Kevätraivo

Hyvää päivää, radiohiljaisuudesta kajahtaa! Ei ollut tarkoitus pitää pitkää päivitystaukoa. Olen säätänyt ja kirjoittanut muita juttuja, mutta on tässä muutakin, ei mitään vakavaa, pientä kitkaa vaan minun ja todellisuuden välillä.

Tiedättekö sen olon, kun ei pysty keskittymään mihinkään, on koko ajan kuuma tai kylmä, päätä vähän jomottaa, mikään ei huvita, peilikuva näyttää kaamealta ja jotain pitäisi tehdä, mutta millään ei jaksa?

Toukokuinen aurinko tulvii sisään verhottomista ikkunoista, paistattelee röyhkeästi suoraan työpöydälle, heijastuu tietokoneen näytöltä ja sokaisee. Minähän rakastan valoa ja kaipaan sitä lakkaamatta silloin kun sitä ei ole. Nyt se vaan ärsyttää, siirtelen kuumenevia kovalevyjä pois auringosta ja uhkailen teippaavani viltit ikkunoiden eteen, jotta saan murjottaa hämärässä.

Pölykin vituttaa, kirjoitin eilen Annalle Hankoon. Miksi sitä onkin joka paikassa ihan koko ajan! Juuri eilen imuroimme ja taas on vieno pölykerros kaiken yllä!

Katuvalo heijastuu öisin makuuhuoneen ikkunoiden yläruuduista kaapin päälle.

Eniten riepoo, että naapurissa on kaksi isoa rakennustyömaata, jotka aloittavat mekastuksen ja poraamisen aamuseitsemältä. Humina on siellä kun herään ja kohisee ympärillä iltaan saakka. Jos avaa ikkunan, huoneessa ei kuule edes puhua. Kun se vihdoin loppuu, huoneet kaikuvat omituisesti ja päässä käy surina.

Kuulin, että työmaista ainakin toinen – se, jonka vuoksi puolet kadusta on suljettu satametristä nosturia varten – jatkuu pitkälle ensi vuoteen ja aloin välittömästi harkita muuttoa tästä hirveällä vaivalla remontoidusta kodista.

Huomaan, että Lapissa olemisesta on tullut viimeisen parin vuoden aikana monella tapaa tärkeää. Yksi niistä on se, että pääsee välillä pakoon tätä kaikkea. Täällä elämä alkaa heti kun astuu ovesta ulos. Pohjoisessa saa olla hiljaa keskellä ei-mitään. Tarvitsen molempia. Molemmat ovat tärkeitä.

Kaipaan samaan aikaan sekä Lappiin että jonkun sykkivän klubin ahtaalle tanssilattialle unohtamaan itseni ihmisten keskelle. Ehkä olen vain vähän väsynyt tähän viiden vuoden mittaiseksi venyneeseen maaliskuuhun, olemaan enimmäkseen ihan koko ajan kotona. Tapahtuisipa jotain, ihan mitä tahansa. Päivät ovat sulaneet tasapaksuksi, tahmeaksi puuroksi, jota rytmittää vain sään vaihtelut. Sataako vai paistaako? Vaiko kenties molempia samaan aikaan? Ihan kuin kevätkin olisi unohtanut mihin tahtiin olisi tarkoitus lämmetä. Elämme jo toukokuun loppua ja puihin on puhjennut lehdet, mutta kuljin pari päivää sitten vielä talvitakissa, koska ulkona oli täsmälleen sama sää kuin marraskuussa.

Mitä pitää tehdä? Ehkä ei pidä tehdä yhtään mitään. Monesti silloin kun kaikki ärsyttää ja uuvuttaa ja tekee mieli pistää koko elämä ranttaliksi, kannattaa vaan lähteä kävelylle ja mennä sen jälkeen nukkumaan. Yleensä silloin tarvitsee eniten juuri sitä. Raitista ilmaa keuhkoihin ja korvien väliin. Ja lepoa.

Kun tänään lähdin koiran kanssa ulos, olikin yhtäkkiä kesä. Haimme kahvin, koira istahti viereen ja siristeli silmiään auringossa. Joku kulki ohi shortseissa ja sandaaleissa. Villainen kaulahuivini alkoi tuntua ylimääräiseltä. Monta viikkoa jatkunut raivo alkoi tuntua tarpeettomalta.

Real life is messy. Ajattelen sitä usein. Kaikki me rämmimme keskeneräisinä yksilöinä tässä epätäydellisessä maailmassa. Kaikki tulee aina olemaan kesken ja minusta se on lohdullista. Ei ole olemassa päätepistettä, jossa olemme vihdoin valmiita. Riittää, että rämpii eteenpäin.

11 thoughts on “Kevätraivo

  1. Oi tulee mieleen useamman vuoden kestänyt jakso kun kotimme seinänaapurina olevaa vanhaa tehdasrakennusta uusittiin asunnoiksi. Välillä koko talomme huojui ja se melun määrä! Tein tuolloin vielä vuorotöitä ja yövuoroviikkoina hakeuduin ainakin muutamaksi päiväksi ystävien luokse päivällä nukkumaan.
    Jossain määrin meluun tottuu mutta kyllä se ainakin omaa hermostoani kovasti jatkuvana rasittaa.
    Pian pääsette evakkoon ihanaan Lapin kotiinne. ♥️

  2. Ymmärrän tosi hyvin, koska itselle kevään pelastus on ollut oma pieni piha. Ikinä ei ole oltu näin paljon pihalla enkä ole ennen sitä näin arvostanut. Toivottavasti pääsette pian pohjoiseen ja pihalla hengailemaan. Ja toivon aina, että kirjoitat taas pian.

  3. Tuttuja fiiliksiä. Ehkä se vielä tästä joskus helpottaa… Tsemppiä sinne tähän outoon aikaan.

  4. Lähde Lappiin! Mä lähtisin. Ja se pöly: mä en ole koskaan joutunut imuroimaan näin usein. Jotenkin sitä tulee enemmän kun ollaan kaikki kotona jatkuvasti.

  5. Ihan kuin olisi omia ajatuksia lukenut! Ikuinen marraskuu pään sisällä on vain jatkunut ja jatkunut, mutta eilen sen katkaisi valo ja lämpö <3 Siihen hetkeen tartuin!

  6. Tuollainen jatkuva äänisaaste kävisi kenen tahansa hermoille. Me emme ole päässeet Tornioon/Ylitorniolle puoleen vuoteen, mutta parin viikon päästä pakkaamme koko perheen autoon ja lähdemme sinne. Pääkaupunkiseudun ja Länsi-Pohjan tautitilanteet ovat melko lailla samat, joten en näe estettä lähteä sinne siitäkään syystä. Saanko kysyä, koska te olette suuntaamassa Lappiin?

  7. Jokaisella on joskus tuollaisia kausia, läpi siitä kuitenkin pääsee, sitkeyttä vain, se naapurin remonttiin loppuu aikanaan.. Tsemppiä vain, aurinko ja kesä voittaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.