Anteeksi, en ehtinyt edes toivottaa teille hyvää joulua, kun unohduin jo joululomalle. Toivottavasti ette ole omalta lomailultanne ehtineet edes huomata.
Taitaa olla aikamme kaupunkilaisilmiöitä, että ovikello soi harvoin varoittamatta. Siksikin jäi mieleen, että joulun kynnyksellä se soi samana päivänä kahdesti.
Toisella kerralla rapussa seisoi vuokraemäntämme: hän ilmoitti olevansa huono korttien kanssa, tuovansa sen sijaan jouluhalauksen. Otin vastaan kaksi, yksi minulle ja toinen Mikolle, hän ei ollut kotona. Koirat pyörivät toiveikkaina jaloissa, ne tahtovat aina (ja yleensä myös saavat) osansa jaossa olevasta huomiosta ja hellyydestä.
Toisella kerralla oven takana oli valtava kuusi ja jossain tiheiden neulasten peittämien oksien takana sen kantaja. Olin edellisenä päivänä ajatellut ääneen, että kuusi olisi ihana, pohtinut pitäisköhän. Päätöstä ei tarvittu, se saapui ovelle yllätyksenä: kaksimetrinen puu, josta oli kuulemma kiristetty kuusikauppiaalta rumuusalennus, sillä oksat harottivat rungon toiselta puolelta hiukan harvemmin. Enpä tiedä rumuudesta. Se on ainoa eli ehdottomasti kaunein yllätyskuusi, jonka olen saanut.
Metallinen kuusenjalka löytyi – hämmentävää kyllä – juuri sieltä mihin aavistelin sen unohtuneen, Kapteeninkadulta vanhan keittiömme yläkomeron perältä. Onneksi asunnossa majailee ystäviä, joiden oveen kehtaa koputtaa kesken joulun valmistelun. Jossain läikähti, kun monen vuoden paksuisen pölykerroksen peittämä kuusenjalka nostettiin alas. Se oli siihen asti kuulunut johonkin toiseen aikaan, kauan sitten päättyneeseen hetkeen kun joulu oli viimeksi tuntunut tärkeältä.
Teimme aatonaattona kaikki jouluostokset: puita takkaa varten, koirille pino luita, sillä oli niilläkin joulu. Tärkeimmät safkat – muikunmädin ja saaristolaisleivän – haimme kauppahallista. Oli glögimukit, Esplanadin valoihin kiedotut paljaat puut, ei yhtään lunta, ei myöskään yhtään kylmä.
Jouluaattona heräsin seitsemältä. Olin hetken varma, että herätyskello on seonnut ja oikeasti on keskiyö. Ei ollut, pimeys oli vain niin tiheä ettei olisi uskonut aamuksi. Olimme puoli kahdeksaan mennessä ulkona, menossa porukalla voitelemaan voileipiä heille, joilla on vähemmän kuin meillä.
Sen jälkeen painelimme Harjutorin puusaunan löylyihin. Joulusaunassa oli ruuhkasta huolimatta rento tunnelma. Joimme saunaoluet, söimme eväsleipiä, kävimme ulkona vilvoittelemassa. Miesten saunassa istui kuulemma joku huovasta tehdyt poronsarvet päässä. Pakko ihailla.
Aattoilta ja joulupäivä: talo täynnä ystäviä ja safkasta notkuva pöytä. Jokainen teki tai toi jotain, yksi paistoi kinkun, toinen oli taikonut kakun, kolmas sienisalaatin. Katsoimme keskinkertaisia elokuvia, torkuimme. Välillä kävin parvekkeella kurkkimassa josko lämpötilat olisivat laskeneet pakkasen puolelle, sillä salaa odotin yhä valkoisia katuja.
Tapaninpäivänä, juuri kun olin luopunut ajatuksesta, se tapahtui – alkoi sataa lunta. Olin menossa ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä, seisoin kadulla paljain polvin, sillä en ollut jaksanut pukea takin alle muuta kuin yllä olleen yöpaidan. Lampaankarvasaappaat painoivat hentoon lumikerrokseen mustat aukot. Hitaat hiutaleet tipahtelivat taivaalta ja takertuivat hiuksiin.
Sitä taitaa olla virallisesti lomalla, kun ajattelee vain puolikkaita ajatuksia, tarttumatta niistä yhteenkään. Antaa ystävällisen hämärän vetää syliinsä, torkahtaa sinne taas.
Valoa vuoden viimeisin päiviin!
Voi Stella! Blogisi vakiolukijana, enkä vähiten mäykkyjen takia, en ole ikinä kommentoinut, ihaillut vaan kuvia ja tunnelmia. Nyt, kun rehellisesti sanottuna elämäni paskin joulu takana, ja niitä sentään on yli viisikymmentä takana, päätin viettää ensi joulun juuri noin. Taipumatta kaikkien muiden odotuksiin. Kiitos!
Oi ei, ikävä kuulla että sulla oli kurja joulu. Mutta hyvä suunnitelma, kannatan. Oli kyllä rentouttavaa kun ei tarvinnut miettiä yhtään mitään. Ihanaa, että luet ja tykkäät, kiitos siitä ja valoisaa uutta vuotta! xxx
Ihana tunnelma tässä.
Ja huopaiset poronsarvet saunassa saivat naurahtamaan – loistavaa, oikea meininki!
Niinpä, ihan mahtava!
Vuokraemäntä? Luulin että asunto on omanne koska siellä niin kovasti teitte remppaa?
Asunto on tosiaan vuokralla, on siitä mainittukin useammassa yhteydessä. Teimme silti ison remontin, toivotaan että saamme asua tässä osoitteessa pitkään.
Puolikkaat ajatukset! Oi :) … mulla on pelkästään enää katkaistut rippeet :D
Kävelin tänään 11 km rantaviivaa auringon seuratessa, ja tapasin pikkusen meritähden sekä upean Valkohaikaran ja perään mustan, (mitä en ole koskaan tavannut)! Täällä päivät ovat aina kirkkaita, kuluvat omaa tahtiaan meistä välittämättä, iättömät sekunnit matelevat jalanpohjissa ja sormien välissä kulkee tuuli ☆Tässä olen aina perillä. En usko haluavani Suomeen.. edelleenkään. Taidan olla ikuinen vaeltajasielu ;)
Toivon sinne vuoden viimeisiin päiviin valoa ja valkeaa maata ♡
Oi! Kuulostaa ihanalta. Nauti ja vaeltele sydämesi kyllyydestä. Jos tulet takaisin niin tuo vähän sitä kirkkautta mukanasi xxx
Heh, kiitos! Vaelleltu ollaan! Ja, onhan mun vielä pakko tulla. Annankadun soppari päättyy vasta maaliskuussa ;)
Tuon kopallisen kirkkaita..! ☆☆☆
Ooh, odotan! Ja anteeksi, en ennättänyt vielä vastata sun sähköpostiin kun oli jouluhässäkkä, mutta palaan siihen kun avaan seuraavan kerran meilit xxx Ihanaa uutta vuotta!
Ei mitään kiirettä! Kaikella on aikansa ;D
xxx
Kiitos tästä, kaunis aito kirjoitus…minullakin läikähti jossain : )
Kiitos kun luit!
xxx
Oi yllätyskuusi! Tekispä joku mulle noin! <3
No se oli kyllä ihanasti tehty.
Kauniisti kirjoitettu jälleen kerran.
Kiitos kaunis!
xxx
Ihana postaus! Mutta kuvia kaipaan minäkin <3
Voih, kuvia tuli otettua tosi vähän, mutta kaivelen!
Teidän joulu kuulostaa just semmoiselta ihanan rennolta ja lempeältä. Mulle tärkein koriste on kuusi, ohjelmanumero puolestaan sauna (ja mikäli mahdollista hangessa kieriskely). Tähän jouluun kuului nuo kaikki <3 Eikä perhettä/ rakkaita toki sovi unohtaa.
Kuvia vielä, kiitos! :)
Rento ja lempeä ovat juuri oikeat sanat! Ihanalta kuulostaa teidänkin joulu. Otin vain muutaman kuvan, mutta katsotaan löytyisikö sieltä jotain julkaisukelpoista.