Lappiin lähtöön on vielä jokunen päivä, mutta olemme tehneet valmisteluita ja pakkailleet pakua hissuksiin jo monta viikkoa. Kun lähtee toiselle puolelle maata melkein koko kesäksi, pitää ajatella kaikenlaista. Tänään tuli mieleen, että posti pitää kääntää pohjoiseen, mutta talolla ei ole tällä hetkellä edes postilaatikkoa. No ehtiihän sen.

Mitä kaikkea tarvitsemme seuraavien viikkojen aikana? Haluaisin ajatella, että lähinnä uikkarit, kirjoja ja aurinkorasvaa (olen jopa toiveikkaana ostanut uudet bikinit) mutta jos olen itselleni aivan rehellinen, vähintään yhtä paljon käyttöä on tiedossa oksaleikkurilla ja kumppareilla. Jälkimmäisiä saatamme tarvita jo ennen kuin pääsemme perille, sillä Tornionjoki tulvii tavallista vuolaammin ja tie talolle on tällä hetkellä veden alla. On sinne ennenkin tulvan aikaan soudettu, mutta tällä kertaa haasteena on, että vene on talon pihalla. Ehkä pummaamme naapurilta proomukyydin. Proomulla vietiin ennen lehmiä kesäksi saareen, joten kai sillä yksi paku kulkee.

Tarkoitus on myös kirjoittaa, joten lastaan pakuun myös tietokoneen piuhoineen, kassillisen taustamateriaalia ja printterin. Yök. En haluaisi viedä kauniiseen hirsitaloomme mitään niin rumaa ja rasittavaa, mutta minkäs teet. Toivottavasti talon seesteinen energia tarttuu siihen ja pitää sen suopeana tulostustarpeilleni.

Tarvitaan myös: koirien kynsisakset ja punkkilääke, kyypakkaus, iskuporakone, vitamiinit, joogamatto, hammastahnaa, kaksi kitaraa, yksi syna ja “ihme roinaa” josta syntyy pirtin nurkkaan Jarnon kesästudio. (Ilmaisu on hänen ja päättelen siitä, että se epämääräinen piuhakassi, jonka hän juuri nosti autoon, ei ole hänenkään suosikkinsa.)

Usein matkalle pakatessa lohduttautuu sillä, että periltä saa kaikkea, jos jotain unohtuu. Lappiin se ei päde, ellei ole valmis ajamaan puolitoista tuntia lähimpään kaupunkiin siksi että kameran muistikortit unohtuivat Helsinkiin. Siksi pohjoiseen lähtiessä tulee valmistauduttua tavallista huolellisemmin, tsekattua moneen kertaan onhan nyt akut, reseptilääkkeet ja oikeat laturit.

Paku notkuu kuormasta, vaikka pakkausurakka ei ole vielä edes valmis. Perään on lastattu mm. vanha vaatekaappi, jumppapallo, pellavaöljymaalia, kirppiksiltä löytyneitä bambuverhoja ja neljä pahvilaatikkoa, jonka pakkasimme Lappia varten jo kuukausia sitten eikä meillä ole enää aavistustakaan mitä ne sisältävät. Jostain syystä auto on aina ahtotäynnä, kun lähdemme matkaan, vaikka joka kerta mietimme, että tällä kertaa ei varmaan viedä mitään sen kummempaa. Eipä varmaan!

Ennen lähtöä on tiedossa enemmän tekemistä kuin huvittaisi juuri nyt ajatella, joten sovitaan, että saan kellua näiden viime kesien kuvien tunnelmassa vielä hetken ennen kuin jatkan tehtävälistan kimpussa.

Kuvittelen itseni tuonne syreenin alle. Jossain lähellä surisee mehiläinen, koira kiertyy viereen viltille. Jarno virittää kitaraa. Pihan perällä lämpenee sauna.

Pian. Pian. Pian.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA