Se nyt ei ole kenellekään uutinen, että musiikinkulutukseni on luonteeltaan hiukan maanista. Jolla tarkoitan, että se on pakkomielteistä, epäsosiaalista ja läheisille jos ei nyt pelottavaa niin ainakin äärimmäisen rasittavaa. En oikeastaan tiedä miten yksikään avoliittoni on kestänyt yli kuukautta tai miten minua ei ole heitetty ulos kimppakämpistä, joissa olen asunut.
Ehkä pitää joskus tehdä pahimmista pakkomiellebiiseistäni soittolistan, jonka voitte kuunnella läpi 149 536 873 kertaa yksi kappale kerrallaan ja saada aavistuksen kanssani asumisen autuudesta. Ja se lista ei olisi sitten mikään tyylikäs ja tyylipuhdas läpileikkaus 60- ja 70-luvun rokin klassikoista, vaan skitsofreeninen kokoelma vaihtelevanlaatuisia kappaleita, joilla ei ole yhtään mitään yhdistävää tekijää.
Uusin pakkomielle sentään kestää kriittisen tarkastelun: Arcade Firen Ready To Start, joka virallinen musavideo on livetallenne ja itseasiassa aika hieno sellainen. YouTubesta löytyy studioversiokin, jos haluat kuulla – ilman livekohinaa – kappaleen kaikki nyanssit. Kuten esimerkiksi ne, joita aamuviideltä kelasin muina autisteina varmaan tunnin edestakaisin kohdasta 00:48 – 1:06: miten pahaenteisesti junnaava basso! Miten haikeasti helisevä syna! Pitäisi olla joku sovellus, jolla voi luupata samaa viittätoista sekuntia kuusi tuntia putkeen. Ja pysäyttää ajan, kadottaa paikan ja tehdä itsestään työkyvyttömän.
☊ ARCADE FIRE – READY TO START
Tiedän, että postaus ja kommentit ovat jo parin viikon takaa, mutta mun oli pakko tulla kommentoimaan, kun näin nämä vasta nyt.
Pari asiaa: Olen lukenut tätä blogia ja sen edeltäjiä yhteensä yli kymmenen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Näiden vuosien aikana olen ollut opiskelija, valmistunut, tehnyt töitä, rakastunut ja tullut äidiksi. Olen muuttanut pariin otteeseen, joutunut luopumaan rakkaasta koirasta ja olen kuullut, kun lastenneurologi antaa autismidiagnoosin lapselleni.
Palaan tämän blogin pariin aina, kun haluan lukea ”jotain hyvää”, mutta sopivaa kirjaa ei ole odottamassa. Luen tätä silloin, kun kaikki asiat stressaa enkä saa yöllä unta. Nautin siitä, että saan ahmia useamman postauksen kerralla. En ole ikinä kommentoinut mitään, koska vähän ehkä hölmöstikin aina ajattelen, että kyllä lahjakkaat ihmiset itsekin tietää olevansa hyviä, ei ne kommentit mitään merkkaa ja ei ketään kiinnosta.
Tänä yönä törmäsin autististen lasten vanhemmille tarkoitetulla foorumilla keskusteluun, jossa joku sanoi Stellan blogissaan mollaavan autisteja. Mun reaktio oli, ihan rehellisesti, että mitäs nyt viddua, en usko. Ikinä, koskaan näiden vuosien aikana en oo täällä käydessäni lukenut mitään tai ketään syrjivää juttua. En mitään siihen viittaavaakaan.
Mulla, kuten varmaan monilla erityislasten vanhemmilla, on tuntosarvet aika herkässä. Pelätään, että lasta ei ymmärretä tai sitä kiusataan, syrjitään tai haukutaan. Ryntäsin heti samantien tänne blogiin katsomaan, että mitä ihmettä.
Oisin nauranut ääneen, jollei muut samassa taloudessa asuvat olisi jo nukkumassa. Minun 3-vuotias autistini juuri nyt illalla viimeksi istui sohvalla iPad kädessään kelaamassa samaa kohtaa lastenohjelmasta, koska se oli niiiiiin hyvä! Se vain parani joka kerralla, eikä 25. kertakaan vähentänyt naurua yhtään.
Mielestäni blogitekstissä käytetty ilmaisu oli siis aika osuva. Ei mulla muuta.
Fiksuinta olisi ollut vaan myöntää, että ilmaisu oli mauton ja harkitsematon. Ja se, että esim. autisti vitsailee autismista on kyllä eri asia kuin, että ei autistinen sitä tekee.
Heippa tyypit,
“hyvä maku” on mielipideasia. Minä olen vain ihminen enkä voi miellyttää kaikkia, siihen suohon on turha edes lähteä. Vähän aikaa sitten joku loukkaantui siitä, että reissukuvassa poikaystävän paidantaskusta erottui tupakka-aski, ja lähetti aiheesta reklamaation ihan Asennemedialle asti. Olen saanut palautetta myös siitä, että viinilasit kuvissa voivat aiheuttaa lukijoissa alkoholismia, koirakuvat pahoittavat pahasti allergisten mielen, pitkät vaaleat hiukseni saavat minut näyttämään “halvalta naiselta”, ei ole moraalisesti oikein matkustaa ihmisoikeusongelmistaan tunnettuihin maihin ja balilaiseen ojaan hylättyjen koiranpentujen pelastaminen on väärin, koska muut voivat innostua tekemään samoin ja saada rokottamattomista koirista rabieksen. Lista jatkuu, you get the point. En tietenkään tarkoituksella halua koskaan loukata ketään, mutta en myöskään aio kirjoittaa kieli keskellä suuta tai lopettaa elämäni elämisen, ettei kukaan vaan keksisi pahastua. Joku pahastuu kumminkin, teki niin tai näin.
Keskustelu on aina tervetullutta ja saa toki jatkua, jos joku sitä haluaa jatkaa, mutta minä oon nyt sanonut sanottavani tästä aiheesta. Pahaa tahtoa tai tarkoitusta ei ollut. En syrji ihmisiä heidän sukupuolensa, seksuaalisuutensa, ihonvärinsä, uskontonsa, etnisyytensä, henkisten tai fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. En myöskään vähättele kenenkään henkilökohtaista kokemusta autismista – puhuin vain ja ainoastaan itsestäni eikä tekstissä ollut halventavaa sävyä.
Jospa nyt relataan? Huumoria, rakkautta ja rentoa toukokuun loppua kaikille!
Moukkamaisuutena/mauttomuutena on siis pidetty tätä:
1) Kerrot käytöksesi olevan “pakkomielteistä”, epäsosiaalista ja läheisille jos ei nyt pelottavaa niin ainakin äärimmäisen rasittavaa”. Ihmettelet, ettei tämä huono käytöksesi ole johtanut eroon.
2) Sitten nimeät tämän huonon käytöksesi “autismiksi”.
3) Ensimmäinen kommentoija kommentoi todella asiallisesti näin:
“Onko ok tehdä kevyt heitto neurobiologisesta kehityshäiriöstä? Oletko itse autismin kirjon henkilö? Kompuroitko ‘muina CP-vammaisina’, luetko hitaasti ‘muina dyslektikkoina’?”
4) Vastaat hänelle ja hänen jälkeensä tuleville aivan samankaltaisen retoriikan mukaan kuin vaikkapa rasistit. Huom. oli puhe retoriikasta, argumentoinnista, samanlaisista puheen kuvioista – kukaan ei syyttänyt sua rasistiksi, vaan kyse oli siitä, että sun _tapa rakentaa argumentti_ menee saman kaavan mukaan kuin rasisteilla. Ihmettelet ihmisten herkkähipiäisyyttä ja huumorintajuttomuutta, puolustat sananvapauttasi ja termien määrittelyn oikeuttasi, väität olevasi itsekin autismin kirjolla, tuntevasi autisteja, ehkä jopa ihailevasi (onhan ne elokuvien, sarjojen ja nörtti- ja keräilijäautistit ja -assit tosi cool, mutta aika kaukana kuitenkin todellisuudesta). Tuo opettajaäidin tuominen mukaan perusteluksi on myös ihan samaa sarjaa. Eivät opettajat diagnosoi autisteja, aivan niin kuin ne rasistien (muka) rajavartija-, sosiaalityöntekijä- ja poliisisukulaisetkaan (oletettuine huonoine kokemuksineen maahanmuuttajista) eivät riitä oikeutuksesti rasistiseen läppään.
5) Loppuun vielä persuklassikko ja metoon vastustajien käyttämä kaneetti “jospa nyt relataan”. Juuh.
Olet kertonut googlettevasi ties mitä maailman ilmiöitä, syventyväsi taustatiedon etsimiseen. Käytä, ole kilti, edes muutama minuutti sen selvittämiseen, mitä mieltä autistit todella ovat siitä, että sanaa käytetään kuten sinä käytit.
Oho. Melkoista mutkien vetämistä suoraksi.
En tosiaankaan nimennyt tuota “huonoksi käytökseksi” nimeämääsi toimintaa autistiseksi, vaan ainoastaan sitä, että luuppasin yhtä viidentoista sekunnin kohtaa edestakaisin tunnin verran viideltä aamulla kun muu maailma nukkui.
Retoriikasta: toki voit katsoa asiaa noin jos haluat, mutta ymmärrät varmasti itsekin mikä ero on ihmisellä, joka sanoillaan pyrkii eriarvoistamaan ja väheksymään toisia ihmisiä, ja ihmisellä, joka puhuu vain ja ainoastaan omista ominaisuuksistaan ilman arvolatausta.
En tiedä kuka tässä on ihaillut autismia tai esittänyt sen coolina. Itse en ole sanonut tai ajatellut mitään sellaista.
No ei tietenkään opettaja diagnosoi yhtään mitään. Kasvatustieteellisesti painottuneen lähipiirin mainitsemisella avasin lähinnä sitä, että elän itse maailmassa, jossa tälläisistä asioista voi puhua ilman pelkoa, että joku pahastuu. Ne ovat arkisia juttuja, joihin ei liity arvolatausta, esimerkiksi oletusta että kehityshäiriöissä olisi jotain hävettävää tai kuiskittavaa.
Kuten sanoin, monia muitakin sanomisiani ja tekemisiäni on joku pitänyt huonona makuna (or, if you wish, moukkamaisena). Aihe vaihtelee, mutta aina joku valittaa. Kun on kymmenien tuhansien ihmisten laajuinen yleisö, ei voi millään mahtua jokaisen henkilökohtaiseen käsitykseen siitä mikä on sopivaa – ja tietysti pysyä samaan aikaan kiinnostavana ja tarpeeksi särmänä. Tervetuloa kokeilemaan. On pakko olla oma itsensä, koska muutakaan ei voi.
Stellaa vuosia lukeneena, ja, luen myös rivien välistä, niin Eipä tulisi mieleenkään *löytää* tuollaisia yhteyksiä ko edellä.
Työni puolesta olen tätä suomen Ilmapiiriä ollut rakentamassa ns vapaammaksi, mutta täällä vellova ja sitkeä “Pikkumaisuuden” juurakko on järkyttävää!! Se on niin alhaista ja sairaannuttavaa energiaa, etten edes pysty kuvailemaan.
Sana on sana. Energia sanaan tulee jokaisesta itsestään.
Jos ihminen näkee jonkun Sanan erikseen loukkaavana, se asuu vain hänen mielessään, ei muiden.
Stella on myös iso peili. Jos ihan rehellisiä ollaan, kannattaa aidosti katsoa siihen omaan peiliin myös, ja kysyä kysymys miksi reagoin näin.
Asiat ovat aina ns myös molemminpuolisia.
Mutta, suomalaisten asenteen tuntien, syytetään vain sitä “toista”, eikä nähdä koskaan itsessä mitään vikaa.
Antakaa jo armoa ja keskittykää asioihin joilla oikeasti on väliä.
Huumori on joskus vaikea laji ja minunkin silmääni heitto näytti tökeröltä. Kunnioitetaan toinen toisiamme. Asioista voi aina keskustella kuin aikuiset ihmiset. Neurologisista kehityshäiriöistä tai kehitysvammoista vitsin vääntäminen ei ole kaikkien mielestä cool, ja senkin saa sanoa.
Jep! Totta!!
Huumoria on onneksi Stellan tapauksessa ihanasti. Toivotaan sitä muillekin isosti Lisää <3
Love and more Love
Samaa mieltä, heitto oli ajattelematon ja kyllä sen saa asiallisesti sanoa. Ikävää että täällä on heti kuoro huutamassa “ammattiloukkaantujista”, se ei kyllä edistä asiallista keskustelua. Toisaalta – on hauska seurata milloin kuoro aloittaa kun joku esittää kriittisen kommentin.
Mutta olkaamme armollisia. Stellan blogista nyt näkyy kilometrien päähän että täällä ollaan suuresti suvaitsevaisuuden ja humanismin puolella. Virheitä sattuu kaikille.
Tuodaan nyt yksi näkökulma tähän asiaan. En ihan nyt ymmärrä, Stella, sinun puolustelujasi. Mielestäni nyt on kyse siitä, onko korrektia tai tyylikästä käyttää tämäntyylisiä heittoja, vaikka sinulla itselläsi olisi esim. autismidiagnoosi tai tuttavapiirissäsi asioista keskusteltaisiin avoimesti ja osattaisiin suhtautua huumorilla. Sinulla on tuhansia lukijoita, etkä voi odottaa, että täällä ruutujen toisella puolella lukijasi suhtautuisivat asioihin samoin kuin sinä tai lähipiirisi.
Julkinen blogi edustaa julkista sanaa, ja vaikka sananvapaus on mahtava asia, tulee sitä, samoin kuin muitakin oikeuksia osata käyttää vastuullisesti, ja miettiä, että voisiko tämä kirjoitukseni oikeasti loukata jotakuta. Minua se ei henkilökohtaisesti loukannut, mutta tyylikäs, korrekti tai hyvää makua osoittava se ei ollut.
Ymmärrän, että tämä sanan säilä oli tarkoitettu sivaltamaan vain itseäsi enkä todellakaan usko, että haluaisit oikeasti tekstilläsi tahallisesti satuttaa ketään. Halusin vain tuoda oman näkökulmani asiaan ja muistuttaa myös vastuusta.
Nautitaan kesästä muina henkilöinä :)
Heippa Sanni,
kiitos kommentista. En minä puolustele, sanon vaan mitä ajattelen. Kaikilla meillä on oikeus mielipiteeseemme, niin sinulla kuin minulla. Ei siitä tarvitse sen enempää vääntää, mutta korjataan kuitenkin yksi asia: tämä blogi on toki julkinen, mutta ei tosiaan edusta mitään “julkista sanaa” vaan ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä. Olemme Jarnon kanssa vapaita kirjoittajia ja valokuvaajia ja tämä on meidän oma henkilökohtainen temmellyskenttämme, jonne voi tulla tai olla tulematta.
Olen samaa mieltä siitä, että iso yleisö tuo mukanaan tietynlaista vastuuta ja mielestäni tämän blogin arvomaailma onkin kaikin puolin kunnossa, vaikka kielenkäyttöni onkin joskus humoristista ja värikästä. En aio jatkossakaan pohtia jokaikistä lausettani siitä näkökulmasta voiko joku loukkaantua siitä. Se olisi loputon suo, sillä mielensäpahoittajia löytyy aina. Olen myös edelleen sitä mieltä, että joitakin asioita kannattaa normalisoida eikä työntää varomalla ja hyssyttelemällä vielä enemmän marginaaliin.
Kivaa kesää!
Tottakai se on julkista sanaa, koska julkaiset kirjoituksesi. Asemasi todella hyvänä bloggaajana tuo mielipiteillesi valtavasti julkisuutta ja olet varmasti joillekin ihmisille myös mielipidevaikuttaja.
Tämä kannattaa tiedostaa.
Tiedostan kyllä. Enkä mitenkään päin tätä asiaa ajattelemalla pääse kiinni siihen miten tuo vain ja ainoastaan itseäni koskeva ilmaisuni voisi aiheuttaa kenellekään haittaa. Let’s agree to disagree – ja siirrytään elämässä eteenpäin!
Oi, kiitos hyvästä jumittelubiisivinkistä, Stella!
Pakko metakommentoida. Nyt kun näen nuo muut kommentit tuossa yllä, niin kyllähän se vähän panee miettimään, että miksi ne ovat 100 % samanlaisia kuin rasistien, seksistien ym. kommentit. Oikeasti sanasta sanaan samaa selittelyä ja ihan samat tyhjät argumentit. Tiedättehän: “minulle n-sana on ihan neutraali, käyn afrotanssissa ja mulla on ollut musta kämppis”; “taas on puolestaloukkaantujat asialla, ei se läski nainen itse sanonut mulle, että mun läskittely ois loukannu sitä”, “eikö mistään saa enää vitsailla, tytöllähän ON tosi isot tissit”, “me tanssittiin kännissä vaimon veljen kanssa ihan muina hintteinä, ihme ettei lennetty pihalle”, “mulla on sananvapaus ja oikeus käyttää sitä sanaa itsestänikin, ja mun mielestä mä käytän sitä niinku tosi kunnioittavasti ja niinku vain sen takia, et tietoisuus [täytän tähän jokin, jota puhujalla itsellään ei oikeasti ole]:sta lisääntyis”, “ai sun faija on kuollut, no kuule, ei sulla ole mitään yksinoikeutta suruun, mäkin nään mun faijaa vain parin kuukauden välein, ja vaikka me soitellaan melkein päivittäin, mä voin oikeutetusti sanoa olevani puoliorpo, mä en jaksa tota, että sä otat persees kipeeks joka kerta jostain isänpäivästä”.
Kyllä te tiedätte. Älkää alentuko noihin änkyrä/rajakki/setäpuhetapoihin, fiksut ihmiset.
Voi hyvä luoja sentään……….. :/ :/
En jaksa sanoa tähän muuta kuin että poliittinen korrektius alkaa taas mennä överiksi. Jokainen tätä blogia seurannut varmasti tietää, että täällä ei ole rasistista tai syrjivää ilmapiiriä.
Mielestäni heitto “muina autisteina” on mauton jos et itse ole autisti. Harmi jos et itse näe sitä niin. Ymmärrän kyllä, että et varmasti tarkoittanut sitä halventavalla tavalla. En haluaisi kuitenkaan yleiskieleen vakiintuvan kepeitä termejä ja heittoja “muina autisteina” tai “onpa autistista” milloin mitäkin toimintaa kuvaamaan. Lapsen autistinen häiriö on psyykkisesti kipeä vanhemmille ja autistisen lapsen hoitaminen on usein ympärivuorokautista. Autistinen lapsi tai aikuinen voi kärsiä tilastaan todella paljon.
Tarkoitin tekstin humoristisesta sävystä huolimatta ihan tosissani, että tuon viidentoista sekunnin pituisen kohdan kelaaminen edestakaisin tunnin ajan on mun mielestä vähän autistista. Olen myös ihan tosissani (en suinkaan vain tästä syystä) miettinyt onkohan mun aivoissa jotain neurologista poikkeamaa.
Äitini on opettaja, lähipiirissä on paljon muitakin kasvatustieteilijöitä ja tunnen henkilökohtaisesti monia ihmisiä, jotka kärsivät autismista tai Asperger-oireista – kaikenlaiset neurologiset poikkeamat lievästä lukihäiriöstä elämää isosti haittaaviin häiriöihin ovat olleet ihan arkinen keskustelunaihe koko mun elämän, enkä rehellisesti osannut ajatella, että joku kokisi tämän ilmaisun loukkaavana, varsinkaan kun en puhunut kenestäkään muusta kuin itsestäni. Toki tajuan, että autismi voi olla asianomaiselle ja hänen läheisilleen kipeä ja vaikea asia, mutta maailma on täynnä asioita, jotka ovat joillekin meistä kipeitä ja vaikeita, eikä se tarkoita sitä, ettei niistä saa puhua omalla kohdallaan, vaikka sitten huumorilla.
Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka oikeasti haluavat loukata, eriarvoistaa ja syrjiä muita. Kaikki tätä blogia pidempään lukeneet varmasti tietävät, etten kuulu heihin – voitaisko siis relata ja keskittyä asioihin, jotka ovat oikeasti pielessä?
Haha, täällä toinen samanlainen musiikin ongelmakäyttäjä :D
Jeee hyvä etten ole ainoa!
Näitä ammatti- ja puolestaloukkaantujia löytyy AINA. On aivan uskomatonta kuinka jotkut ylipäätään _pystyvät_ vetämään herneen nenään joka ikisestä mahdollisesta asiasta, ja vieläpä sellaisista jotka eivät koske heitä itseään millään tavalla. Hyvin usein ihmiset, joilla itsellään jonkinlainen vamma tai vajavaisuus on, suhtautuvat ITSE aiheeseen varsin rennosti (kyllä, tunnen tällaisia ihmisiä), eivätkä todellakaan koe että asiaa pitäisi jotenkin hyssytellä, päinvastoin. Eri asia tietenkin on jos ruvetaan v****ilemaan päin naamaa, mutta tässä(kään) ei nyt todellakaan ollut siitä kysymys.
Siis nimenomaan. Nykyään tuntuu usein, ettei mistään uskalla vitsailla tai heittää jotain kepeää, kun välittömästi on joku pätemässä ja osoittamassa syyttävällä sormella. Ja olen myöskin havainnut, että harvemmin ne syytöksineen kimppuun hyökkäävät ihmiset ovat itse millään tavalla tekemisissä vammojen, sairauksien tms. kanssa, saatika että heillä itsellään olisi niistä yhtäkään. Pahantahtoisuus ja halventaminen on asia aivan erikseen, eikä tietenkään hyväksyttävää.
Joo, tämä puolestaloukkaantuminen on kyllä ihan parasta.
Kyllä, juuri näin. On olemassa niitäkin ihmisiä, jotka oikeasti haluavat vähätellä ja painaa toisia alas.
Tää on niin hemmetin hyvä biisi!
NIIN ON!
Onko ok tehdä kevyt heitto neurobiologisesta kehityshäiriöstä? Oletko itse autismin kirjon henkilö? Kompuroitko “muina CP-vammaisina”, luetko hitaasti “muina dyslektikkoina”?
Mitä? Mee pois.
No nyt kun kysyt niin itseasiassa olen epäillyt vuosia, että aivoissani on jotain neurologisia häiriöitä. Mutta niin, en toki tarkoittanut tuolla ilmaisullani mitään pahaa tai käyttänyt sitä halventavassa mielessä. Kaikesta ei nyt kannata oikeasti loukkaantua. Tunnen monia, joilla on diagnosoituja tai diagnosoimattomia autismin tai aspergerin oireita, ja näistä jutuista puhutaan rennosti, arkisesti ja usein huumorilla. Mun mielestä on paljon parempi, että niitä tuodaan arkeen ja normalisoidaan sen sijaan, että niistä puhutaan varovasti kuiskien ja peläten, että joku pahastuu.