Elämäni neljäs tapaaminen Stellan kanssa oli jo aamu-unisten matkustajien ruuhkauttamalla lentokentällä. Olimme lähdössä yhdessä Pariisiin. Istuimme lähtöportin lähettyville latkimaan jäähtyviä noutokahvejamme loppuun ja katselimme vielä sivusilmällä toisiamme. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti: ensin pikaiset heit takaovellamme yhteisen ystävän esitellessä meidät toisillemme, sitten pari päällekkäinpuhumisesta pitkäksi venähtänyttä iltaa ravintoloissa ja rokkibaareissa. Ja seuraavaksi – Pariisi.
Olimme arvostaneet toisiamme kirjoittajina jo hyvän aikaa. Stellan ansiot tiedättekin, minun blogini on pienen, mutta vaihtelevasta kirjoitushalukkuudestani huolimatta uskollisen yleisön kannattelema Anna palaa Anna. Luulen, että pyytäessään minua vieraskirjoittajaksi, Stellaa kiinnosti tietynlainen samankaltaisuutemme, jota maustaa jopa silmiinpistävä erilaisuutemme.
Stella HENGITTÄÄ musiikkia ja tietää kaikki parhaat biisit. Minä kuuntelen vain uutis- ja poliittisia podcasteja. Olen se maailman ainoa ihminen, joka sanoo haastatteluissa rakastavansa ajankohtaisohjelmia ja rakastaa niitä ihan oikeasti. On vain ajan kysymys, milloin perustan oman puolueen.
Stellan ystäväpiiri koostuu kauniista, kimaltelevista ihmisistä, minä vaihtelen kellastuneita kirjoja 70-vuotiaiden anarkistiystävättärieni kanssa. Eräs shamaani sanoikin minulle Chicagossa, että olen vanhin sielu, jonka hän on koskaan nähnyt. Olin silloin 15-vuotias. Vaikka minut mielletään kirjallisuus- ruoka- ja “haali vanhoja kivitaloja”- harrastusteni kautta eräänlaiseksi kaunosieluksi, olen itse asiassa asiapitoinen ihminen ja Jarno, minäkin rakastan laittaa esineitä sotilaalliseen järjestykseen.
Stella on luonnonkaunis, minä rakastan kajalia. Stella on aina myöhässä, minä olen aina ajoissa. Stella unohtaa syödä, minä unohdan liikkua. Stella valvoo myöhään, minä menen kymmeneltä nukkumaan. (Siispä Stellan on vaikea herätä, minun on vaikea nukkua yli kuuteen.)
Stella on jännittävä ja mielenkiintoinen sekoitus surffirannoilla viihtyvää hippityttöä ja germaanista aikaansaavuutta, minä muutin Hankoon ollakseni mahdollisimman lähellä Ranskaa, joka on olevinaan henkinen kotimaani. Vereni vetää matkustamaan, mutta ensi vuonna aion mahdollisuuksien mukaan tehdä kaikki reissuni lentämättä.
Olimme juuri juhlimassa Stellan ja Jarnon pakahduttavan kauniita häitä. Siinä vasta pariskunta, joka säteilee aivan ainutlaatuista universaalia yhteenkuuluvuutta. Se ei jäänyt lahjakkailta puheenpitäjiltäkään huomaamatta, itkin itseni tärviölle. Minä olen ollut kimpassa Parkkoseni kanssa jo 25 vuotta. Me emme ehkä varsinaisesti säteile universaalia yhteenkuuluvuutta, mutta me olemme sinnikkäitä ja Parkkosen kanssa on todella hauskaa. Stellalla on koira, minulla ei vieläkään ole kissaa, mutta minulla on kolme lasta.
Me molemmat pukeudumme useimmiten mustaan, rakastamme kaikkea kaunista ja koskettavaa, nautimme tuntikausien keskusteluista, väittelyistäkin, mieluiten viinilasi kädessä. Haaveilemme yhteisestä podcastista, jossa saisimme vaahdota taiteesta, yhteiskunnallisista aiheista… elämästä. Innostumme herkästi ja laaja-alaisesti.
Silloin marraskuisessa Pariisissa loikimme ehtymättömän sateen alta tupakanhajuisiin takseihin, venyimme kosteutta uhkuvissa villakangastakeissamme kymmenissä museoissa ja ahmimme vuohenjuustosalaatteja eri kaupunginosien värikkäiden punostuolien täplittämillä terasseilla, lämpölamppujen alla. Stella teki tapansa mukaan liikaa töitä, kumartuneena hämärässä hotellin aulassa vuorotellen kameransa ja kannettavansa ylle. Minä söin, tapani mukaan, kauppahallin sinkkitiskin kulmalla liikaa ostereita ja ihailin viiksekkäiden kalakauppiaiden paksusta villasta neulottuja, olkanapein ja kyynärpääpaikoin varusteltuja tummansinisiä puseroita.
Pariisista lähtien olemme tavanneet ja viestitelleet ahkerasti. Stella on kiltti, avoin ja kaikille ystävällinen keijukaismainen hipsuttelija, minä olen kompleksinen, sarkastinen ja suhtaudun ihmisiin kärsimättömästi. Meidän viestittelymme saa minut aina nauramaan ääneen, niin onneksi Stellankin.
On jännittävää astua uudelle alustalle, isomman lukevan yleisön eteen, vaikkakin vain näin vieraskirjoittajan roolissa. Aikuisina ihmisinä tiedätte kyllä mitä tehdä, mikäli en osoittaudu kiinnostavaksi: hyppäätte yli. Mikäli kuitenkin haluatte tietää minusta lisää, parhaiten se onnistuu selailemalla blogiani ja seuraamalla tilejäni Instagramissa ja Facebookissa. Ja jatkamalla lukemista täällä. Tulossa on ainakin reseptejä, sisustusta, kulttuuri- ja taideinspiraatiota, elokuva-arvioita ja matkakertomuksia. Aloitetaanko?
PHOTOS FROM PARIS BY STELLA HARASEK
Kiitän lämpimin sydämin kaikkia kivoista kommenteista, ette usko kuinka jännittävää tämä kaikki on. Kiitän myös niistä vastakkaisista mielipiteistä. En minäkään varmaan pitäisi siitä, että Stellan blogiin änkisi joku muu, ellen se sattumalta olisi juuri minä :)
Hei kiitos tuhannesti kaikille ihanista viesteistä, sekä Annan että minun puolestani! Ihana kuulla, että olette innoissanne. Säädämme vielä Annalle omia tunnuksia, sitten hän pääsee itsekin vastailemaan.
Jään vähemmistöön, mutta en yhtään tykkää vierailijoista. Jos haluan Annaa lukea, meen Annan blogiin, ja taas vice versa.
HannaHoo
Olet tosiaan kommenttien perusteella vähemmistössä, mutta ei se mitään, ymmärrän toki tämänkin!
Vähän samoilla linjoilla, jokainen pysyköön blogissaan :) Ei mitään siis Annaa vastaan, olen satunnaisesti blogiaan lukenutkin.
yes please, starttia vaan
Rakastuin jo esittelyn perusteella :)
Todellakin aloitetaan! Ihanaa Anna ja Stella, Ihanaa❤️ Tuolla jo mainittiinkin, kaksi ihanaista yhdessä täydentävät toisiaan. Hieno homma!
Tervetuloa! Olen sinua jo seurannut jonkun aikaa, varmaan täältä Stellan blogista sain vihjeen. Rooma ja Helsinki ovat kotikaupunkejani, Pariisi (ja myös Tukholma) henkinen kotikaupunki myös minulle, eli Anna Palaa, Anna, täällä odotetaan kirjoituksiasi! Hankokin ihana…
Podcastinne voisi pelastaa ehkä maailman! Ainakin omaani se toisi takuuvarmasti valoa ✨
No todellakin aloitetaan, kuulostaa täydelliseltä!
Kiva lueskella sun tekstejä täälläkin, kaksi ihanaista täydentää toisiaan.
Peukku dialogille, teksteissä ja toivottavasti myös podcastissa. Hauskaa!
Upea aloitus, olispa teksti jatkunut. Täydellistä luettavaa sateiseen perjantai-iltaan. Heti piti avata punaviini ja sytyttää kynttilät. Melkein kävin itsekin Pariisissa.
Nyt se podcasti tulille!!
Samaa mieltä!
Jep, podcast please!
Ihana teksti!
Tervetuloa Anna!
Ihanaa! Joo! Olet ihan uusi tuttavuus mutta KYLLÄ!
Kyllä kiitos lisää. Vaikutat hauskalta.
Ihanaa, kiinnostavaa! Lukijan puolesta lämpimästi tervetuloa! Odotan tekstejäsi innolla. Asiapitoisuus, yhteiskunnallisuus ja sarkasmi sydäntä lähellä täälläkin.
No vain ja ainoastaan tämän tekstin perusteella sanon, että juu, anna paukkua vaan, minä odotan! :)
Jee ihanaa. Et ole minulle entuudestaan tuttu, mutta jo nyt ihastuin tapaasi ilmaista. Varmasti seuraan jatkossa myös sinun juttujasi. Hyviä aiheita tulossa.
Jee jee! Show alkakoon!
Suomen parhaat kirjoittajat <3
Jeee ihanasti sanottu, kiitos! xxx
Mun kaks suosikkiblogia yhdessä! Odotan innolla
Ihana kirjoitus
Jee mukavaa ! Uusia tuttavuuksia.
Hell yeah!
Voi että, mikä iloinen yllätys täällä Anna kirjoittelee.
Mun kaksi pitkäaikaista ”tuttavuutta”, Stella ja Anna!!!
Olen aina samaistunut teidän molempien juttuihin.
Tuli hyvä mieli jälleen!
Joo! Ilmoittaudun myös podcastinne kuuntelijaksi :)
Joo Podi podi podi !!
Ihanaa kun taas kirjoitat!
Aloitetaan!! Ihanaa <3
ALOITETAAN! <3
:-) Kuulostaa tosi hyvältä. Mukava kuulla teidän kahden kommelluksista, reissuista ja myös noita reseptejä odotan innolla