Koulumenestys ei määrittele ketään

Kuulun niihin, joille koulunkäynti oli luontaisesti helppoa. En ollut kovin tunnollinen enkä jaksanut päntätä, mutta pärjäsin silti, koska aivoni ovat sellaiset, että tieto tarttui päähäni oppitunneilla. Kirjoitin muutamat laudaturit valmistautumatta kirjoituksiin juuri ollenkaan. Meidän opettajaperheessä sitä ei erityisesti ihmetelty, kohtalainen tai kiitettävä koulumenestys oli itsestäänselvyys. Olin pienestä saakka lukenut kirjoja, päässyt taidekursseille ja museoon ja teatteriin, kasvanut maailmaan jossa koulutusta arvostettiin, ympyröitynä ihmisillä joille oli selvää että jonain päivänä hakisin ja pääsisin yliopistoon. Sellaisilla eväillä ja sopivilla syntymälahjana saaduilla ominaisuuksilla oli helppo pärjätä, vaikka kieli vaihtui välissä.

Kaikilla ei ole samat vahvuudet eikä samat lähtökohdat koulunkäyntiin. Jarno puhuu aiheesta tänään julkaistussa Hesarin jutussa enkä voisi olla ylpeämpi. Miten paljosta hän on mennyt läpi ja miten hienon esimerkin hän antaa siitä, että arvosanat eivät määrittele ihmistä tai mahdollisuuksia löytää omaa polkua.

Mediassa juhlitaan joka vuosi yhdentoista laudaturin ylioppilaita, ja ilman muuta he ansaitsevat ruusunsa ja kiitoksensa. Sellaisia saavutuksia ei saa ilman kovaa työtä. Huippusuorituksia juhliessa unohtuu kuitenkin helposti kaikki ne, jotka ovat tehneet vähintään yhtä paljon töitä päästäkseen rimaa hipoen läpi. Ne, jotka saivat lakin, vaikka kotoa ei kyetty tukemaan koulunkäyntiä. Ne, jotka valmistuivat luki- tai keskittymishäiriöstään huolimatta. Ne, joiden kotiolot olivat niin stressaavat, että voimavarat just ja just riittivät kouluun. Ja ne, joiden vahvuudet ovat yksinkertaisesti muualla kuin kouluaineissa, sillä koulussa mitataan tietynlaisia ominaisuuksia ja ihmisissä on niin valtavan paljon muutakin. Myös nämä ovat onnistumisia, menestystarinoita.

Onnea kevään ylioppilaille!

PHOTO BY STELLA HARASEK

12 thoughts on “Koulumenestys ei määrittele ketään

    • Kesän ajan on ollut tahaton radiohiljaisuus, nyt langoilla taas! Blogi tulee kyllä olemaan melko hiljainen siihen saakka kun saan kirjan pois käsistäni, mutta joitain juttuja on onneksi tulossa.

  1. Jep, ihminen on paljon muutakin, eikä arvosanat määrittele ketään. Aina kovasti harmittaa, kun lehdissä juhlitaan ylioppilaita, mutta ammattikoululaiset ja ammattiin valmistuneet jäävät paitsioon. Kyllä siinäkin olisi juhlan aihetta.

    Loppujen lopuksi itse en ole tarvinnut koulupapereita mihinkään. Ihan omalla asenteellani ja intohimolla porskutan eteenpäin, kun nyt vihdoinkin löysin oman juttuni ja päätin, etten yritä mahduttaa itseäni yhteiskunnan systeemiin, vaan luon oman polkuni “out of the box”.

  2. amen, ja aiheen vierestä: Jarno on ihan Euroviisuvoittaja Damiano Davidin kaksoisolento :)

  3. Ite oon käynyt myös lukion, mut havahduin joku vuos sitten, miten joka kevät huomioidaan pääasiassa just lukion käyneet. Ammattikoululaisia ei vaan muisteta ollenkaan sanalla tavalla. Mikä on musta harmi, koska esim. lähihoitajat tekevät arvostettavaa työtä.

  4. Tuo Hesarin artikkeli oli erinomainen siinä mielessä, että päähenkilönä on joku muu kuin se huippusuorittaja. Se on tervetullutta vaihtelua, voisi sanoa. Jollekulle toiselle todellakin muutama hyväksytty arvosana yo-kirjoituksista on vähintään samanlainen tai ehkä vieläkin suurempi työmaa ja voitto, mutta sitä voi olla todella vaikea uskoa, kun mediassa hehkutetaan näitä 11 ällän ylioppilaita.

  5. Täsmälleen samaa mieltä. Arvosanat eivät märitä ketään. Lause: ”mediassa juhlitaan joka vuosi 11 laudaturin ylioppilaita” voitaisiin ilmaista myös ”mediassa juhlitaan ylioppilaita”.
    Saman huomion ja arvostuksen kun saisivat myös muista oppilaitoksista kuin lukioista valmistuvat nuoret. Tämä ei ollut moite hyvää tekstiäsi kohtaan – kommentti vain.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.