Yhteistyössä Radisson Blu

Ystäväpiirissämme yllättävän moni päähänpisto alkaa lauseesta vähänkö olisi ihanaa. Muiden lietsominen mukaan ei ole koskaan vaikeaa, sillä aina voi heitellä ilmaan taikasanoja kuten ruoka ja takuuvarma samalla voi sit juoda vähän viiniä.

Alkukesän päähänpisto: miniloma. Yksinkertainen konsepti, kerätään kaverit ja lähdetään jonnekin. Yhdeksi yöksi vaan, eikä kauas – kun vapaahetket ovat vähissä, niitä ei tahdo hukata matkantekoon. Joku kiva hotelli kyllin kaukana kantakaupungista, päätimme. Saunotaan ja syödään, ehkä tilkka samppanjaa. Kiitos ideasta kuului Kanervalle, tällä kertaa ketään ei tarvinnut edes lietsoa. Olimme Mikon kanssa korviamme myöten raksasuosssa, maalintahraiset kädet haisivat Betoluxilta, tukkaan oli takertunut tahmeaa pölyä joka ei lähtenyt pesussa, aivot kiehuivat maalihöyryissä. Sauna kummasti kiinnosti, samoin nukkuminen huoneessa, jossa ei ole kolmen millin kipsipölykerrosta. Umpiuupuneena arvostin myös sitä, ettei tälläiselle reissulle tarvitse juuri pakata. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa on rivissä pakolliset putelit, kylpytakissa voi hengata suurimman osan ajasta ja jos hammasharja unohtuu, respasta löytyy.

Paikaksi valikoitui työkuvioideni kautta Radisson Blu Espoo, useammastakin syystä juuri se. Sijainti merenrannalla, kaupungista pääsee Kutsuplussalla perille vartissa ja ennen muuta: hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevat saunat, uima-allas ja kattoterassi. Hotellin nimen alla lukee Log Out Zone. Osuvaa, sillä pääovelta aukeava meri määrittää paikan tunnelman: kaukana kiireinen arki, täällä ollaan offline.

Kokonainen vuorokausi ystävien seurassa oli tavallista arkea silloin kun oli seitsemäntoista ja aikaa oli tuhlattavaksi ja tapettavaksi. Nyt yhdessä vietetty vuorokausi tuntuu odottamattomalta lahjalta, kun tietää miten paljon vaivannäköä pelkästään sen sopiminen on vaatinut.

Niin usein harmittaa miten kiire meillä kaikilla on, minulla siinä missä muillakin. Kun haluaisi vielä jutella aamukahvin äärellä, on jo juostava päivän ensimmäiseen tapaamiseen. Juuri kun viinilasillisen äärellä aletaan päästä asiaan, on jo kiire kotona odottavan koiran luo. On päiväkotivuorot ja pyykkipinot, treenit ja tiistai-illan rästityöt, takaraivossa tykyttävä levottomuus siitä että pitäisi olla jossain muualla tekemässä Jotain Järkevää. Sitäkin ihanampaa on, kun saa koottua rakkaita samaan paikkaan ja kaikilla on kerrankin aikaa enemmän kuin kelloa vilkuillen, aikatauluja anteeksipyydellen juotuun kahvikupilliseen.

Hotellin ympäriltä lähtee liuta upeita luontoreittejä, ja harkitsimme vakavasti juoksulenkkiä tai pyöräretkeä, sillä pyöriä olisi saanut lainata hotellin edestä. Harkinnan asteelle jäi, iski laiskuus. Sen sijaan kokeilimme saunajoogaa, jota hotellissa järjestetään halukkaille. Puolen tunnin pituiseen settiin kuuluu kuusi saunanlauteille sopivaa jooga-asanaa, jotka tehdään hitaasti hengityksen tahtiin. Lämpö rentoutti lihakset ja jopa minä – muija, jonka vartalon liikkuvuus on yleinen vitsi – sain remonttiväsymyksen runteleman runkoni taipumaan ohjaajan opastamalla tavalla.

Pulahdimme uima-altaaseen saunajoogan jälkeen. Tykkäsin tilasta, isoista ikkunoista tulvii valoa ja maisema aukeaa merelle. Allas oli useamman saunaosaston yhteisessä käytössä, mutta saimme pitää sen kokonaan itsellämme. Hyvä niin, koska juttujen taso on kääntäen verrannollinen yhdessä vietetyn ajan määrään.

Kylpytakki, miniloman virallinen univormu. Saimme samppanjamme ja huomasin, että irtiotto oli alkanut jo tehdä tehtävänsä: en ollut ajatellut remonttia kokonaiseen kolmeen tuntiin. Päivän päätteeksi puimme hetkeksi päälle (rentoja neuleita ja lököfarkkuja – yhdellä saattoi olla treenitrikoot) ja painelimme alakertaan syömään. Suklaata tihkuva jälkiruoka oli aika monen suosikki, kovana kakkosena korkeaksi keoksi pinottu poroburger, joka uhmasi fysiikan lakeja.

Jaoimme hotellihuoneen Kanervan kanssa, olimmehan tammikuisella matkallamme tottuneet yhteiselämään. Herääminen ilman herätyskelloa: harvinaista herkkua. Herääminen jonkun muun petaamissa, puhtaissa, kipsipölyttömissä lakanoissa: luksusta. Herääminen Kanerva kainalossa: onni! Mikko ja Eeva olivat seinän toisella puolella omassa huoneessaan, joka oli yhdistetty meihin ovella. Kätevää, sillä sen sai auki silloin kun halusi hengata koko porukalla – ja kiinni silloin, kun nimeltämainitsemattomat mummot halusivat nukkumaan ja ghettorap-jatkot senkun paranivat naapurihuoneen puolella.

Ei ole salaisuus, että lempiruokani on hotelliaamupala. Kahvin kuuluu olla kannussa tai vapaasti santsattavissa. Mielellään kananmunia, muodossa tai toisessa. Vielä lämmin leipä, aina hyvä. Oikeaa voita, muutama erilainen juusto. Rapsakat vihannekset, joita voi kasata leivän kaveriksi. Löysin myös uuden aamulempparin: luomuohrapuuro tuoreilla marjoilla. Tätä varmaan kannattaa kokeilla kotona.

Lempiyksityiskohtani minilomalta: Kanervan yön yli kuivuneet bikinit, koska kaikilla kunnon lomilla tarvitaan bikinit. Plussaa neonpinkistä väristä.

Hotellille kiitos huolenpidosta, ystäville kiitos seurasta. Tuli tarpeeseen, mennään toistekin.