Kun olin teini, kuuntelin vanhojen rokkisuosikkieni – The Doorsin, Led Zeppelinin ja Danzigin – ohella Eppu Normaalia. On vähän vaikea selittää miksi toiselta puolelta maapalloa Lappiin muuttanut teinityttö innostui keski-ikäisten miesten luotsaamasta suomalaisyhtyeestä, mutta sillä oli jotain tekemistä Martti Syrjän sanoitusten kanssa. Olin osannut suomea vasta pari vuotta, mutta oppinut jo rakastamaan sen kauneutta. Pidin valtavasti Syrjän rujolla tavalla sointuvista riimeistä ja kirjoittelin niistä yläasteella äidinkielen esseitä, vaikka kielikuvat eivät täydessä laajuudessaan vielä silloin auenneet.
Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet
Palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin paksuin rukkasin
Ihmetellen minne kaikki palat hukkasin
En unta saanut ja näin jäin miettimään
Kaiken minkä muistan aika kutistaa
Mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän
Ja kaiken suhteen, kaiken siirtyvän
Kiinnostus laululyriikkaan oli näin jälkikäteen ajatellen suureksi avuksi, kun opettelin ymmärtämään ja kirjoittamaan suomen kieltä. Oli muitakin lyriikkavetoisia suomalaissuosikkeja, kuten Dave Lindholm, Sielun veljet sekä Lapin pojan A.W.Yrjänän tähdittämä CMX-yhtye. Mutta niistä lisää joskus toiste, nyt pitää mäyhätä Epuista! Löysin kuvitukseksi nipun kuvia minun ja Jarnon Tampere-reissulta vuosien takaa, ne saavat Tampere-yhteyden ansiosta kelvata.
Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt
Oli mielessäni elämäni olemattomuus
Kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä
Vain tämän hetken voi nähdä peilistä
Soitin paljon Valkoista kuplaa, Eppujen vuonna 1986 ilmestynyttä albumia, jolta löytyy mm. klassikkokappale Joka päivä ja jokaikinen yö. Se oli toinen biiseistä, jonka Jarno lauloi häissämme. Silti Eppu-suosikkini siltä levyltä on aina ollut Kaikki häipyy, on vain nyt. Sen melankoliassa on jotain mikä rutisti sieluni pieneksi mytyksi nyrkkiin jo silloin kun olin neljätoista. Poltin tupakkaa yläasteen nurkan takana ja nyyhkin tulitikkuihini.
Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt
Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen
Tiedänhän että pieni oon
Kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon
Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin kappale saa minut yhä itkemään. Näihin toteaviin sanoihin se kiteytyy, kaiken ohikiitävyys. Kliseisyydessään niin kammottavan totta: tämä tässä on kaikki mitä meillä on, se mihin kannattaa keskittyä.
Pieni anekdootti. Kun muutin Tampereelle 16-vuotiaana enkä tuntenut ketään, ensimmäinen ihminen jonka tunnistin kadulla oli Eppu-kitaristi Juha Torvinen, jota päin kävelin vahingossa Sokoksen ovella. Muutama vuosi myöhemmin päädyin graafikoksi tamperelaiselle levymerkille ja minusta tuli siviiliammatiltaan levy-yhtiötuottajana työskentelevän Torvisen työkaveri. Kun Eput soittivat yllätyskeikan tamperelaisessa yökerhossa, pääsin sisäpiirisuhteillani listalle. Luonnollisesti olin pommittanut Torvisen puhelimen täyteen tekstiviestejä: tuleehan se biisi. Tuleehan. Ja tuli se.
Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt
Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa
Meidät valo hukuttaa, meidät nukuttaa
☊ EPPU NORMAALI ~ KAIKKI HÄIPYY, ON VAIN NYT
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Lokakuussa yritin onnitella miestä lausumalla juhlissansa tuon upean tekstin koskettavimman kappaleen. Ehkä se tärkein kyynelten seasta jotenkin selväksi tuli, […] siksi rakastan sua nyt.
♥♥♥
Ah oi Eppu rakkautta! ❤️
Oi kyllä ♥
Pois meluun ja tuiskeeseen iski minuun vapauden kaipuussaan, siinä aikuisuuden kynnyksellä. Hieno levy!
Niin ON ♥
Eput ❤️ Syrjä on yksi syy siihen että haluan itsekin kirjoittaa
Ymmärrän täysin ♥
Mitenkään väheksymättä originaalin vetovoimaa, mutta oletko kuullut Mokoman version ko. biisistä? Niiiiiin kaunis, ja niin voimakas <3
Hei enpä muuten ole! Uuuh vähän kuulostaa jännittävältä, mutta ehkä annan sille mahdollisuuden.
Eppujen tekstit on nerokkaita. Olen erottavinani monessa kohtaa Kirsi Kunnaksen runojen rytmin ja rakenteen.
Jään innolla odottamaan kirjoitustasi CMX:stä. Bändi on minulle Eppujakin suurempi. Ja ne lyriikat, ne lyriikat.
Ihan totta muuten. Oooo joo, täytyy ottaa jossain välissä myös CMX käsittelyyn!
Voi, nyt osui ja upposi! Mun mielestäni Suomi-rockin parhaat lyriikat tulevat Epuilta, Juicelta ja Maija Vilkkumaalta! Luin jostain Kirsi Kunnaksen haastattelusta, että hän luki pojilleen tosi paljon Tiitiäisen satupuuta ja muita lastenrunojaan. Eipä ihme, että Syrjän veljeksille tuli niin paljon altistusta runouteen!
Juice oli viittä vaille kielenkääntäjä, Maija Vilkkumaallakin tutkinto suomen kielestä ja kirjallisuudesta. Syvällä suomen kielessä siis!
No jep, Kirsiä voi varmasti kiittää monesta! Juice on myös ♥. Maijan tuotanto ei ole niin tuttu että voisin sanoa siitä mitään, mutta uskon että sielläkin on sanat kohdallaan.
Ah, olen luullut olevani maailman ainoa kolmekymppinen kokiessani Eput näin! Olemme olleet mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja vuosipäivänä kirjoitin toisen suosikkibiisini hänelle: ”Aika täällä maan päällä ylitsemme ajaa, emme täysin katoa silloinkaan. Linnunrata loisti vyönä, rakastuimme sinä yönä, se ei katoa milloinkaan. Sillä kaukaiset tähdet me nähtiin, valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin. Ikuisesti vaeltaa, saa ehkä joskus jonkun silmät tavoittaa. Valo matkalla jossain, linnunradan laidalla olet kainalossain. Alla tähtien, yhdessä siitä lähtien. Huulipunaa paidalla, linnunradan laidalla.”
Ah et ole! Ihana biisi tuokin ♥
Kyllä. Juuri näin.
♥
Toi oli minunkin lempparini ja Eput soi kovasti nuorena ihana kirjoitus sinulta taas
Ihana kuulla Nanna! ♥
<3 <3 <3
♥♥♥
Eppujen “Repullinen hittejä” oli mun ensimmäinen koskaan omistamani CD-levy. Tämä oli vuonna 1995, kun olin 6-vuotias. Olen kuunnellut Eppuja ever since.
Ihanaa, nuorena se on hyvä aloittaa ♥
Ja noin, päivän temmellyksistä selvinneet maskarat ovat poskilla täällä toisella puolella palloakin! Miten sattuikin, että juuri tänään puhuimme työkaverini – ihmisen, jonka kanssa meistä on tullut kuin varkain melkein jo ystäviä – kanssa elämän rajallisuudesta ja siitä, miten haluamme jäljellä olevan aikamme mieluusti käyttää. Ja nyt sitten tämä.
Lähde tästä nyt sitten mitään soittamaan enää, naama viirulla ja silmät tomaatteina. <3
Oi eiiiiii! Olen tavallaan pahoillani mutta samaan aikaan en, koska näin kävi myös kirjoittaessa ja kappaletta kuunnellessa :D ♥