Kaupallinen yhteistyö World Vision ja Asennemedia

Kenialainen koulu sijaitsee laakson pohjalla, vuorten ympäröimänä. Maisemaa on mahdoton olla tuijottamatta. Mietin tottuuko siihen, kun viettää päivät sen keskellä. Lakkaako se olemasta hengästyttävä, vai näkeekö sen kauneuden samalla lailla joka aamu?

Kun jeepit pysähtyvät matalien peltikattoisten rakennusten viereen, pihalla on ihan hiljaista, sillä oppitunnit ovat käynnissä. Luokkahuoneista kantautuu puheensorinaa, toisista laulua. Ääni raikaa, sillä seinät ovat pelkkää lautaa ja ikkunat ja ovet lähinnä aukkoja seinässä. Joistakin kurkkii lapsia, jotka selvästi osaavat odottaa vieraita.

Koulun rehtori kutsuu meidät koolle tyhjään luokkahuoneeseen, jossa tuolit on järjestetty ympyrän muotoon valmiiksi meitä varten. Valo siivilöityy sivulta kahdesta kapeasta ikkunasta. Pöydillä on nurkistaan repsottavia vihkoja ja kirjoja, seinillä haalistuneita julisteita. Jostain ilmestyy käteen lasillinen mangomehua. Huoneessa on lopulta toistakymmentä henkeä. Ennen kuin henkilökunta kertoo meille koulusta, jokainen läsnäolija esittäytyy, kuten paikalliseen tapaan kuuluu.

Suomalainen koulutusjärjestelmä herättää epäuskoa paikallisen opettajakunnan piirissä. Keniassakin on ilmainen perusopetus, mutta siitä huolimatta kaikki lapset eivät käy koulua. Lapsia tarvitaan avuksi kotitöihin, eikä kyse ole aina pelkästään siitäkään – kaikilla perheillä ei ole varaa maksaa koulupuvusta ja niistä kirjoista, joita pitäisi hankkia itse. Yksi World Visionin tavoitteista on saada kaikki lapset koulun piiriin ja sitä tuetaan monin tavoin. Kerta toisensa jälkeen vähän järkyttyy, kun tajuaa miten perusasioiden äärellä hankealueilla ollaan: tarvitaan niin oppikirjoja ja kyniä kuin ymmärrystä siitä miksi ne ovat tärkeitä. Tarvitaan puhdasta vettä, seiniä ja kattoja, pedagogista osaamista, perheiden tukemista, jotta lapset voidaan lähettää päivisin kouluun.

Vuoristossa sijaitsevassa koulussa opiskelee vähän reilu 250 oppilasta, joista nuorimmat ovat kolme ja vanhimmat 14-vuotiaita. Aamukahdeksalta alkavilla oppitunneilla opiskellaan kieliä, luonnontieteitä, matematiikkaa ja uskontoa. Näiden jälkeen iltapäivällä on tarjolla vapaaehtoisia aineita: taideaineita, käsitöitä ja musiikkia niille, jotka tahtovat ja voivat jäädä. Noin 25 oppilaan luokat ovat kenialaisittain pieniä. Toisissa kouluissa Keniassa on jopa satoja oppilaita yhtä opettajaa kohden. Varsinkin syrjäseuduilla sijaitseviin kouluihin ei ole helppoa saada opettajia, sillä matkat ovat usein pitkiä ja vaikeakulkuisia, eikä puhtaan veden ja sähkön puute houkuttele koulutettuja ammattilaisia.

Lähdemme kierrokselle, pistäydymme luokkahuoneisiin. Meille on kerrottu etukäteen mitä kummien vierailu lapsille merkitsee: sitä, että olemmekin ihan todellisia ihmisiä emmekä vain puheissa esiintyviä satuolentoja. Kummilapselle oma kummi tarkoittaa, että jossain maailmassa on ihminen, joka ajattelee häntä, toivoo hänelle hyvää. Meillä on kunniakas tehtävä edustaa kaikkia suomalaisia kummeja. Koulussa on ainakin 40 lasta, joilla on kummi Suomessa, mutta kaikki lapset näyttävät olevan kummeista aivan yhtä innoissaan. Kummien kuukausittainen tuki kohdistetaankin koko yhteisöön: kaikki lapset pääsevät osallisiksi lahjoitusvaroilla toteutetuista hankkeista.

Luokkahuoneet ovat pieniä, lapset istuvat penkeissä kylki kyljessä samanvärisissä koulupuvuissa. Valoa tihkuu ikkunoista ja lautojen raoista, sähkövaloja ei näy. Seinillä on lukujärjestyksiä ja säkkikankaista tehtyjä opetustauluja: erivärisillä tusseilla kirjoitettuja englanninkielisiä sanoja, yksinkertaisia laskukaavoja, piirroksia.

Koulussa on jotain uutta, joka meille erityisesti halutaan esitellä. Kävelemme rehtorin perässä rakennusten taakse, suuren takapihan läpi. Keskipäivän aurinko on lähes sietämättömän kuuma ja niskaan kohoaa hiki, kun kuljemme nurmikentän poikki pihan perälle. Siellä on pieni rakennus, joka paljastuu vessaksi: neljä koppia, joissa on betonin keskellä reikä. Rehtori uhkuu ylpeyttä ja tyytyväisyyttä, eikä ihme: se on paikallisille suuri edistysaskel, sillä koulussa ei aiemmin ole ollut kunnollista vessaa. 500 euroa maksanut vessarakennus on rakennettu kokonaan suomalaisen kummin yksittäislahjoituksen turvin. Myös kummien kuukausimaksuja ohjataan yleishyödyllisiin asioihin, jotka ovat koko yhteisön hyväksi.

Jokaiselle lapselle kuuluu oikeus turvalliseen vessakäyntiin. Lukollinen, yksityinen vessa on merkittävä asia etenkin tytöille kuukautisten aikaan.

Etuoikeutetun länsimaalaisen näkökulmasta kuulostaa hurjalta, että tyttöjen koulunkäynti voi olla kiinni näinkin perustavalaatuisesta, meille itsestäänselvästä asiasta. Myöhemmin näemme toisen koulun, jonne World Vision on rakentanut tyttöjä varten asuntolan. Siellä he voivat yöpyä kouluviikon aikana ja keskittyä rauhassa läksyihinsä eivätkä joudu taittamaan päivittäin pitkää koulumatkaa. Joissakin Kenian kolkissa suurimman uhan koulumatkalla oleville lapsille muodostavat leijonat ja käärmeet, täälläpäin vaarana on enemmänkin seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun, pahimmassa tapauksessa raiskauksen kohteeksi joutuminen.

Monen tutkimuksen mukaan tyttöjen koulutus on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää köyhyyttä, sillä koulutetut naiset saavat todennäköisemmin töitä ja tienaavat enemmän kuin kouluttamattomat. Sillä on välitön yhteys taloudelliseen kasvuun, mutta samalla se edistää tasa-arvoa ja ratkaisee monia muita ongelmia. Kun tytöt pääsevät kouluun, he oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja puolustamaan oikeuksiaan eivätkä ole myöhemmin riippuvaisia puolisoistaan. He voivat saada ammatin, toimeentulon, mahdollisuuden päättää omasta elämästään, huolehtia omasta ja lastensa terveydestä. Köyhyyden lisäksi vähenee lapsiavioliitot, äiti- ja lapsikuolleisuus ja terveysongelmat. Lisäksi tyttöjen koulutus hillitsee väestönkasvua ja ilmastokriisiä.

Välitunnilla piha täyttyy lapsista ja vedämme yhteislauluna reissun aikana hitiksi muodostuneen Pää, olkapää, peppu -laulun. Ei mene kauaa kun lapset saavat suomalaisista sanoista kiinni ja hoilaavat täysillä mukana.

Emme osanneet arvata, että ihan pian tuo koulu ja kaikki ne muutkin menisivät kiinni pandemian vuoksi. Yli 168 miljoonaa lasta ei päässyt lainkaan kouluun pandemian ensimmäisen vuoden aikana. Pahimmillaan yli 90% maailman lapsista oli pandemian aikana pois koulusta. Erityisesti kehittyvissä maissa uhkana on, että kaikki lapset eivät palaa tauon jälkeen kouluun ollenkaan, mikä tekee köyhyyden kierteen katkaisemisesta entistä vaikeampaa.

Koulunkäynti, joka on erityisesti tytöille normaalioloissakin haastavaa, on entistäkin pahemmin vaarassa pandemian vuoksi. Kun perheet joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin vanhempien sairastuessa tai toimeentulon kärsiessä, tytöt otetaan pois kouluista, sillä heitä tarvitaan kotitöissä, tai heidät naitetaan ruokatalouden pienentämiseksi.

Oppiminen on jokaisen lapsen oikeus. World Vision tukee hankealueilla asuvien lasten koulutusta monilla tavoilla:

~ Kehittämällä opettajien pedagogisia taitoja toimia (myös vammaisten) lasten kanssa
~ Tukemalla opetusvälineiden ja -materiaalin hankkimista kouluihin ja oppilaille
~ Kannustamalla vanhempia tukemaan lastensa opiskelua
~ Parantamalla oppimisympäristöjä ja rakentamalla vessoja, joilla on suuri merkitys erityisesti tyttöjen koulunkäyntiin
~ Opettamalla tyttöjä valmistamaan kestositeitä, jotta koulu ei jäisi kesken kuukautisten takia
~ Toimittamalla koulusulkujen aikana lapsille materiaalipaketteja etäopiskelua varten ja neuvomalla vanhempia kuinka tukea lasten opiskelua kotona

RYHDY KUMMIKSI MEIDÄN KANSSA ♥

Kummina tulee auttaneeksi kummilapsen lisäksi koko yhteisöä. World Visionin kummitoiminnan tärkeimpiä teemoja ovat koulutus, työllistäminen, puhdas vesi sekä tyttöjen ja naisten terveydenhuollon parantaminen.

Kummina tuet lasta ja hänen yhteisöään 30 eurolla kuussa, joka on Keniassa valtava summa. Jos sinulla on yksin, kumppanisi kanssa tai vaikka työ- tai kaveriporukalla mahdollisuus irrottaa tuo summa kuukausittain hyvään tarkoitukseen, liity minun ja Jarnon seuraksi kummien joukkoon.

PS. Lue lisää kummitoiminnasta aiemmasta kirjoituksestani Meistä tuli kummit.