Malja syksylle – ja syysmuodille

Yhteistyössä Marimekko

SKÅL! Tule juhlimaan minun ja Eevan kanssa syksyä Marimekon Aleksinkulmaan tulevana keskiviikkona 2. syyskuuta klo 18. Kohotamme maljoja, hypistelemme muodin syysuutuuksia ja heilumme hyvän musiikin tahtiin. Tarjolla kuohuvaa, pientä purtavaa sekä viidellekymmenelle ensimmäiselle ihana lahjakassi.

2015-08-31-stellaharasek-marimekko-aleksinkulma-1

Kemujen aikana Marimekon koko mallistosta -20% alennus. Vierailla on mahdollisuus myös voittaa omakseen lempituotteensa Marimekon mallistosta. Varoitan, että suosikin valinta saattaa olla vaikea (mutta me voimme tarvittaessa auttaa).

2015-08-31-stellaharasek-marimekko-aleksinkulma-2

Nähdään Aleksilla! Ilmoittaudu mukaan Facebookissa.

xxx
Eeva & Stella

Ke 2.9. klo 18-20
Marimekko Aleksinkulma
Aleksanterinkatu 50, Helsinki

Vain vähän kateellinen

Takuuvarma syksyn merkki: olen jotenkin onnistunut taas ahtamaan kalenterini niin täyteen, että työt venyvät viikonlopuillekin. Voisipa elämälleen palkata tuottajan, joka vastaisi puheluihin ja sähköposteihin, karsisi tekemisistäni kaiken tarpeettoman (paitsi Youtube-videot robotti-imurilla ajelevista kissoista), kertoisi aamuisin missä päivän aikana pitäisi olla ja ilmoittaisi lopuksi milloin saa hyvällä omatunnolla vaan olla ja tuijottaa kattoa, kunnes luomet alkavat painaa ja torkut tyhjentävät pään.

2015-08-30-stellaharasek-athome-1

Pitäisi ottaa opiksi perheen älyköiltä, noilta nelijalkaisilta, joilla ei ole koskaan mitään ongelmaa tasapainotella työn ja vapaa-ajan välillä. He kyllä tietävät, että sunnuntaisin ei kuulu tehdä mitään tuottavaa.

2015-08-30-stellaharasek-athome-2

Ollapa mäyräkoira. Mikäs siinä maatessa kuin makkara, tassut kohti taivasta, kun ei tarvitse tietää mitään siitä, että kohta on maanantai ja maanantaidedikset.

Come rain or come shine

2015-08-30-stellaharasek-outthere-1 2015-08-30-stellaharasek-outthere-2 2015-08-30-stellaharasek-outthere-3 2015-08-30-stellaharasek-outthere-4 2015-08-30-stellaharasek-outthere-5 2015-08-30-stellaharasek-outthere-6 2015-08-30-stellaharasek-outthere-7 2015-08-30-stellaharasek-outthere-8 2015-08-30-stellaharasek-outthere-9 2015-08-30-stellaharasek-outthere-10 2015-08-30-stellaharasek-outthere-11

FARKKUTAKKI WRANGLER
PELLAVAPAITA ACNE
HYDESIN AURINKOLASIT GAUDETESTA
NAHKAHAME SANNA HOPIAVUORI
NAHKALAUKKU SAMUJI
SANDAALIT BIRKENSTOCK

 

FRANK SINATRA – COME RAIN OR COME SHINE

Saunajoogaa ja samppanjaa

Yhteistyössä Radisson Blu

Ystäväpiirissämme yllättävän moni päähänpisto alkaa lauseesta vähänkö olisi ihanaa. Muiden lietsominen mukaan ei ole koskaan vaikeaa, sillä aina voi heitellä ilmaan taikasanoja kuten ruoka ja takuuvarma samalla voi sit juoda vähän viiniä.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-1

Alkukesän päähänpisto: miniloma. Yksinkertainen konsepti, kerätään kaverit ja lähdetään jonnekin. Yhdeksi yöksi vaan, eikä kauas – kun vapaahetket ovat vähissä, niitä ei tahdo hukata matkantekoon. Joku kiva hotelli kyllin kaukana kantakaupungista, päätimme. Saunotaan ja syödään, ehkä tilkka samppanjaa. Kiitos ideasta kuului Kanervalle, tällä kertaa ketään ei tarvinnut edes lietsoa. Olimme Mikon kanssa korviamme myöten raksasuosssa, maalintahraiset kädet haisivat Betoluxilta, tukkaan oli takertunut tahmeaa pölyä joka ei lähtenyt pesussa, aivot kiehuivat maalihöyryissä. Sauna kummasti kiinnosti, samoin nukkuminen huoneessa, jossa ei ole kolmen millin kipsipölykerrosta. Umpiuupuneena arvostin myös sitä, ettei tälläiselle reissulle tarvitse juuri pakata. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa on rivissä pakolliset putelit, kylpytakissa voi hengata suurimman osan ajasta ja jos hammasharja unohtuu, respasta löytyy.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-21

Paikaksi valikoitui työkuvioideni kautta Radisson Blu Espoo, useammastakin syystä juuri se. Sijainti merenrannalla, kaupungista pääsee Kutsuplussalla perille vartissa ja ennen muuta: hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevat saunat, uima-allas ja kattoterassi. Hotellin nimen alla lukee Log Out Zone. Osuvaa, sillä pääovelta aukeava meri määrittää paikan tunnelman: kaukana kiireinen arki, täällä ollaan offline.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-3

Kokonainen vuorokausi ystävien seurassa oli tavallista arkea silloin kun oli seitsemäntoista ja aikaa oli tuhlattavaksi ja tapettavaksi. Nyt yhdessä vietetty vuorokausi tuntuu odottamattomalta lahjalta, kun tietää miten paljon vaivannäköä pelkästään sen sopiminen on vaatinut.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-6

Niin usein harmittaa miten kiire meillä kaikilla on, minulla siinä missä muillakin. Kun haluaisi vielä jutella aamukahvin äärellä, on jo juostava päivän ensimmäiseen tapaamiseen. Juuri kun viinilasillisen äärellä aletaan päästä asiaan, on jo kiire kotona odottavan koiran luo. On päiväkotivuorot ja pyykkipinot, treenit ja tiistai-illan rästityöt, takaraivossa tykyttävä levottomuus siitä että pitäisi olla jossain muualla tekemässä Jotain Järkevää. Sitäkin ihanampaa on, kun saa koottua rakkaita samaan paikkaan ja kaikilla on kerrankin aikaa enemmän kuin kelloa vilkuillen, aikatauluja anteeksipyydellen juotuun kahvikupilliseen.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-4

Hotellin ympäriltä lähtee liuta upeita luontoreittejä, ja harkitsimme vakavasti juoksulenkkiä tai pyöräretkeä, sillä pyöriä olisi saanut lainata hotellin edestä. Harkinnan asteelle jäi, iski laiskuus. Sen sijaan kokeilimme saunajoogaa, jota hotellissa järjestetään halukkaille. Puolen tunnin pituiseen settiin kuuluu kuusi saunanlauteille sopivaa jooga-asanaa, jotka tehdään hitaasti hengityksen tahtiin. Lämpö rentoutti lihakset ja jopa minä – muija, jonka vartalon liikkuvuus on yleinen vitsi – sain remonttiväsymyksen runteleman runkoni taipumaan ohjaajan opastamalla tavalla.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-22015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-5

Pulahdimme uima-altaaseen saunajoogan jälkeen. Tykkäsin tilasta, isoista ikkunoista tulvii valoa ja maisema aukeaa merelle. Allas oli useamman saunaosaston yhteisessä käytössä, mutta saimme pitää sen kokonaan itsellämme. Hyvä niin, koska juttujen taso on kääntäen verrannollinen yhdessä vietetyn ajan määrään.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-72015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-82015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-9

Kylpytakki, miniloman virallinen univormu. Saimme samppanjamme ja huomasin, että irtiotto oli alkanut jo tehdä tehtävänsä: en ollut ajatellut remonttia kokonaiseen kolmeen tuntiin. Päivän päätteeksi puimme hetkeksi päälle (rentoja neuleita ja lököfarkkuja – yhdellä saattoi olla treenitrikoot) ja painelimme alakertaan syömään. Suklaata tihkuva jälkiruoka oli aika monen suosikki, kovana kakkosena korkeaksi keoksi pinottu poroburger, joka uhmasi fysiikan lakeja.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-102015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-112015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-12

Jaoimme hotellihuoneen Kanervan kanssa, olimmehan tammikuisella matkallamme tottuneet yhteiselämään. Herääminen ilman herätyskelloa: harvinaista herkkua. Herääminen jonkun muun petaamissa, puhtaissa, kipsipölyttömissä lakanoissa: luksusta. Herääminen Kanerva kainalossa: onni! Mikko ja Eeva olivat seinän toisella puolella omassa huoneessaan, joka oli yhdistetty meihin ovella. Kätevää, sillä sen sai auki silloin kun halusi hengata koko porukalla – ja kiinni silloin, kun nimeltämainitsemattomat mummot halusivat nukkumaan ja ghettorap-jatkot senkun paranivat naapurihuoneen puolella.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-14

Ei ole salaisuus, että lempiruokani on hotelliaamupala. Kahvin kuuluu olla kannussa tai vapaasti santsattavissa. Mielellään kananmunia, muodossa tai toisessa. Vielä lämmin leipä, aina hyvä. Oikeaa voita, muutama erilainen juusto. Rapsakat vihannekset, joita voi kasata leivän kaveriksi. Löysin myös uuden aamulempparin: luomuohrapuuro tuoreilla marjoilla. Tätä varmaan kannattaa kokeilla kotona.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-152015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-162015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-17

Lempiyksityiskohtani minilomalta: Kanervan yön yli kuivuneet bikinit, koska kaikilla kunnon lomilla tarvitaan bikinit. Plussaa neonpinkistä väristä.

2015-08-26-stellaharasek-radisson-logoutzone-18

Hotellille kiitos huolenpidosta, ystäville kiitos seurasta. Tuli tarpeeseen, mennään toistekin.

Arkiunivormu

Pukeutumiseni perustuu erilaisiin univormuihin, jotka on helppo vetää päälle ja unohtaa. Tässä niistä yksi: lököttävät farkut, valkoinen paita ja olan yli pujoteltava pikkulaukku, joka jättää kädet vapaiksi tärkeämpiin asioihin. Kuten rautakauppavisiittiin ja roseeviinilasilliseen, jonka sen jälkeen tarvitsen.

2015-08-25-stellaharasek-dailystuff

AURINKOLASIT THE ROW
VÄLJÄ TOPPI SAATU BOOMERANGILTA
NAHKALAUKKU FILIPPA K
MIESTEN FARKUT ZARA

 

Aamupala parvekkeella

Yksi asioista, joista voisi potea huonoa omatuntoa jos mitenkään jaksaisi, on se, että olemme jättäneet kotimme pikkuparvekkeen toistaiseksi täysin oman onnensa nojaan. On penkki, jonka olen ajatellut petsata mustaksi – ehtiihän tässä vielä ennen lumentuloa. On betoniruukut, joihin olemme suunnitelleet istuttavamme pieniä puita – ehkä ensi kesänä. Raksakaaos on vienyt kaiken energian, rahan ja ajan. Mutta eivät ne betoniruukut täysin turhanpanttina ole pönöttäneet – ne ovat toimittaneet aamiaispöydän tärkeää tehtävää.

2015-08-24-stellaharasek-breakfast-1

Kuvassa aamiainen, jonka haen Anton & Antonilta niinä aamuina, kun mistään ei tule mitään ennen kuin koneeseen on saatu kofeiinia ja hiilareita. On lasipurkkiin pakattu jugurtti, joka on enemmän jälkiruoka kuin aamupala – ihanaa olla aikuinen. Yleensä valitsen sitruunan, nyt se oli loppu ja tyydyin vaniljaan (toiseksi paras eli sekin superhyvä ja anteeksipyytelemättömän sokerinen). Sitten on Patisserie Petitpasin croissant, koska ne ovat koko kaupungin parhaita ja liikuttivat kerran nälkäisen Eeva Kolun kyyneliin.

2015-08-24-stellaharasek-breakfast-2b

Loppukesän kuumuus sai ostamaan luomulimun. Meksikolaisvaikutteinen sitruunalimua valmistaa Suomen pienin panimo, enkä tietäisi mitään koko tuotteesta ellen olisi tavannut toisen panimon perustajista viime viikolla #heleatsin isännöimällä illallisella. Lempparini limuhyllyllä ovat Laitilan kirpakat lime- ja sitruunalemonadit, ostan niitä harvakseltaan mutta aina kaksi kerrallaan: toisen minulle, toisen kämppäkaverille.

2015-08-24-stellaharasek-breakfast-3

On siellä parvekkeella sentään viherkasveja. Toistaiseksi melko vaatimaton viidakkomme koostuu pääasiassa vähääntyytyvistä kasveista, jotka eivät kuole, jos en kuukauteen muista, että ne ovat olemassa. Voin nimittäin kertoa, että muratit eivät kuulu tähän jaloon joukkoon. Ostin alkukesästä kolme murattia, jotka osoittautuivat järkyttäviksi nirppanokiksi. Kylpyhuoneessa oli liian vähän valoa. Työhuoneen ikkunalaudalla oli liikaa valoa. Vettä oli liikaa tai liian vähän. Parvekkeella oli liian kuumaa tai liian kylmää tai muuten vaan vääränlainen fengshui. Sinne ne heittivät henkensä, yksi kerrallaan, riiputtaen dramaattisesti kuihtuvia lehtiään. Kannoin ne taloyhtiön roskikseen ja ajattelin, että tervemenoa. Elämä on liian lyhyt murattien oikkuihin.

Hellepäiviä

Viime viikon auringonpaiste yltyi viikonloppuna vihdoin kunnolliseksi helteeksi – sellaiseksi, että vielä illallakin viihtyy ulkona. Edes vastustelustani huolimatta saapunut maanantai ei voi pilata onneani siitä, että lämpö jatkuu näemmä vielä ainakin pari päivää! Juhlitaan siis hellekuvien voimin, vaikka nämä otokset ovatkin matkamuistoja muilta mailta.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-01

Nautin siitä, että kuumuudessa lähes kaikesta tulee tarpeetonta. Aurinko riisuu olemuksesta turhat kerrokset ja yrittämisen. Ei kannata meikata, se sulaa kuitenkin. Hiukset kastuvat ja kuivuvat ja kihartuvat kosteudessa, unohdan ne auki tai sidon sotkuiseksi sykeröksi niskaan. Pukeutumisen pohtimiseen ei tuhlata aikaa – asuksi riittävät farkkushortsit ja väljät topit, joissa liikkuu ilma. Ohuet kankaat suojaavat auringolta ja tuulelta eivätkä säikähdä sadetta tai suolavettä, vaan kuivuvat vikkelään kastuessaan.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-02

Ihan parasta on silloin, kun kaikki kengät paitsi varvastossut puristavat ja hiostavat – siitä tietää, että on tarpeeksi lämmin. Havaianaksilla siis painellaan silloin kun ei voi olla paljain jaloin. Omani ovat mustat, olen kulkenut samanlaisissa viimeiset kymmenen vuotta ja hankkinut aina uudet puhkikuljettujen tilalle. Tänä kesänä sain toisetkin, vitivalkoiset jotka ystävä toi lahjaksi. Kuvia ei ole, trooppisella rannalla niitä ei tarvittu.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-03

Kuvan puuvillainen paita ja silkki-pellavahuivi ovat olleet kuluvan kevään ja kesän suosikkivaatteita. Ruotsalainen Vintage By Fe tuli minulle tutuksi Dotsin kautta, he olivat ottaneet merkin myyntiin innostuttuaan samoista asioista kuin minä: viileästä värimaailmasta ja skandinaavisen simppeleistä hippiviboista. Huivin huolettomat pampulat olisivat olleet minulle aivan liikaa vielä kaksi tai kolme kesää sitten, mutta tiukat tyyliopit ja minä-en-ikinä -periaatteet ovat vuosien varrella yksi kerrallaan karisseet.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-042015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-05


VINTAGE BY FEN HUIVI & HIHATON PAITA SAATU DOTSISTA
NAHKALAUKKU COS
FARKKUSHORTSIT KIRPPIS

Kuvat on otettu paratiisirannalta juuri ennen kuin ukkonen puhkesi yllämme. Vettä tuli taivaan täydeltä vartin verran, pakenimme kaljalle ja katselimme sitä terassin suojasta. Kolmekymmentä minuuttia myöhemmin tummat pilvet olivat saaneet tarpeekseen ja taivas oli pyyhitty taas pilvettömäksi.

2015-08-24-stellaharasek-vintagebyfe-khaolak-06

Loppukesän ukkosia odotellessa, terveisin myrskytutkija Harasek.

Perutaan maanantai

Sen lisäksi, että kämmeneni ovat mustana liasta, hiuksistani törröttää heinää ja haisen, olen niin poikki etten saa pidettyä silmiäni auki. Silti toivon: voi viikonloppu, olisitpa kestänyt tällä kertaa vähän kauemmin.

2015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-012015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-022015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-032015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-042015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-052015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-062015-08-23-stellaharasek-hiidenvesi-07

7am

Karkasimme viikonlopuksi kaupungista Kanervan perheen islanninhevostallille. Sanokaa mitä sanotte, bussilippu paratiisiin on ehdottomasti parasta mitä kympillä voi saada. Jos olisin tiennyt miten helposti ja halvalla sinne pääsee, olisin tullut aiemmin.

2015-08-23-stellaharasek-ofeigur-0

Nyt on sekin ihme nähty, että minä nousen ensimmäisenä: heräsin tänä aamuna seitsemältä. Muut nukkuivat pitkin poikin aitan patjoilla, pölyhiukkaset tanssivat hämärän läpi kajastavassa valossa. Koirat retkottivat puoliksi peittojen päällä, yksi raotti toista silmäänsä kun liikuin huoneen läpi. Lattialankut narisivat kun yritin hiiviskellä mahdollisimman hiljaa portaita pitkin alas.

2015-08-23-stellaharasek-ofeigur-1

Aitan ovelta aukesi epätodellinen näky. Aurinko oli noussut ennen minuakin, ojenteli säteitään Hiidenveden yli. Laitumet olivat täynnä hevosia, jotka seisoivat elokuisessa aamukasteessa ja katselivat kun kävelin kohti. Menin tervehtimään, ne hörähtelivät aamuheinän toivossa, puhalsivat kuumaa ilmaa kasvoilleni ja tyhjille kämmenilleni.

2015-08-23-stellaharasek-ofeigur-2

Tiedän, kovin helppoa on kuljeskella sunnuntaiaamuun heräävällä hevostallilla ja ajatella, että tämän täytyy olla paratiisi, kun ei tarvitse tietää mitään siitä millaista on tallin arki silloin kun on marraskuu ja sataa räntää seitsemättä päivää putkeen. Tai viime yönä, kun yksi hevosista oli kipeänä ja sitä piti kävellyttää pimeässä. Hitaat kavion askeleet kuuluivat aitan vintille asti.

2015-08-23-stellaharasek-ofeigur-3

Mutta tuleva marraskuu tai viime yö ei tee tästä aamusta yhtään vähemmän. Tuo katse! Hevostytön sydän oli sulaa lammikoksi. Hevonen riiputti päätään rintaani vasten, sain kietoa kädet sen kaulan ympärille, rapsuttaa korvan takaa, silittää samettista turpaa. Hengittää keuhkot täyteen hevosentuoksua kaikille tuleville sunnuntaiaamuille, kun en saa herätä tätä varten.

2015-08-23-stellaharasek-ofeigur-4

Lempikuvani aamulta: kun tartutin hevoseen haukotuksen.

Printtipöksyissä x 3

Yhteistyössä Marimekko

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta kuin ei olisi kuullutkaan syksyn tekevän tuloaan, mutta loppukesä on todellakin täällä. Varjossa on jo viileää, lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriään. Ohikulkijoiden ryhti on muutaman sentin suorempi ja askel päämäärätietoinen. Uuden vuodenajan väjäämättömän lähenemisen huomaa myös omasta habituksesta – pukeutuminen alkaa kummasti taas kiinnostaa, kun aamuissa tuoksuu syksy. Se on sakea sekoitus, josta on mahdoton erehtyä: puista pudonneita lehtiä, aamukasteen kirpakkuutta, tulevan odotusta joka tuntuu kihelmöintinä niskassa ja lapaluiden välissä.

Farkkushortseissa vietetyn kesän jälkeen syksy tekee tuloaan myös vaatekaappiini. Olen silitellyt nilkkureita, vaikka vielä ei ole niiden aika – paljailla nilkoilla pärjää pitkälle syyskuuhun. Siluetiltaan vähän skarpimmat vaatteet voi kuitenkin kaivaa jo kaapista: kapeita takkeja, niukkoja jakkuja, muitakin housuja kuin kulahtaneet kesäfarkut (tai treenitrikoot, jotka unohtuvat päälle usein muulloinkin kuin urheillessa… hups).

Marimekko haastoi minut valitsemaan syysmallistostaan vaatteen ja pukemaan sen kolmella tyyliini sopivalla tavalla. Syksyn valikoimista olisi löytynyt monenmonta raitaneuletta, villapaitaa ja yksinkertaista mekkoa, jotka olisivat solahtaneet vaivatta vaatekaappiini. Valitsin kuitenkin jotain vähän erilaista, Metropoli-kuosiset printtihousut. Pidin kapean leikkauksen ja rennosti laskeutuvan materiaalin yhdistelmästä. Halusin nähdä miten ne istuisivat tyyliini, ja miten monenlaiseen menoon ne taipuisivat. Lähes kaikki lempivaatteeni ovat nimittäin tottelevaisia työmuurahaisia, jotka mukautuvat mutkattomasti erilaisiin tilanteisiin. En omista erikseen työvaatteita, juhlavaatteita ja vapaa-ajan vaatteita, vaan miksailen niitä fiiliksen mukaan. Näissäkin kolmessa kokonaisuudessa on kaikissa paitsi nuo samat pöksyt, myös sama naruolkaiminen toppi.

2015-08-22-stellaharasek-marimekko-1

HOUSUT MARIMEKKO
PYÖREÄT AURINKOLASIT THE ROW
NAHKALAUKKU MATKAMUISTO KREIKASTA
HAPSUSANDAALIT MINNETONKA
TOPPI ZARA

Hellepäivän hippinä tässä näin. Viisaat väittävät, että lämpö jatkuu pitkälle syksyyn! En valita. Intiaanikesän huolettomaan hellepäivään pukisin housut hihattoman topin ja hapsusandaalien kanssa. Käärisin lahkeet, tietysti (äitini syytä, että olen krooninen lahkeiden ja hihojen käärijä). Pyöreät aurinkolasit ja pieni nahkalaukku kruunaavat kokonaisuuden.

2015-08-22-stellaharasek-marimekko-2a2015-08-22-stellaharasek-marimekko-2b

HOUSUT MARIMEKKO
TOPPI ZARA
AVOKKAAT ACNE
JAKKU IRO
LAUKKU SAMUJI

Tarpeeksi skarppina työtapaamiseen. Jos en kohtaa työpäiväni aikana ihmisiä, teen työni aika usein yöpaidassa ja rikkinäisissä farkuissa… Siinä paljastuikin tärkein syyni olla käyttämättä Skypeä. Toimistopäivinä tai silloin, kun ohjelmassa on tapaamisia oman työhuoneen ulkopuolella, on laiskankin skarpattava. Printtipöksyt näyttävät aika asialliselta teräväkärkisten korkokenkien kaverina, yhdistettynä mustaan niukkaan jakkuun. Assistentti numero yksi on (kakkosen lailla) silloin tällöin mukana, tärkeänä ja turkki suittuna.

2015-08-22-stellaharasek-marimekko-3

HOUSUT MARIMEKKO
KOROT COS
TOPPI ZARA
NAHKATAKKI IRO
LAUKKU VINTAGELÖYTÖ
HATTU VANHA LAHJA

Vapaalla vaihteella. Kaupungille, keikalle tai kuohuviinilasilliselle valitsisin housujen seuraksi simppelit remmikorot ja lempirotsin. Heitin päähän kokeeksi vielä hatun, mutta saattaisin sittenkin jättää sen pois – graafisissa printtipöksyissä tapahtuu niin paljon, että asusteita ei juuri tarvita. 60-luvulta säilynyt vintagelaukku on vanha lempparini, metallinhohtoisella veskalla on maaginen kyky sopia mihin tahansa asuun.

Löytyykö suosikkia?

Ei huomista, ei eilistä

Asioita, joita olen oppinut ystävyydestä: en halua tuhlata aikaa kohteliaisuuksiin, sen päivittelemiseen miksei olla nähty ja milloin nähdään ajan kanssa. Kun vastaan osuu ystävä, jota on ehtinyt ikävöidä kerran jos toisenkin, kannattaa vaan kaapata syliin, puristaa ja pussata. Juno-koirakin sen tietää, ja ottaa yhteisestä hetkestä kaiken irti. Ollaan lähekkäin, tässä näin. Martti Syrjän sanoin, tiedänhän että pieni oon, kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon.

2015-08-22-stellaharasek-doritsalutskij-22015-08-22-stellaharasek-doritsalutskij-32015-08-22-stellaharasek-doritsalutskij-1

Kuvat minusta ja Doritista Mikko Rasila

EPPU NORMAALI – KAIKKI HÄIPYY, ON VAIN NYT

Mene tacoille kun vielä ehdit

Nimittäin Hernesaaren Rannan Chalupaan. Hernesaaren päässä palveleva venelaiturin, hiekkarannan, ravintolan ja baarin sekopäisessä yhdistelmässä on toiseksi parasta kiireetön tunnelma – kaupunki tuntuu kaukaiselta, vaikka paikalle polkee muutamassa minuutissa. Paikka vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä, joten menoon mahtuu monenlaista. Koirat kirmaavat hiekassa, veneilijät hakevat ruokakonteista eväitä veneensä kannelle. Jotkut ovat tulleet oluelle, jotkut juhlimaan sanan riehakkaimmassa merkityksessä, toiset torkkumaan aurinkotuoleihin. Minä yleensä haluan tacoja ja kylmän meksikolaisen oluen.

2015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-12015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-3

Niin – parasta paikassa on ruoka. Chalupan meksikolainen safka on houkutellut minut paikalle vähintään kerran viikossa. On siellä muitakin ruokakontteja Street Gastrosta pizzaan. En ole ehtinyt maistaa. Meksikolainen ruoka voittaa aina, jos sitä saa.

2015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-4 2015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-5

Meksikolaisessa ruoassa tärkeintä ovat soosit ja niitähän piisaa. Onneksi kontissa ollaan ymmärtäväisiä, kun minä luettelen: saanko vielä tuota. Ja tuota. Ja tuota. Ja tuota. Ja sitten paljon chiliä. Ja paljon korianteria. Ja paljon limeä… Enemmän limeä.

2015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-6 2015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-7

Kun akuutein nälkä on hoidettu, voi keskittyä kaikkeen muuhun, kuten seuralaisiinsa, niihin hiekassa leikkiviin koiriin, parhaan aurinkopaikan pöllimiseen ja siihen pitäisikö ottaa toinen olut.

2015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-82015-08-20-stellaharasek-hernesaarenranta-chalupa-9

Hernesaaren Rannan ruokakontit palvelevat päivittäin elokuun loppuun ja sen jälkeen kuulemma sään mukaan, kunnes tulee liian koleaa. Meksikolaisen safkan ystäviä ilahduttanee tieto, että Chalupa avaa syksyn aikana muitakin toimenpisteitä, joten kokonaan ilman ei tarvitse tulevan talven aikana olla. (Naapurissamme sijaitseva El Rey on muuten vieläkin kokeilematta! Seuraavaksi sinne.)

Aurinkoista perjantaita!