Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran keväällä 2008 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä syksynä blogin perustamisesta on tullut kuluneeksi kaksitoista vuotta. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

Haluaisin tänään kiittää pientä, mutta tarpeellista esinettä, jonka yleensä huomaa vasta kun viimeinenkin on kadonnut – hiuslenkki, tuo aamujeni pelastus! Asiahan on niin, että elämä ei jatku ilman hiuslenkkiä. Sitä tarvitaan aamulla suihkussa jos hiuksia ei ole tarkoitus pestä, meikatessa jotta hiukset pysyvät pois kasvoilta, lenkkeillessä koiran kanssa, hikoillessa salilla, ruokaa laittaessa ja siivotessa – ja hyvin, hyvin usein myös ihan ollessa, töitä tehdessä, televisiota katsellessa, sillä viikon seitsemästä päivästä vähintään viisi ovat sellaisia, että hiukset eivät vaan voi olla auki. On vaan sellainen olo, ja jos ei satu olemaan, sellainen olo syntyy hyvin nopeasti, jos sattuu huomaamaan, että viimeinenkin on kadonnut kodissa lymyilevään mustaan aukkoon (se sama joka ahmii sukkia ja kyniä). Keskittyminen on täysin mahdotonta ennen kuin hiuslenkki on paikallistettu ja hiukset saatu kiinni.

Kaikkia hiuslenkkejä ei ole luotu yhdenvertaisiksi eikä hiuslenkin anatomia ole suinkaan yhdentekevä. Täydellinen hiuslenkki on musta, ohut, vähän litteä, ei liian iso eikä liian pieni ja juuri sopivan napakka. Täydellisiä hiuslenkkejä tekee vain yksi valmistaja, jonka nimeä en koskaan muista – siksi kuuden lenkin pakkauksina myytäviä lenkkejä pitää hamstrata niin monta kuin voi joka kerta kun niihin jossain törmää.

Asioita, joita olen epätoivoissani käyttänyt hiuslenkin sijaisena:
1 ~ Ohut huivi (listan kohdista ainoa, jota voi soveltaa töissä)
2 ~ Alusvaatelaatikkoon käyttämättöminä unohtuneet stringit (kts. kohta epätoivo)
3 ~ Pala lahjanauhaa (ei toiminut)
4 ~ Avainnauha
5 ~ Poikaystävän kravatti (tuli sanomista)
6 ~ Kengännauha (mistä mäyräkoiranpentu oli täysin tohkeissaan)

Inspiraation tähän kirjoitukseen tarjosi se valitettava tosiasia, että varastossani on enää yksi lenkki jäljellä enkä kuollakseni vieläkään muista sitä merkkiä tai mistä ostin niitä viimeksi. Panique.

Mitä ajattelen näin kymmenen vuotta myöhemmin? Yhtään mikään ei ole muuttunut.

PHOTO BY STELLA HARASEK