittiönsuunnitteluopas jolla pääsee alkuun, sekä Siemens-asiakaspavelu, joka tarjoaa tuoteneuvontaa ja vastaa kodinkoneitaan koskeviin kysymyksiin. Numero ja aukioloajat sekä yhteydenottolomake löytyvät verkkosivuilta.

Tässä vielä lista meidän valitsemista koneista:
Uuni
Keittotaso
Jääkaappi
Pakastin
Astianpesukone

(Kodinhoitohuoneessa on tämä pesukone ja kuivausrumpu, niistä enemmän sitten kun saamme huoneen noin muuten esittelykuntoon.)

Palaan pian käyttökokemuksiin ja fiiliksiin uudesta kodista! Jos herää kysymyksiä tai ajatuksia, sana on vapaa kommenteissa.

Paluu valkokankaan ääreen: Kevään leffavinkit

Kaupallinen yhteistyö Cinemanse

Sitaatti lukee arthouse-leffamaahantuojan Cinemansen etusivulla eikä voisi paremmin kuvata tätä kummallista parin vuoden aikaa. Mutta nyt! Elokuvateatterit ovat taas auki, valkokankaat suorastaan kipinöivät kaikista niistä leffahelmistä, jotka ovat odottaneet esitysvuoroaan. Cinemanse hemmottelee meitä näillä kolmella arvostelumenestystä niittäneellä elokuvalla helmi-maaliskuussa. Poimi tästä talteen ensi-iltapäivämäärät ja kutsu ystävät elokuvatreffeille.

18.2.2022 The Bergman Island – Kohtauksia eräältä saarelta

Käsikirjoittajapariskunta matkustaa Ingmar Bergmanin jalanjäljissä Gotlantiin, karun kauniille Fårön saarelle pohtimaan naisen ja miehen taiteilijuuden eroja, luovuutta, ihmissuhteita. Monessa eri todellisuuden tasossa liikkuva elokuva on kuvattu ihan oikeissa Bergmanin miljöissä, rakennukset ja muut kuvauspaikat ovat yhdessä pääosassa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Mia Hansen-Løven elokuvissa on usein henkilökohtaisia elementtejä, niin tässäkin: Hansen-Løven entinen kumppani Olivier Assayas on hänkin käsikirjoittaja ja pariskunta teki yhdessä useamman elokuvan. Ehkä siksikin dialogi on hyvin aidon oloista. Rakastin myös kuvaaja Denis Lenoirin utuista, auringon siivilöimää kädenjälkeä, josta luin myös supermielenkiintoisen artikkelin.

Elokuvassa soi ahvenanmaalainen kansanlaulu Vem kan segla förutan vind niin että käsivarret menevät kananlihalle, erityisesti Nina Lizellin ja Lee Hazlewoodin versio vuodelta 1970 on hieno.

18.3.2022 The Worst Person in the World

Niin kaunis, älykäs ja harvinaisen tuoreesti toteutettu elokuva elämän valinnoista, joita luulemme tekevämme. Nuori aikuinen nainen (maailman luonnollisin tähti Renate Reinsve!), kaksi miestä ja Oslon kesäyöltä tuoksuvat kadut, joita juosta itsensä solmuun. Monta kohtausta, joihin samaistua, jos vain joskus olet ollut pari-kolmekymppinen.

Ja rakastuminen, rakkaus, rakastamisen vaikeus, onko sitä ikinä vangittu filmille näin kouriintuntuvasti?

Kriitikoiden yksimielisesti ylistämä, jo paljon palkittu ja ehdokkuuksia vielä jonossa, mm. Oscarit (paras alkuperäinen käsikirjoitus ja paras ulkomainen elokuva) ja BAFTAt. Marisen hiukan pituudesta (2h 8min), mutta niinhän minä aina.

Hauska sattuma, herkkäilmeinen norjalainen näyttelijä Anders Danielsen Lie on sekä tässä että Bergman Islandissa yhdessä pääosassa.

“One of the best movies of the year, or any year” – Film Threat

Joachim Trierin elokuva toi tietoisuutemme myös laulaja-lauluntekijä Harry Nilssonin, niinpä kuuntelemme elokuvan tunnusbiisiä I said goodbye to me vuodelta 1968 ja haaveilemme kirjasta nimeltä Harry & Me – Memories of Harry Nilsson.

25.3.2022 Petite Maman – Maja lapsuuden reunalla

Muistatteko Astrid Lindgrenin mystisen lastenkirjan Kultasiskoni? Tässä elokuvassa on samanlaista taikaa, se vinksauttaa ajatukset eikä maailma ole vähään aikaan ennallaan. Céline Sciamma (joka on ohjannut mm. Stellan rakastaman elokuvan Nuoren naisen muotokuva) kysyy runollisessa elokuvassaan “mitä jos” ja laittaa kaksi hyvin samannäköistä pientä tyttöä kohtaamaan… niin, missä?

Majassa? Ajassa?

Pieni aarre elokuvaksi ja erinomainen osoitus Sciamman monipuolisuudesta. Elokuva on kuvattu pienellä porukalla pandemian keskellä, ehkä siksikin se on niin intiimi. Syvällinen satu liikkuu ihan omissa sfääreissään ja koskettaa kaiken ikäisiä. Suosittelemmekin tätä isovanhemmille, vanhemmille, lapsille, mielellään yhdessä katsottuna.

Ei paljasteta liikaa, mutta taiteilija Para Onen vartavasten elokuvaan säveltämä La Musique du Future saatelkoot teidät tunnelmaan.

Muistutamme Stellan kansssa instagramissa elokuvista vielä ensi-iltojen alla, näistä riittää puhuttavaa! Kaikki esitysajat ja -paikat ja liput löytyvät kootusti osoitteesta nytleffaan.fi.

Bergman Islandissa vilahtavat tyylikkäät (tietenkin) ruotsalaiset SUN BUDDIES -aurinkolasit, jotka ovat mukaelma Bibi Anderssonin käyttämistä laseista Ingmar Bergmanin elokuvassa Persona – Naisen naamio. Annan tilillä @annapalaaanna arvotaan lasit yhdelle onnekkaalle, sinne siis, cinefiili!

YLIN KUVA JARNO JUSSILA & ALIN KUVA STELLA HARASEK