Kodin keskipiste

Makuuhuone on näyttänyt vähän tyhjältä siitä saakka kun kannoin viime vappuna vähät tavarani sisään. Ei ihme, ei siellä ole oikeastaan muuta kuin sänky, yöpöydän tehtävää toimittava pieni talonpoikaiskaappi ja toiselle puolelle sänkyä sijoitettu vanha jakkara. Sitten on nippu maalauksia, julisteita, valokuvia ja tyhjiä kehyksiä, jotka seilaavat huoneessa miten sattuu ja muodostavat sekamelskan, jonka minä olen tyynesti nimennyt vaihtuvaksi taidenäyttelyksi. Aina voisi tietysti olla enemmän Marianne Niemisen maalauksia. Manin tekemä musta työ on vuosientakainen lahja Mikolta ja ehkä lempiasiani koko kodissa. Myös toistaiseksi ainoa teos, jonka on toistaiseksi saatu seinään asti. Jotenkin tykkään, kun muut vaan nojailevat.

2015-11-25-stellaharasek-athome-12015-11-25-stellaharasek-athome-9

Olen tykännyt lopputuloksesta enemmän kuin arvasinkaan. Väljästi kalustettuun huoneeseen on rentouttavaa rojahtaa notkumaan tai nukkumaan, valo liikkuu ja ilma kiertää. Tykkään siitä tietysti myös siksi, että tyhjässä tilassa voi vapaasti sotkea. Huone ei muutu räjähdykseksi, vaikka jättäisi vaatteensa sikinsokin tai purkaisi matkalaukkunsa reissun jälkeen keskelle lattiaa – tai tekisi nämä molemmat ja jättäisi roinat niille sijoilleen seuraavaksi kuukaudeksi. Täysin teoreettinen tilanne tietysti.

2015-11-25-stellaharasek-athome-2

Tulin tovi sitten hankkineeksi uuden sängyn vanhan puhkinukutun futonin tilalle, se oli ehkä elämäni aikuisin hankinta. Se on ihan tavallinen, kohtalaisen tukeva runkopatja, josta ruuvasin jalat pois, mutta 180 sentin leveys ja untuvaiset petivaatteet ovat tehneet siitä taivaan maan päällä – on untuvainen petauspatja, untuvapeitot ja iso kasa untuvatyynyjä. Huonoja puolia on silti monta – esimerkiksi se, että aamuisin ei huvita nousta, tai se, että sängyssäni on ruuhkaa päivin öin, sillä siellä viihtyvät muutkin kuin minä. Myös Balmuirilta saadut perkaalipuuvillaiset lakanat on näemmä hyväksytty talouden nelijalkaisten toimesta, kiva.

2015-11-25-stellaharasek-athome-32015-11-25-stellaharasek-athome-6

Ihan kuin en viihtyisi sängyssäni jo tarpeeksi hyvin, talvisin melkein kaikki elintoiminnot alkavat vaivihkaa keskittyä sänkyyn. Juon kahvini sängyssä, syön siellä aamiaiseni, usein iltapalankin. Luen, soitan musiikkia, katselen elokuvia. Teen töitä sängyssä aina kun se on suinkin mahdollista – rakastan sitä ettei tarvitse nousta peiton alta pois saadakseen asioita aikaan. Sängyssä voi vallan hyvin hengata myös ystävien seurassa ja juoda esimerkiksi viiniä. Vaarana tietysti on, että joku torkahtaa, mutta eipä sekään sitten niin haittaa, kun on valmiiksi sopivassa paikassa.

2015-11-25-stellaharasek-athome-72015-11-25-stellaharasek-athome-4

Tämänhetkiset lempipurnukat päivystävät yöpöydällä, jotta muistaisin käyttää niitä. Kylpyhuoneessa iskee iltapesun aikaan aina järkyttävä vilu ja väsymys, pesen hampaani ja naamani ja pakenen sänkyyn niin nopeasti kuin mahdollista. Siellä voi sitten untuvapeiton lämmössä läträillä seerumeilla ja miettiä miten hehkeänä sitä aamulla herääkään.

2015-11-25-stellaharasek-athome-8

Valtavankokoisen, viihtyisän sängyn suurin ongelma on ruuhkan lisäksi se, että sinne hukkaa asioita. Jos kalenteri on kateissa, se löytyy mitä todennäköisimmin tyynyn alta. Yhdeksän kertaa kymmenestä kadonnut kamera majailee jossain untuvapeiton uumenissa mäyräkoirien keskellä. Kerran löysin viikko sitten kadonneen laturin peittojen seasta. Toisella kerralla siellä oli omena. Sellaista sattuu, kun pinoaa sänkyyn koko elämänsä. Jokohan sitä oppisi metsästämään kadonnutta omaisuuttaan ihan ensimmäisenä sängystään eikä syyttelisi kaikesta aina kämppäkaveriaan.

37 thoughts on “Kodin keskipiste

    • Molemmat ovat ikivanhoja, kolhiintuneita ja peräisin Kiinasta. Toisen ostin pienestä putiikista Tampereelta, toisen sain ystävältä lahjaksi.

  1. Tässä tulee aivan höpsönhöpsö kysymys – mutta mikä on sun peittostrategia (jestas mikä sana!) 180 cm leveän sängyn kanssa? Kaksi normilevyistä peittoa? Vai yksi jättipeitto?

    Mulla aikuisleveän sängyn hankinta harkinnassa, joten peittohommat (pun not intended) mielessä.

    Valoa jouluun!

    • HAHA! Peittostrategia, love it. Mulla on kaksi normilevyistä peittoa. Helpompi soveltaa tarpeen ja tilanteen mukaan.

  2. Vuorotyöläisenä sitä tulee usein vietettyä vähän liian monta tuntia aamulla / aamupäivällä / päivällä sängyssä, kun ei sieltä millään malttaisi poistua paria minuuttia pidemmäksi ajaksi :D Parissa minuutissa ehtii käydä pesemässä hampaat, sitten pitää palata takaisin. Voimien keräilyn jälkeen voi käydä hakemassa kupin kahvia.

    Untuvaiset vuodevaatteet kuulostavat ja näyttävät niin ihanilta, että menevät heti hankintalistalle (veronpalautukset, tulkaa jo).

    Kannattaa muuten jotkut matalat jalat ruuvailla tuohon runkopatjaan, vaikka se onkin kivemman näköinen ilman niitä. Tai laittaa vaikka kuormalavoja alle. Runkopatjan pitäisi olla irti lattiasta, jotta ilma pääsee kiertämään kunnolla myös patjan alla – muutoin se kerää kosteutta ja alkaa pikkuhiljaa kasvatella erilaisia homelajikkeita sisällään.

  3. Meillä on 140cm leveä/kapea sänky miehen kanssa. Ja sen jakaa vielä kaksi isovillakoiraa. On hippusen ahdasta! Mistä oot löytänyt sängyn? Meillä on korkea aika vaihtaa uuteen ja Isompaan. Rapsutuksia söpöille mäyriksille. Ps. Ihanat petivaatteet!

  4. Minkälainen se taulu olikaan, joka Mikolle hankittiin synttärilahjkaksi? Oliko sekin musta? Koska Maninhan sekin oli.

    • Joo se oli myös musta! Mattapintainen, suurempi kuin tuo mun, mutta samaa ihanaa mustaa sarjaa.

  5. Nyt on kumma! Selailin blogia päiviä taaksepäin ja löysin jos jonkin moista kirjoitusta matkoista, sängyistä ja kosmetiikasta viime päiviltä. Kivoja aiheita sinänsä, mutta mitä, ei sanaakaan vielä The UUTISESTA. 7.10.2016.

    • Ei, ruuvasin runkopatjasta jalat irti ja iskin sängyn lattiaan. On siellä jotkut kalustetassut pehmentämässä, ettei runko raavi vastamaalattua lattiaa.

  6. En uskonut, että sanoisin koskaan tuntemattomalle ihmiselle näin, mutta mun tekis ihan hirveesti mieli tulla hengaamaan sun makuuhuoneeseen!

  7. Puistattaa pelkkä ajatus siitä, että koirat nukkuvat sängyssä. :-)
    En pystyisi, vaikka entinen dormannin omistaja olenkin.
    Mun koira ei saanut kiivetä minnekään muualle kuin omaan petiinsä. Enkä myöskään nukkunut sen kanssa samassa tilassa.
    Eikö niistä lähde kauheasti karvaa?

    • Luulen, että dobermanni on varmaan vähän eri asia kuin pieni mäyräkoira. Toki niistä lähtee karvaa, mutta reilusti vähemmän – ja lakanat pestään kuitenkin jatkuvasti. No, koirien sänkylisenssiin on nyt jokatapauksessa tullut vähän muutoksia, päivittelen tilannetta kunhan tästä ennätän.

      • Kyllä mä muistan kuinka ihanaa oli olla sängyssä pienen pennun kanssa, mutta ymmärsin aika nopeasti että koira kasvaa myös nopeasti.
        Ja jokainenhan elää juuri niin kuin parhaakseen näkee. Itse en välittänyt nukkua koiran kanssa, koska koira oli kuuma petikaveri, karvat jne.
        En edes voinut nukkua sen kanssa samassa tilassa, kun se liikehti muutaman tunnin välein.
        Sama homma nykyisin lapsen kanssa; en pysty nukkumaan ipanan kanssa samassa sängyssä. Hän liikehtii liikaa. Me ollaan miehen kanssa päätetty, et jokainen nukkuu parhaiten omissa pedeissään (tosin, minä ja mies samassa. Ainakin toistaiseksi, hah!)

        • Haha, ymmärrän! Nämä on niin yksilöllisiä juttuja. Tärkeintä tietysti, että kaikki saavat nukuttua hyvin, oli järjestely mikä tahansa.

  8. Hallelujah, en olekaan ainoa sänkyaddikti!!! Oma arkipäiväinen toimintani keskittyy AIVAN liikaa sänkyyn, ja viikonloppuisin se vasta sänkyyn keskittyykin. Otin jopa yhdessä vaiheessa projektiksi viettää tietoisesti aikaa jossakin muualla asunnossa kuin sängyssä. Meillä on esimerkiksi iso, ihana kulmasohva divaaniosalla, muhkeilla tyynyillä, torkkupeitoilla ja lukuvalolla varustettuna, mutta missä minä vietän suurimman osan ajastani; SÄNGYSSÄ! Huojentavaa kuulla etten ole yksin addiktioni kanssa.

    • ET OLE! Meilläkin olisi ihana uusi sohva ja superkiva keittiö, jossa hengata, ja sitten meikä on kaiket illat ja viikonloput SIELLÄ OMASSA SÄNGYSSÄNI. Että.

  9. kukapa ei haluaisi tuollaisessa sängyssä aikaansa viettää näillä keleillä, pienet koirat vain parantavat asiaa

  10. Oi, näyttää hyvältä. Itselläni pitää kyllä selkeästi olla olohuone ja keittiö ja sitten makuuhuone. Tuolla tyylillä en pääsis ikinä pois sängystä, en varsinkaan näinä marraskuun pimeinä aamuina. Nykyiselläänkin vaikeaa.

    • Joo, no se tässä vähän just mättää. Että en välttämättä ihan varauksetta suosittele tätä elämäntyylinä.

  11. Postaus herätti pakollista tarvetta hiipiä vällyjen väliin, kesken työpäivän, ketä siitä saa syyttää? Sinua vai tuota ihanaa pientä mäykkyä ? <3

    • Hmm, minä syyttäisin kyllä Junoa, se on pieni uniseireeni popkornintuoksuisine tassuineen!

Leave a Reply

Your email address will not be published.