Kun virus saartoi meidät kotiin, ensimmäisten päivien, ellei jopa viikkojen päällimmäinen tunne oli tuskastuminen koko tiilirotiskoon. Kaikki kyllästytti, kaikki näytti jotenkin sammuneelta. Sitten iski puuhakkuus ja vimmattu veivaaminen, ja kun vielä oli suoritettu sopiva määrä siivoamista ja tavaroiden raivaamista, hiiviskelen taas villasukissani tyytyväisenä ainakin jonkin aikaa. Kuten aikaisemmin mainitsinkin, on harvinaista, että valokuvaajamieheni on valoisaan aikaan, jos lainkaan, kotona. Nyt on, joten on aika esitellä teille kotiamme, tällä kertaa sen alakertaa. Kysymykset on ovelasti poimittu vanhoista sisustuslehdistä.
Miten ja missä asut, ja keiden kanssa?
Asun Hangossa, yli 100-vuotiaassa kivitalossa, joka on alunperin vanha paja. Täällä on valmistettu mm. Hangon Keksin peltirasioita ja Bengtskärin majakan rautaosat. Talo on kooltaan noin 150 m2, mutta meillä on paljon avointa tilaa ja itse asiassa tavallaan vain kaksi huonetta ja suuren suuri keittiö. Tyttäremme asuvat molemmat jo Helsingissä, kotona asuvat mieheni ja 15-vuotias poika. Pihan perällä on vierastalo, jossa on kaksi asuntoa. Talomme sijaitsee aivan Hangon keskustassa, minuutin kävelymatkan päässä merenrannasta. Olemme asuneet täällä 15 vuotta. Kotimme on esitelty mm. tässä postauksessa. Kuten näkyy, paljon on taas muuttunut.
Minkälainen on sisustusfilosofiasi?
Tavaroilla on tapana ajautua meille, emme ole systemaattisia sisustajia. En miellä itseäni itseasiassa sisustajaksi ollenkaan ja olen aika laiska ja suurpiirteinen mitä sisustamiseen tulee. Emme käytä isoja summia sisustamiseen enkä ostele juuri mitään. Siksi suosiomme sisustuslehtimaailmassa on ollut vähän yllättävää. Mutta talo itsessään on kaarevine tiilikattoineen, kaari-ikkunoineen ja muutenkin kai aika ainutlaatuinen. Yleisin kommentti on, että ei uskoisi, että ollaan Suomessa ollenkaan.
Minkälaisia tunteita haluat herättää kotiisi saapuvissa vieraissa?
Sanon aina ensimmäiseksi, että kenkiä ei tarvitse ottaa pois, ellei nimenomaan halua. Haluaisinkin kivilattian keittiöön. Toivon ihmisten viihtyvän, on suuri kunnia jos joku rentoutuu niin, että nukahtaa sohvalle kun kokkailen, kynttilät palavat ja levysoitin pyörittää jotain tunnelmallista. Se on tavoitteeni.
Mikä inspiroi sinua?
Taide, elokuvat, matkamuistot… Ja ystävien kodit. Sekoan aina kun käyn Stellalla. Miten siellä voi KAIKKI olla niin kaunista?
Miten hemmottelet itseäsi kotona?
Tylsä vastaus, mutta kukilla ja kynttilöillä. Rakastamme myös taide- ja sisustuskirjoja. Parkkonen muuten on meillä se, joka katsoo kaikki arkkitehtuuri- ja kodinkunnostusohjelmat. Tällä hetkellä suosikkimme on ruotsalainen Husdrömmar, joka löytyy Yle Areenasta.
Mitkä ovat suosikkiesineitäsi tai sisustusratkaisuja kotonasi?
Tällä hetkellä koti ei itse asiassa ole mitenkään suosikkiasetelmissa. Elämme eräänlaista viimeistä välivaihetta ennen kuin nuorimmainenkin muuttaa pian kotoa pihataloon. Nyt yläkerta on lähinnä pojan käytössä ja meidän makuuhuoneemme on poikkeuksellisesti vähän aikaa alakerrassa. Olo on kuin juna-asemalla, sillä huoneessa on kolme ovea ja kaksi ikkunaa. Tuommoiset asiat vaikuttavat minuun ja tekevät olon levottomaksi. Lisäksi olen aina pitänyt siitä, että alakertamme on ollut yleistä tilaa ja yläkerta yksityistä. Meillä käy paljon ihmisiä, se järjestely on toiminut ja rauhoittanut. Suosikkiesineitäni ovat mm. blogini lukijalta saatu rottinkinen tarjoiluvaunu, merenneitoveistos, suuri keittiönpöytä (johon on kyllä vaikea löytää tarpeeksi leveää pöytäliinaa) ja keittiön tuolit. Kirjahyllyni on eräänlainen alttari, ihanien asioiden alttari.
Mistä sisustusklassikosta haaveilet?
En haaveile kai oikein mistään juuri nyt. Kysyn Parkkoselta, hän haaveilee aina kaikenlaisesta ja on muun muassa lamppuhullu. Parkkonen, mistä klassikosta haaveilet?
Parkkonen: Toteutin juuri yhden haaveen, keittiön pöydän yllä roikkuu nyt hieno Daniel Rybakkenin Compendium-valaisin.
Muut toive-esineet?
Haluaisin uuden valurauta- tai savipadan.
Taiteilija, jonka töitä haluaisit keräillä?
Haluaisin keräillä Picasson keramiikkalautasia, Sandra Kantasen valokuvateoksia ja nuoren ja lahjakkaan, Helsingissä syntyneen ja nyt Tunisiassa vaikuttavan Dora Dalila Cheffin kuvataidetta, keramiikkaa ja tekstiilitöitä.
Mitä et laske koskaan kynnyksesi yli?
Minulla on vaikeuksia punaisen värin kanssa. Olen muutenkin niin ylikierroksilla koko ajan, etten kai kaipaa lisäkiihoketta.
Mikä on tärkein oppimasi asia sisustamisessa?
Aika. Koti muuttuu, sinä muutut, elämä muuttuu. Kaikki virtaa. Kaikkea ei kannata yrittää ratkaista heti.
Mieleenpainuvin palaute, mitä olet saanut kodistasi?
Eräs ystävä istui pitkään hiljaa ensi vierailullaan, ja sanoi sitten kohteliaasti, että onneksi olkoon, minä olisin varmaan ylitehnyt tämän. Me olemme kai sitten alitehneet, meillä oli kyllä hirmuisen vähän rahaa kun muutimme tänne. Teimme vain pakolliset. Haaveilemme usein lottovoitosta, jonka jälkeen laittaisimme monta asiaa kuntoon kerralla. Meillä on muuten lottovoittoa varten erityinen toivomusrasiakin, sen sisällä on toivomuspaperin tuhkat, johon toivomus kirjoitetaan, jonka jälkeen lappu poltetaan. Ensimmäisen kerran kirjoitimme siihen, että halusimme uuden vuoden aattona suudella, emme riidellä, silloin oli semmoinen kausi. Toive toteutui. Nyt lottovoittotuhkat ovat olleet rasiassa jo monta vuotta, mutta rahaa ei vielä näy. Usein kyllä ajattelen, että rasia hallitsee ehkä symboliikan, me olemme jo lottovoittajia näinkin.
Mitä keräilet?
Pieniä kiinalaisia posliiniukkoja, mutta minulla on vasta yksi. Keräilen myös muistikirjoja, mistä joku voisi ajatella, että eiväthän ne ole keräily- vaan käyttöesineitä, mutta minä en valitettavasti raaski kirjoittaa kaikista ihanimpiin muistikirjoihini, vaan säilytän niitä kirjoituspöydän laatikossa ja hyväilen silloin tällöin.
Mikä on seuraava kotiprojektisi?
Apua, alkaa hengästyttää pelkkä ajatuskin. Kestämme tosi huonosti remppajuttuja, koska olemme surkeita suunnittelemaan ja täysin onnettomia organisoimaan, emmekä ikinä halua aiheuttaa remppamiehille pahaa mieltä vaatimalla liikoja. Remontit ovat stressaavia.
Mitä yöpöydälläsi on aina?
Huulirasvaa, cbd-tippoja, vesilasi, lamppu, kirja, puhelin, yöksi riisutut korvakorut, silmälasit. Tosin tällä hetkellä tässä väliaikaismakuhuoneessamme minulla on liian pieni yöpöytä, Tolixin jakkara, ja se on kamalaa ja kolisevaa.
Miltä kotisi näyttää tulevaisuudessa?
Olen menettänyt toivoni sen suhteen, että kotini olisi ikinä jotenkin valmis. Vanhassa talossa riittää tekemistä. Mutta on hauskaa suunnitella, miten kaikki asettuu täällä, kun talo on pian ensimmäistä kertaa vain meidän kahden.
Jos et asuisi nykyisessä kodissasi, missä asuisit?
Ei epäilystäkään, asuisin Ranskassa. Pariisi kiehtoo, mutta vanhat luuni todennäköisesti viihtyisivät Etelä-Ranskan ilmastossa paremmin. Rakastan kuitenkin asua Suomessa ja varsinkin Suomen Bretagnessa Hangossa, muutto ei ole suunnitelmissa. Pidempiaikainen oleskelu sen sijaan on. Haluaisin myös Helsingistä pienen luukun.
Lempipaikkasi kodissasi?
Rakastan isoa, tiilikattoista keittiötämme ja vietän siellä suurimman osan ajastani. Keittiössä on suuret, ystäviltä perityt ja smaragdinvihreällä vastikään verhoillut nojatuolit, joista minut useimmiten löytää kerältä kuin kissa. Pidän myös kylpyhuoneestamme, joka sekin on tilava, aika kolhiintunut ja jossa on kaksi isoa ikkunaa, joiden takana on suuri puu.
Mistä kodin asiasta tai esineestä et koskaan luopuisi?
Jos ihmisiä ei lasketa, niin kaasuhellasta.
PHOTOS BY ANNA PIIROINEN & TOMI PARKKONEN
Kiitos upeasta jutusta. Aivan mielettömän inspiroiva!! Kun korona-rajoitukset hellittää, voit järkätä ne Kyllikki Villa -päivät ja sisällyttää mukaan kiertokäynnin kotiinne. Maksaisin tästä reissusta mielelläni. Nimim. ”Ostanko jo junaliput Tampereelta Hankoon?”
Ihana! :D
Sandra Kantasen valokuvateokset ❤️
Meillä on Jellyfish seinällä ja se on kyllä todella upea!
Mielettömän upea ja kutsuva koti. Niin tunnelmallisia ja rauhoittavia värisävyjä – ja niin lähellä merta! Pökerryttävän ihanaa.
Tunnustaudun myös muistikirjojen (ja -vihkojen) keräilijäksi. :) Kriteerini niitä ostaessa ovat tarkat enkä millään raaski ottaa parhaimpia löytöjäni käyttöön, vaikka ostohetkellä saatankin innosta hyristen suunnitella, kuinka täytän ne joillakin vuosisadan seikkailureportaaseilla, henkevillä pohdinnoillani tai kalligrafialuonnoksillani. Muutama vuosi sitten mua kohtasi jokin hirvittävä käytännöllisyyden puuska, jonka seurauksena pari jemmaamaani muistikirjaa päätyi aivan liian arkiseen käyttöön. On kaduttanut monta kertaa jälkeen päin, ei tule toistumaan moinen virhe enää!
Kaltaisemme muistikirjaihmiset tietävät, että on olemassa arkimuistikirjoja ja Uskomattoman Kauniita Ja Vain Suurille Ajatuksille omistettuja muistikirjoja :)
Hengästyttävän upea koti teillä!
ihana, kuten tekin.
yksi mun suurimmista unelmista on kylpyhuone, jossa olisi kaksi ikkunaa.
Ihana koti teillä. Ja ihana kirjoitus. Erityisesti “kaikki virtaa” ja toivomusrasia!
Oma haaveiden talo olisi vanha hirsitalo. Ehkä vielä joskus, jotenkin..
Tällä hetkellä voisin yrittää edistää jo nelisen vuotta roikkunutta nojatuolien verhoiluprojektia! Meillä on verhoilun uusimista vailla muutoin just hyvät nojatuolit olohuoneessa. Ollaan niitä nyt useampi vuosi istuttu (hyvät!) ja malli miellyttää silmää, mutta verhoilun väri ei. Ehkä vuosi sitten päätettiin, että hyvä väri olisi jotain turkoosin tai vihreän suuntaan. Mutta mitään elettä ei ole kukaan tehnyt kankaan etsimiseksi.. Nyt inspiroiduin noista smaragdinvihreällä verhoilluista nojatuoleistanne! Kerro kiltti mikä kangas kyseessä ja mistä sitä saa?
Heippa! Harrastelijaverhoilija täällä. Jos sinulla on lähistöllä verhoilijayrittäjä, käy hänen luona katsomassa kangasmalleja ja tee tilaus. Saat myös apua menekin laskemiseen. Monien verhoilijoiden kautta saa tilattua kankaita vaikkei teettäisikään itse työtä siellä.
Kiitos! Yhdessä paikassa olen käynyt katsomassa kankaita, mutta just hyvää materiaalia & sävyä ei ollut tarjolla. Silloin se jäi siihen. Ja oon tarkka.. Tuo Annan sävy näyttää näin ruudulla ainakin tosi hyvältä.
Anteeksi, vastaus on viivähtänyt! Meillä verhoilun hoiti hankolainen Verhoomo Veluuri, sieltä ehkä voi tiedustella tarkempia tietoja ja tietysti ihan sitä verhoilutyötäkin. Suosittelen lämpimästi!
Hei, verhoilija täällä vinkkaa. Kangas on Lauritzonin Spice, väri 128.
Ja kiva Anna jos tuolit on edelleen mieleiset.
Ihana juttu teidän kauniista kodista.
Eeva! <3
Lämmin kiitos sydämellisistä kommenteistanne, miten ilahduttavaa, että piditte! Olemme tosi onnekkaita ja kiitollisia kun niin moni huonekalu tai esine on löytänyt tiensä meille ystävien tai sukulaisten kautta, siitä se kerroksellisuus ja elämänmakuisuus syntyy. Tästä rohkaistuneena kotijuttuja varmasti lisää tulevaisuudessakin.
Voi luoja miten nautinkaan tästä jutusta ja kuvista. Niin kaunista ja mielenkiintoista. Onneksi kaltaisianne esteetikkoja on olemassa.
Enkä lainkaan ihmettele lehtien kiinnostusta tällaiseen. Onhan tässä nyt niin paljon enemmän ihmeteltävää ja katsottavaa kuin monessa monessa muussa sisustuslehtien sivuilta löytyvässä kodissa. Kaukana siitä tylsyydestä. Sain tästä todella paljon. Kiitos.
Hei Anna
Tuo keltainen sohva on ihana. Minkä merkkinen se on ja mistä se on hankittu ?
Sohva on Zarrosta, mutta mallikappale, merkki ehkä Blanca? En valitettavasti tiedä onko Zarrossa tuota tai vastaavaa myynnissä.
Visuaalinen ja virkistävä matka kauniiseen ja kodikkaaseen kotiin. Sisustuksessa näkyi elämä ja sen kerrostuksellisuus.Tuollainen koti rakentuu sydämellä eikä rahalla.
Olen ihan hengästynyt, niin huumaavan ihana KOTI❤️ Ei mitään päälle liimattua tai blogia varten rakennettua, täällä todella asuu ihmisiä suurella sydämellä❤️ Ihana lukea Anna sinun juttuja myös Ihanan Stellan sivuilta, Kaunis Kiitos❤️
En kestä – koko koti ihan suoraan vaaleanpunaisimmista sisustusunelmistani. Ja siis tuo sohva!! Mulla on yksi Pinterest-kansio omistettu vastaaville keltaisille sohville
Hurmaava koti! Huomasin, että meillä on muutama yhteinen mielenkiinnon kohde, mutta toteutamme eri tavoilla niitä, sen vuoksi tämä olikin erityisen hauska julkaisu. Huomioni kiinnittyi keittiön seinällä oleviin “keittiöpyyhkeisiin”: aluksi katsoin, että onpa siellä vaikeassa paikassa pyyhkeet, olette varmaan hyvin pitkiä ihmisiä, mutta sitten huomasin että sehän on taulu! Todella kaunis taulu!
Omat En luovu koskaan – esineet ovat ehkäpä perintönojatuolit. Ne ovat tukevat, kaipaavat tosin mukavemman verhoilun, ja niissä saa hyviä lukuasentoja. Siitä pääsenkin toiseen lemppariini: kirjahyllyt – niistä en luovu koskaan, vaikka trendit siihen suuntaan menevätkin, ja kirjat siirtyvät materiaalittomiksi teoksiksi.
Jep, viihtyisin. Ja jotenkin kaikesta tästä yksityiskohtien aitoudesta tulee sellainen olo että varmaan ei ees keittiön kaapista löydy niitä muovisia leivontakulhoja tai pannun reunaan sulaneita lastoja.
Haha, ei löydykään! :D
Selailen tässä joutessani blogeja, edellisessä katsomassani oli valkoinen koti, jossa piristeenä harmaata, beigeä, ruskeaa ja “ripaus kultaa”. Kontrasti tähän on valtava, tämän hyväksi : ) Jaan tuntemuksesi punaisesta väristä, ei kiitos omaan kotiini, saati vaatekaappiini. Makuasioita, tietysti : )
Kun saisi edes hitusen samankaltaista sisustustyylitajua….aivan ihana
Niin uskomattoman ihana koti!! Jäi vain kiinnostamaan, miltä se merenneitoveistos näyttää, yritin bongailla kuvista, mutta en löytänyt.
Huomasin saman, merenneito on jäänyt kuvaamatta! Palataan tähän jossain seuraavassa postauksessa tai vähintään instan puolella. Neito on nimittäin tosi kaunis vanha bretagnetar.
Apua miten täydellisen ihana koti!
Oi kun on kaunis koti ja ihanat nuo ikkunat <3
Minun esine mistä en ikinä luopuisi mummulta saamani iso tarjotin jolla voi viedä vaikka aamiaisen vuoteeseen. Kaunis metallinen tarjotin joka on ukkini itse tekemä Mummun 50-v syntymäpäivälahjaksi. Ukki oli metalliseppä.
Kuulostaa ihanalta tuo tarjotin ja sen tarina.