Sinne se viikonloppu taas sujahti. Aamulla oli pöllämystynyt olo kuin yksi vuorokausi olisi unohtunut välistä. Perjantaina naputin tietokonetta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen saakka, kahvimuki vaihtui tosin iltapäivän mittaan viinilasiksi. Mutta lauantaina oli juhlat!
Juhlin viisastumistani ystävien seurassa, Café Balzacissa, josta on viime aikoina tullut vahingossa yksi lempipaikoistani. Pikkuravintola on piilotettu keskelle kuplivinta Punavuorta: Fasaanilinnan sisäpihalle tarvitsee vain horjahtaa Iso Robalta, mutta sattumalta sinne ei eksy.
Juhlakoristeiden virkaa toimittivat valosarjat, jotka poikaystävä ripusti ravintolan kattoon ja ikkunaan. Olen tullut tulokseen, että paljon muuta ei tarvita. En silti pahastunut, kun lempitarjoilijamme Samuli kaivoi paperipussista sylillisen kukkia ja levitti ne pöydille. Samuli taitaa vähän lelliä minua ja ystäviäni.
Paikalle saapui niin moni lempi-ihminen, että menin laskuissa sekaisin. Pieni paikka natisi liitoksistaan ja ihmiset istuivat sylikkäin. Samuli kantoi pöytään grillattuja kasviksia ja hummusta, appelsiinivoilla maustettuja ahvenfileitä, pastaa ja chilissä paistettuja rapuja. Vadit kaavittiin tyhjiksi. En usko, että nälkä yllätti ketään vielä sunnuntainakaan.
Kiitos kaukoviisaalle keittiölle siitä, että viini ei loppunut ja kiitos vieraille, jos luette. Kyllä kerran vuodessa kannattaa juhlia syntymäänsä, kun on niin monta huipputyyppiä, joiden kanssa kilistää.
☊ MOTORHOMES – INTO THE NIGHT
Onnea! Ja kiitos vinkistä – jos vaikka nurkkiinsa takertunut turkulainen irrottautuisi joku päivä Helsingin suuntaan…
Balzacin takia kannattaa, suosittelen.
Cafe Balzac on ihana, ja ansaitsee kaiken lisähuomion ja mainostuksen! Samalla tietysti salaa toivon, ettei se täyty niin ääriään myöten, etten enää itse mahdu mestaan :) Paljon onnitteluja näin jälkijunassa!
Uups, you have a point. No, meni jo. Luotetaan siihen, että kyllä me sinne sekaan mahdutaan, vaikka sana kiirisikin.
Jännä, luin tän jutun, tulin sun puolesta tosi iloseksi kunnes näin vilahduksen alla olevasta tekstistä, tai kuvasta oikestaan. Vilkaisin sitä nopeasti (olin jo aikasemmin lukenut sen, joten tiesin mitä se sisältää) ja vihlaisi jotenkin tosi paha olo. Ja sitten tuli olo että haluan kertoa sinulle, että tunnen aitoa iloa puolestasi, että olet päässyt kipeistä ja tummista ajoista eroon ja nyt elosi vaikuttaa valoisalta ja iloiselta. Hyvää syntymäpäivää!
Leena! Kiitos kommentistasi. Iloinen olen minäkin.
Ihana postaus, mut liian vähän kuvia :D
HAHA! Niitä ei ollut enempää, sorry!
Ihanat kemut, kuin olisi ollut paikalla tekstisi ja kuviesi kautta!!
Ja toki paljon onnea, parempi myöh….
Kiitos ihana!
Viimeaikaiset postauksesi vähän hengästyttävät. Upeita.
Tekisi mieli viettää näiden kuvien ja tekstien seurassa kaiket päivät ja illat ja yötkin ehkä. Valitettavasti tenttikirjakasalla on sanansa sanottavana ajankäyttöni suhteen.. Huoh.
Oi. Kiitos kaunis kommentista, onpa kiva kuulla että olet tykännyt. Tsemii tenttikirjakasan keskelle! Onhan se hyvä, että pakopaikka löytyy taukohetkiä varten.
Myöhästyneet onnittelut! Kemut kuulostivat ihanilta, nappaan menun härskisti kopioitavaksi kotikeittiöön. ;-)
Haha, nappaa ihmeessä, kaikki oli ihan superhyvää – ja kiitos!