Laitetaanpa tihkusateisen ja sumuisen keskiviikon kunniaksi levylautaselle vanha klassikko, joka on kaikunut muutamaan otteeseen Instagram-videoissani ja saanut inboxiini tulvivan palautteen perusteella kaikki sekaisin. Horjuttuaan viimeisen vuosikymmenen olemassaolon partaalla, vuonna ´65 perustettu progressiivisen rokin pioneeri Pink Floyd julkaisi 90-luvulla studioalbumin The Division Bell, joka oli komea päätös yhtyeen siihenastiselle tuotannolle. (Sen jälkeen ilmestyi kymmenen vuotta myöhemmin vielä se vihoviimeinen levy, mutta aion nyt kohteliaasti teeskennellä, ettei sitä ole olemassa.)
☊ PINK FLOYD – HIGH HOPES
Olen jotenkin onnistunut valitsemaan poikaystäväni niin, että heistä jokaikinen on rakastanut Pink Floydia, varsinkin se jonka kanssa asuin monta vuotta vuosituhannen vaihteessa. Hän soitti tätä levyä ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla, ja sain silloin siitä melkein ihottuman. Trauma on onneksi hälvennyt vuosien saatossa ja pystyn nykyisin kuuntelemaan sitä haluamatta repiä korviani irti. Lapsuuden kirkkaampiin päiviin kurottava High hopes on yksi levyn kauneimmista kappaleista, kylmät väreet kohdassa 1:43 edelleen joka ikinen kerta.
Luen tästä vasta tänä sateisena päivänä, mutta omaa sateista päivääni piristämässä on ollut ei niin klassikkokamaa kuin Pink Floyd, mutta repeatilla Big Black Deltan https://www.youtube.com/watch?v=4cEdfc2_YAs ja https://www.youtube.com/watch?v=Js6j_89Gjqg .
Toivottavasti huomenna paistaisi aurinko!
Oi kiitos, otan kuunteluun!
Luultavasti teit täkyn tarkoituksella, mutta Division Bell ja Pink Floydin viimeisen levyn, Endless River, välillä on kaksikymmentä vuotta, ei kymmenen. Joka tapauksessa tärkeintä on hyvän musiikin esiin tuominen – ja sitä Division Bell on, vaikkei levy kuulukaan PF-diggareiden kaanoniin. Kiitos siitä. Terveisin näsäviisas setämies.
Haha! Oli rehellinen ajatusvirhe, kiitos huomiosta. Mietinkin aiemmin missä viipyvät näsäviisaiden setämiesten Pink Floyd -kommentit, mutta tulihan sellainen lopulta.
Ah, musajutut > parasta <3
Oih! Pink Floyd on ikisuosikki, ihan maagista keinuvaa euforiaa.
Heh oon yks niistä jotka meni sekaisin :D ei ollu mulle entuudestaan tuttu biisi. Kiitos kun nostit sen täällä vielä esii , nyt muistan lisätä omille soittolistoille!
Haha hyvä, jee!