Helvetti on vihdoin jäätynyt: patalaiska popparinne on virallisesti alkanut treenata. Kävelen rantaa pitkin Hernesaareen monta kertaa viikossa, vesipullo ja tossut kainalossa. Kilometrin mittainen matka kotiovelta kestää kymmenen minuuttia, paitsi jos unohtuu valokuvaamaan Pihlajasaaren ohi viilettäviä veneitä.
Kun aloin käydä Helsinki Core Trainersilla, ystävät yrittivät vaivihkaa mitata kuumeeni. Paitsi hän, jota on tästä kaikesta kiittäminen ja syyttäminen: Hanna on aina jääräpäisesti uskonut, että pystyn mihin vain. Näköjään pystyn! Yksi leuanveto on jopa humanistin lyhyellä matematiikalla laskettuna enemmän kuin nolla. Jospa kesään mennessä taipuisin kolmeen? Viimeistään tuon lauseen luettuaan ne muut ystäväni pyörtyivät. Tosin yhtiökumppanini toteaisi taas, että sä oot niin järkevä etten jaksa kuunnella.
Hymyssäsuin hän vaatii vielä viisi leuanvetoa.
Kun olin viisitoista, uin, juoksin ja ratsastin joka päivä, koska halusin. Ei se ollut kirkasotsaista kuntoilua, vaan tavallista elämää. Pohjoinen pikkukylä ei paljoa muuta tekemistä teinille toki tarjonnutkaan, oli hevoset ja kirjat ja ne metsäpolut. Muutin kaupunkiin kun olin kuusitoista ja sitten tulikin muita asioita, poikaystävä, yliopisto, kuppilat ja kaverit. Valokuvasin ja luuhasin pimiössä päivät, kirjoitin öisin. Joskus kävin iltaisin juoksemassa juoksuradalla. Kolmena kesänä kävin joogassa. Rutiini katkesi jokaiseen flunssaan ja tenttiviikkoon. Jokusen kuukauden kävin myös etsimässä kadonnutta motivaatiota kuntosalilta, todetakseni lopulta että vatsalihaslaite ei ollut vastaus mihinkään elämäni kysymykseen.
Mitä vähemmän liikuin, sen vaikeampaa siitä tuli. Myöhemmin työ imi kaiken energian, iltaisin vilutti ja väsytti. Punaviinilasi houkutti enemmän kuin hikoilu. Vannon, että ulkona alkoi sataa kaatamalla joka kerran kun edes harkitsin lenkille lähtöä. Urheileminen tuntui maailman turhimmalta ja epäkiinnostavimmalta asialta sen rinnalla, että oli mahdollisuus viettää viltin alla laatuaikaa sohvansa kanssa.
Kuukauden sisällä seinän takaa löytyvästä työmaasta tulee osa treenistudiota.
Suhteeni liikkumiseen on herännyt taas hiljalleen kuluneen kahden vuoden aikana. Se ei ollut tietoinen päätös, enemmänkin sivutuote siitä, että päässäni olevat solmut alkoivat vihdoin aueta. Kun voi henkisesti paremmin, fyysisenkin kunnon kohottaminen helpottuu kuin itsestään. Parhaita asioita elämässä on, että logiikka toimii toiseenkin suuntaan – itsessään ei voi vaikuttaa yhteen asiaan vaikuttamatta kaikkiin muihin.
Olen tutustunut uudelleen juoksutossuihini. Ladannut luuriin sovelluksen, joka laskee jalkojen alla kuluvat kilometrit. Tajunnut, että iltaisin viluttaa ja väsyttää vähemmän, jos vähän liikkuu. Iloinnut siitä, että jalka nousee joka kerta vähän kevyemmin. Yrittänyt muistaa venytellä. Unohtanut sen useammin kuin muistanut.
Raitoja remonttityömaan keskellä.
Helsinki Core Trainersille päädyin vuodenvaihteessa, kun oivalsin taas talven tullen, että juokseminen ei ole vilukissalle ympärivuotinen ratkaisu. Epäilytti myös sainko olemattomalla juoksutekniikallani aikaan enemmän hallaa kuin hyvää – nilkkoja särki ja pohkeita kiristi. Onnittelen itseäni tästä vuoden parhaasta päätöksestä joka päivä, vielä silloinkin kun kaavin itseni lattialta kymmennennen kyykkysarjan jälkeen. Ammattilaisten ohjauksessa ei voi edes kaltaiseni tumpelo mennä metsään.
Olin pelännyt, etten pärjäisi – ja ennen muuta etten saisi enää juoda punaviiniä. Aivan hirveä ajatus. Kaikeksi onneksi kävi ilmi, että Coren tyypit ovat urheilun huippuammattilaisiksi yllättävän lähellä minun epäurheilullista maailmaani. Ovat sopivasti hippejä kuten minäkin, etsivät hyvää fiilistä ja onnea. Uskovat, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja hyvinvointi syntyy muustakin kuin hikoilusta. Toiminnallisen harjoittelun tärkein tavoite ei ole tietty punnerrustahti tai rasvaprosentti, vaan parempi arki. Kaikki maailman ongelmat eivät ole ratkaistavissa kahvakuulalla, mutta se on kyllä äärimmäisen hyvä alku.
Ville ja Eveliina – näyttävät molemmat niin kivoilta ja viattomilta. Todellisuus: tulta ja tappuraa.
Treenaan personal trainerin kanssa, useimmiten ohjaksissa on Eveliina, toisinaan Tumppi. Ville on valmentajan lisäksi fysioterapeutti, joka on avannut kroppani kroonisia solmuja. Kun minua odotetaan sovittuun aikaan, yksikään kerta ei jää väliin, koska väsyttää tai laiskottaa. Kehityn kohinalla, en tiedä onko näissä käsissä muuta vaihtoehtoakaan. Itsensä ylittäminen ei tavallaan ole vaikeaa, jos lähtötaso on nolla. Hullua kyllä, viikko viikolta se muuttuu sekä vaikeammaksi että helpommaksi.
Moni asia on muuttunut sen jälkeen, kun avasin ensimmäisen kerran Coren oven. Yllätyksenä on tullut mitkä ne asiat ovat olleet. Se on niin pitkä tarina, että saa jäädä seuraavaan kertaan, mutta sanotaanko näin, että lihakset ovat kipeät, mieli on huippuhyvä ja huonoryhtisen toimistorotan selkä on paljon, paljon suorempi kuin kolme kuukautta sitten.
Joka mies tarvitsee pinkin kahvakuulan.
Viikottainen hikoiluni on siirtymässä ensi kuussa seuraavalle vaihteelle, kun aloitan 10Campin naisten ryhmässä yhdeksän muun kanssa. Toteutan sen blogiyhteistyönä, joten täältä pesee treenipäivityksiä juhannukseen asti. Jos kymmenen viikon kuntokurssi kiinnostaa, kannattaa kurkata Coren Facebook-sivuilta mistä on kyse. Haku on auki ensi maanantaihin asti. Kiinnostuneiden naistenkin kananattaa laittaa hakemus sisään, mutta erityisesti miesten ryhmään kaivataan sällejä, jotka eivät ainoastaan halua vaan tarvitsevat tukea arkensa muuttamiseen. Viimekertaisessa 10Campissa oli mukana kaksikymmentä kovakuntoista, tällä kertaa mukaan toivotaan tyyppejä, jotka ovat ehkä omistaneet joskus salikortin, mutta kadottaneet kuntoiluhaaveensa jonnekin vuosien ja kiireiden keskelle. Hakeminen omalla vastuulla: saatat jäädä koukkuun.
Vatsalihaslaite ei ole kyllä vastaus kenenkään elämän kysymyksiin. Mutta liikkuminen on :)
True dat.
Järjettömän hyväfiiliksisiä potretteja. Kiitos Stella ihanasta blogistasi, seurannut olen jo Paras aika vuodesta -blogisi ihan ekoista postauksista asti :)
Kiitos kaunis! Ihana kuulla, että olet tykännyt ja pysynyt mukana näinkin kauan.
Ihanaa! Mutta Stella, ei sitten mitään “hyvä pumppi”-hauiskuvia. ;)
HAHA! Ei ei. Ehkä. En lupaa mitään.
Mahtavaa! Olen samassa tilanteessa ja motivaatio on korkealla. Treenipostaukset siis kiinnostavat ja olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiäsi myös treenivaatteista. Ja mukavaa lukea näitä pidempiä tekstejä.
Huippua! Palaan varmasti treenivaatteisiinkin, kun ehdin paneutua aiheeseen.
Kerro heti parhaat vinkkisi (edes sen yhden) leuanvedon onnistumiseksi! Olen yrittänyt mielestäni vaikka mitä, enkä sitä yhtäkään saa mielestäni vielä hyväksytyn näköiseksi. Miten siis sinua siihen opastettiin?
Millaisia määriä teit mitäkin saavuttaaksesi voimat/niksit/tekniikan leuanvetoon?
(juu olen lukenut netistä oppeja ja tehnyt kuminauhan avulla ja treenannut selkää ja kylkiä ja yläkroppaa, mutta en vaan saa!!! Turhaudun.)
Yksi keino: dance hall reggae. Ko. tunteihin sisältyy sheikkauksen lisäksi kaikissa mahdollisissa asennoissa punnertaminen (mm. pää alaspäin) ja yhtäkkiä reilu puolen vuoden harrastamisen jälkeen leuat onnistuu! Jea!
Haha, huippuvinkki.
Kaksi sanaa: raaka raivo. Sillä saa sen ekan leuan, kerran, sen jälkeen nälkä alkaa kasvaa syödessä. Ja siitä kuminauhasta on oikeasti apua, kunhan se antaa tarpeeksi periksi. Mulla oli eka käytössä kaksi, mutta homma alkoi sujua paljon paremmin, kun otettiin toinen pois.
Kiitos – tämä oli ihanaa luettavaa.
Kiitos kun luit.
Olis kiva kuulla treenisoittolistoistasi! Tai siis -listojasi :D
JOOOO!!!
Äänekäs joo-ääni soittolistalle, kiitos ja kuittaus!
Kiitos X! Sellainen on itseasiassa työn alla, joten palataan varmasti aiheeseen.
Mitä väliä sillä on tuleeko blogiyhteistyö työn kautta vai yhteisten tuttujen kautta vai tyhjästä tulleen yhteydenoton kautta? En ymmärrä miksi lukijoiden pitäisi aina saada tietää kaikki mahdollinen. Eikö olennaista ole se minkä tiimoilta on sovittu blogiyhteistyöstä ja sillä selvä?
Niin sitä luulis mut joitakuille ei kelpaa tai riitä mikään.
Kivaa! Minustakin tämä liikuntatrendi on suurimmaksi osin oikein mainio juttu. En jaksa seurata pelkästään treenaamista käsitteleviä blogeja – vaikka itsekin käyn melko ahkerasti salilla – mutta vanhoista suosikkiblogeista luen mielelläni treenijuttuja. Peukku ylös siis!
Samaa mieltä, innolla siis odotan näitä juttuja!
Huippua!
Jee, kivaa että kiinnostelee!
Jotenkin mullekin jäi hieman jännä fiilis kirjoituksesta, jotenkin en muutenkaan kauheasti välitä blogien kaupallisuudesta ja yhteistyökuvioista.
Hei, kysy toki lisää, jos jotain jäi epäselväksi. Mielelläni vastaan.
Siis kuuluuko fysioterapia Helsinki Coren palveluihin? Aika monipuolista, jos näin on.
Juu! Ville on urheilufysioterapeutti. Hyvä sellainen onkin.
Ihanan mielenkiintoista, miten tämä treenitrendi leviää pikkuhiljaa blogeihin(kin), joissa ei ennen urheilua mainittu, kuin joskus ehkä sivulauseessa. Ei sikäli, on sitä pöllömpiäkin muoti-ilmiöitä nähty aikojen saatossa. Hyviä treenejä!
olen pohtinut minäkin… yhä useampi liikuntaa kammonnnut bloggaaja on tullut toisiin aatoksiin : ) ja se on vain hyvä asia, että blogien sisältö monipuolistuu ja ehkä joku lukijakin saa liikuntakipinän..Toisaalta bloggaajien liikuntainnon myötä/seurauksena myös liikunta-alan yritykset ovat heränneet tähän uuteen yhteistyömahdollisuuteen, ei tämä ole ensimmäinen blogi, jossa on liikunnallinen yhteistyökuvio menossa…
No helvetti en kyllä parempaa asiaa ihan heti keksi! Jos joku tämän ansiosta alkaa liikkua niin ei siinä voi kuin voittaa, ihan kaikki osapuolet.
Samaa mieltä, eiköhän tässä voita kaikki!
Hei tyylikäs mimmi kun oot niin olis kiva kuulla sun treenikamppeista. Mitkä on parhaat kengät? Mistä saa hyvännäköset salivaatteet? Sellaisia, kyl sä tiedät, sun tyyliin sopivia.
Täältä toinen ääni treenikamajutuille!
Kiitos kaunokaiset, juttutoive laitettu korvan taakse, palaan aiheeseen paremmalla ajalla.
Hei vähän kiva juttu! Ja vähän söpöt nuo sun valmentajat :D
Ihana tuo Ville! :D
Näyttävät viattomilta, eivät ole! Nimim. lihakset kipeinä 24/7
Ymmärsinkö siis oikein, että tähän asti olet maksanut itse treenisi ja saat nyt blogiyhteistyönä tuon 10Campin ilmaiseksi? Tarkoitukseni ei ole nillittää, olen vain utelias kun yleensä merkkaat tosi selkeästi yhteistyöt ja nyt en ole ihan varma, miten tämä homma on mennyt. Joka tapauksessa hienoa että olet löytänyt mieleisen harrastuksen!
Hei Londra! Not to worry, aina saa kysyä, jos on epäselvää. Helsinki Core Trainersilla ja yritykselläni Mellakka Helsingillä on ammatillinen suhde, teemme siis töitä yhdessä ja treenaaminen kuuluu osana pakettiin. 10Camp sen sijaan toteutetaan puhtaasti blogiyhteistyönä ja siihen liittyvät jutut tulen merkitsemään selvästi yhteistyössä toteutetuiksi. Muut mahdolliset maininnat ja jutut nousevat omasta arjestani ja elämästäni ilman sen kummempaa yhteistyöhön liittyvää agendaa. Toivottavasti tämä selvensi.
Jes, kiitti!
ammatillinen suhde ja yhdessä töiden tekeminen ja treenaaminen on siis eri asia kuin blogiyhteistyö, asia selvä : )) lopputulos on kuitenkin se, että treenit tulevat halvemmiksi : D Loistavia treenejä ja hyvä kun olet löytänyt liikunnan elämääsi, sen merkitys hyvinvoinnille on suuri : ))
Hei,
luulin olleeni selväsanainen, mutta en ilmeisesti onnistunut. Mellakka Helsinki, yritys jonka puoliksi yhtiökumppanini kanssa omistan, on luovien alojen pr-toimisto, joka tarjoaa asiakkailleen viestintä-, tiedotus- ja konsultointipalveluita. Vastaamme siis Helsinki Core Trainersin viestinnästä median suuntaan. Ammatillinen roolini Mellakassa on aivan täysin eri asia kuin roolini bloggaajana, niillä ei ole tekemistä toistensa kanssa. Ammatillinen suhde ei siis tosiaankaan ole sama asia kuin blogiyhteistyö.
Tarvitseeko näille kaikille nimimerkeille selittää? Ne eivät HALUA ymmärtää, siinä kaikki.
Kyllä mä mielelläni avaan asioita sen verran ettei kenenkään tarvitse arvailla taustoja. Totta toki, että toisille ei sekään riitä.
väkisinkihän ne nivoutuvat yhteen jos työpersoonasi tekee salille ammatillista viestintää, johon kuuluu osana treenaaminen, ja sitten saat yksityishenkilönä blogiyhteistyökuvion. En minä kyllä ymmärrä, miten ne voi tiukasti erottaa toisistaan, samat henkilöt ovat mukana molemmissa. Minulle ainakin on se ja sama, mutta selkeintä olisi ollut kertoa jo postauksessa tuo asia, joka tuli ilmi Londralle antamassasi vastauksessa. Näiltä kysymyksiltä ja ihmettelyiltä olisi vältytty. “Moi, työkuvion kautta sain mahdollisuuden blogiyhteistyöhön”, ja sillä selvä. Mutta liikunnan iloa ja toivottavasti se jää osaksi elämää : ) Jatkossa varmaan selviää enemmänkin tuosta treenistäsi, minkä tyyppistä se on, ei varmaan ihan perus salitreenistä ole kyse, vai ?
Roolini viestinnän ammattilaisena ja roolini bloggaajana ovat kaksi täysin eri ja toisistaan riippumatonta asiaa.
Asiakkaitani kuluneen kahden vuoden varrella ovat olleet mm. Helsinki Design Week, Ebookers, Summer Sound Festival, Taste Of Helsinki, Finlandia Vodka, Mazda, Lieminen, Astrid Swan, MIAU, Top Gear Live, Pepsodent, Safkaa, Prince Of Assyria ja gTIE. Blogissa olette kuulleet vain kahdesta viimeksi mainitusta ja niistäkin siksi, että minulla on heihin henkilökohtaisia kytköksiä: gTIE on yksi lempimerkeistäni, jonka kautta tapasin aikoinaan yhden läheisimmistä ystävistäni. Prince Of Assyriaa puolestaan kuuntelin kauan ennen kuin aloin työskennellä herran kanssa.
Toki olisin voinut mainita työroolini tässä yhteydessä, en yksinkertaisesti katsonut sitä olennaiseksi. Minulla on Coren suuntaan useampia kytköksiä ja blogiyhteistyö olisi voinut saada alkunsa mitä tahansa muuta kanavaa pitkin, jos työsuhdetta ei olisi ollut.
Niin, se treeni: kyse on siis toiminnallisesta harjoittelusta, cross trainingista ja juoksusta. Palaan tähän kyllä tarkemmin myöhemmin.
Niin ihana postaus!! Kateeksi käy, tekis mieli itsekin soittaa noille :D
No kuule, soita!
Ihailtavaa, että olet saanut liikunnan rytmistä kiinni ja otit haasteenkin vastaan. Eve on ihana <3!
NIIN ON! <3
Olipa ihana lukea tämä, jaan niin tämän saman tarinan! Tosin mulla se on astangajooga salitreenin sijasta, mutta sama se, mikä vaan, joka vaikuttaa näin :)
Juuri näin!
Inspiroiva kirjoitus! Itse urheilen viikottain säännöllisen epäsäännöllisesti ja haaveillut PT:sta. Helsinki Core Trainers vaikuttaa aika unelmapaikalta treenata ammattilaisten ohjauksessa.
Se on, huh huh. Suosittelen.
Hienoa! Onnitteluni ja ihailuni. Oi kun tulin iloiseksi tästäkin postauksestasi.
Nyt teet kyllä niin hyvää ja oikein itsellesi. <3
Niin teen, olen siitä itsekin niin ylpeä ja tyytyväinen!