Paluu päiväjärjestykseen

Arki on virallisesti alkanut, vaikka kuinka vastustelin. Ensimmäisen työpäivän aamuna avasin sähköpostin: 564 lukematonta viestiä. Teki mieli työntää tietokoneen kansi takaisin kiinni ja soittaa uimaopettajalleni, että voidaanko lähteä viinilasilliselle ja teeskennellä, että olemme vielä lomalla. Kreikan auringon alla, tai aivan missä tahansa määrittelemättömässä paikassa, jossa ei tarvitse tietää mitä kello on tai muistaa milloin kuitit pitää viedä kirjanpitäjälle.

2015-08-13-stellaharasek-elokuu-132015-08-13-stellaharasek-elokuu-12015-08-13-stellaharasek-elokuu-2

Olin hetkellisesti lannistua, kunnes luin Ylen uutisen, että universumi on kuolemassa ja sain arkiahdistukselleni mittakaavan. Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan matkalla kohti loppuaan, uutisessa luki. Tutkimusta johtaa australialaisen yliopiston tutkija, joka tyhjentävästi totesi, että universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja aikoo nukahtaa ikuisille torkuille. Ehkä olisi sittenkin pitänyt unohtaa ne kirotut kuitit ja painella viinille.

2015-08-13-stellaharasek-elokuu-32015-08-13-stellaharasek-elokuu-4

Maailma saattaa loppua, mutta raksa se vaan jatkuu. Olen haahuillut rautakaupassa ja yrittänyt muistella ruuvien millimetrimittojen lisäksi sitä millaista elämä oli ennen kuin vietimme kaiken vapaa-aikamme telan tai vasaran varressa. Muistikuvien tilalla on musta aukko. Tavallaan arvostan alitajuntani tapaa suojella mielenrauhaani mielenterveyttäni. Uskaltaakohan sen sanoa jo ääneen: onneksi ollaan loppusuoralla. Kun keittiömme on vihdoin valmis, en poistu sieltä kuukauteen. Siihen asti sinnittelemme hengissä parvekkeen auringossa kypsyneillä persikoilla tai millä tahansa muulla, jonka syömiseen vaaditaan minimimäärä vaivaa eikä mielellään yhtään astiaa. (Ei enää salaatteja. Tiedättekö miten hirveä homma on tiskata kylpyhuoneen lattialla? Vilpittömästi toivon, että ette.)

2015-08-13-stellaharasek-elokuu-92015-08-13-stellaharasek-elokuu-14

Ruoasta puheenollen: pyöräilin päivällä viikon toiselle tai kolmannelle lättylounaalle. En tiedä mitä teen kun kesä on ohi ja torikahvilat sulkevat ovensa, mutta hätäsuunnitelman laatiminen saa nyt odottaa. Vielä ehtii vetää listan läpi moneen kertaan, sitäpaitsi Samuli keksii sinne koko ajan kaikenlaista uutta. Tänään testissä: mallasjuomalla maustettu lettu, seuralaisenaan smetanaa, hunajaa ja suolakurkkuja. Vahva suositus.

2015-08-13-stellaharasek-elokuu-82015-08-13-stellaharasek-elokuu-112015-08-13-stellaharasek-elokuu-10

Työpäivän jälkeen piipahdin Pohjoisespalla Marimekon kemuissa nostamassa lasin alkavalle syksylle. Kotiin kävellessä tunsi, että viilenevän vuodenajan kynnyksellä kolkutellaan jo. Iltaisin näkee loppukesän lempeitä öljyväritaivaita, niitä pastellisia pilviä ja viimeisiä auringonsäteitä, jotka piirtävät kaikkeen kultareunuksen. Niitä on turha vangita valokuviin, mikään ei tee niille oikeutta.

2015-08-13-stellaharasek-elokuu-72015-08-13-stellaharasek-elokuu-122015-08-13-stellaharasek-elokuu-5

Puin kotona pikkukoirille pannat. Ne ryysivät toisiaan eteisessä ja ojentelivat kuonojaan kohti kuin eivät neljän vuoden jälkeen vieläkään uskoisi, että molemmat pääsevät ihan varmasti mukaan. Ulkona haisteltiin ilmaa tavallistakin tarkemmin. Taisivat nekin aavistaa, että kaduilla tuivertavat uudet tuulet.

34 thoughts on “Paluu päiväjärjestykseen

  1. Oii tykkäsin tästä postauksesta, ja tykkään muutenkin sun blogista. Kiitos kun kirjoitat!

  2. Voi, mää niin tiiän mitä on pestä astioita, ja kun ois ollu ees ns suihku, mut piti pihalla ja oottaa vielä ns sadevettä etc! Rempat sukc :D

    No, olipas uutinen ;) hmm.. siirrytäänköhän me nyt sit johki toiseen ja parempaan universumin alaisuuteen ? :D I hope so!!

    • Ailuaja! Onneksi meillä on sentään juokseva vesi kylpyhuoneessa, vaikka keittiössä ei hanaa olekaan.

  3. Hyvä että jollekin myydään niitä lättyjä. Kirjoitan tätä isoroban mäkissä, koska se Fredan lätty-tyyppi kieltäytyi äsken myymästä minulle lättyä, ja jotain ruokaa piti pikaisesti saada. Ihan sama juttu siellä lättykojulla eilenkin ja kolmatta kertaa en mene sinne notkumaan ja anomaan. Molemmilla kerroilla sain odottaa minuuttitolkulla että läsnäoloni edes vaivauduttiin noteeraamaan vaikkei siis paikalla ollut ketään muuta; eilen sitten kuulemma hänen (juuri sillä hetkellä) piti pitää ainakin vartin tauko, ja tänään taas, no, kai se kuumassa seisominen oli korventanut lättyherran aivot. Oli “monta lättyä jonossa” ja vaikka sanoin että odotan, niin ei ottanut tilausta.

    En ymmärrä. Ulkonäköni ei merkittävästi eroa peruspunavuorelaisesta ja ihan ystävällisesti yritin siinä hymyillä ja lättyä tilata. Edes tylyksi väitetyssä Pariisissa en ole tullut yhtä huonosti kohdelluksi.

    Tätä paikkaa en voi mitenkään siis suositella.
    ÄLKÄÄ MENKÖ LÄTTYKOJULLE!

    • Todella ikävä sanoa, mutta itsekään en voi suositella. Olisin niin halunnut tykätä Lätystä. Meille lätyt kyllä myytiin (vastahankaisesti), mutta jouduimme odottamaan niitä reippaasti yli tunnin. Emme olleet onneksi kiireisiä, mutta rajansa kaikella. Palvelu oli pitkän odotusajan lisäksi ihmeellisen välinpitämätöntä. Harmi.

      • Itse olen saanut vastaavanlaista palvelua tuon Lätyn omistajan Samulin toisesta raflasta, Cafe Balzacista. Ruoka oli hyvää, mutta sitä sai odottaa tolkuttoman kauan. Muutenkin palvelu oli meille käytännössä olematonta – ja silloin kun sitä oli, varsin tylyä. Sen sijaan Samuli ravasi jatkuvasti terassilla heittämässä läppää joidenkin kanta-asiakkaiden/kavereidensa kanssa, jopa kesken kaiken kun olimme maksamassa ruokiamme. Jäi niin huono ja ei-tervetullut fiilis, että toista kertaa ei olla Cafe Balzaciin astuttu.

    • Onpa harmi kuulla, että olette saaneet huonoa palvelua! Omat kokemukseni ovat nimittäin ihan päinvastaiset, eikä kyse ole vain siitä, että olen kantis tai asun lähistöllä. Sen tiedän, että muutaman kojusta kirjoitetun lehtijutun jälkeen kysyntä on kasvanut niin valtavaksi, että kiireisimpinä päivinä on ollut mahdotonta palvella kaikkia kohtuullisessa ajassa kahden paistolevyn ja yhden paistajan kapasiteetilla. Se lienee syy siihen miksi joitakin nälkäisiäkin on käännytetty pois, sillä harva (ymmärrettävästi) haluaa odottaa lättyään yli puolta tuntia. Palvelun ystävällisyyteen kiireiden ei tietenkään soisi vaikuttavan, mutta ihmisiä me ollaan kaikki. Pitää jokatapauksessa vinkata Samulille, että täältä löytyy palautetta.

  4. Kaunis teksti! Yksi kuvista sai myös miettimään onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin Nella ja sen lempeät silmät? Se näyttää siltä kuin tietäisi kaikki maailman salaisuudet.

  5. Tosi kivat nuo sun kiilakorot, mistä ne? Kiitos tästä jutusta, tuli jotenkin lohduttava olo että kaikki järjestyy. Vähän kivikkoista ollut täälläkin…

    • Kiitos, kiva kuulla että tuli parempi fiilis. Tsemppiä sinne! Korot ovat alelöytö Kosilta, superhyvät jalassa.

  6. Kun luin tuon uutisen niin olin jopa iloinen, jollain hyvin omituisella tavalla. Joskus on sellaisia päiviä. Mutta jos noi jutun galaksit jotenkin yhdistyy niin kuka tietää mitä tapahtuu. Kerroin miehelle tästä uutisesta, hän kysyi onko se odotettavissa vuoden sisällä… ei ehkä… Voidaan ihan rauhassa nauttia maailmasta ja välillä manata kaiken keskeneräisyyttä. Välillä huimaa kun ajattelee avaruutta, välillä se taas lohduttaa. Onko avaruus tällä hetkellä se aihe mihin uppoudut? Muistelen tuota edellisen postauksen Pluto-juttua. Pojan ilme on juurikin ngaagh. :D

    • Manata kaiken keskeneräisyyttä. Juuri niin. Avaruus on aina vähän kiinnostellut, vaikken paljoa siitä ymmärräkään.

    • Kiitos! Farkut ovat aikoinaan Zarasta, kuluneet ja repeytyneet jo kovin toisennäköiseksi kuin ostohetkellä olivat.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.