Marraskuun lopun kyyhkynharmaana sinnittelevä keskipäivän valontapainen ylettää juuri ja juuri Hangon Bulevardin päässä sijaitsevan kivitalon kauniiseen rappukäytävään, valtavan ikkunan alle. Tämä torin vieressä yli sata vuotta seissyt kivitalo oli arkkitehti Lars Sonckin ihan ensimmäisiä töitä. Sillä aikaa kun Parkkonen (joka on siis mieheni, ja valokuvaaja, jos olen unohtanut kertoa) kokoaa kalustoaan, kuljetan sormeani pitkin kolhuisten ja vähän pölyisten seinien värikerroksia. Niin kaunista, kaikki näyttää niin kauniilta täällä.
Vaikka olenkin valokuvaajan vaimo, minun on vaikea olla valokuvissa. Tunnen, kuinka jokainen solu minussa jähmettyy, sulkeutuu, menee kiinni kuin simpukka, kun kamera kääntyy kohti. Nyt tekee kuitenkin mieli vähän patsastella kuvissa. Uusi takkini näyttää niin upealta, ja olen onnellinen voidessani kerrankin levittää kestävän, kotimaisen muodin ilosanomaa. (Olen edelleen suurimmaksi osaksi melko holtiton kuluttaja, ei nyt kiilloteta kruunuani liikaa.) Tartun portaikon silkkiseksi kuluneeseen puukaiteeseen ja tottelen kuvaajaa.
Mutta asiaan, eli takkiini. Musta villakangastakki on liikkeestä nimeltä Liike, Helsingin Fredrikinkadulta. Sen on suunnitellut pienyrittäjä-parivaljakko vainio.seitsonen ja se on ommeltu yhden naisen ompelimossa Lahdessa. Kangas on Italiasta, 60% mohairia tekee takista upean kiiltävän ja oliomaisen. Minua tekee koko ajan mieli silitellä.
TAKKI ~ VAINIO.SEITSONEN, LIIKE
VEKKIHAME ~ H&M
HARMAA COLLEGEPUSERO ~ R-COLLECTION
KENGÄT ~ DR. MARTENS
KAULAHUIVI ~ GAUHAR HELSINKI
KORUT ~ OZ JEWEL, GAUHAR HELSINKI
JA (HANKOLAINEN KULTASEPÄNLIIKE) LAGERROOS
En olisi kuuna päivänä ostanut takkia, jossa on vyö, elleivät Vainio & Seitsonen olisi pakottaneet minua kokeilemaan kyseistä mallia. Vyöhän tekee silhuetista tosi makoisan! Sitäpaitsi vyö kuroo tietysti takin kunnolla kiinni, jolloin sen sisällä on lämmintä ja ihanaa. Takissa on syvät taskut ja kaulus, jonka saa ruhtinatarmaisesti pystyyn, kuvittelen näyttäväni salaperäiseltä ja vähän syntiseltä takkini uumenissa. Takissa on ylellisen runsaat pussihihat, niitä rakastan aivan erityisesti.
Ainoa huono puoli on se, että kylpytakkimaista takkia ei tekisi mieli riisua ollenkaan. Mutta mikäpäs siinä, kyllä nyt yhden talven voi nainen villakangastakissaan asua. On sitä hullumpaakin kuultu.
Takkia on valmistettu vain muutama kappale ja leikkuun ylijäämäkin on hyödynnetty; siitä on tehty hauskoja huivihuppuja myyntiin. Samoilla kaavoilla löytyy myös toinen takki, sen materiaali on pääosin villaa, ripauksella kashmiria, tuloksena kauniin himmeä kalanruotopinta. Minun oli vaikea päättää kumman hankkisin, silloin kun aikoinaan hivelin vasta villatilkkuja keittiönpöytäni ääressä.
Nyt kun katson kuvia, olen kyllä erittäin tyytyväinen valintaani. Talven vähässä valossakin loistan kuin korpin sininen kylki!
PHOTOS BY STUDIO TOMI PARKKONEN
Alkaa mennä maku Stellan blogiin, kun täällä on näitä vieraspostauksia. Olen seurannut nimenomaan Stellan blogia ehkä jopa vuosikymmenen. Kirjoittajan persoona viehättää, ihan samoin kuin jonkun laulajan – jos Dua Lipan tai Adelen biisejä loilottaisi yhtäkkiä joku tuntematon varaesiintyjä, ei vaan jaksaisi kiinnostaa. Nykyään pitää ensin tsekata, kuka täällä kirjoittelee. Stellan kuvatkin on parempia kuin muiden kirjoittajien. Joo ei, taidanpa etsiä muuta seurattavaa.
Heippa, kiitos palautteesta! Ymmärrän toki, jos vieraskirjoittajien jutut eivät inspiroi kaikkia seuraajia, mutta onneksi niiden yli on helppo hypätä ja keskittyä niihin kirjoituksiin, jotka kiinnostavat. Vieraskirjoittajien tekstit eivät korvaa minun juttujani, vaan täydentävät niitä, tarjoavat lisää luettavaa heille joita ne puhuttelevat.
Mutta jos tämä tuntuu hankalalta, on tietysti parempi etsiä muuta luettavaa. Kiitos siinä tapauksessa tähänastisesta ja hyvää jatkoa ♥
Hei, täällä toinen valokuvaajan vaimo, joka on itse opetellut kuvaamaan, että vältyn itse kuvattavana olemasta. Ja herranpieksut, miten upea takki!
Juuri tuollaisessa haluaisin itsekin talveni asua: lämmin kaapu, jossa upea silhuetti ja täsmällisen mittainen pituus. Tuleepa todellakin ylellisen näköinen kokonaisuus tuon sinun nutturasi ja tyylikkään ilmeesi kanssa!
Ja täällä meidän korkeuksilla on jopa lunta ja sen myötä luonnonvaloa!
Takki on ihanan ihana, on ilo kertoa siitä eteenpäin. Kiitos kivasta viestistä!
Mä oon 29 mut jos melkein-viiskymppisenä voi näyttää tolta ni mä haluun olla melkein-viiskyt. ❤ takki on liian upea. En kestä.
Voi apua KIITOS <3 Jengi luulee kohta, että olen maksanut näistä viesteistä, niin kilttejä olette!
Ja mua kiinnostaa tietää, miten olet tuon kauniin suttunutturan saanut aikaan? Itselläni tulee aina tiukat sivut, jos laitan hiukset kiinni taakse noin, btw. takkikin on upea ”luomus”.
Tämä oli hauska viesti, kiitos, koska itsehän olin luonnollisesti vihainen valokuvaajalle siitä, että oma kampaukseni oli päin prinkkalaa. Jos vielä joskus suostun kuviin, niin muistan tarkistaa hiukset myös takaapäin. Mutta siis minä vain pyöräytän ne semmoisen puhelinjohdon (vanhanaikaisen puhelimen johdon…) näköisen rinkulan avulla taakse. Hiukseni ovat melko taipuisat, ehkä se auttaa asiaa.
Ihana Anna, upeat kuvat ja superkaunis takki! Mahtava combo ❣
Jee, kiitoskiitos!
Niin upea takki ja kantaja!
Paljon kiitoksia, olette ihania! <3
Missähän hintaluokassa tuollainen takkikaunotar liikuskelee?
Totta, sen olisin voinut mainita! Takki maksaa 480 euroa ja nyt se tuntuu joka pennin väärtiltä.
Ei paha hinta ollenkaan : ) Ikiklassikko.
No ei, odotin lähinnä kolminumeroista hintaa. Noilla spekseillä ei todellakaan paha. Erittäin kaunis takki.
Siis! Maailman kaunein takki! Ja kuvat ovat ihan sairaan upeita ihania!
Takki ON upea. Toisaalta en raaskisi käyttää sitä ollenkaan, ja toisaalta en lainkaan riisua. Sekopäistä. Ja kiitos, kiva kun pidit kuvista, Parkkonen on taitava <3
Oi Anna (Catherine) miten kaunis oletkaan!
Kiitos, haha!
WAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA !!!
Mikko <3
Upea upea upea!!
Mun piti heti tulla tänne katsomaan, että onko kommentoitu jotain vanhasta harpusta, mutta tämä oli ihana yllätys <3