Yhteistyössä Elovena
Uuh. Olisin aivan ongelmitta voinut viettää vielä muutaman vapaapäivän, mutta niinpä vaan on näidenkin pyhien jälkeen kohdattava kiusallinen tosiasia nimeltä paluu päiväjärjestykseen. Ennakoin alkavalle arkiviikolle lentävien lähtöjen aamuja, olen nimittäin lähdössä perjantaina Lontooseen ja sitä ennen on saatava sata asiaa valmiiksi. Just nyt ei huvita ajatella ainuttakaan niistä, mutta onneksi eivät pääse unohtumaan – kirjoitin kaikki ennen maalle pakenemista muistiin. Kun vielä muistaisi mihin.
Lentävät lähdöt…
a) tapahtuvat nopeimmillaan noin vartissa.
b) tarkoittavat suomeksi sitä, että nukun niin pitkään kuin mahdollista ja tinkaan melkein kaikesta muusta (nukkumatta ei jaksa, mutta ilman ripsiväriä pärjää aivan hyvin).
c) sisältävät kolmenkymmenen sekunnin juoksusuihkun, villin loikan niihin vaatteisiin jotka sattuivat jäämään edellisenä iltana lattialle sängyn viereen sekä sillä aikaa syntyvän aamupalan, joka napataan mukaan ja pistellään poskeen matkalla toimistolle.
Maustan Puurokuppini marjoilla (pakastetuilla tai tuoreilla riippuen siitä mitä kaapista löytyy), joskus pähkinöillä ja tilkalla hunajaa. Toimii ja täyttää. Marjojen sijaan toimii myös omena tai banaani, mutta kokemuksesta voin kertoa, että muutaman marjakourallisen pudottaminen puuron päälle on ainakin minuutin verran nopeampaa kuin yhdenkään hedelmän lohkominen. Sanomattakin selvää, että lentävien lähtöjen aamuissa äärimmilleen optimoitu ajankäyttö on kaikki kaikessa.
Muita hihasta ravistettuja vinkkejä kiireisten aamujen helpottamiseen: pakkaa laukku edellisenä iltana valmiiksi. Muista avaimet. Hattu pelastaa hiukset, jos ne kaipaavat pelastusta (saattaa pelastaa sen peiliin katsomatta puetun asunkin). Jos kahvi kuuluu niihin asioihin, joista ei voi aamuisin tingata, testaa luomupikakahvia. Ei kovin hyvää, mutta voittaa pääsäryn ja palaverista myöhästymisen.
Todelliset ammattilaiset valitsevat myös vaatteet edellisenä iltana valmiiksi odottamaan, jos ei halua jättää asuaan sen varaan mitä makuuhuoneen lattialla sattuu olemaan. Näin pitkälle en ole itse vielä päässyt, mutta vielä jonain kauniina päivänä.
Aurinkoa aamupäiväänne!
Kuvat Jarno Jussila
Mikä tuo sun ihana nahkarotsi on??
Rotsi on Gaudetesta, IROn muutaman vuoden takaisesta mallistosta. Joku nahkatakki niillä on ollut lähes jokaisessa mallistossa, joten kannattaa käydä kyselemässä, jos kiinnostuit.
Hahaa, kuulostaa niin kovin tutulta nuo aamut! Paitsi että kun bussi lähtee 6:10 niin aamupuuro kasataan marjoineen päivineen pakasterasiaan ja valmistetaan vasta työpaikalla läppärin ja sen käyttäjän heräillessä horroksesta. (Täytynee kyllä hankkia tullainen puurokuppi töihin odottamaan, sillä aina välillä torkutussormi on liiankin herkkä eikä puuroa ehdi väsätä mukaan, eikä mikään ole kamalampaa kun kituuttaa koko aamupäivää nälässä.)
Olen muutenkin kehittänyt sellaisen supersysteemin siitä kuinka päästä peiton alta bussipysäkille 20 minuutissa että en edes yritä nousta ajoissa.. Välillä täytyy kyllä varmistaa puolessa välissä matkaa että olihan sitä esim. housut jalassa, sen tasoisella autopilotilla mennään siihen asti kun saa päivän ensimmäisen kahvin duunissa.
Sopivan trendikkään räjähtäneenä tottakai
HAHA! Tunnistan ilmiön. Itsekin joskus joudun tarkistelemaan, että onhan housut jalassa ja paita oikeinpäin (ei aina ole). 6:10 on kyllä epäinhimmillinen aika lähteä liikkeelle – kaikki sympatia sinne!
Täydelliset hiukset! Millä tuotteilla ylläpidät sävyä hiuksissa? Itsellä Pearl -sävyinen color mask shampoo/hoitis setti ja toimii aika hyvin. Luomutukkaan kun laitoin raidat niin huomaa kyllä että jottain pitää koko ajan tehdä ettei mee keltaseksi..
Moikka Kirppu, mulla on hopeaversio tuosta Color Marskin hoitoaineesta, sitä käytän suunnilleen kerran viikossa noihin vaaleisiin latvoihin.
Aamuja helpottaa myös se, että ostaa aamiaistarvikkeet suoraan työpaikan kaappiin ja syö aamiaisen samalla kun purkaa sähköpostisumaa.
Sekin toimii, jos sinne asti selviää ilman safkaa, eikä ole aamupalaveria alkamassa sillä sekunnilla kun ennättää paikalle.
Voi miten lohdullista, että joku muukin :). Olen kanssa kehitellyt tuon taktiikan. Siinä on puolensa ja puolensa, mutta vähentää kyllä stressiä silloin kun tuntuu hektisemmältä. On ihana ajatella, että voi nukkua niinkin pitkälle kun voi. Yleensä olen päättänyt vaattet valmiiksi, silloin päivään ei jää se lentävän lähdön tunnelma, vaan sen voi unohtaa, kun on päässyt kadulle. No joskus tulee niitä viikkoja kun resurssit ei veny siihenkään ja voi vain antautua samat farkut ja paita monta päivää moodiin, mutta ei onneksi usein.
Juu, et ole ainoa! Joinakin aamuina se ylimääräinen vartti tai puolituntinen unta tuntuu tärkeämmältä kuin mikään muu (ja varmaan se silloin onkin).
Kuinka monta mainosta sun pitää tehdä tosta samasta puurosta?
Money talks…minusta nämä ovat hieman vaivaannuttavia, mutta olen oppinut suhtautumaan niihin samoin kuin muihinkin mainoksiin. Joskus niitä vaan joutuu sietämään, jotta saa sitten sitä oikeata ja hyvää sisältöä. Tekstimainontaa kun on hankalampi adblokata, ellei sitten jätä koko postausta lukematta : ) Ja työtähän se myös monelle bloggaajalle on. Kaikissa isoissa blogeissa on mainontaa, ja minusta on kiintoisaa seurata eri blogien taiteilua yhteistyö- ja mainoskuvioiden kanssa. Se omannäköisyyden säilyttäminen kun kuitenkin on se juttu. Tää on kuitenkin yksi niistä blogeista, joita on jo pitkään jaksanut seurata…
Juu, bloggaaminen on ollut mulle työtä viimeiset kuusi vuotta ja harvapa meistä ilman palkkaa pystyy tai haluaa työtä tehdä. Suurin osa tienesteistä tulevat sisältöyhteistyöstä, joten kaupallisessa yhteistyössä toteutettuja kirjoituksia on silloin tällöin. Pyrin pitämään niiden määrän kohtalaisen pienenä ja aiheet blogin linjaan sopivina. Jos jutut eivät kiinnosta, niiden skippaaminen on onneksi helppoa – senkun hyppää yli seuraavaan.
Moro Katariina, yksi puurokirjoitus on vielä tulossa.
Mun aamut on aika samanmoisia. Tosin ilman niitä puurokuppeja tai pikakahveja. Nukkumisesta ja hampaiden pesusta en tingi, muulla ei sitten niin väliä. Vaatteet vähän sinnepäin (tässä oon vähän ottanut susta mallia: kun kaikki vaatekaapin asiat sopii toisiinsa, niin on melkein se ja sama mitä aamulla puoliunessa kiskoo päällensä, ihan kauhean pahasti ei voi mennä vikaan!), kengät ehkä oikeissa jaloissa, tukka pipon/hatun alla, paitsi jos on jaksanut illalla letittää.
Yleensä joku tuuppaa kyllä aika nopeasti aamulla kahvimukin käteen kun pääsen ihmisten ilmoille asti. Joku ihana sitä on kuitenkin työhuoneella keittänyt. ♥
Mulla on muuten tuollainen puurokuppi kaapissa. Ironista ehkä, mutta en ole vielä EHTINYT testata. Ehkä tämän viikon agendalle. :D
Hahahaha! Ota se kuule keittiön tiskipöydälle edellisenä iltana odottamaan, ehkä avaat vielä kannenkin valmiiksi, niin ehkä alkaa tapahtua.
Ja just niin – kun koko vaatekaappi suunnilleen sopii yhteen, ei voi mitenkään mennä pahasti metsään!
Olen aamulla tosi hidas. Äitini hoksasi tämän aikoinaan kun aloitin 7-vuotiaana koulun ja keksi mahtavan ratkaisun: silloin laitoin jo illalla seuraavan päivänä puettavat vaatteet tuolille valmiiksi, sekä pakkasin repun valmiiksi. Noudatan tätä tapaa vielä nytkin 35-vuotiaana, niin yksikään aamu ei ole katastrofi. Peruspuurot eivätkä puurokupit onnistu, sillä minulla on keliakia, mutta illalla tehty jääkaapissa muhinut tuorepuuro on oivallinen, sen voi vain kaivaa kaapista ja syödä. Outoa kyllä, voin ihan hyvin mennä herättyäni aamujoogaan kuudeksi tai seitsemäksi, siellä sitten heräillä joogaharjoituksen ohessa.
Hahah, samaistun aamuhitauteen! Niinä aamuina kun EI tarvitse nousta kiireellä ja juosta jonnekin, olen (kaikkien muiden mielestä) tuskastuttavan hidas.
Viimeisen parin kuukauden ajan olen puolipakon edessä kokeillut tuota ammattimaista vaatteiden valitsemista valmiiksi edellisenä iltana JA laukun pakkaamista valmiiksi. Olen ollut aidosti hämmästynyt, kuinka paljon se sujuvoittaa muuten niin kankeaa aamua. Myös vaatteiden pintapuolinen tarkistus edellisiltana vähentää merkittävästi riskiä lähteä silmät ristissä liikenteeseen esim. paidassa, jonka rinnuksilta löytyy edellispäivän ruokalista.
No niinpä! Kyllä se kummasti helpottaa, kun aamuisin ei tarvitse saada aivojaan käyntiin, vaan vaativat päätökset on tehty valmiiksi edellisenä iltana.
Vaatteet on pakko katsoa illalla valmiiksi; muuten kävelisin varmaan alkkareissa duuniin. Kello soi 5:45, ylös sängystä olen 06:10 ja päiväkodin pihasta lähden 06:40 duuniia kohti kun molemmat skidit ovat oikeissa ryhmissä tätien tykönä. Tehokkuus kunniaan! Aamulla meillä ei koskaan tehdä mitään extraa; ylös ja matkaan.
Ai luaja mihin aikaan teillä alkaa päivät! Sympatiaa. En selviytyisi.
Tosi fresh nuo sun lakkaamattomat kynnet!
Haha, kiitos!
Samaa mieltä. Virkistävää nähdä naturellit kynnet muillakin kuin itsellä. Toivottavasti tästä tuleee trendi.
Suosittelen erityisesti laiskoille.
Huokaus, keittiönne on valtavan ihana.
Jos olet yhteyksissä Elovenan tuotekehitykseen, niin sanotko, että vaahterasiirappipuuroon saa laittaa reilusti enemmän siirapin makua, ja että veden määrää osoittava mittalinja olisi (ainakin siis mun mielestä) kätevämpi laittaa purkin sisään. Veden pinnan korkeutta oli vähän vaikea katsoa purkin päältä.
Keittiö on kyllä ihana! Hyvä tuo mittalinjahuomio. Uskon, että terveiset menevät perille tätä kautta.
Ihana toi eka kuva!
Kiitos kuvaajalle, minäkin tykkään!
Ääää. Aamut on parasta aikaa. Herään aina vähintään kaksi tuntia ennen lähtöä. Muuten ei tule päivästä mitään. Inhoan kiirettä enemmän kuin sänkyyn jäämisen ihanuutta rakastan. Ja silti. Vaatteet
katson yleensä illalla.
Ihailen NIIN PALJON ihmisiä jotka pystyvät tuohon! Silloin tällöin alan harhapäissäni kuvitella, että minäkin voisin, mutta ei. Ei onnistu.
Joo! Olen samanlainen, tosin mulle riittää työaamuina herätys tuntia ennen lähtöä. Aamu on mulle melkeinpä päivän tärkein hetki, päivästä ei tule mitään ilman kunnollista ja rauhassa nautittua aamiaista. Inhoan kiireisiä aamuja!
Täällä toinen kaksi tuntia ennen lähtöä herääjä! Tai no, puolitoista mutta kuitenkin. Minä puolestani ihailen ihmisiä, jotka KYKEnevät liikkumaan pisteestä sänky pisteeseen ulko-ovi siinä puolessa tunnissa tai jopa vähemmässä. Vaatteet laitan minäkin aina jo illalla valmiiksi ja pakkaan laukun, olen tehnyt niin oikeastaan aina. Tosin komboa joutuu joskus aamulla vielä muuttamaan, jos vaikka luvatun puolipilvisen ei-sateisen sään sijaan taivaalta lätsähteleekin räntärättejä. Näitä kun on tässä maassa ilmeisen mahdotonta ennustaa aina ihan kohdalleen. Myös minä inhoan kiireaamuja; jotenkin tuntuu että se hösis-vaihde jää päälle koko päiväksi jos joutuu lähtemään kauhealla kiireellä. Enkä muuten tajua tätä herätyksen kuuteen kertaan torkuttamista sitten ollenkaan; miksi ihmeessä ei saman tien laita sitä herätystä puoli tuntia myöhemmäksi ja nuku sitä aikaa putkeen…..?!?!? Kahdesta asiasta aamuisin en tingi: 1. Pötkyläkoiran kanssa vietetty parin minuutin rapsuttelu-keskusteluhetki. 2. Kahvi kermalla.
Minä kanssa, aamun on alettava hitaasti, en kestä kiirettä aamusin, hermo menee ihan täysin ja tulee ällö olo. Pitää saada tuijottaa tyhjyyteen kahvikupin kanssa, lukea sähköposteja ja aamulehteä, käydä koiran kanssa, herättää lapset ja hengittää kaikissa väleissä syvään :). Ja siis silti kaikki on aina hukassa ja tulee kiire ja ollaan myöhässä, mutta aikaa on oltava sitäkin varten. Mitään en kykene laittamaan valmiiksi – se on vähän fiilisjuttukin, illalla ei voi tietää mikä fiilis on aamulla :). Minä kadehdin niitä, keiden elämäntilanne ja pää kestää salamalähdöt :).
Olisi kyllä kivempaa fiilistellä, mutta kaikkein kivointa on nukkuminen. Elämä on valintoja. Varsinkin aamuisin.
Ihan totta! Minäkään en ole koskaan tajunnut torkuttamista.. itse tietty laitan kellon soimaan niin myöhään kuin mahdollista (tietenkin niin, että jää se vähintään tunti aikaa ennen lähtöä).
Torkutuksen tarkoitus on tietysti aamun aiheuttaman järkytyksen lieventäminen, eli shokin kohtaaminen vaiheittain.
Joo, tuo pötkyläkoiran kanssa keskustelu ja rapsuttelu on kyllä tärkeää eikä siitä voi tinkiä, muuten tulee reklamaatioita. Ja se on totta, että kiireaamuista jää helposti koko päiväksi päälle hektinen olo. Silloin koitan rauhoittaa lounasaikaan tai duunin jälkeen jonkun hetken hengityksen tasaamista varten.
Sama juttu – olen yöihminen niin henkeen ja vereen kuin olla voi, mikä meinaa sitä, että aamut on ihmisen karmeinta aikaa. Silloin pitää, yön unien pituudesta huolimatta, saada herätä rauhassa, laittaa puuro ja kahvi ja lukea mailit ja käydä suihkussa ja kammata naama ilman kiireen tuntua. Noh, yleensä kiire kyllä nappaa niskaotteen naaman kampaamisen lomassa, se kun tuppaa olemaan aamujen to do -listan viimeisiä juttuja.
Ja kirottuja olkoot ne, joilla on hitonmoinen puheripuli heti aamusta! Mies ei vieläkään ole kunnolla sisäistänyt sitä, että minulle ei tule puhua ennenkuin olen käynyt suihkussa, eikä varsinkaan kysyä yhtään mitään! Viimeinen, jota kaltaiseni hitaasti heräävä aamuhuuhkaja aamuunsa kaipaa, on alkaa pohtia muiden eläjien sukkien koordinaatteja… grrrrrrr!
RAAAH! Aamuiset puheripulit ovat ehdottomasti kiellettyjä. Keskustelut voi varovasti aloittaa siinä vaiheessa kun edessä on päivän ensimmäinen kahvi.