Raitiovaunureittien ulottumattomissa on paikkoja, joissa on ihania pimeitä polkuja ja sankka sumu, joka kieppuu itsekseen veden yllä. Saattaisi pelottaa, ellei päässä soisi Ellie Goulding, vatsassa pyörisi perhosia ja saisi kävellä sumuun käsi kädessä. Kukapa olisi arvannut, että keskellä marraskuista metsää saattaa tulla hengittäneeksi muutaman muunkin turhan pelon ja paniikinrippeen ulos keuhkoistaan? Ehkä pitäisi karata useammin kantakaupungin kaduilta, avata silmät, sulkea aivot. Mutta seuraavalla kerralla varustaudun kumppareilla.
Kuvat on kyllä taikamaailmasta. Ehkä Narniasta.
Totta. Ooo. Narnia.
Nuo kuvat…
Kiitos!
Kyllä vain, kannattaa aina välillä jättää kaupungin kadut ja mennä metsään
No kyllä.
Minen nää näissä kuvissa missään metsää, valaistuja puistoteitä vain?
Ensimmäisessä kuvassa ollaan kyllä keskellä metsää. Kovin iso se ei ole, asutusta joka puolella ja isoja teitä varsin lähellä, mutta sen pimeimmissä kohdissa on hämmentävän hiljaista ja tosiaankin pilkkopimeää.