Sebastien Tellier herätti minut tänään. Tai jos ollaan aivan tarkkoja, herätyksestä oli vastuussa epälukuinen ja äänekäs lauma ihmisiä ja koiria, jotka rojahtivat sänkyyni ennen kuin olin edes tajuissani. Mutta annan heille anteeksi, koska ymmärsivät valita vähemmän hellävaraisen herätyksen hetkelle kovin kauniin kappaleen.

Olin suunnitellut tänään siivoavani, peseväni pyykkiä ja nostavani takaisin kaappeihin tavarat, jotka olivat hyökänneet hyllyiltä kimppuuni viime viikkojen avoimesti vihamielisinä aamuina. Mutta jäinkin peiton alle, sänkyyn keskellä kaaosta ja keskeneräistä elämää. Lueskelin, katsoin How I Met Your Motherin uuden kauden ensimmäiset jaksot. Nousin vain aamupalapöytään kun kutsu kävi, hiivin heti sen jälkeen takaisin vällyjen väliin ja painoin taas play.

Täydellinen päivä! Tuntikaupalla onnellista turhuutta eikä kerrankaan hitustakaan huonoa omatuntoa, vaikka epäilemättä olisi pitänyt olla. Siivoan huomenna, puhtaitakin vaatteita vielä on – ja vaikkei olisi, en usko, että kukaan pahastuisi, vaikka painelisin palaveriin pyjamapaidasssa. Puen vaan villatakin sen päälle. Alkavan viikon tunnuslause olkoon “puoliksi valmis, ei puoliksi tekemättä”. Lempeitä aamuja alkuviikkoonne, kaunokaiset.

A lazy Sunday and a new favorite song I woke up to.