Alkusyksyn ensimmäiset sateiset illat ovat saaneet himoitsemaan helposti valmistuvaa lohturuokaa, jota varten ei välttämättä tarvitse lähteä kauppaan – tiettyjä aineksia löytyy kaapista lähes aina. Yksi ikisuosikeistani on supersimppeli pippuripasta, josta teen useimmiten voilla ja sitruunalla höystetyn version (sitruunahullu kun viskoo tuota jumalaista sitrusta kaikkeen mihin suinkin kehtaa). Rakastan reseptiä, koska siinä toteutuu voittajayhdistelmä nimeltä “minimivaiva vs maksimaalinen makuelämys”.
Ohjeeni pohjana on tietysti Cacio e Pepe, roomalainen klassikko, jonka nimi tarkoittaa yksinkertaisesti “pastaa juustolla ja pippurilla”. Vain muutaman raaka-aineen reseptiin kuuluu perinteisesti suolainen pecorino romano -juusto, mutta itse sovellan sujuvasti sen mukaan mitä kaapista tai lähikaupasta löytyy. Näiden kuvien pasta on taiottu luomuparmesanin voimin.
Tuli muuten tässä yksi päivä tutkittua internetistä mitä eroa näillä raastettavilla italialaisilla juustoilla on. Siltä varalta, etten ole ainoa jolla oli epäselvyyksiä, seuraa kovien italialaisjuustojen lyhyt oppimäärä:
Parmesan on mikä tahansa kova lehmänmaitojuusto, jonka rakenne on murenevaa. Nimi ei ole suojattu, joten parmesania voidaan valmistaa missä tahansa maailmassa eikä sen tarvitse sisältää oikeaa maitoa, vaan sen voi tehdä vaikka maitojauheesta.
Parmigiano-Reggiano on se mihin useimmiten viittaamme parmesanina. Tätä kaikkein korkealuokkaisinta italialaista kovaa juustoa valmistetaan vain kahdella alueella Italiassa, Emilia-Romagnassa tai Mantovassa, Lombardyssa. 100-prosenttisesta lehmänmaidosta valmistettu juusto ikääntyy vähintään vuoden, mutta usein jopa 18, 24 tai 36 kuukautta. Jokainen juusto tarkastetaan ja seulan läpäisseet saavat virallisen leiman.
Grana Padano on samantapainen juusto, mutta sitä valmistetaan Italiassa suuremmalla alueella, mikä tekee siitä edullisemman kuin Parmigiano-Reggiano. Makukin on miedompi, sillä sen minimikypsymisaika on vain 9 kuukautta.
Pecorino Romano puolestaan on tehty lampaanmaidosta, kypsytetty viidestä kahdeksaan kuukautta ja valmistettu Sardinian saarella, Laziossa tai Toscanan Grossetossa. Vaikka se kypsyy lyhyemmän ajan, sen maku on voimakkaampi ja suolaisempi. Pecorino on väriltään valkoista ja sen kova reuna on musta, erotuksena pehmeänkeltaisesta lehmänmaidosta ja sen kultaisista reunoista.
Huh. Eteenpäin.
✖ HELPPO SITRUUNA-PIPPURIPASTA ✖
400g spagettia (käytämme itse usein tuorepastaa)
250g kovaa italialaista juustoa
2 tl mustapippuria
4 rkl voita (suosittelen luomua)
maun mukaan sitruunaa
2,5 dl pastan keitinvettä
Pistä pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen. Raasta sillä aikaa juusto hienoksi raasteeksi.
Rouhi mustapippuri myllyllä tai morttelissa. Veitselläkin onnistuu.
Kun pastan keittoaikaa on jäljellä 2 minuuttia, paahda rouhittu mustapippuri kuivalla pannulla miedolla lämmöllä noin minuutin verran niin että aromit alkavat irrota. Älä anna pippureiden palaa. Voi saa sulata pippurin päälle, lämmön voi napsauttaa tässä vaiheessa pois.
Jätä pasta al denteksi. Valuta pasta, ota samalla kupillinen keitinvettä talteen.
Kumoa pasta pannulle voin ja pippurin sekaan. Lisää juustoraastetta vähitellen ja sekoita niin että pastaan muodostuu kermainen soossi. Purista päälle oman maun mukaan sitruunaa (itse käytän tähän kokonaisen sitruunan). Ohenna tarpeen mukaan keitinvedellä.
Tarjoile kuumana, lisää tarvittaessa pippuria ja juustoa. Koristele yrteillä jos huvittaa, menee hyvin ilmankin. Tästä riittää neljälle nopeaksi pikkulounaaksi tai kahdelle nälkäiselle pääruoaksi.
PS. Silloin kun laiskottaa, lisään voin ja pippurin suoraan valmiiseen pastaan. Hyvää tulee niinkin. Ja joskus lisään chiliä, mikä on tietysti täysin epäortodoksista, mutta lämmittää silti pimeinä syysiltoina.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Tällaiset safkat on ihan parhaita pikaruokia. Täytyykin testata tätä versiota.
Meillä tehdään välillä pika-avokadopastaa: pilkotaan suoraan lautasille avokadoa ja chiliä, revitään joukkoon korianterin lehtiä, puristetaan päälle limen mehua, vähän hyvää oliiviöljyä, ripsaus mustapippuria ja suolaa. Keitetty pasta (käytetään yleensä aina hyvää Rummo spagettia) joukkoon ja sekoitus. Lopuksi annos aateloidaan raastetulla parmesaanilla.
Ooh kuulostaa superhyvältä. Pidän erityisesti tästä aateloinnista!
Herkullinen resepti – pääsee varmasti kokeiluun.
En tykkää viilata pilkkua tai huomautella virheistä, mutta parmesan on suomeksi parmesaani ja Lombardy on Lombardia. (Anteeksi!)
Haha kiitos huomioista!
Hei jes tää menee testiin! Tänks!
Jee! x
Muistaakseni noilla Italian juustoilla on aika epäeettinen maine, liittyen tuotantoeläinten oloihin. Asiasta oli pari vuotta sitten juttua joissakin suomalaisissakin lehdissä.
Sitruuna kyllä kuuluu pastaan, risottoon jne : )
Joo, ikävä kyllä. Olen alkanut ostaa luomutuotteita siinä toivossa, että se olisi edes asteen parempi tuotanto-olojen puolesta. Pasta on meillä nykyään melko harvinainen herkku, joten parmesaniakin tulee ostettua harvakseltaan.
Ah kiitos tästä, näyttää niin hyvältä!
Jee testiin siis vaan!