Yhteistyössä G.H.Mumm
Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä hiljentyä ja miettiä mitä kuluneesta kahdestatoista kuukaudesta on jäänyt käteen. Vuosi on ollut hyvä, paljon parempi kuin edeltäjänsä, onnellinen. Olen nukkunut enemmän, murehtinut vähemmän. Tehnyt silti liikaa töitä. Mutta yhden olennaisen asian olen oppinut: ihmiset pitävät aivan liian vähän kotibileitä. Koska kotibileet nyt vaan ovat mahtavat! Musiikin saa valita itse, toisin kuin baaritiskille jääkaapille ei tarvitse jonottaa ja paikalla on vain parhaita tyyppejä.
Kuvat ovat Kapteeninkadun itsenäisyysvastaanotolta joulukuun alusta. Olimme siivonneet vain vähän, enempää ei kannata ennen bileitä (valojen vähentäminen ajaa saman asian). Ilta oli kevyt ja – kiitos G.H.Mummin – kupliva. Uskomme samppanjan ja suolan yksinkertaiseen yhdistelmään, joten kuivan kuohuvan lisäksi oli tarjolla sipsejä. Ei pidä ikinä aliarvioida sipsien voimaa. Kaikki rakastavat sipsejä. Sipsit ovat rapisevaan pussiin pakattua onnea, jota saa lähikaupasta muutamalla mitättömällä eurolla.
Kun ihmisille tuli nälkä, kotikokkini teki tomaattikeiton. Keitot ovat huippuhyvä tapa ruokkia iso joukko ystäviä: keittokattilallinen syntyy sukkelaan ja pysyy pitkään kuumana. Sen voi jättää keittiönpöydälle koko illaksi ja kattila on aivan varmasti lusikoitu, kaavittu ja nuoltu tyhjäksi siihen mennessä, kun viimeiset vieraat lähtevät. Jos ei, pikkukoirat viimeistelevät tehtävän. Helppoa kuin heinänteko, kuten pitääkin – kotibileissä ei kannata hikoilla koko iltaa keittiössä, koska sipsien syöminen, ystävien halailu ja hytkyminen tanssilattialla on paljon tärkeämpää.
Kotibileissä saa, mutta ei tarvitse pukeutua. Minä heiluin harmaissa collegehousuissa, villasukissa ja rillit nenällä. Poikaystävä vietti illan valkoisissa sairaalahousuissa, ne ovat hänen kaikkein mukavimmat kotihousunsa. Mikko verhoutui kuoropojan kaapuun ja huppuun ja näytti kaksimetriseltä kuolemalta. Vastapainoksi isäntäväelle Eeva liihotti paikalle pikkumustassa, smokkiin pukeutuneen poikaystävän kainalossa. Kaiken kaikkiaan peruspäivä ullanlinnalaisessa tornissa sijaitsevassa taloudessa. Koiravieraitakin saapui, nakkivaljakkomme kolmas sisko. Koirakolmikko paini kasassa kaiken keskellä, vaani toiveikkaana sipsikulhoa ja nukahteli syleihin selittämättömiä suolamurusia suupielissään.
Illan kokokohta oli tietysti DJ-duo The Jane Austensin yllätyskeikka. Edellisestä, syntymäpäivilläni vedetystä setistä, olikin jo aivan liian monta kuukautta (ainakin kaksi). En tiedä onko maailmassa mitään mahtavampaa kuin Inken ja Eevan sulassa sovussa vanhaa ja uutta sekoittavat rap-soittolistat. Jos on, sen täytyy olla kaksimetrinen kuolema, joka kaavunhelmat heiluen räppää don’t touch my hair, hoe.
House parties rule.
Photos by the ever-so-awesome photographer collaboration of Kapteeninkatu, Mikko Rasila & Stella Harasek
☊ LIEMINEN – TÄÄL ON LIEMINEN
