Vihdoin viikonloppu. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on ollut parempi viikko kuin minulla. Olen ollut vihainen ja väsynyt, tankannut vuorotellen vitamiineja ja kahvia pysyäkseni hereillä. Ajautunut törmäyskurssille tietotekniikan ja todellisuuden kanssa, vähän ihmistenkin. Kompastunut kadulla ja rikkonut puhelimen ja molemmat polveni. Kotona heitin veren tahrimat, repeytyneet sukkahousut roskiin ja toivoin, että tämä olisi hetki, kun vinoon mennyt viikko nyrjähtää takaisin raiteilleen.
Kun sivuttaa vitutuksen ja maailmankaikkeuden mittakaavassa varsin minimaaliset vastoinkäymiset, on ollut toki kaikenlaista hyvääkin. Kuten joka-aamuiset itsepuristetut mehut ja se, että ulkona on ollut marraskuun lopuksi melko lempeät säät. Olen kulkenut nilkkureissa ja silkkipaidoissa, villakangastakki unohdettuna auki, kastumatta ja kylmettymättä. Pienet koirat ovat tutkineet puistoihin unohtuneita lehtikasoja ilman mitään kiirettä takaisin peiton alle.
Helsinkiin laskeutui eilen lumi. Se alkoi sataa kesken perjantaipalaverin, huomasimme sen kaikki yhtäaikaa, äänettömän pyryn joka oli salavaivihkaa alkanut ikkunan takana. Laskeneet lämpötilat nipistivät sormia ja kosteus hiipi kenkien läpi kun kävelin kotiin, mutta helpotti enemmän kuin harmitti. Ehkä vuodenajan oli vihdoin aika vaihtua? Sitäpaitsi minulla oli kirkkaankeltainen pipo ja korkeat korot, joilla luistelin loskan läpi Kapteeninkadulle.
Talven ensimmäisellä lumipyryllä on kaupungissa kaiken vaimentava vaikutus. Autojen äänet katoavat, raitiovaunut tuntuvat kolisevan kilometrien päässä. Liikenne seisoo risteysvaloissa. Pysäkeillä odottavat ihmiset vetävät huput päähän, katsovat kelloaan ja toteavat etteivät ehdi ajoissa kuitenkaan. Sen jälkeen kenelläkään ei ole enää kiire.
Kun pääsin kotiin, pakkasin koirat ja kassin ja lähdin rautatieasemalle. Raitiovaunussa minulle hymyili komea muukalainen. Otin hänet mukaan.
☊ THE ARK – TELL ME THIS NIGHT IS OVER
Samoja fiiliksiä, tätä tuntuu olevan nyt liikenteessä. Toivotaan, että lumi pysyy maassa ja pehmentää hieman tulevia törmäyskursseja jos sellaisia on vielä tullakseen!
Good point.
Hei mikä on toi herkullinen marjapuurokynsilakka? Onko se matta?
Moikka Vilma, ei ole matta, vaikka hassusti siltä kuvassa näyttääkin. Joku tummanpunainen oli kyseessä, lakkauksen teki joku muu, joten sävystä ei ole tarkempaa tietoa.
Itse aloitin viikkoni pudottamalla kilon purkin turkkilaista jukurttia maahan, pohja hajosi ja räjäytti jukurtin pitkin keittiötä. Tiistaina pudotin kulhollisen iltapalajukurttia mustikoiden kera eteisen lattialle pakkasen päältä. Keskiviikkona kaadoin maitopurkin.. Eilen ison lasillisen vettä vitamiinipurkkien joukkoon ja mikron alle. Torstaina ja tänään en kaatanut (vielä) mitään.
Auts. Tiedän nuo(kin) viikot. Ehkä onnesi kääntyi jo!
sait hymyn huulille, kiitos
Kiitos itsellesi kommentista.
Ihana muukalainen! Kaunista viikonloppua teille! x
Kiitos kaunis!
XXX
xxx
Ihanat kuvat! Ehkä ensi viikko on parempi. Mulla ollut vähän samanlainen täällä.
Voih, tsemii sinne ja parempaa viikkoa meille molemmille.
Voih. Kuulostaa niin surkeelle:( Toivottavasti viikonloppu lataa akut ja lumi tuo valon ja rauhallisuuden. Kuolaan joka postauksessa pipoasi… täytyy suunnistaa lankakauppaan etsimään tuota ihanaa sävyä. Tuollainen vitamiinipommi päässä tekisi musta-harmaaseen pukeutumiseen ja mieleen ihmeitä♥
Vitamiinipommi päässä, loistoilmaisu! Suosittelen kyllä, toimii säällä kuin säällä.