Yhteistyössä Marimekko
Onko se vain minä vai tuleeko joulu joka vuosi muillekin vähän puskan takaa? Joulu on tuntunut kovin kaukaiselta, loppuvuoteen kuuluvalta tapahtumalta, jota ei tarvitse vielä aikoihin ajatella. Olen tässä reissusta palattuani ihmetellyt miksi kaikki jauhavat siitä, kunnes yhtäkkiä valkeni, että se loppuvuosi on nyt eikä jouluun ole enää kuin pari hassua viikkoa. Kas! Ei tule sinänsä yllätyksenä, että minä olen taas aivan pihalla tästä kummallisesta käsitteestä nimeltä aika ja sen kuluminen. Ystävä totesi kauan sitten, että maleksin ihan omassa ajassani ja se ei näköjään ole vuosien varrella muuttunut.
Onneksi joulusta tulee tänä vuonna rentoakin rennompi. En aio tehdä todo-listoja, suursiivousta, kuuden ruokalajin illallista enkä yhtään ainutta suunnitelmaa. Korkeintaan pinoan yöpöydälle pari kirjaa, jotka ovat odotelleet vuoroaan koko kiireisen syksyn.
Kainaloon pinoan nuo kaksi kärttyistä karvanaamaa, jotka potevat omasta mielestään kroonista rapsutusvajetta. En muuten tajua miksi aina pitää ängetä kuvaan olemaan kärttyinen? Ei niitä kukaan ole väkisin sänkyyn nostanut, vaan ihan itse saivat päähänsä, ettei näistäkään otoksista tule mitään ilman heidän kuninkaallista mökötystään ja manaamistaan.
Lempeä valaistus on olennainen osa lempeää lomaa. Tuo pieni retropallero voisikin olla passeli joululahja minulta minulle.
Marimekon trikookankaiset raitalakanat ovat pehmeintä mahdollista seuraa. Lempparini ovat tämän syksyn uutuudet, tummanharmaa-mustaraidalliset.
Kaikkein eniten kiinnostaa pitkät aamut, päivätorkut ja laiskat illat. Ajattelin toisinsanoen viettää puolet joululomasta sängyssä. Juurihan siitä olikin puhetta miten arkisin ei ole ikinä aikaa viettää sänkynsä kanssa riittävästi laatuaikaa. Petaan puhtaat, pehmeät lakanat ja kasaan sinne kaikki talouden – myös kämppäkaverin – tyynyt ja viltit. Sänky saa palvella joululoman pääkallopaikkana, jossa tapahtuu kaikki olennainen. Epäolennaisuuksille (jolla tarkoitan esimerkiksi kaikkia velvollisuuksilta kalskahtavaa) ei lomalla suoda minkäänlaista sijaa.

Sitten kiinnostelee vihreät kuulat. On vähän väärin, että niitä tulee ostettua vain jouluisin, mutta toisaalta, pitää sitä edes joku jouluperinne olla. Muutenkin ajattelin panostaa pääasiallissa syötävään, jota voi napostella vaakatasossa.
Olen myös sitä mieltä, että juhlapäivinä saa juoda kuohuviiniä sängyssä – jos ei silloin niin milloin sitten? Sukat makkaralla -sarjan skumppalasit ovat kauniit, käteensopivat ja naurattavat aina kun ne näkee. En tiedä voiko miltään lasilta vaatia enempää.
Joulukukkia haen, jos jaksan. Valkoiset harsokukat ja eukalyptus ovat talvisella tavalla raikas yhdistelmä, joka kestää kauan ja näyttää kauniilta vähän kuivahtaneenakin. Laiska lomailija kiittää.
Pieniä koiria kiinnostavat vähemmän yllättäen villahuovat.
Onhan minulla näköjään sittenkin suunnitelmia, onneksi aika vaivattomia sellaisia. Jospa alkaisi pikkuhiljaa laskeutua joulutunnelmaan, sellaiseen sopivasti kiireettömään, jossa siitä ajankulusta ei tarvitsekaan niin pysyä perässä. Ehkä hankin läheisille jokusen lahjankin. Onko moraalisesti oikein antaa kämppäkaverille lahjaksi sarjan skumppalaseja, jotta saa itse käyttää niitä?