Karkasimme viikonlopuksi kaupungista Kanervan perheen islanninhevostallille. Sanokaa mitä sanotte, bussilippu paratiisiin on ehdottomasti parasta mitä kympillä voi saada. Jos olisin tiennyt miten helposti ja halvalla sinne pääsee, olisin tullut aiemmin.
Nyt on sekin ihme nähty, että minä nousen ensimmäisenä: heräsin tänä aamuna seitsemältä. Muut nukkuivat pitkin poikin aitan patjoilla, pölyhiukkaset tanssivat hämärän läpi kajastavassa valossa. Koirat retkottivat puoliksi peittojen päällä, yksi raotti toista silmäänsä kun liikuin huoneen läpi. Lattialankut narisivat kun yritin hiiviskellä mahdollisimman hiljaa portaita pitkin alas.
Aitan ovelta aukesi epätodellinen näky. Aurinko oli noussut ennen minuakin, ojenteli säteitään Hiidenveden yli. Laitumet olivat täynnä hevosia, jotka seisoivat elokuisessa aamukasteessa ja katselivat kun kävelin kohti. Menin tervehtimään, ne hörähtelivät aamuheinän toivossa, puhalsivat kuumaa ilmaa kasvoilleni ja tyhjille kämmenilleni.
Tiedän, kovin helppoa on kuljeskella sunnuntaiaamuun heräävällä hevostallilla ja ajatella, että tämän täytyy olla paratiisi, kun ei tarvitse tietää mitään siitä millaista on tallin arki silloin kun on marraskuu ja sataa räntää seitsemättä päivää putkeen. Tai viime yönä, kun yksi hevosista oli kipeänä ja sitä piti kävellyttää pimeässä. Hitaat kavion askeleet kuuluivat aitan vintille asti.
Mutta tuleva marraskuu tai viime yö ei tee tästä aamusta yhtään vähemmän. Tuo katse! Hevostytön sydän oli sulaa lammikoksi. Hevonen riiputti päätään rintaani vasten, sain kietoa kädet sen kaulan ympärille, rapsuttaa korvan takaa, silittää samettista turpaa. Hengittää keuhkot täyteen hevosentuoksua kaikille tuleville sunnuntaiaamuille, kun en saa herätä tätä varten.
Lempikuvani aamulta: kun tartutin hevoseen haukotuksen.
Hei minkälaisen paketin otitte tuonne? En nettisivuilta löytänyt mitään yöpymis/vaellussettiä. Etsinnässä paikka, jossa sais juurikin yöpyä ja kuuluis illalliset ja aamiaiset pakettiin :)
Moikka Leena, tallia pyörittää ystäväni äiti, joten meillä ei ollut mitään erityistä pakettia, menimme vaan. Tallilla on kiva aitta, jossa voi yöpyä varmaan pakkasiin asti, kannattaa siis soittaa tai meilata ja kysäistä millaisella diilillä yöpyminen + aamupala onnistuisi.
Aah aivan :) Täytyypäs siis laittaa viestiä sinne! Kiitos!
Siitä lähtien kun Kane rupesi kuvissasi enemmän vilahtelemaan, olen odottanut tätä postausta !!! Kiitos, sieltä se tuli !
HAHA! Lisää heppakuvia on kuule luvassa vielä! Ja Kane-kuviakin.
Oih <3. Ei ole huolta eikä murhetta, joka ei hevosen kanssa unohtuisi. Ja sitä onnenhuumaakaan on vaikea kyllä päihittää :).
Hevosten kanssa jää kyllä kaikki arki taakse. Heppaterapiaa.
Loistava tuo viimeinen kuva :D
Mä oon sitten poikkeus säännössä; en ole ikinä ollut heppatyttö. Yritin jossain vaiheessa lapsena olla, kun kaikki kaveritkin olivat, mutta ei siitä tullut mitään. Pari kertaa kävin jopa ratsastamassa, mutta joka kerta mua vain säälitti enemmän ja enemmän se hevonen, joka joutui mun alla jolkottelemaan eteenpäin ja kun yritin nykiä sitä menemään oikeaan suuntaan. Joten mun heppaharrastus loppui kahteen ratsastuskertaan ja keskityin vain piirtelemään hevosia, kun kaverit laukkasivat pitkin metsäpolkuja tukka tuulessa hulmuten ja saivat oman hoitohevosensa ja kaikkea.
-Ansku
HAHA! Ei kaikkien onneksi tarvitse olla heppatyttöjä, jos ei tunnu siltä. Hevosten piirtely on huippuhommaa myös!
Apua, heppa tartutti haukotuksen muhun. :D
En tiennyt että tää on mahdollista.
IHANA ON!
ON! KAIKKI ON!
Heppatyttö vuosimallia -65 kuittaa joka i k i s e n sanan! ♡♡♡♡♡ horsepower for ever :D
♡♡♡♡♡ on just hyvin sanottu!
Mikä paikka ja mitä kuvia! Tuo viimeinen haukotuskuva on mitä puhtainta parhautta juuri tähän sunnuntaiaamuun, kun olen nukkunut viisi tuntia aivojen pidettyä mua hereillä aamun isommille tunneille. Kiitos tästä :)
Huippua että tykkäsit! Voih, toivottavasti saat tänä yönä paremmat unet.
Oi… hevoset! ♥ ♥ ♥ Täälläkin on sydän menetetty hevosille jo vuosikausia sitten.
Pikkurillin kun antaa, paluuta ei ole.
Ihan mielettömät heppakuvat!
Kiitos Jenni!
Melkein haistan sen tuoksun! Kiitos kun kirjoitat.
Kiitos sulle kun luet!
Luoja miten ihanat kuvat!
Kiitos!
OIH!! Niin kauniita kuvia ja tunnelma tuoksuu melkein tänne asti. Nauti muru.
Kiitos kaunis! NAUTIN! xxx
Ihanasti välittyi tuo aamutunnelma tännekin :) Ja tuli mieleen nuoruuden heppaleirit, kun aamulla lähdettiin metsästämään koko yön laitumella olleita hevosia päivän ensimmäistä ratsastusta varten. Toiset tulivat kiltisti innokkaita heppatyttöjä vastaan, toiset luimivat laitumen perimmäisessä nurkassa ja käänsivät takapuolensa meitä kohti heti, kun niitä alkoi lähestyä. Oi niitä aikoja!
Haha! Nämä hevoset tulivat kyllä innokkaasti luo, mutta toisin kuin ensin luulin, he eivät olleet niinkään innoissaan minusta vaan siitä, että saattaisin tuoda aamuheinät mukanani.
Ihana teksti. ❤
Kiitos kun luit!
xxx
Ah, mikä tunnelma tekstistä ja kuvistasi välittyikään. Tämän ikuisen heppatyttö-90 sydän väpättää. Pakko päästä taas tallille!
Väpättäviä sydämiä on liikkeellä!
Eih… En kestä <3
Äläpä!
9-vuotiaana hevosille sydämeni menettäneenä tiedän nuo tunteet <3 hörähtely, hönkäily ja katseet, kyllä ikävöin! 6vuotta sitten putosin hevosen selästä pahasti, selkänikama murtui. Suuremmin murtui sydän, kun pelko iski puseroon enkä enää uskalla ratsastaa. Nämä kuvat raastavat kyllä ja hirmuinen kaipuu iski…jos kuitenkin uskaltaisin..?
Huh! Ymmärrän kyllä, tällihän on ollut hengenvaarallinen. Ootko käynyt tallilla silittelemässä hevosia? Eihän sitä tiedä, jos siitä tulisi vielä kutkutus palata selkään – tai sitten ainakin tietäisi varmuudella, ettei paluuta ole.
Olen käynyt silittelemässä heppasia, itse asiassa olen niin onnekas, että näen niitä joka päivä, asun niin maalla, että naapurillani on niitä 3 melkein keittiön ikkunan alla.
Mutta sinne selkään meneminen……Kas siinäpä pulma.
Oooh, mikä onni! Mutta ymmärtäähän sen, että selkään menemiseen on korkea kynnys tuollaisen tapahtuman jälkeen. Muutamalle ystävälle on käynyt samoin ratsastusonnettomuuden jälkeen. Yksi palasi parin vuoden tauon jälkeen takaisin selkään ja onnistui selättämään syntyneet pelot, joten sattuu sitäkin, jos haluaa yrittää. Väkisin ei tietenkään pidä, jos ahdistaa liikaa.
Aika ihanaa <3
Niin on!