En arvannut lainkaan millaisen onnittelumyrskyn keskeltä löytäisimme itsemme, kun kerroimme menneemme viime tiistaina naimisiin. Kiitos tuhannesti! Olemme lukeneet kaikki viestit ja iloinneet jokaisesta. Tuntuu erityiseltä, että niin moni on elänyt mukana, eikä juhlahumu vielä tähän pääty, sillä pidämme pienet juhlat myöhemmin.
Viime päivät ovat olleet tiheänä kaikesta. Juhlajärjestelyistä, onnitteluviesteihin vastaamisesta. Elokuun lopun tummenevasta valosta ja lähestyvästä syksystä. Aamuista, joita on leimannut aavistus kaiken muuttumisesta. Olen totutellut siihen, että minä olen vaimo ja hän minun aviopuolisoni. Hullaannuttava, hykerryttävä, absurdi ajatus, joka tuntuu lähemmin tarkasteltuna täysin itsestäänselvällä tavalla luonnolliselta.
Katselen sormustani ja sitten häntä, vähäväliä naurattaa. Kuka olisi arvannut? No, kuulemma aika moni. Ehkä vain minä olen vähän häkeltynyt siitä, että asiat loksahtivat tällä tavoin paikoilleen. Siitä, että levottomuus, jonka kuvittelin olevan osa minua ja jatkuvasti häilyviä ääriviivojani, on kadonnut ja yhtäkkiä seison suorempana, olen rauhallisempi, vahvempi. Ihan kuin malttaisin tai pikemminkin uskaltaisin viimein olla kokonaan tässä.
Kai naimisiin mentyään saa keinua vähän aikaa muutaman sentin arkitodellisuuden yläpuolella? Jonain päivänä olemme kuitenkin tomua, kosmista pölyä kiertoradalla. Nautitaan nyt kaikesta mitä maailmalla on meille antaa, tunneiksi venyvistä sekunneista ja estottomasta ilosta, joka voi seurata siitä, kun tuntee tulleensa pitkän matkan jälkeen kotiin.
Mikko otti nämä unenomaiset kuvat meistä viime syksynä Hangossa. Rakastan niiden värejä ja valon kimallusta, meressä kahlaavaa mäyräkoiraa, meitä pitkine hiuksinemme. Silloin en vielä tiennyt, että vuoden päästä olemme naimisissa. Tämä hullu pieni elämä, nyt se on meidän yhteinen. Ja se alkaa näin.
PHOTOS BY MIKKO RASILA
Onnea, ihanat. Kiitos kun jaat näitä kauniita ja tärkeitä hetkiä meille lukijoille <3
Räpiköin vielä tuon epämääräisen levottomuuden peitteen alla, mutta ehkä se ei ole kaikille ikuista. Ja kuuntelen esim. tätä:
Mielettömän paljon onnea te ihanat! En tunne teitä henkilökohtaisesti, mutta olette niin toisillenne tehdyt, toistenne näköiset
Kiitos Laura ♥
Leijukaa, oi te ihanat kaksi! En ole teitä koskaan tavannut, mutta olen kyynelehtinyt onnesta puolestanne. Kaikkea hyvää ja kaunista teille!
Ja Stella, sinulla on ainutlaatuinen kyky vangita tekstiisi aina tietty tunnelma. Vuosien mittaan olen tykästynyt blogiisi enemmän ja enemmän. Teet hienoa työtä.
Sanoit juuri sen, minkä olisin halunnut sanoa Stellalle ja Jarnolle. Kuvat ja tunnelma maagisia. Stellan tekstit ovat todella hienoja, ainoa blogi, jota seuraan säännöllisesti.
Voi miten kauniisti sanottu! Kiitos onnitteluista ja superkivasta kommentista, niin ihana kuulla että tykkäät ♥
Luen blogia ahkerasti, nyt taidan ekaa kertaa kommentoida tällä alustalla, koska tahdon onnitella. Ja ihan jo senkin takia, että tämä luo niin paljon uskoa itselleni rakkauteen, joten jatka siitä kirjoittamistq. Kirjoitat niin kauniisti ja jotenkin niin lempeästi saat luotua ihanaa toivoa kaikkien epävarmuuksien kanssa kamppaileville. Sinua 10 vuotta seuranneena olen niin onnellinen puolestasi, vaikka en sinua tunne. Ja toki teidän molempien. Kesällä kohtasimme ja kehuin kuinka olette lempi pariskunta, ja nyt sanoisin että lempiaviopari. Omaa rauhoittajaa vielä etsien, mutta sen löytymiseen, sitten kun on itse valmis, luottaen. Kiitos että kirjoitat, toivottavasti vielä seuraavatkin 10 vuotta saa seurata teidän yhteistä matkaa. Onnea tuhannesti teille <3
Onnea vielä <3 – ja aivan ihanasti kirjoitettu. Meillä myös avioliittoasiat pinnalla, ja vaikka ei olla tehty asian eteen vielä mitään, niin oon jo alkanut nousta puoli senttiä arjen yläpuolelle, johonkin pilveen missä kaikki asiat saa mut liikuttumaan ja oon kauheen onnellinen parisuhteestani ja puoliskostani. Haluan et tää fiilis pysyy aina ja haluan katsoa tätä vaaleanpunaisten lasien läpi – me ei erota koskaan.
Hei ihanaa, nauti kaikesta ♥
Ja kiitos!
Onnittelut!
Mutta mitä ihmettä on tapahtunut blogialustalle? Puhelimella lukiessa valtava harmaa laatikko peittää koko näkökentän ja kaikki kategoriat elämästä matkoihin, kulttuuriin ja työhön pysyvät ruudussa, ja lukeminen kommentoinnista puhumattakaan on mahdotonta.
Samaa mietin. Kaino toive: saisko harmaan lootan pois…?
Ilman muuta, se ei ollut missään nimessä tarkoitus! Nyt pitäisi olla jo poissa, toimiiko sulla?
Toimii, kiitos!
Hei tämä on ollut bugi, jonka pitäisi olla nyt korjaantunut, testaatteko ehtiessänne toimiiko jo? Pahoittelen tätä!
Toimii nyt, ainakin mulla. Thänks!
Upeita ihanan väriä kuvia. Kuin tauluja ❤️
Minäkin tykkään! Taitava Mikko ♥
Hienot, jotenkin filmille kuvatun fiiliksen tuovat kuvat. Ja toimivat ihan täydellisesti yhteen tekstisi kanssa!
Tunnistan niin hyvin sen tunteen, kun odottamatta ymmärtää että onkin oikeassa paikassa, ettei ole kiire mihinkään, kenenkään muun luo tai olemaan joku muu. Kun kaikki onkin juuri hyvin ja tajuaa olevansa onnellinen ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Nauttikaa ❤️
Kun on luullut että on aina hieman eksynyt ja sekaisin ja selvittää päätään siitä eksyksissä olemisesta. Ja yhtäkkiä onkin kotona, ja eksyminen tunteena etääntyy vain jonnekin. Sitä uutta oloa pitää makustella ja antaa sen asettua ja sitten kaikki on kirkasta, selkeää ja helppoa. Nyt on se hetki kun elämään on tarkoitus luottaa. Silläkin uhalla, että että samalla kun saa, myös tajuaa miten se kaikki joskus myös katoaa.
Ihanaa hattaraa teille:)
Upeat kuvat, vielä kerran onnea!
Kiitos ♥ Kuvat ovat minustakin upeat!
Niin Stella – ja Jarno, niin se menee. Kun löytyy se oikea puolisko, saattaa yllättäen päätyä naimisiin.
-Ja edelleen tuon harmaantuneen harjastukan kutreja haluan silittää. Puoliunessa hamuamme toistemme käsiä tai ainakin varpaiden on kosketettava toisiaan. Hänen kanssaan on turvassa silloinkin, kun ollaan eri mieltä ja kipunoivat sanat sinkoilevat hetken ilmassa. Voimme puhua toistemme suuhun tai olla yhdessä hyvässä hiljaisuudessa. On se rakkautta.
Kohta 50 v yhdessä. Tervetuloa joukkoon ♡
No niin saattaa näköjään päätyä! Kiitos ♥♥♥
Kyynikkona, kolmesti eronneenna en juuri usko rakkauteen etc. mutta te kaksi olette liitto, jonka edessä vanha kyynikkokin heltyy, ja toivoo teille ja liitolle pitkää ikää ja kaikkea mahdollista onnea matkalla. Kuten itse sanoit, olette toisenne valinneet ja tahtoneet, uudistakaa se lupaus joka ikinen päivä, tahtokaa toisenne jokainen päivä. Kuvista kiitos, mun kaupunki on aina upea. Tähän liittoon ja teihin uskon.
Kiitos ihanasta viestistä ♥♥♥
Ihana postaus. Niin paljon onnea teille.
Kiitos! ♥