Julkaistu alunperin Jarno Jussilan oman blogin puolella ennen kuin Jarno ja Stella yhdistivät vajaa vuosi myöhemmin voimansa.

Minä tässä. Koneen äärellä, asettamassa ajatukseni ja itseni julkiseksi – taas. Olen aiemminkin kirjoittanut blogia, jotkut tietävätkin. Etsinyt vähän paikkaani näissä kuvioissa, joissa olen pyörinyt monta vuotta, enimmäkseen auttaen muita – kuvannut, suunnitellut, oikolukenut ja toiminut taustavoimana. Se on ollut mulle monesti helpompaa kuin olla itse esillä. Nyt vihdoin tuntuu, että on oikea aika ottaa askel eteenpäin ja heittäytyä asioihin omalla nimelläni, minuna ilman mitään tekosyitä.

Moni asia on elämässäni loksahtanut paikoilleen viimeisen puolentoista vuoden aikana. Näen asiat kirkkaammin, ajattelen monipuolisemmin, kävelen selkä suorassa. Tautiin nimeltä itsetunnon puute ei löytynyt mitään ihmepilleriä, siihen on vaan auttanut aika, kahvin ja tupakan voimin harrastettu itsetutkiskelu ja ihan vaan aikuistuminen. Vuodet menevät eteenpäin, niin menen minäkin. Turhan hälinän ja kohinan raivaaminen ympäriltä on tuonut selkeyttä ja auttanut keskittymään asioihin, joita rakastan. On helpompaa hengittää eikä mikään tie tunnu liian kapealta kulkea, kun ympärillä on kerrankin tarpeeksi tilaa. On suunta, joka tuntuu omalta ja oikealta.

Jos ennen tein sataa asiaa samanaikaisesti ja mikään ei silti tuntunut tärkeältä, nyt määrä on supistunut kouralliseen ja ne asiat eivät ole koskaan olleet yhtä antoisia. En ole hurahtanut mihinkään hippiaatteeseen tai mindfulnessiin, mua vaan ajaa uteliaisuus ja rakkaus. Rakkaus itseeni ja tyttöystävääni, rakkaus musiikkiin, valokuvaamiseen. Näen jälleen kaikessa iloa, joka oli pitkään kateissa. Kaikella tuntuu vihdoin olevan jokin tarkoitus.

Uusin lisäys oikealta tuntuvien asioiden listaan on tämä blogi. Mulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa, vaan visio virtuaalisesta paikasta, jossa saan vapaasti olla minä. Paikka, jossa voin raottaa sanoin ja etenkin kuvin sitä miten näen maailman. Temmellyskenttä asioille, jotka kiinnostaa ja inspiroi. En vielä tiedä mihin kaikkialle se vie, mutta olen innoissani. Ja iloinen kaikista teistä, jotka löydätte tienne tänne – tervetuloa.

Jarno

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK