Melkein kymmenen

Kun näimme ne ensimmäistä kertaa, ne mahtuivat kämmenelle. Ne haukottelivat äänekkäästi kuin olisi ollut hyvin työlästä pysyä hereillä. Kun hain kahdeksanviikkoisen Junon kotiin ja muu pentue nukahti vierailusta uupuneena koppaansa, Luna jäi pentuaitauksen taakse täysin rauhallisena katsomaan lähtöämme. Se tiesi, että Mikko tulee seuraavana päivänä hakemaan sen perässä.

Juno on meidän ja Luna Mikon, mutta he eivät ole koko elämänsä aikana olleet erossa toisistaan varmaan edes kokonaista viikkoa. Tulevana lauantaina he täyttävät kymmenen.

He ovat yhä leikkisiä, vaikka silmissä on jo sameutta ja kirsut ovat harmaantuneet. Luna on yhä kaikkien keppien kauhu ja haluaisi uida kesäisin joessa joka päivä, mutta väsyy nopeammin, tarvitsee enemmän lepoa. Juno ei viitsi enää ihan joka risahduksesta kipittää keittiöön, mutta supervoima on tallessa: kananmunan kuorimisen kuuleminen neljän seinän, kahden peiton ja sakean unen läpi.

Ajatus elämästä ilman heitä tuntuu mahdottomalta, käsittämättömältä. Ajattelen sitä mahdollisimman vähän, paitsi joskus öisin, kun en yhtäkkiä pysty ajattelemaan mitään muuta ja tuntuu, että happi loppuu huoneesta.

Koirat eivät ymmärrä kotona työskentelemisen konseptia. Joskus ne ovat kesken työpäivän niin touhukkaita tai hellyydenkipeitä, että on jätettävä kaikki ja nostettava heidät kainaloon. Keskusteltava seuraavan kävelyn tai snackin ajankohdasta, nuuhkittava korvia kiitollisena tästäkin keskeytyksestä.

Näin kauan olemme saaneet pitää heidät.
Haluan vielä monta vuotta lisää.

12 thoughts on “Melkein kymmenen

  1. Nyt tulee mieleen Rakas Muffy- boy❣️❣️❣️ Päällikkö persialaiskissani piti musta huolta 19 vuotta. Otin hänet huonoista oloista 1 vuotiaana. Päivääkään en hellien tassujen polkemisesta sydämeni päällä antaisi pois❤️Nauttikaa kosteista kuonoista, heiluvista hännistä, ikääntyvistä rakkauskoneista yhdessä Jarnon kanssa❤️

  2. Ihana teksti! Menetin kuukausi sitten oman 10-vuotiaani ja se oli kamalinta ikinä. Itsekin joskus ennen mietin, että sekin päivä koittaa, kun hän ei ole vieressä, mutta sitä asiaa ei tosiaan kannata etukäteen murehtia, koska se yllättää silti kun se tulee. Toivon teille vielä useita yhteisiä vuosia! Onneksi en enää ole kateellinen niille, joiden koirat elävät pitkään (kuukausi sitten eri juttu) vaan olen iloinen heidän puolestaan.

    • Voi ei, osanottoni ♥ Ei sitä vaan ikinä tiedä paljonko yhteistä aikaa on jäljellä. Siksi olisikin parasta olla murehtimatta, mutta aina ei voi.

  3. Ihana kirjoitus❣️ Tuli niin ikävä omaa syksyllä ajasta ikuisuuteen siirtynyttä mäykkyä. Toivon Junolle ja Lunolle terveyttä ja pitkää ikää❣️Pipsa oli 16,5, kulumat jaloissa sai tekemään sen vaikean päätöksen. ❤️

  4. Oi ja voi!♥️Rakastan mäykkyjänne.Minulla oli itsellänikin kauan sitten hieman saman näköinen musta temperamenttinen/leikkisä kiilto-kaunotar. Kylläpä aika kuluu nopeaan Ne kulkevat täällä aina vastaan niin suurina ja uljaina♥️Toivon heille myös pitkää ikää ja onnellista elämää. Terveisin naapurinne.
    P.S. syövätkö he kalanmaksaöljyä tai lohta? Se voisi auttaa pitämään turkin yhä kiiltävänä ja ehkä mielenkin virkeänä.

  5. Mun mäyrä täyttää yhdeksän kesällä. Ahdistaa ajatuskin siitä ensimmäisestä aamusta ilman sitä. Miksi koirat vaan ei voi elää yhtä kauan kuin ihmiset?

  6. Rakastan tapaasi kirjoittaa, se on niin täynnä syvää tunnetta. Monia yhteisiä vuosia teille ❤️

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.