Jos nyt kirjoittaisin tähän mielipiteeni tästä päivästä, seuraisi pitkä ja painokelvoton lista kirosanoja. Taidanpa jättää kirjoittamatta. Mutta voi kunpa tämä viikko loppuisi ennen kuin loppuvat meitsin paukut. Tiedättekö tunteen, kun sata pientä asiaa kaatuu samaan aikaan niskaan ja alkaa tuntua aika suurelta?
On tietotekninen oravanpyörä: en saa tehtyä töitäni ennen kuin tietokoneeni käyttöjärjestelmä on päivitetty enkä saa tietokoneeni käyttöjärjestelmää päivitettyä ennen kuin saan tehtyä työni. Tämä oli kaunis tapa tiivistää tähän iltaan kulminoitunut kaaos, joka päättyi väsymyksen ja vitutuksen kyyneliin kolmen ulkoisen kovalevyn, nykyisen ja entisen poikaystävän ja kahden tavallistakin avuliaamman koiran keskellä.
On taloudellinen oravanpyörä: juuri kun työllä ja tuskalla on saanut tilit tasapainoon, tapahtuu jotain, joka suistaa kaiken raiteiltaan. Luulitteko, että osaatte sotkea veroasianne ihan itse? Viikon vinkki: satakertaisen sopan saa aikaiseksi, kun palkkaa tehtävään kirjanpitäjän.
On koko elämän kokoinen oravanpyörä. On tehtävä tarpeeksi töitä, jotta voisi tehdä joskus muutakin. Mutta mihinkään muuhun ei jää aikaa, kun töitä on tarpeeksi. Viiden vuoden kokemuksella voin kertoa, että yhtälö ei toimi.
Tähän kaikkeen on varmasti olemassa vastaus, mutta ehkä tämä ei ole se päivä, kun keksin sen. Jos on, tähänastiset vaihtoehdot ovat dynamiitti, napalmi ja kerrostalon kokoinen liekinheitin.
Mutta oravanpyörä kerrallaan. Jos nyt alkuun saisi edes tietokoneen toimimaan. Jumalille kiitos entisistä poikaystävistä, jotka osaavat korjata kaiken. Nykyisistä poikaystävistä, jotka pitävät kiinni, pussaavat ja tekevät pastaa, kun maailman liitokset rakoilevat ja natisevat. Kämppäkavereista, jotka liimaavat liitokset takaisin toisiinsa ja siinä sivussa taikovat jostain kylmän kaljan. Pienistä koirista, jotka tietävät milloin pitää käpertyä korvapuustiksi kainaloon. Siitä, että kohta on viikonloppu. Siitä, että kävi miten kävi, kulman takana on kesä.
☊ SEMISONIC – SECRET SMILE
Tähän mennessä tämä tuntuu kamalimmalta vuodelta forever! Kirjoitin kirjan mutta kone otti oikosulun ja päätti sen poistaa myös varmuuskopioltani, tätä kukaan ei osannut korjata vaikka kyseessä oli omppu. Ei ole kyllä ollut voimaa aloittaa uudestaan prosessia. Mitä lähemmäksi kevään valoisuus lähenee sitä voimattomammaksi tunnen itseni, tai sitten se vaan johtuu tästä allergialääkkeestä. Voisin ilomielin muuttua yhdeksi mäyräkoiraksesi, pää peiton alle ja nakkia suuhun.
Semisonicin biisin ensi säkeistä palaan aina Golan Heightsille, uima-altaaseen, Secret Smile soi keskusradiossa, aurinko paahtaa… illan tullen ajelen poikaystävän kanssa vuoristossa katsellen pikkukylien valoja jotka näyttävät tähtimereltä keskellä pimeyttä, ja hän laulaa radion mukana minulle tätä biisiä. Kaksikymppisen naiiviudella elämä on vielä ainoastaan mahdollisuus mihin tahansa ja mitä tahansa, ei pelkkää selviytymistä arjesta tai puurtamista arkisten ongelmien ympärillä… Huoh. Enkä tajua, että kun palasin Suomeen ja pyysin tätä biisiä vaikka minkä baarin kiekonpyörittelijöiltä niin kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan koko bändistä?!! (Kertoo jostain jotain…) Kiitos kuitenkin muistutuksesta, että on olemassa toisiakin aikoja. Minulla, kuin myös sinulla :) ja ehkä sinne pääsee vielä takaisinkin :D
voi, noita päiviä… Minäkin tunnistan ne! Elämä on oravanpyörä…
Pienisisko tiivisti ihanasti sen, mitä olisin sanonut, jos olisin osannut: eli nuku ja good things will come. Olen yrittänyt viime vuosina löytää hetkessä elämisen taidon ja sen, etten palaisi niiden liian paljojen töiden kanssa loppuun (enää uudestaan).
Mahtavaa viikonloppua! Ei ole mitään, mitä uni ja viinilasi eivät pelastaisi :)
Voi kurjuuksien kurjuus!
Muistahan kuitenkin kaksia asiaa silloin kun elämä on tahmeeta ja kakka räsähtää tuulettimeen:
1. Nuku. Vaikkei olisi aikaa ja varsinkin silloin kun ei ole aikaa. Uni auttaa aina. Toistan, aina.
2. Good things will come. Jos joku meinaan on tosi juttu niin tämä.
Oon koko kevään asunut yhdessä isossa kirosanassa. “Ei kahta ilman kolmatta” on muuttunut päivä päivältä suuremmiksi lukemiksi. Jotenkin oon kuitenkin saanut pidettyä pään kasassa kaikkien putkiremonteista talouteen ja työasioihin liittyvien ongelmien keskellä KUNNES toissapäivänä hukkasin harjani. Kyllä, harjani. Maailman paras harja jäi uimahalliin ja minä itkin vuolaasti puhelimessa, kun sieltä kerrottiin, ettei sitä enää löytynyt. Meinasin itkeä uudestaan, kun ihan perus markettiharjaani ei kuulemma enää saa mistään.
Miksi halusin jakaa tämän sun kanssa, en tiedä. Toivottavasti sulla alkaa hommat pyörimään ja löydät tasapainon kaiken keskellä.
Voi ei mikä päivä :(. Toivottavasti kaikki on jo paremmin päin. Tsemppiä ja rentouttavampaa viikonloppua!
Kiitos ihanasta postauksesta, olen lukenut blogiasi monta vuotta jo mutta uskalsin vasta ensi kertaa kommentoida kun tämä postaus osui niin kohdalleen. KIITOS <3
Olet kyllä kaunis olento.
Tsot tsot, sun olis pitänyt sanoa että satakertaisen sopan saa jos palkkaa HUONON kirjanpitäjän. Hyvä kirjanpitäjä säästää sut monelta monelta sopalta, säästää sulle oikeilla valinnoilla rahaa ja ennenkaikkea säästää sun hermoja.
Nimenomaan, hyvä kirjanpitäjä ei sotke asioita vaan säästää rahaa, aikaa ja hermoja.
mutta mistä niitä löytää?! ei kukaan palkkaa huonoa tahallaan. . .
Voi juku, nämä sun postaukset välillä pelottavat. Edellinen postaus:kuntoilua valmentajan kera juuri, kun mulla oli eka tapaaminen oman pt:n kanssa. Tänään luin tämän, juuri kun omat hiukset on päästä irtirevitty töissä olevien teknisten ohjelmistojen toimimattomuuden vuoksi, lisäksi tabletti siivosi itse itsensä!!??? Siinä minä olin tärkeässä palaverissa muistitikkuni ja täysin blankon tabletin kanssa, joka ei tunnistanut tikusta mitään…..yksi sana: HUOH!!! Mutta, huomenna on perjantai, kaapissa odottaa punaviiniä ja lämmintä luvattu :)
puusteille pusut ja sulle tsemppihali!!
Heips!
Voisitkohan tehdä lähiaikoina uuden soittolista kevään fiilistelyyn? :) Sinulla on niin hyvä musiikkimaku, olen aina löytänyt listoistasi uusia lempparibiisejä.
Moro Maria, soittolista on jo työn alla, tulossa siis!
Voimia Stella!♥ Onneksi on olemassa ihania ystäviä ja ennen kaikkea korvapuusteja. Sen parempia lohduttajia saa hakea.
Kiitos, että jaoit ikävätkin fiiliksesi. Toivon, että asiat järjestyvät pian. Rentouttavaa ja stressitöntä loppuviikkoa sekä paljon märkiä puustipusuja!
Kiitos kaunokainen! Korvapuustit ovat kyllä parhaita pikkulohduttajia.
Tesmppiä! Sun blogia lukemalla tulee tosiaankin sellainen olo, että sulla on ollut nautinto elämästä kadoksissa jo pitkään.
Tai siis liikaa töitä ja liian vähän mitään kivaa ja musta treenaaminenkin vaikuttaa jotenkin “suorittamiselta”. Eli lötköttelyä lisää, suosittelisin.
En tykkää blogeista joissa koko ajan nillitetään jostain. Miksi kirjoittaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?
Miksi lukea, jos ei tykkää?
Täh – oletko ikinä ennen käynyt tässä blogissa? En tosiaankaan kuvailisi yleistä meininkiä negatiiviseksi.
Miksi kommentoida, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?
Haha! Enimmäkseen jaan täällä kyllä valoisia ajatuksia. Selaa pidemmälle, niin huomannet saman.
Mikä siinä onkin, että kun yksi tärkeä asia mättää, niin seuraava vastoinkäyminen on jo vaanimassa ja kohta niitä onkin vuori kiivettäväksi. Olen itse alistunut ajatukseen, että sinä päivänä kun kaikki on selkeää ja seesteistä, olen kuollut. Ollaan siis onnellisia, että ollaan hengissä iloinemme ja murheinemme. Asioilla on tapana järjestyä, Turussa paistaa aurinko :)
Tiedän tunteen. Se on se olo, kun yrittää pitää yhtä seinää kasassa kun seuraava päättää kaatua. On joko venyttävä pitelemään molempia tai päättää, kumpaa ryntää kannattelemaan. Ja sitten kolmaskin alkaa natista. Tällaisessa tilanteessa sitä tekisi vaan mieli käydä makaamaan ja itkeä voimattomana (ja sitäkin on kyllä tehty) tai purkaa kaikki verbaalioksennuksena jonkun pahaa-aavistamattoman reppanan niskaan. Onneksi kyseinen reppana on yleensä joku viisas, aviomies, sisko tai ystävä joka ymmärtää tarjota muutaman hyvän sanan tai (kuten jo mainitsitkin) kylmän kaljan. Ja nämä pahaa-aavistamattomat tietävät, että kun heidän vuoronsa on verbaalioksentaa, olen tarjoamassa ämpäriä. Mahtavaa, että sinulla on samalla aaltopituudella olevia ihmisiä ympärilläsi.
Olen nähnyt sinun nousevan tuhkasta ennenkin (blogiasi ihan hamasta alusta seuranneena) ja epäilemättä teet sen nytkin. Äitini sanoin: huomenna on päivä uus, tai viimeistään ensi viikolla.
En tiedä itkiskö vai nauraisko myötätunnosta. Kaikki kaatuu päälle -viikko meneillään täälläkin. “Ihan kiva” mutta matalapalkkanen työ, tahtosin opiskella paremman ammatin, mutta ei ole varaa siihen. Työ+opiskelu ei onnistu multa samaan aikaan. Pelkälle opintotuelle ei oo varaa jäädä, lainaa en halua ottaa. Oon sit jumissa tässä “ihan kivassa”. Välillä vituttaa tosissaan kun en keksi millä pääsisin eteenpäin. Turhauttaa. Onneksi on kissa. Onneksi on halpalentoyhtiöt :D Pari päivää kun tuulettaa päätänsä jossain suurkaupungin melskeessä jaksaa taas ja ehkä saa sen ajatuksen joka vie parempaan. Jaksan uskoa mutta aina välillä tulee näitä paskoja viikkoja kun jää märehtimään. Valoisaa kevättä Stella! Sulla on ihana blogi. Korvapuusteille pusuja <3
Oi, tsemppiä kaunis Stella! Mulla viime viikko kanssa ihan ihan hirveä, perheelämä sotkussa, työkaaos ja muutto! Mutta tällä viikolla jo paremmin, aurinko alkaa paistaa! Kiitos upeasta blogista!
Huh, tsemii sinne. Muutot ovat kyllä hermoja raastavia, mutta sitten saakin alkaa SISUSTAA!
En tajua mitä valitat, sulla on kaikki kuitenkin hyvin! Joillakin ihmisillä täällä on ihan oikeitakin ongelmia. Harmittaa tulla lukemaan tälläistä negatiivista ankeilua kun ei todellisuudessa ole mitään mistä urputtaa.
Harmittaa tulla lukemaan tällasta typerää urputusta kun ei mistään voi tietää mitä toisilla ihmisillä oikeasti tapahtuu elämässä vaikka ne jotain kertoisikin. Myötätuntoa voi osoittaa vaikka toisella ei olisikaan terminaalivaiheen syöpä. Ja valittaakin saa ihan vaikka joillain muilla varmasti meneekin huonommin.
Tyhmä kommentti ikävältä ihmiseltä.
:D Hieno asenne :D Mistä teitä piisaa :D
Älä ihmeessä lue, jos noin koville ottaa! On, on oikeitakin murheita, kaikilla on omansa. Saa pienistäkin harmeista silti tuskastua. Stella, kiitos siitä ettet ole kiiltokuva, vaan ihan elävä olento tavallisen arjen keskellä.
Juuri näin!
Onhan meillä kaikilla ongelmamme ja oikeus niistä puhua, olkoon ne muiden mielestä kuinka pieniä tahansa. Eipä siinä kukaan voita jos lähdetään kilpailemaan sillä kenellä on suurimmat ongelmat. Tiedän toki, että suurin osa tärkeistä asioista ovat minulla enemmän kuin hyvin, mutta ei se sitä tarkoita, ettei välillä saisi olla huono päivä kun stressi, väsymys ja pienemmät murheet kasaantuvat.
Muistakaa ettei myöskään saa olla onnellinen koska jollain toisella on asiat varmasti paljon paremmin kuin sinulla.
Heh, mahtava kommentti! :D
Mietin myös sitä, että melko pienestä tuo kommentoijakin murhetta kantaa, kun harmistuu yhdestä blogikirjoituksesta noin paljon ;)
Aaaah kiitos ihanasta biisivalinnasta. Olin jo ihan kokonaan unohtanut tämmöisen laulun ^__^
Se on ihana ihana laulu.
mä oon aatellut että oon ainoa joka enää kuuntelee tätä biisiä, mutta nyt kun se on täällä niin se ei olekaan ehkä noloa ;)
EI SE OLE NOLOA! Tai jos on niin ihan sama. Ihana biisi!
Huh, rankka viikko varmasti. Koita saada levättyä!
Kiitos, viikonloppuna on tarkoitus!
Voi apua! Niin tuttu tunne ja mulla on ollut tuollaista pari viikkoa :( 4 lasta, talous, työ, koulu ja vaikka mitä. Välillä tuntuu et kaikki lähtee käsistä ja joo viikonloppua ootellessa ja kesää ;) Tsemppiä sinne <3
Huh, lapset kun vielä lisäisi tähän yhtälöön… Respect! Kiitos kannustuksesta, sinne samaa.
<3
Siis oliko tämä teksti sinun elämästäsi? Hetkeksi harhauduin ajattelemaan, että täällä puidaan julkisesti minun elämääni! Voimahali, kanssasiskoni! Kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy!
Kiitos kaunis! Eiköhän tänään ole jo parempi päivä. Sinnekin samaa!
Pidetään peukkuja, kyllä se järjestyy, aina se järjestyy. Huolla itseäsi, hyvät ystävät, auttajat, poikakaveri kullan arvoisia, puhumattakaan touhukkaista assareista. Ja kohta on oikeasti kevät ja aurinko paistaa.
Niinhän se järjestyy, joinakin päivinä vaan hetkellisesti epäilyttää. Ei ole onneksi sellaista asiaa johon ei kevät ja aurinko auttaisi.
Voi itku, koita jaksaa. Onneksi on noita tukipilareita eli yksin et varmasti jää. Jos yhtään lohduttaa, niin olet mielestäni maailman paras bloggaaja, maailman kaunein ja lisäksi mielettömän hyvä kirjoittaja. Juttujasi on ihana lukea ja on plussaa vielä koiristakin (joita itsellänikin on kaksi (tosin erirotuisia mutta kuitenkin)). Ja äänestin sun blogia blogiuudistussarjassa.
Oooh, ihana Mari, kyllä lohduttaa!
Tiedän osani taloudellisista takaiskuista. Voin entisenä yrittäjänä lohduttaa, niistä kyllä pääsee yli tavalla tai toisella. Mitä tulee töiden tekemisen ja vapaa-ajan kanssa tasapainotteluun, olen itsekin etsimässä salaista toimintakaaviota. Jotenkin olen itse järkeillyt sen niin, että pitäisi joko syntyä rikkaaseen perheeseen tai naida rikkautta. Jälkimmäinen vaihtoehto ehkä parempi.
Moro Jukka, kiitos kannustuksesta! Kyllä näistäkin yli päästään, en sitä epäile hetkeäkään. Hetkellisesti vaan turhauttaa, kun elämä on yhtä tulipalosta toiseen taistelemista.