Minirapujuhlat

Syyskuiset safkavinkit jatkuvat. Olen esittänyt erinnäisiä reklamaatioita siitä, ettei alkusyksy tuonut tullessaan kutsua rapujuhlaan – kunnes toi! Aina kannattaa valittaa! Oli perjantai, juuri se iltapäivän pysähtynyt hetki kun kello ei liiku eivätkä työt etene. Naputin kärttyisenä tietokonetta saamatta mitään varsinaisesti aikaan, kun Kanerva soitti. Miten ois minirapujuhlat, hän kysyi viattomasti, vaikka oli aivan varmasti varannut jo pöydän.

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-12015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-22015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-3

Kaupungin parhaista pikkubaareista (ja hillittömän hyvistä cocktaileistaan) tunnettu Son Of A Punch on taas kerran keksinyt uutta: We Got Crabs tarjoilee syyskuun ajan rapuja. Paikka on pieni ja vähän piilossa, vaikka sijaitsee keskellä Kamppia. Kävin siellä ensimmäisen kerran kun se oli salakapakka nimeltä Books & Antiques eikä kukaan olisi ohikulkiessaan arvannut, että täyteen kirjoja kasatun ikkunan takana tarjoillaan kaupungin parhaita cocktaileja. Sitten kirjojen tilalle tuli harmaat kaihtimet ja haalistunut tarra, jossa luki Kyrönmaan matkailunedistämiskeskus – senkin ikkunan takana oli tarjolla jotain ihan muuta. Kesällä se on ollut viskivetoinen Bob Barley. Juuri nyt se on pop up nimeltä We Got Crabs ja hyllyt notkuvat akvaviitista. Lokakuussa tapahtuu taas jotain muuta. Kuka tietää, paitsi tietysti cocktail bastards itse – jos hekään. Pakko arvostaa tätä tekemisen hyväntuulista huolettomuutta – ja tinkimättömyyttä! Kaikki on aina ihan timanttista. 

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-5

Yksi neroista, Luca, oli mukanamme ja opasti seurueemme toisen suomenruotsalaisen kanssa miten ravut avataan oikeaoppisesti. Tekniikalla ei toki sinänsä ole mitään merkitystä, kunhan saa ne syötyä. Minä en ole tunnettu kärsivällisyydestäni, joten niksit on hyvä ottaa haltuun, ettei koko ilta kulu ratkoessa rapusia väärästä päästä auki (akvaviitti kyllä auttaa).

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-42015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-6

Minirapujuhlan konsepti (kuten varmasti moni muukin huippuidea) sai alkunsa Flow’n sunnuntain herkistyneissä tunnelmissa, kun Son Of A Punchin Simolle tuli mieleen, että ravut maistuisivat. Onneksi tuli. Pidän ajatuksesta, että kaikkea ei tarvitse aina tehdä pitkän kaavan kautta – vähemmänkin riittää. We Got Crabsiin voi varata pöydän jos haluaa, mutta sisään voi kävellä myös spontaanisti. Kulhollinen rapuja, akvaviitti ja viinilasillinen irtoaa parillakympillä, paahtoleipä kuuluu tietysti kattaukseen. Settejä saa tilata pöytään niin monta kuin tahtoo – pikkunälkään riittää yksi, jaettavaksi kannattaa tilata monta. Jos ravuista tulee kina tai jää nälkä, tilataan lisää.

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-72015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-8

Poikien paikoissa parasta on tiheä tunnelma – Liberty Or Death on ollut yksi suosikkibaareistani pitkään, Senaatorintorin ja Kauppatorin välisiin kortteleihin piiloutunut Trillby & Chadwick on toinen. Kampin popup-baari on kaikista pienin, joten oma rauha on taattu. Voi esimerkiksi leikkiä rapusotaa, eikä kukaan paheksu. Soittolistalla on tietysti ruotsinkielisiä juomalauluja, joita voi vetää niin korkealta, kovaa ja nuotin vierestä kuin keuhkoista lähtee, eikä ketään haittaa.

2015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-92015-09-11-stellaharasek-wehavecrabs-10

Mitä sitten, jos haluaakin rapuja pöytään nimenomaan pitkän kaavan kautta? Kysyin. Onnistuu kuulemma sekin, kunhan varaa rapufiestansa etukäteen. Aloin juuri harkita.

Ihanasta illasta kiitos pojille – ja tietty Kanervalle!
xxx

We Got Crabs – rapuja syyskuun loppuun
Isommat varaukset: thomas@sonofapunch.com
Malminrinne 1, Kamppi
Helsinki

16 thoughts on “Minirapujuhlat

  1. Komeita sänkileukoja on tässäkin postauksessa. Katsoin muuten ekaa kuvaa, että se on exäsi… no ei… mutta, koska olen onnellisesti naimisissa niin huomioni vei tämä termi “salakapakka”.

    Hassua miten kolmekymppisenkin ensimmäinen mielikuva salakapakasta voi olla laiton hämyisä paikka. Mutta tämä (ei selvästikään) ole laiton, koska esitellään blogissakin. Mutta tämä “salakapakka” konsepti kuulosti todella mielenkiintoiselta kun vähän googlailin. Tämän porukan juuret kai vievät englantiin, josta idea tällaiseen on tullut, mutta Japanissa on paljon juuri tällaisia paikkoja. Eikä niistä tiedä ellei joku paikallinen sinne opasta.

    • Siis tarkoitin tuota Lucan kuvaa, mutta epäolennaisuuksia. Itse en ole ikinä saanut kutsua rapukutsuille. Nyyh. Mutta onneksi kesän Tanskan reissulta on akvaviittia. Skål!

      • ET IKINÄ? Se on heti korjattava! Pistä itse pystyyn rapujuhlat niin et varmasti jää kutsutta!

    • Joo Son Of A Punchin paikat ovat oikeasti täysin laillisia, mutta monet ovat vähän piilossa – niihin ei välttämättä eksy vahingossa, vaan ne pitää tietää tai osata etsiä. Juuri noin kuin sanoit!

  2. Ja niin olin minäkin!

    Skandinaavinen partaäijä bongattu – ja vielä finlandssvensk, ojojjjoj!

    Du e så jävla lycklig.

    • Minkä sille voi kun on ympyröity komeilla miehillä! Mutta selvennetään nyt tätäkin, että Kanerva on tässä se todellinen onnentyttö.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.