Yksi lempiasioistani talvessa on merisavu: hetki, kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle ja leudon syksyn jäljiltä vielä lämmin meri höyryää hetken ennen kuin jäätyy. Aallot pysähtyvät astettain: ensin sieltä, sitten tuolta. Ohuenohut jää ritisee ja natisee ja minun sula sydämeni natisee mukana.
Kuvat ovat aamulta parin päivän takaa. Oli kahdeksantoista astetta pakkasta, aurinko oli juuri ja juuri jaksanut hilautua horisontin takaa, mutta loisti kaikessa laiskuudessaan sitäkin kirkkaammin. Koko kaupunki kimmelsi kullan ja jään sävyissä. Oli niin kaunista, että tein ainoan asian, jonka keksin: kipitin kotiin hakemaan kameran, varustin itseni vielä yhdellä villakerroksella ja palasin rantaan ottamaan kuvia. Laineet liikkuivat vielä jäälauttojen välissä ja olisivat seuraavaan aamuun mennessä jäätyneet, jos pakkanen olisi pysynyt yllä.
Tuo sumuinen saari ensimmäisissä otoksissa on Suomenlinna, kuvattuna Kauppatorin suunnalta. Saarella asuva ystävä oli ottanut kuvia samaiselta aamulta ennen kuin aurinko nousi – kannattaa kurkata.
On vaikea vihata talvea, kun kerran tajuaa, että se voi näyttää tältä. Sivuutetaan tällä kertaa se, miten hölmöltä näyttää nainen, kun hän kääriytyy kelsiin päästä varpaisiin.
Photos of me by Mikko Rasila
Ens viikolla saat uuden yrityksen pakkasen kanssa. ;) Itse nappasin (ei noinkaan kauniita) kuvia -25 asteessa järvimaisemasta. Ehdin kuvata vajaat 10min kunnes akku hyytyi. :D
Jee! Auts, puhelimesta vai kamerasta? iPhonen akku hyytyy pakkasessa harmillisen nopeasti, mutta Nikonin kamera on kyllä kestänyt mukisematta vaikka millaisia pakkasasteita.
Mielettömiä kuvia!
Kiitos!
Ihania kaunita kuvia, olen itsekin sumufani : ) (sinun kamerassasi näyttäisi olevan pölypallero jossain sisällä suunnilleen samassa kohdassa kuin minullakin ; ))
Haha! Siellä taitaa tosiaan olla rasvatahra. Kiitos, kiva kuulla että tykkäät kuvista.
Upeita kuvia kyllä. On helppo allekirjoittaa luonnon ja talven kauneus, mutta sekin, kuten niin moni muukin, vaatii sen auringonpaisteen. Sitä on vain liian vähän. Pakkaspäivissä on tietysti siinä mielessä etunsa.
Kiitos Joonas! Olen tosin eri mieltä, minusta talvessa on kauneutta niinäkin hetkinä kun aurinko ei paista. Auringonvalo tekee toki kaikesta vähän parempaa.
Tarkoitin oikeastaan lähinnä, että itselle se auringonvalo vaikuttaa hirveästi mielentilaan. Ei se siihen visuaaliseen puoleen välttämättä niin paljon vaikutakaan.
Aah, NIIN! No, se on kyllä täysin totta. Allekirjoitan.